En haluaisi repiä, vaan rakentaa suhdetta lapseeni. Vaan hän on niin loukkaantunut minuun, että ei hyväksy anteeksipyyntöjäni, koska; "Et tarkoita sitä", "Näyttelet katuvaa", "Et oikeasti välitä minusta", "Et tunne minua" jne. jne. Olen jo aikaa sitten unohtanut, mistä kaikki sai alkunsa. Kun sanoin, että en tiedä, miten olen loukannut häntä, hän sanoi senkin olevan hyvä syy hänen vihaansa. Varmasti olen toiminut usein väärin. Joskus hyvää tarkoittaen, joskus epähuomiossa. Joskus piikki on ollut tarkotuksellinen. En kuitenkaan käsitä tehneeni mitään anteeksiantamatonta. Mykkäkoulu on jatkunut yli puoli vuotta. Mitä teen?
Miten kummassa
rakennan?
22
1305
Vastaukset
- kertomaan, olkoon sitten
niin."
JA soittelet kuten ennekin, ihan kuin ei oisi mitään tapahtunut.
Ja jos on nihkeä, on nihkeä, anna olla.
"joka syyttä suuttuu, se lahjatta leppyy"
Kato vaan, niin pian se kertoo mistä on nypiintyny!- rakennan?
Voi hyvä ystävä olen koittanut olla kuin välillämme ei olisikaan mitään ja puhunut mm. säästä. Ilmekään ei värähdä lapseni kasvoilla. Kun hän katsoi ohitseni, menin ja heilautin kättäni 30 cm:n päässä hänen kasvoistaan, hän huitaisi käteni menemään. Kiitos kumminkin.
- rakennan?
Vaikka hän huutaisi ja kiroilisi, taitaisin tuntea oloni paremmaksi, kuin nykyisessä tilanteessa.
- Pirre*
murrosikäinen, ja asuuko hän luonasi?
En tiedä kuinka itse toimisin tuollaisessa tilanteessa, - ehkä yrittäisin vain saada solmut auki puhumalla, vaikka näyttäisi että minua ei kuunnella, silti vain jatkaisin.
Entä vetoamalla hänen oikeudentajuunsa, on epäoikeudenmukaista syyttää ja sitten jättää kertomatta mistä syytetään....
Olisin tilanteessasi tosi onneton, - otan osaa, ja lohtuhalaus. Toivottavasti hän ymmärtää joskus miltä sinulta tuntuu.- Pirre*
tuli mieleeni kysyä, että onko hänellä ollut mielenterveysongelmia?
- rakennan?
Pirre* kirjoitti:
tuli mieleeni kysyä, että onko hänellä ollut mielenterveysongelmia?
Ei ole ainakaan diagnosoitu. Hän on aikuinen ja tapaamme toisiamme olosuhteista johtuen lähes päivittäin. Hänellä on ollut elämässä ikäisekseen paljon vastoinkäymisiä. Halaus myös sinulle.
- rakennan?
rakennan? kirjoitti:
Ei ole ainakaan diagnosoitu. Hän on aikuinen ja tapaamme toisiamme olosuhteista johtuen lähes päivittäin. Hänellä on ollut elämässä ikäisekseen paljon vastoinkäymisiä. Halaus myös sinulle.
Onneton olen minäkin tilanteessamme ja huolissani omasta mielenterveydestäni, jos tämä vielä kauan jatkuu.
- Pirre*
rakennan? kirjoitti:
Onneton olen minäkin tilanteessamme ja huolissani omasta mielenterveydestäni, jos tämä vielä kauan jatkuu.
entä jos kirjoitaisit tyttärellesi pitkän kirjeen ja kertoisit kuinka paljon rakastat häntä, ja miten paljon hän merkitsee Sinulle?
Kannattaa korostaa mieluummin hänen merkitystään, kuin sitä mistä sinusta tuntuu, - ainakin koettaa sitä kautta ensin...
Minä laittaisin kirjeen postin kuljetettavaksi.. - rakennan?
Pirre* kirjoitti:
entä jos kirjoitaisit tyttärellesi pitkän kirjeen ja kertoisit kuinka paljon rakastat häntä, ja miten paljon hän merkitsee Sinulle?
Kannattaa korostaa mieluummin hänen merkitystään, kuin sitä mistä sinusta tuntuu, - ainakin koettaa sitä kautta ensin...
Minä laittaisin kirjeen postin kuljetettavaksi..Kiitos, Miten en tuota tullut itse ajatelleeksi? Kun liian läheltä katsoo, sokeutuu. Hyvää Äitienpäivää ja heleätä Helluntaita sinulle.
