"Ihmislaji voi säilyä vain pohjolassa"

Suomi on todella hyvä maa elää, sen näkee nytki ku kattoo ikkunasta ja on ulkohommissa.Toi on hyvä oivallus että ihmiselämä tulee vaikeutuun niillä seuduilla joissa ennen oli elämä helpompaa.Mä oon miettiny tota suomen maaperää ku me asutaan maassa joka makaa kraniitin päällä.Toi tarkottaa sitä että jos halutaan tehdä kestävä tienpohja niin tarvitaan louhia ja murskata kraniittia murskeeks ja sitä ku laittaa metrin verran niin kyllä kestää vaikka rekalla ajella.mutta esim virossa ei esiinny kraniittia ja kuinkas ne sitte tekee tulvan kestäviä teistöjä.Entäs etelänmaat ja kuinka syvällä on pohjakallio siperiassa.Jos siperian ikirouta rupee sulaan niin paljastuu suoalue ja tolla suoalueella on maailman suurimmat maakaasu esiintymät.entäs jos halutaan tehdä suon päälle tie hyvällä pohjalla,löytyykö venäjältä kraniittia niinku meiltä? onks tietoo, mä en tiiä mutta epäilen että maailman pintakerros joka on jäähtyny ja noin omenan kuoren vahvuinen suhteessa omenaan ja maapalloon ei välttämättä sisällä kraniittia maailman joka kolkalla vaan voi olla vetelä siellä ja vetelä täällä.suomi makaa parhaalla pedillä rakentamisen suhteen ja esim norjan kaltaiset maavyörymät on harvinaisempia.Ei ihme että murskaamoja valmistavilla metalliyrityksillä on duunia ku pitää murskata pian koko suomen kraniitti pinta että saadaan venäjän tiestö kuntoon.entäs ku noi suo alueet alkaa sulaan ja lämpeneen kunnolla mitä silloin tehdään dollareilla,taitaa olla enemmän hommia veneen rakentajilla.

pitäisi säilyä? Maapallon historiassa erilaiset lajit ovat tulleet ja menneet. Tuossa prosessissa ihminen on vain yksi lyhyt episodi. Miksi ihmislajin pitäisi olla jokin poikkeus säännöstä? Vain muut kuin tosi luonnontieteilijät näkevät ihmislajissa jotain erikoista ja poikkeuksellista. Kun ihmiset joka tapauksessa tulevat katoamaan, niin muutamalla vuodella tai vuosituhannella sinne tai tänne ei koko universumin kannalta katsoen ole mitään merkitystä.

Vietin äitienpäivän yhdellä etelä-suomen suurimmista soista. Lirot lentelivät soidintaan, teeret pulputtivat, kapustarinnat piipittivät ja tikat rummuttivat. Ilma oli hieno ja kuusissa naavaa. Suokin tuoksui vielä talven jäljiltä. Kävin ekan kerran paikalla muistaakseni vuonna 1974. Mikään ei ole muuttunut. Menkää luontoon täältä vouhottamasta ja katsokaa miten hyvin siellä voidaan.