Miksi pitäisi mennä naimisiin?

Olen aivan samaa mieltä asiasta kuin Tani!
Mekin menimme naimisiin maistraatisssa kun ensimmäinen lapsi syntyi.
Isompaa meteliä emme asiasta pitäneet sillä ei meille ollut mikään iso asia.
Tosin monet ystävistämme suuttuivat kun emme ole kertoneet naimisiinmenostamme???!!!

pian kaksinkymmentä vuotta avoliitossa saman miehen kanssa. Lapset on kasvatettu aikuisiksi ja eletty yhdessä monenmoista. Kadu en päivääkään.
En edes sitä, että naimisiin ei tullut mentyä. Miksi olisimme menneet?
Tuo byrokratia on tekosyy, toisen kuolemineen.
Meillä siihen varauduttiin vapaaehtoisin vakuutuksin. Siihen ei papin aamenta tarvittu.

Jos lisäksi ottaa huomioon, montako avoleskeä oikeasti jää puille paljaille avopuolison kuoltua, alkaa jo naurattamaan nuo teidän syynne...kaikki omaisuushan on mahdollista laittaa MOLEMPIEN nimiin, lisäksi voi omasta osuudestaan tehdä testamentin toiselle, ym.ym...

Tuosta kihlauksesta vielä...onhan se hienoa näytellä sitä sormustaan ja leuhkia olevansa kihloissa...on ainakin vähän jollekin kelvannut...

ikuinen avo kirjoitti:

pian kaksinkymmentä vuotta avoliitossa saman miehen kanssa. Lapset on kasvatettu aikuisiksi ja eletty yhdessä monenmoista. Kadu en päivääkään.
En edes sitä, että naimisiin ei tullut mentyä. Miksi olisimme menneet?
Tuo byrokratia on tekosyy, toisen kuolemineen.
Meillä siihen varauduttiin vapaaehtoisin vakuutuksin. Siihen ei papin aamenta tarvittu.

Jos lisäksi ottaa huomioon, montako avoleskeä oikeasti jää puille paljaille avopuolison kuoltua, alkaa jo naurattamaan nuo teidän syynne...kaikki omaisuushan on mahdollista laittaa MOLEMPIEN nimiin, lisäksi voi omasta osuudestaan tehdä testamentin toiselle, ym.ym...

Tuosta kihlauksesta vielä...onhan se hienoa näytellä sitä sormustaan ja leuhkia olevansa kihloissa...on ainakin vähän jollekin kelvannut...

Lue lisää

Et ilmeisesti oikein tunne perintölakia.

Oletetaan, että pari omistaa talon puoliksi.

Jos he ovat naimisissa ja toinen kuolee, puolet talosta menee lapsille perintönä. Toinen puoli jää eloon jääneelle. Tästä huolimatta leskelle jää oikeus asua talossa. Lapset eivät siis voi myydä taloa lesken alta pois. Avoliitossa näin voi tapahtua.

Oletetaan, että parin toisella osapuolella on joku iso omaisuus omissa nimissään.

Ilman testamenttia avopuoliso ei saa mitään. Testamentilla hänelle voidaan antaa osuus omaisuudesta. Tällöin kuitenkin tulee maksettavaksi isommat perintöverot kuin tulisi, jos pari olisi naimisissa. Naimisissa ollessa puolet omaisuudesta tulisi avio-oikeuden perusteella. Ilman avioliittoa oikeutta ei ole, joten kaikki omaisuus menee perintönä, eli siitä maksetaan vero.

Tuollaisissa tilanteissa auttaa paljon se, että on naimisissa. Niitä asioita ei nimittäin tarvitse erikseen miettiä. Samoin etukäteen ei tarvitse laukata lakimiehellä ja tehdä testamentteja. Avioliitto on nopea toimenpide, eikä maksa käytännössä mitään.

Ukkomies kirjoitti:

Et ilmeisesti oikein tunne perintölakia.

Oletetaan, että pari omistaa talon puoliksi.

Jos he ovat naimisissa ja toinen kuolee, puolet talosta menee lapsille perintönä. Toinen puoli jää eloon jääneelle. Tästä huolimatta leskelle jää oikeus asua talossa. Lapset eivät siis voi myydä taloa lesken alta pois. Avoliitossa näin voi tapahtua.

Oletetaan, että parin toisella osapuolella on joku iso omaisuus omissa nimissään.

Ilman testamenttia avopuoliso ei saa mitään. Testamentilla hänelle voidaan antaa osuus omaisuudesta. Tällöin kuitenkin tulee maksettavaksi isommat perintöverot kuin tulisi, jos pari olisi naimisissa. Naimisissa ollessa puolet omaisuudesta tulisi avio-oikeuden perusteella. Ilman avioliittoa oikeutta ei ole, joten kaikki omaisuus menee perintönä, eli siitä maksetaan vero.

Tuollaisissa tilanteissa auttaa paljon se, että on naimisissa. Niitä asioita ei nimittäin tarvitse erikseen miettiä. Samoin etukäteen ei tarvitse laukata lakimiehellä ja tehdä testamentteja. Avioliitto on nopea toimenpide, eikä maksa käytännössä mitään.