- -tiina
meinaan se mistä hän on suuttunut sinuun ettet itsekkään muista niin ettehän te voi edes keskustella siitä jos hän ei kerro mikä se oli mutta tuntuis että syy ei ole enää sinussa vaan hänen omassa elämässään on paljon muitakin ogelmia kun vain riita sun kanssas olisko ketään jonka kanssa tyttäresi olisi jutellut ongelmastaan voisit tällaiselta henkilöltä saada edes jonkunlaisen vinkin mikä on hätänä ja kannattaa myös miettiä kaikkia asioita mistä te ootte ollu eri mieltä ja mikä sulle on ollut pieni juttu voi olla että sun tyttärelles on ollu elämää suurempi.
- henrii
auttaa, vaikka tuntuis että menee saveen. Nuoriso tarvitsee kannustusta, vaikka tuntuu että heidän ideansa menee syteen,
- rakennan?
Tällä kertaa valitettavasti hän kokee kannustamiseni teeskentelyksi. Toisen mitätön voi todella olla toiselle jättisuuri.
- kauhiasti
anteeksi,mutta mitä helvettiä tämä viesti tarkoittaa,kelle se on osoitettu.suhdetta lapseeni.?lieneekö jonkun suomiakan katumus har
joitus,kun jäi lapsi kasvattamatta,hoitamatta
anna aikaa itsellesi,olet ansainnut.vai oletko. - aikoja sitten
halunnut unohtaa mistä kaikki sai alkunsa se lapsuus
oletettavasti olet nainen,isä pihalle ja toinen tilalle.sitten ihmetellään,mikä lapsia vaivaa.
mitä teen,herää kysymys missä isä on? heivattu
jo aikoja sitten, täällä netissä anelet julkista anteeksipyyntöä.- rakennan?
kunhan kysyin olisiko jollakin täällä antaa joku keino, jota en ole älynnyt kokeilla ja sen sainkin. Keskustelu on osaltani päättynyt. Oikein hyää äitienpäivää ja Helluntaita kaikille.
- syysunelma
rakennan? kirjoitti:
kunhan kysyin olisiko jollakin täällä antaa joku keino, jota en ole älynnyt kokeilla ja sen sainkin. Keskustelu on osaltani päättynyt. Oikein hyää äitienpäivää ja Helluntaita kaikille.
sinullekin. Et anele anteeksi meiltä, eikä sinun tarvitsekaan, koska itse päätät miten elämäsi elät ja tiedät parhaiten mikä on oikein. Loukkaannuit kuitenkin edellisestä kommentista, oliko siihen syytä.
Jos olet eronnut, voisi ajatella, että tyttäresi kaipaa isäänsä, koska oma isä ja äiti ovat lapselle ne kaikkein tärkeimmät ihmiset, riippumatta siitä millaisia he ovat tai miten elävät. Lapset haluavat olla ylpeitä omista vanhemmistaan. Ei kannata koskaan puhua lapselle pahaa hänelle tärkeistä ihmisistä, se voi kääntyä itseä vastaan. En sano, että sinä teet niin, mutta joskus kuulee eronneiden mustamaalaavan toisiaan lapsilleen, mikä minusta ei ole kovin reilua.
- niin, että nykynuoret
haluavat elää omaa elämää, eivätkä halua vanhempiensa sitä hämmentävän. Se oli silloin ennen, kun vanhemmat päättivät lastensa hamaan hautaan. Maataloudessa lapset olivat enemmän vanhemmistaan riippuvaisia. Nyt on nyt, ja se meidän täytyy ymmärtää.
- Pirre*
taisi ne vanhemmat olla riippuvaisia siitä lasten työpanoksesta, silloin ennenvanhaan :)
- oma tarinani
Kerron tarinani totuudenmukaisesti näin julkisesti, vaikka mahdollinen lukija saattaa minut tunnistaa. Laitan sen tähän ketjuun, vaikka kuulunkin seuraavaan ikäryhmään.
Synnyin sotien jälkeen pienviljelijä-/työläisperheessä 4 lasten katraan. Ruokaa oli, myös lämpimiä vaatteita, mutta ei juuri muuta. Peltotöihin lähdin heti kun olin oppinut kävelemään, ja ensimmäiset omat rahat sain 12 vanhana kesärenkinä ollessani. Keskikoulun sain käydä, kun se oli kunnallinen, mutta sen jälkeen äitini sanoi, ettei me ruveta sinua kouluttamaan. Kuusitoista vanhana muutin Helsinkiin, sain työpaikan, hyvin palkattua urakkatyötä ja usein sain myös tehdä ylityötä niin paljon kuin jaksoin. Siinä ohella kävin iltaisin Valkan ammattikoulussa sähköasentajakurssin. Armeijan jälkeen oli omaa fyrkkaa jo niin paljon, että pystyin lähtemään vieraalle paikkakunnalle kolmeksi vuodeksi opiskelemaan.
