ei riitä yliopiston matematiikan opintoihin?
Tunnen henkilökohtaisesti nuoren miehen, joka
kirjoitti laudaturin pitkästä matematiikasta.
Hän aloitti yliopistossa matematiikan opinnot,
mutta kaskeytti ne ensimmäisenä keväänä,
koska opetus "meni liian vaikeaksi, ei ymmärtänyt", kuten hän sanoi?
Mikä meni pieleen?
Tunnen henkilökohtaisesti nuoren miehen, joka
kirjoitti laudaturin pitkästä matematiikasta.
Hän aloitti yliopistossa matematiikan opinnot,
mutta kaskeytti ne ensimmäisenä keväänä,
koska opetus "meni liian vaikeaksi, ei ymmärtänyt", kuten hän sanoi?
Mikä meni pieleen?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ehkä siksi että todellisuudessa kaverisi sai laudaturin pitkästä laskennosta ei matematiikasta vaikka niin luulikin.
... että Suomen YO-matikka on alkeellista, eikä muistuta 'matematiikkaa' tieteenä.
IB-matikka on hieman parempaa, mutta silti yliopistoon halajavan kannattaisi lukea vähän etukäteen matskua.
Tietysti on myös ihan normaalia kaikille aloille, että jotkut muuttavat mieltään niiden sopivuudesta itselleen.
... käy niinkin, että joku luulee olevansa hyödytön ja luovuttaa, jos joutuu lukemaan saman sivun kolme kertaa -- tai jos joutuu pysähtymään minuutiksi miettimään/piirtämään jonkun virkkeen jälkeen. Ylopistomatikan tarkoitus on antaa mielelle haasteita.
Lukiossa joku ehkä ymmärsi kaiken täysin heti, ja kuvitteli yliopiston olevan jatkoa samaan.
Siksi moni omalla älyllä varustettu jättää sen väliin.
... ja mihin pääsit?
Riippuu, mihin tähtää. Jos hyväksyy pelkkiä kolmosia, saattaa laudaturinkin oppilaalle opiskelu olla haasteellista.
Mutta kyllä cum laude -kursseista pitäisi läpi päästä vieläpä suhteellisen vaivattomasti. Kun vaan osallistuu laskareihin ja yrittää myös itse tehdä tehtävät. Motivaatiota!
Lopetin matikan opiskelun aikoinaan cum laudeen (erinomaiset tiedot). Kyllä muistikuvaksi jäi sellainen, että harkkojen vetäjät ponnistelivat tietojensä äärirajoilla.
Jos jotain oli vähän itse opiskellut ja/tai käytti toisen kurssin jippoja, ja vetäjän standardimallista poikkevaa esitti, niin "katson ensi kerraksi, meneekö se noinkin".
Eihän näitä vetäjiä kohtuuttomasti voi mollata, parhaansa tietysti yrittivät. Pointti on siinä, että laskareiden vetäjien pitäisi reilusti yliosata alueensa, kun harjoitukset suurimmalle osalle ovat tärkein oppimisen keino.
Toivottavasti tilanne on parantunut!
Uskon visusti, että aina vaan huonompaan suuntaan mennään!
Onneksi matkan varrelle mahtuu positiivisiakin yllätyksiä.
Kun itse vedin laskareita, niin turhauttavaksi asian teki se, ettei kysymyksiä juurikaan esitetty. Näin hirveästi vaivaa, mutta turhaan - vaikka olisi satuillut mitä sattuu, olisi se mennyt monesti täydestä... No, karrikoidusti. Itse asiassa itse opin paljon pitämällä laskareita.
Massakurssien laskarien pito ja kokeiden korjaus kertoi paljon opiskelijoista - suurin osa heistä ei ottanut kursseja tosissaan. Erityisesti tietojenkäsittelijät karsastivat matikkaa sekä pitivät sitä pakkopullana. Ja sitten ihmetellään, mikseivät ohjelmistot toimi niin kuin on luvattu...
Vielä lopuksi. Uusista opiskelijoista vain muutama oli heti valmis abstraktiin ajatteluun (heille myös koko cum laude oli lasten leikkiä), muut (kuten myös minäkin) joutuivat totuttelemaan uuteen kieleen. Tämä on suuri vääryys; koulumatikalle tulisi tehdä jotain.
Jos vetää vaan kaljaa kaksinkäsin fuksivuoden, niin eipä sitä tulosta voi paljoa odottaakaan!