Lue lisää

olen päässyt tutustumaan tähänkin lakiin.

Mutta sinä et ilmeiseti tunne vanhaa perintölakia, jonka puitteissa jatkuvasti sattui niin, että lapset "ajoivat" lesken ulos talosta ja jakoivat omaisuuden?
Silloinkin jo, ainakin isäni kotona, teki lakimies paperin, jolla ei asuntoa voitu jakaa.
En tiedä aivan tarkkaa sanasisältöä, mutta sitä sanottiin keskinäiseksi testamentiksi, ja se on mahdollista tehdä vieläkin.

"Oletetaan, että parin toisella osapuolella on joku iso omaisuus omissa nimissään."

Tällaista oletusta ei juuri ole! Tämä on se asia, mikä poistetaan ensimmäisenä, jos ei haluta käyvän huonosti. Asia on TÄYSIN itsestä kiinni. Näitä juttuja varten on lakimiehet, NAIMISIIN EI TARVITSE KENENKÄÄN MENNÄ SIKSI, ETTÄ LAKI SITÄ VAATISI.
Lisäksi kaikki paperit voidaan kirjoittaa vain kuoleman varalle, eron sattuessa omaisuus jää alkuperäiselle omistajalleen. Molempien nimet paperissa takaavat aika paljon.

Mitä muuten luulet, että ao. paperien teko meille maksoi?
Äläkä sano, ettei avioliitto MAKSA MITÄÄN!

Kaksikymmentä vuotta olemme siis yhdessä olleet, onnellisina, päätimme aikoinaan, että sinä päivänä, kun jompi kumpi keksii HYVÄN syyn mennä naimisiin, se tehdään. Ei ole keksitty...ei silti olla pahemmin yritettykään.

Mistä minäkin nyt sitten olen joutunut luopumaan, "ukkomies"? Mitä olen menettänyt, kun en ole ollut avioliitossa?
Olisi kiva tietää...

Ukkomies kirjoitti:

Et ilmeisesti oikein tunne perintölakia.

Oletetaan, että pari omistaa talon puoliksi.

Jos he ovat naimisissa ja toinen kuolee, puolet talosta menee lapsille perintönä. Toinen puoli jää eloon jääneelle. Tästä huolimatta leskelle jää oikeus asua talossa. Lapset eivät siis voi myydä taloa lesken alta pois. Avoliitossa näin voi tapahtua.

Oletetaan, että parin toisella osapuolella on joku iso omaisuus omissa nimissään.

Ilman testamenttia avopuoliso ei saa mitään. Testamentilla hänelle voidaan antaa osuus omaisuudesta. Tällöin kuitenkin tulee maksettavaksi isommat perintöverot kuin tulisi, jos pari olisi naimisissa. Naimisissa ollessa puolet omaisuudesta tulisi avio-oikeuden perusteella. Ilman avioliittoa oikeutta ei ole, joten kaikki omaisuus menee perintönä, eli siitä maksetaan vero.

Tuollaisissa tilanteissa auttaa paljon se, että on naimisissa. Niitä asioita ei nimittäin tarvitse erikseen miettiä. Samoin etukäteen ei tarvitse laukata lakimiehellä ja tehdä testamentteja. Avioliitto on nopea toimenpide, eikä maksa käytännössä mitään.

Lue lisää

että aikainen lintu madon nappaa...

Avopuolisoiden väliset lailliset paperit saatiin mä ja vaimoke parilla sadalla egellä.
Mitä ois maksanutkaan häät?

Järjestelykysymys, vain. Avioliitto on kulissi.
Jos toista rakastaa ja haluaa elää yhdessä, siihen ei papin aamenta tarvii.
Ei riitä poika perusteet sullakaan. Ei ole olemassa yhtään perusteltua syytä mennä naimisiin. Tarkoitan tällä sitä, ettei saavutettu etu olisi muutoin järjestettävissä.

Ja ajattele mikä määrä RAHAA säästyy veronmaksajilta (kun siitä niin huolissas olet) jos kalliit avioriidat jäävät käräjäoikeuksista pois. Toinen ainakin saa usein ilmaisen oikeudenkäynnin. Puhumattakaan henkisestä hinnasta. Kun on valmiit paperit voi hengittää rauhassa. Tulevaisuus on paljon taatumpi niiden paperien nojalla kuin avioliitossa, jossa koska tahansa voi toinen häipyä ja viedä puolet omaisuudestasi.

ikuinen avo kirjoitti:

olen päässyt tutustumaan tähänkin lakiin.

Mutta sinä et ilmeiseti tunne vanhaa perintölakia, jonka puitteissa jatkuvasti sattui niin, että lapset "ajoivat" lesken ulos talosta ja jakoivat omaisuuden?
Silloinkin jo, ainakin isäni kotona, teki lakimies paperin, jolla ei asuntoa voitu jakaa.
En tiedä aivan tarkkaa sanasisältöä, mutta sitä sanottiin keskinäiseksi testamentiksi, ja se on mahdollista tehdä vieläkin.