Pari vuotta myöhemmin muutin pienehköön kaupunkiin, rakensin talon ja perustin perheen. Vanhemmiltani en apua saanut, sillä olivat jo sen ikäisiä, että minä usein kävin heitä auttamassa. Niin kauan kun elivät, kävin vähintään kahden viikon välein heitä katsomassa. Kun isäni viimeiset elinvuotensa oli vanhainkodin sairasosastolla, kävin viikoittain hänen luonaan, vaikka hän ei minua enää tuntenut. Kävin siksi, että rakastin vanhempiani, kuten nyt myös lapsiani ja lastenlapsiani, vaikka en heitä enää juurikaan näe.
Kun lapsemme (3) olivat pieniä, olin aina työssä, usein myös viikonloput. Kun aamulla lähdin, he vielä nukkuivat, kun illalla kotiuduin, olivat jo nukkumassa. Vaimollani oli mahdollisuus olla kokopäiväinen kotiäiti, ja hänestä luonnollisesti tuli lapsillemme läheisemmäksi kuin minä, joka vain joskus kotona kävin. Lapset saivat opiskella, vaikka tosin omalla työllään taskurahansa hankkivatkin.
Reilut 10 vuotta sitten perhemme hajosi, lapset aikuistuivat ja muuttivat pois, vaimoni lähti viidenkympin villityksessään toisen miehen matkaan. Tytär, asuntosäästäjänä (kaikki kunnia siitä hänelle) osti peruskuntoisen kerrostalokaksion. Joulupäivänä aloitin sen kunnostuksen, yksin tietysti, mutta koin tehtävän mieluisaksi ja silloisista kaikista tärkeimmäksi. Luonnollisesti maksoin itse myös kaikki tarvikkeet. Mutta, kun tein työn muun työn ohella, se kesti liian kauan, olisi pitänyt valmistua nopeammin.
Pojat joskus soittivat ja pyysivät "lainaa", toinen auton vaihtoon ja toinen laskujen maksamiseeen. Kun heistä toinen osti omakotitontin, lähdin auttamaan. Taas ajattelin, että tämä on tehtävistäni kaikestä tärkein. Yli puolen vuoden vapaa-aika siihen meni, pitkät viikonloput, vapaapäivät ja joskus työpäivätkin. Pakettitalon pystytyksen jälkeen tein lähes kaikki puutyöt, seinät, lattiat katot ja kalusteasennukset. Muurasinkin ja tein sähkötyöt. Kaikki sähkötarvikkeet ja osan muistakin maksoin tietysti itse. Puhuivat jouluksi muuttamisesta, mutta sanoin, etten yksin millään ehdi. Pyysin pari kuukautta lisää aikaa, ja samaa mieltä kanssani oli myös työmaan vastaava rakennusmestari. Muistan poikani sanat kun lisäaikaa pyysin: "Jos et sinä ehdi, ei sinun tarvitsekaan, tänne tulee töihin sellaiset miehet jotka ehtivät". Kuitenkin lähes samassa vaiheessa lienee talo vieläkin, kuin se minulta jäi. Olen senkin jälkeen jotakin käynyt siella tekemässä, mutta en enää puoleen vuoteen. Kun pari kuukautta sitten hänelle soitin, hänellä ei ollut aikaa puhua kanssani.
Olin vain työmies, joka siellä kulki omat eväät repussaan. Virheitä olen tehnyt, mutta lapsillani on nyt uusi isä joka ei virheitä tee, kun ei tee paljon muutakaan. Paljon mukavampi ja parempi kuitenkin, niin myös lasteni appivanhempien mielestä. Vuoteen eivät lapseni ole luonani käyneet, lähettävät kuitenkin vielä joulukortit ja isänpäivänä tekstiviestitkin.Kirvesmiehen muijana voin kertoa sinulle, että yleensäkin kaikilla ihmisillä on täysin epärealistiset käsitykset siitä mitä rakentaminen oikeasti on ja kuinka kauan sellainen kestää. Varsinkin nuoremmat ihmiset kuvittelevat, että rakentaminen on sellaista, kuin joku esim. Ellen Jokikunnas on telkkarissa näyttänyt, suit sait se on valmis ja se on vain hauskaa puuhaa, sitä osaa kuka vaan, poppikoneet vain hetken soi ja talo on valmis. Noita remonttiohjelmia kun on tullut telkkarista, niin niistä saa ihan väärän kuvan.