"Oletetaan, että parin toisella osapuolella on joku iso omaisuus omissa nimissään."

Tällaista oletusta ei juuri ole! Tämä on se asia, mikä poistetaan ensimmäisenä, jos ei haluta käyvän huonosti. Asia on TÄYSIN itsestä kiinni. Näitä juttuja varten on lakimiehet, NAIMISIIN EI TARVITSE KENENKÄÄN MENNÄ SIKSI, ETTÄ LAKI SITÄ VAATISI.
Lisäksi kaikki paperit voidaan kirjoittaa vain kuoleman varalle, eron sattuessa omaisuus jää alkuperäiselle omistajalleen. Molempien nimet paperissa takaavat aika paljon.

Mitä muuten luulet, että ao. paperien teko meille maksoi?
Äläkä sano, ettei avioliitto MAKSA MITÄÄN!

Kaksikymmentä vuotta olemme siis yhdessä olleet, onnellisina, päätimme aikoinaan, että sinä päivänä, kun jompi kumpi keksii HYVÄN syyn mennä naimisiin, se tehdään. Ei ole keksitty...ei silti olla pahemmin yritettykään.

Mistä minäkin nyt sitten olen joutunut luopumaan, "ukkomies"? Mitä olen menettänyt, kun en ole ollut avioliitossa?
Olisi kiva tietää...

Lue lisää

Jos olet onnellinen avoliitossasi, miksi sinun pitää tässä keskustelussa hyökätä avioliittoa vastaan? Mikset voi keskustella asiasta rauhallisesti huutamatta? Minä kerroin kysyttäessä syitä, miksi avioliitto on avoliittoa parempi. Sinä rähjäät ja huudat sekä mekastat avoliiton paremmuutta perustellen mm. "mikään laki ei velvoita avioliittoon". Jos olet noin tyytyväinen, miksi olet niin kiihkoissasi puolustelemassa avoliittoa? Mikset voi suhtautua asiaan rauhallisemmin? Vetoat johonkin vanhaan lakiin, joka on jo kumottu. Miksi?

Kysyit, paljonko naimisiin meno meille maksoi. Seuraavat kulut siitä tulivat:
- kirjekuori ja postimerkki esteiden tutkimishakemuksen lähettämiseksi (pari euroa)
- puhelinmaksu maistraatin varaamiseksi (ehkä euron)
- polttoainekulut maistraattiin (yhteensä ajelua n. 50 km; rahaa paloi n. reilun euron verran).

Yhteensä naimisiin menomme maksoi siis alle viisi euroa. Olipa kallista. Paljonko te olette maksaneet lakimiehelle?

Kysyit, mitä olet menettänyt. Mielenrauhasi ainakin taitaa olla mennyt, koska joudut noinkin ponnekkaasti todistelemaan meille (ja itsellesi?), että olet tehnyt oikean ratkaisun.

vanha äijä kirjoitti:

että aikainen lintu madon nappaa...

Avopuolisoiden väliset lailliset paperit saatiin mä ja vaimoke parilla sadalla egellä.
Mitä ois maksanutkaan häät?

Järjestelykysymys, vain. Avioliitto on kulissi.
Jos toista rakastaa ja haluaa elää yhdessä, siihen ei papin aamenta tarvii.
Ei riitä poika perusteet sullakaan. Ei ole olemassa yhtään perusteltua syytä mennä naimisiin. Tarkoitan tällä sitä, ettei saavutettu etu olisi muutoin järjestettävissä.

Ja ajattele mikä määrä RAHAA säästyy veronmaksajilta (kun siitä niin huolissas olet) jos kalliit avioriidat jäävät käräjäoikeuksista pois. Toinen ainakin saa usein ilmaisen oikeudenkäynnin. Puhumattakaan henkisestä hinnasta. Kun on valmiit paperit voi hengittää rauhassa. Tulevaisuus on paljon taatumpi niiden paperien nojalla kuin avioliitossa, jossa koska tahansa voi toinen häipyä ja viedä puolet omaisuudestasi.

Lue lisää

Ikuinen avo ja vanha äijä ovat yllä spekuloineet sillä, mitä maksaisivat häät ja avioliitto - verrattuna avoliittoon.

Omalla kohdallani ei kummallakaan kahdella kerralla mitään - vihkiminen tapahtui maistraatissa hyvin yksinkertaisesti, jälkimmäisellä kerralla 2 todistajan läsnäollessa.

Eroon meni muutama kymppi molemmilla kerroilla. Siinä avioliiton kustannukset. Kyllä avioituminen tarjoaa juridisen suojan edullisemmin - ja kaikesta päätellen huomattavasti vähemmällä vaivalla - kuin avoliitto.

Ukkomies kirjoitti:

Jos olet onnellinen avoliitossasi, miksi sinun pitää tässä keskustelussa hyökätä avioliittoa vastaan? Mikset voi keskustella asiasta rauhallisesti huutamatta? Minä kerroin kysyttäessä syitä, miksi avioliitto on avoliittoa parempi. Sinä rähjäät ja huudat sekä mekastat avoliiton paremmuutta perustellen mm. "mikään laki ei velvoita avioliittoon". Jos olet noin tyytyväinen, miksi olet niin kiihkoissasi puolustelemassa avoliittoa? Mikset voi suhtautua asiaan rauhallisemmin? Vetoat johonkin vanhaan lakiin, joka on jo kumottu. Miksi?

Kysyit, paljonko naimisiin meno meille maksoi. Seuraavat kulut siitä tulivat:
- kirjekuori ja postimerkki esteiden tutkimishakemuksen lähettämiseksi (pari euroa)
- puhelinmaksu maistraatin varaamiseksi (ehkä euron)
- polttoainekulut maistraattiin (yhteensä ajelua n. 50 km; rahaa paloi n. reilun euron verran).

Yhteensä naimisiin menomme maksoi siis alle viisi euroa. Olipa kallista. Paljonko te olette maksaneet lakimiehelle?

Kysyit, mitä olet menettänyt. Mielenrauhasi ainakin taitaa olla mennyt, koska joudut noinkin ponnekkaasti todistelemaan meille (ja itsellesi?), että olet tehnyt oikean ratkaisun.

Lue lisää

Ei ole minun vikani, jos sinä kuvittelet omaavasi parhaan perustelun asialle.
Totuushan on usein taruakin ihmeellisempää.

Kysyttiin miksi mennä naimisiin? En tosiaan tiedä yhtään hyvää syytä edelleenkään.
Ja jos avioliitto tuottaa kaltaisiasi hourupäitä on ollut hyväkin, ettei avioliittoa ole solmittu!

Mistä sinä tiedät minun rauhallisuuteni?

Se on TOTUUS, kylmä totuus. Ei ole YHTÄÄN syytä mennä naimisiin, jos alkaa järjellä ajattelemaan.
Mutta sinulla ei siihen ole edes välineitä...
toivotaan, että saat uudet aivot jostakin ja pian...alkaa nuo vanhat jo pahasti hapertumaan...

Minä en ole menettänyt mitään. Minä OLEN onnistunut ratkaisussani. Sinun harmiksesi vielä tiedänkin sen...pystyn asiani perustelemaan, tosin kuin sinä.

Minun ei tarvitse keksiä täällä muille (itselleni) hyviä syitä miksi on parempi mennä naimisiin kuten sinun täytyy. Keksimään niitä joudut, sillä oikeasti niitä ei ole.

Sinä olet muuten menettänyt vapautesi ja itsemääräämisoikeutesi lisäksi siis järkesi.
Joten jos minulta on mielestäsi mennyt mielenrauha, en kyllä ymmärrä miten ja mistä, on se vielä pieni hinta siitä, että on tehnyt elämästään haluamansa...

Tani kirjoitti:

Ikuinen avo ja vanha äijä ovat yllä spekuloineet sillä, mitä maksaisivat häät ja avioliitto - verrattuna avoliittoon.

Omalla kohdallani ei kummallakaan kahdella kerralla mitään - vihkiminen tapahtui maistraatissa hyvin yksinkertaisesti, jälkimmäisellä kerralla 2 todistajan läsnäollessa.

Eroon meni muutama kymppi molemmilla kerroilla. Siinä avioliiton kustannukset. Kyllä avioituminen tarjoaa juridisen suojan edullisemmin - ja kaikesta päätellen huomattavasti vähemmällä vaivalla - kuin avoliitto.

Lue lisää

haluu kuulla, mutta multa meni puoli vanhaa milliä, kun akka sai päähänsä lähtee ja asiasta tapeltiin kaikissa mahdollisissa oikeusasteissa.
Ei ollu halpa ero mulle, sillä meni kaikki ennen ja jälkeen avioliiton solmista hommattu. Sen lisäksi tuli tästä riitelystä vielä yks satatonnii mummonmarkkoja lisää velkaa.
Kyllä avioituminen tarjoaa hyvän juridisen suojan, mutta kenelle, ja missä tapauksissa?
Eikä ainakaan mulle tullut vähemmällä vaivallakaan.
Juristi sanoi, kun näitä puitiin, että avoliitossa olis pitänyt pysyäkin (asuttiin ensin), tai sitten tehdä avioehto, johon vaimo ei silloin suostunut.
Ei kuulemma ollu tarkotus erota, heh. Vajaa kaksi vuotta aviota, ja siihen loppui. Äkkiä se mieli muuttu.
Eri juttu on, jos sun mielestä on okey viedä toiselta kaikki avioliitolla. Se muijalla vaan oli takana avioliitossa. Mun mielestä se paskamaisesti tehty.

Ja nuo nimmarit (avo ja äijä) kyllä esitti asiaa. Oma näkemykses on tuo kumpi maksaa enemmän. On aivan selvää, että perusteltua syytä avioliitolle ei suomenmaasta löydy, vaikka hakis suurennuslasilla. Kaikki on korvattavissa muilla vaihtoehdoilla, jotka monessa tapauksessa olisivat olleet paikallaan.
Kyllä se taisi olla "ukkomies" joka väitti näitä muita keinoja kalliiksi ja hankaliksi.
Omassa tapauksessani ei ainakaan mikään lakimies olisi ottanut avoparin keskinäisistä sopimuksista puolta milliä!
Ja onko sitten tuhat euroakaan sadantuhannen suojaamisesta paljon? Kysyn vaan.