Mutta asiaan, epäilen siis suuresti, ettei heillä ole oikeasti mitään käsitystä, mitä sun työ vei sinulta aikaa ja rahaa. Olisi kannattanut säilyttää kuitit ja tunnit ylhäällä, niin voisi niillä havainnollistaa niille sitä työmäärää.
Oletko pyytänyt heitä käymään luonasi?- syysunelma
äitini kuoli, tuli isästä katkera ja itsesääliin vaipunut mies. Hänen luonaan oli ikävä käydä ja tuntui, ettei niitä valituksia jaksaisi kuunnella. Silloin huomasin, miten paljon helpompaa on vierailla iloisen ja positiivisen ihmisen luona, eikä tarvitse tuntea syyllisyyttä mistään. Nyt onneksi isä on taas oma itsenä.
Olen sitä mieltä, että oma isä on aina lapselle tärkein, eikä kukaan toinen voi noin vain viedä hänen paikkaansa. Jos vanhemmat kunnioittavat toisiaan, niin silloin lapsikin luonnostaan niin tekee. Myös erotilanteessa pitäisi muistaa, ettei mustamaalaa toista osapuolta, eikä ainakaan marttyyriksi kannata alkaa. Voi kuulostaa julmalta, mutta marttyyrin kanssa on kurjaa elää, eikä sillä tavalla ainakaan saa itselleen sitä ansaittua kunnioitusta. - edellinen
miljoona kirjoitti:
Kirvesmiehen muijana voin kertoa sinulle, että yleensäkin kaikilla ihmisillä on täysin epärealistiset käsitykset siitä mitä rakentaminen oikeasti on ja kuinka kauan sellainen kestää. Varsinkin nuoremmat ihmiset kuvittelevat, että rakentaminen on sellaista, kuin joku esim. Ellen Jokikunnas on telkkarissa näyttänyt, suit sait se on valmis ja se on vain hauskaa puuhaa, sitä osaa kuka vaan, poppikoneet vain hetken soi ja talo on valmis. Noita remonttiohjelmia kun on tullut telkkarista, niin niistä saa ihan väärän kuvan.
Mutta asiaan, epäilen siis suuresti, ettei heillä ole oikeasti mitään käsitystä, mitä sun työ vei sinulta aikaa ja rahaa. Olisi kannattanut säilyttää kuitit ja tunnit ylhäällä, niin voisi niillä havainnollistaa niille sitä työmäärää.
Oletko pyytänyt heitä käymään luonasi?kirjoitit. Tuolla 60 kymppisten palstoilla, joissa joskus olen käynyt, olen harvoin löytänyt samoin ajattelevia. Ovat kaikki hyvin nuoret tai nuorekkaat, vaikka vain eläkkeistään, alleistaan ja muista vaivoistaan puhuvatkin.
Sähkömiehenä (ins.) olen työmailla ystävästynyt muutamaan timpuriin. Ovat tosi ammattimiehiä, ja olen heidän taitojaan suuresti ihaillut. Seinät oviaukkoineen ja listatiloineen osaavat mitoittaa oikein, vaikka ei kuvissa mittoja olekaan. Kipsilevy nousee kevyesti paikoilleen ja käsisirkkeli leikkaa puuta puolen sentin päästä sormista.
Sinulla on hyvä mies, ole hänestä ylpeä.
En ole pyytänyt lapsiani käymään. Ei minunkaan vanhempini koskaan pyytänyt, kävin vain siksi, että tahdoin käydä.
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Saana airola ja. muusikko spekulaatiota
Saara airolan kirja muusikko mies. Oisko redrama tai lauri tähkä? Saana oli 13 v vuonna 2014 Tekoäly sanoo : tähkä Julki131374Mitäs peitsarissa on tapahtunut eilen illalla
Mikkelissä iso poliisioperaatio https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/39ef020c-2d81-4d72-b720-651f458ba3e2521316- 1051095
Jos saisit palata takaisin johonkin vuoteen
Mikä vuosi se olisi? Ja mitä siinä hetkessä tapahtuisi?1191035- 65677
Miksi ETTE suostu selvittämään . . . . . ...
Asioita jotka jääneet selvittämättä toisen osapuolen kanssa? Kertoisitteko miksi ette suostu? Vaikka teidän mielestä162634- 52562
Wille Rydman on kansalaisten mielestä huonoiten onnistunut ministeri
Onneksi olkoo Wille kärkipaikasta! Oletkin sen eteen tehnyt hartiavoimin töitä. "Ministeri Wille Rydman (ps) on kansala368538Tajuan kyllä
että molemmilla on omat elämänsä ja kuvionsa ja rakkaansa. En odota mitään enkä ole tunkemassa mihinkään. Kai silti saa52505- 71483