Tani kirjoitti:

Ikuinen avo ja vanha äijä ovat yllä spekuloineet sillä, mitä maksaisivat häät ja avioliitto - verrattuna avoliittoon.

Omalla kohdallani ei kummallakaan kahdella kerralla mitään - vihkiminen tapahtui maistraatissa hyvin yksinkertaisesti, jälkimmäisellä kerralla 2 todistajan läsnäollessa.

Eroon meni muutama kymppi molemmilla kerroilla. Siinä avioliiton kustannukset. Kyllä avioituminen tarjoaa juridisen suojan edullisemmin - ja kaikesta päätellen huomattavasti vähemmällä vaivalla - kuin avoliitto.

Lue lisää

toisille sopii avioliitto, toisille avoliitto...
siinä sen kummempaa....
olkaamme kaikki tyytyväiviä omaan valintaamme...

Ukkomies kirjoitti:

Jos olet onnellinen avoliitossasi, miksi sinun pitää tässä keskustelussa hyökätä avioliittoa vastaan? Mikset voi keskustella asiasta rauhallisesti huutamatta? Minä kerroin kysyttäessä syitä, miksi avioliitto on avoliittoa parempi. Sinä rähjäät ja huudat sekä mekastat avoliiton paremmuutta perustellen mm. "mikään laki ei velvoita avioliittoon". Jos olet noin tyytyväinen, miksi olet niin kiihkoissasi puolustelemassa avoliittoa? Mikset voi suhtautua asiaan rauhallisemmin? Vetoat johonkin vanhaan lakiin, joka on jo kumottu. Miksi?

Kysyit, paljonko naimisiin meno meille maksoi. Seuraavat kulut siitä tulivat:
- kirjekuori ja postimerkki esteiden tutkimishakemuksen lähettämiseksi (pari euroa)
- puhelinmaksu maistraatin varaamiseksi (ehkä euron)
- polttoainekulut maistraattiin (yhteensä ajelua n. 50 km; rahaa paloi n. reilun euron verran).

Yhteensä naimisiin menomme maksoi siis alle viisi euroa. Olipa kallista. Paljonko te olette maksaneet lakimiehelle?

Kysyit, mitä olet menettänyt. Mielenrauhasi ainakin taitaa olla mennyt, koska joudut noinkin ponnekkaasti todistelemaan meille (ja itsellesi?), että olet tehnyt oikean ratkaisun.

Lue lisää

on nimenomaan keskustelu siitä, miksi pitäisi mennä naimisiin!
"Ikuinen avo" perusteli mielestäni näkemyksensä sinun väitteestäsi hyvin ja oman valintansa myös.
Miksi sinä siitä suutuit? Eikö olisi saanut olla toista näkökantaa kuin sinun omasi? Ei ainakaan niin hyvää. Eihän?
Eikö kukaan saa ajatella järjellä? Jos sinä et pysty siihen, ei se kaikille ole mahdotonta.
Tuo vanha laki muuten, se on kumottu, mutta keskinäisen testamentin voi tehdä tänäkin päivänä. Sitä hän tarkoitti. Lukihäiriökin??
Samaa voisin kysyä sinulta, miksi nousit takajaloillesi, jos kerran olet tyytyväinen?

Ja mitä väliä on, paljonko lakimies ottaa paperien teosta? Vai kilpailetko siitä, kuka halvimmalla pääsee naimisiin ja kaikista rahoistaan eroon? Se ei ollut aiheena. Eikö ole pääasia, että asiat on kunnossa? Ja avioliitolle on olemassa vaihtoehto. Avoliitto. Jo kolmannes lapsistakin syntyy avopareille. Miksi ihminen, joka valitsee vapauden ja naimattomuuden on naimisssa olevaa automaattisesti huonompi?
Haluaisin tosiaan tietää tuon, miksi asetat itsesi "ikuisen avon" yläpuolelle? Ihmisen, jota et ollenkaan tunne henkilökohtaisesti. On raukkamaista sanoa täällä kenestäkään mitään, kun ei tunne. Siinä erottuu keskustelija paskiaisesta ja riidanhaastajasta joka kerta!

Ja jos oikein pitkälle mennään, et ilmeisesti osaa ollenkaan ajatella, ettei kaikki ihmiset avioidu eikä mene avoliittoonkaan koskaan!
Et varmasti tajua ollenkaan miten he pärjäävät, kun ei ole avioliiton suomaa turvaa. Voi tsiisus!

Sonja kirjoitti:

on nimenomaan keskustelu siitä, miksi pitäisi mennä naimisiin!
"Ikuinen avo" perusteli mielestäni näkemyksensä sinun väitteestäsi hyvin ja oman valintansa myös.
Miksi sinä siitä suutuit? Eikö olisi saanut olla toista näkökantaa kuin sinun omasi? Ei ainakaan niin hyvää. Eihän?
Eikö kukaan saa ajatella järjellä? Jos sinä et pysty siihen, ei se kaikille ole mahdotonta.
Tuo vanha laki muuten, se on kumottu, mutta keskinäisen testamentin voi tehdä tänäkin päivänä. Sitä hän tarkoitti. Lukihäiriökin??
Samaa voisin kysyä sinulta, miksi nousit takajaloillesi, jos kerran olet tyytyväinen?

Ja mitä väliä on, paljonko lakimies ottaa paperien teosta? Vai kilpailetko siitä, kuka halvimmalla pääsee naimisiin ja kaikista rahoistaan eroon? Se ei ollut aiheena. Eikö ole pääasia, että asiat on kunnossa? Ja avioliitolle on olemassa vaihtoehto. Avoliitto. Jo kolmannes lapsistakin syntyy avopareille. Miksi ihminen, joka valitsee vapauden ja naimattomuuden on naimisssa olevaa automaattisesti huonompi?
Haluaisin tosiaan tietää tuon, miksi asetat itsesi "ikuisen avon" yläpuolelle? Ihmisen, jota et ollenkaan tunne henkilökohtaisesti. On raukkamaista sanoa täällä kenestäkään mitään, kun ei tunne. Siinä erottuu keskustelija paskiaisesta ja riidanhaastajasta joka kerta!

Ja jos oikein pitkälle mennään, et ilmeisesti osaa ollenkaan ajatella, ettei kaikki ihmiset avioidu eikä mene avoliittoonkaan koskaan!
Et varmasti tajua ollenkaan miten he pärjäävät, kun ei ole avioliiton suomaa turvaa. Voi tsiisus!

Lue lisää

Kysyt, että miksi minä suutuin. Katsopa vähän tarkemmin, mitä tuo avoliittolainen kirjoitti:

"Tällaista oletusta ei juuri ole! Tämä on se asia, mikä poistetaan ensimmäisenä, jos ei haluta käyvän huonosti. Asia on TÄYSIN itsestä kiinni. Näitä juttuja varten on lakimiehet, NAIMISIIN EI TARVITSE KENENKÄÄN MENNÄ SIKSI, ETTÄ LAKI SITÄ VAATISI.
[...]
Äläkä sano, ettei avioliitto MAKSA MITÄÄN!
[...]
Mistä minäkin nyt sitten olen joutunut luopumaan, "ukkomies"? Mitä olen menettänyt, kun en ole ollut avioliitossa?
Olisi kiva tietää... "

Eikö sinun mielestäsi huutaminen ja tuollainen kiihkossaan meuhkaaminen ole jo vähän ihmeellistä. Lisäksi en ole suuttunut. Ihmettelen vain sitä, miksi kyseisen avoliittolaisen piti yhtäkkiä alkaa huutamaan minulle, että naimisiin ei ole pakko mennä, naimisiin meno maksaa yms. ihmeellistä sontaa.

Hän (etkä sinäkään) hyväksy minun perustelujani avioliitolle. Sen vuoksi minä olen aivoton paskiainen, joka haukkuu avoliittolaisia, niinkö? On olemassa perusteluja sekä avioliiton puolesta että sitä vastaan. Jos joku avoliittolainen ei niitä perusteluita ymmärrä, ei ole minun ongelmani. Ota huomioon myös se, että perusteluiden ymmärtäminen ei tarkoita sitä, että pitäisi niitä perusteluita tärkeinä. Ymmärrän minäkin sen, miksi joku kastaa lapsensa, vaikka itse olenkin umpiateisti.

Minä olen tässä tapauksessa se, joka kyllä ymmärtää avoliiton puolesta puhujat - edes jotenkin. Toisaalta en ymmärrä, miten nuo perustelut estävät naimisiinmenoa, koska ihmisellä on ne paljon mainostetut vapaus, oma elämä yms. avioliitossa ollessaankin. Avioliitto on käytännössä ilmainen. Tiedän, että ei ole pakko mennä naimisiin, muttei ole kyllä pakko olla menemättäkään. Naimisiin meno ei myöskään tee kenestäkään idioottia. Tiedän kyllä yhden ihmisen, joka on näköjään avoliitossa tullut idiootiksi.

Koska teiltä ei keskustelutaitoa tunnut löytyvän, jätän asian teidän osalta tähän. Minun puolestani saatte meuhkata ja huutaa niin paljon kuin jaksatte. Jos teillä ei ole taitoa keskustella rauhallisesti, niin ei sitten.

diablo kirjoitti:

toisille sopii avioliitto, toisille avoliitto...
siinä sen kummempaa....
olkaamme kaikki tyytyväiviä omaan valintaamme...

Eihän se joillekin käy, että jokainen valitsee haluamansa. Kysyttiin perusteluja avioliitolle. Minä (ja muut) kerron niitä. Seuraavaksi saan kuulla olevani paperiaivo, eläväni kulissiliitossa, tuhlaavani veronmaksajien rahoja ja olevani muutenkin kusipää.

Kyllä tässä nyt avoliiton puolustajat aloittivat ristiretken aviossa olevia vastaan, vaikka keskustelu yritettiin viedä läpi rauhassa. Ilmeisesti joillekin avioliiton symbolinen side on niin kauhistuttava, että jo pelkkä siitä keskusteleminen saa pään sekoamaan totaalisesti.

Ukkomies kirjoitti:

Kysyt, että miksi minä suutuin. Katsopa vähän tarkemmin, mitä tuo avoliittolainen kirjoitti:

"Tällaista oletusta ei juuri ole! Tämä on se asia, mikä poistetaan ensimmäisenä, jos ei haluta käyvän huonosti. Asia on TÄYSIN itsestä kiinni. Näitä juttuja varten on lakimiehet, NAIMISIIN EI TARVITSE KENENKÄÄN MENNÄ SIKSI, ETTÄ LAKI SITÄ VAATISI.
[...]
Äläkä sano, ettei avioliitto MAKSA MITÄÄN!
[...]
Mistä minäkin nyt sitten olen joutunut luopumaan, "ukkomies"? Mitä olen menettänyt, kun en ole ollut avioliitossa?
Olisi kiva tietää... "

Eikö sinun mielestäsi huutaminen ja tuollainen kiihkossaan meuhkaaminen ole jo vähän ihmeellistä. Lisäksi en ole suuttunut. Ihmettelen vain sitä, miksi kyseisen avoliittolaisen piti yhtäkkiä alkaa huutamaan minulle, että naimisiin ei ole pakko mennä, naimisiin meno maksaa yms. ihmeellistä sontaa.

Hän (etkä sinäkään) hyväksy minun perustelujani avioliitolle. Sen vuoksi minä olen aivoton paskiainen, joka haukkuu avoliittolaisia, niinkö? On olemassa perusteluja sekä avioliiton puolesta että sitä vastaan. Jos joku avoliittolainen ei niitä perusteluita ymmärrä, ei ole minun ongelmani. Ota huomioon myös se, että perusteluiden ymmärtäminen ei tarkoita sitä, että pitäisi niitä perusteluita tärkeinä. Ymmärrän minäkin sen, miksi joku kastaa lapsensa, vaikka itse olenkin umpiateisti.

Minä olen tässä tapauksessa se, joka kyllä ymmärtää avoliiton puolesta puhujat - edes jotenkin. Toisaalta en ymmärrä, miten nuo perustelut estävät naimisiinmenoa, koska ihmisellä on ne paljon mainostetut vapaus, oma elämä yms. avioliitossa ollessaankin. Avioliitto on käytännössä ilmainen. Tiedän, että ei ole pakko mennä naimisiin, muttei ole kyllä pakko olla menemättäkään. Naimisiin meno ei myöskään tee kenestäkään idioottia. Tiedän kyllä yhden ihmisen, joka on näköjään avoliitossa tullut idiootiksi.

Koska teiltä ei keskustelutaitoa tunnut löytyvän, jätän asian teidän osalta tähän. Minun puolestani saatte meuhkata ja huutaa niin paljon kuin jaksatte. Jos teillä ei ole taitoa keskustella rauhallisesti, niin ei sitten.

Lue lisää

Jos tilanne on tuo, että kuulet ääniä ja huutoa siellä koneesi ääressä näiltä keskustelijoilta, kannattaa varmaan välillä huilata. Ja samoin jos kuvittelet tuntevasi meidät muut.
Tilasi on paljon vakavampi kuin alussa kuvittelin.

Et sitten lopultakaan ymmärtänyt, että alkuperäinen kysymys kuului, miksi pitäisi mennä naimisiin?
Se ei ollut puolustuspuhe avo- eikä avioliitolle. Vain kyse siitä, onko varteenotettavaa vaihtoehtoa. Sinä et halunnut, että sellaista oli. Aloit arvostelemaan henkilöitä, jotka tiesivät, mistä puhuivat. Olet vetämässä keskustelua nyt siihen suuntaan, että ymmärretäänkö tässä ja kuinka hyvin toisiaan. Tarkasti vältät sen oikean aiheen. Sillä joutuisit myöntämään, että on vaihtoehto. Eli ei ole pakko avioitua, mistään syystä, jollei halua. Pidät mieluummin muita idiootteina. Narsismin alkua. Aina oikeassa...
Miksei muuten saisi olla vaihtoehtoa? Minusta se on hyvä!

Rauhallista viikonloppua ratkaisusi parissa!


Sonja

Ukkomies kirjoitti:

Eihän se joillekin käy, että jokainen valitsee haluamansa. Kysyttiin perusteluja avioliitolle. Minä (ja muut) kerron niitä. Seuraavaksi saan kuulla olevani paperiaivo, eläväni kulissiliitossa, tuhlaavani veronmaksajien rahoja ja olevani muutenkin kusipää.

Kyllä tässä nyt avoliiton puolustajat aloittivat ristiretken aviossa olevia vastaan, vaikka keskustelu yritettiin viedä läpi rauhassa. Ilmeisesti joillekin avioliiton symbolinen side on niin kauhistuttava, että jo pelkkä siitä keskusteleminen saa pään sekoamaan totaalisesti.

Lue lisää

et esittänyt vedenpitäviä perusteita sille, että avioliitto pitää solmia.
Ota nyt hyvä ihminen järki käteen.
Perusteesi murenivat kuin pipari.

Sonja kirjoitti:

et esittänyt vedenpitäviä perusteita sille, että avioliitto pitää solmia.
Ota nyt hyvä ihminen järki käteen.
Perusteesi murenivat kuin pipari.

Voi hyvä sylvi. Eihän kysytty vedenpitäviä perusteita. Kysyttiin vain: "Miksi pitäisi mennä naimisiin?" Hyviä perusteluita on sekä puolesta että vastaan. Minä esitin perusteluja puolesta, koska niitä kysyttiin. Kysymys ei ollut: "Miksi ei pitäisi mennä naimisiin?" Jos niin olisi kysytty, olisin voinut kertoa hyviä syitä olla menemättä naimisiin.

Ei kukaan voi kertoa vedenpitäviä syitä mennä naimisiin. Voidaan vain kertoa syitä mennä naimisiin ja olla menemättä naimisiin. Jokainen valitsee niistä ne, joita arvostaa. Ei naimisiin meno ole asia, joka voidaan vedenpitävästi perustella. Lienet aika yksinkertainen, kun et tällaista asiaa ymmärrä?

Ukkomies kirjoitti:

Voi hyvä sylvi. Eihän kysytty vedenpitäviä perusteita. Kysyttiin vain: "Miksi pitäisi mennä naimisiin?" Hyviä perusteluita on sekä puolesta että vastaan. Minä esitin perusteluja puolesta, koska niitä kysyttiin. Kysymys ei ollut: "Miksi ei pitäisi mennä naimisiin?" Jos niin olisi kysytty, olisin voinut kertoa hyviä syitä olla menemättä naimisiin.

Ei kukaan voi kertoa vedenpitäviä syitä mennä naimisiin. Voidaan vain kertoa syitä mennä naimisiin ja olla menemättä naimisiin. Jokainen valitsee niistä ne, joita arvostaa. Ei naimisiin meno ole asia, joka voidaan vedenpitävästi perustella. Lienet aika yksinkertainen, kun et tällaista asiaa ymmärrä?

Lue lisää

myöskään aviolliton euja avoliittoon nähden...
Sinä aloit esittämään, että avioliitolla ON etuja, joita avoliitolla EI OLE.
Olis kiva kuulla vihdoin, mitä ne on.

ikuinen avo kirjoitti:

pian kaksinkymmentä vuotta avoliitossa saman miehen kanssa. Lapset on kasvatettu aikuisiksi ja eletty yhdessä monenmoista. Kadu en päivääkään.
En edes sitä, että naimisiin ei tullut mentyä. Miksi olisimme menneet?
Tuo byrokratia on tekosyy, toisen kuolemineen.
Meillä siihen varauduttiin vapaaehtoisin vakuutuksin. Siihen ei papin aamenta tarvittu.

Jos lisäksi ottaa huomioon, montako avoleskeä oikeasti jää puille paljaille avopuolison kuoltua, alkaa jo naurattamaan nuo teidän syynne...kaikki omaisuushan on mahdollista laittaa MOLEMPIEN nimiin, lisäksi voi omasta osuudestaan tehdä testamentin toiselle, ym.ym...

Tuosta kihlauksesta vielä...onhan se hienoa näytellä sitä sormustaan ja leuhkia olevansa kihloissa...on ainakin vähän jollekin kelvannut...

Lue lisää

Kivaa kuulla, että muillakin on ollut voimia avoliitossa olemiseen, sillä kahdenkymmenen vuoden avoliitto lastenhankkimisen kanssa on vaatinut runsaasti voimia. Oman avoliiton ensimmäisen lapsen syntyessä ei synnytyssairaalassa lapsen isää huolittu edes lähiomaiseksi, eikä isälle annettu lapsen syntymästä tietoakaan (siihen aikaan ei isiä päästetty synnytykseen, ei edes avio-isiä!). Isyyslomalle ei avo-isää päästetty, onneksi lomat oli mahdollista sentään pitää lapsen syntymän aikaan (sääli niitä, joiden lapsi ei syntynytkään tasmällisesti suunniteltuna ajankohtana...).
Jälkeenpäin on tullut mietittyä, miksi niin jääräpäänä piti pitää kiinni omasta kannasta viranomaisia vastaan, eli oltiin menemättä naimisiin. Olisi monta asiaa hoitanut helpommalla...
Toiset viranomaiset, kuten verottaja oikaisi asioita ja piti avoparin samassa järjestyksessä kuin avoparitkin. "Meillä nainen kulkee miehen perässä" minulle vastattiin vuonna 1983 kun halusin selvitellä omia veroasioitani eikä niitä omen nimeni kohdalta löytynyt. Mutta avomieheni nimen jäljestä kyllä.

Sonja kirjoitti:

myöskään aviolliton euja avoliittoon nähden...
Sinä aloit esittämään, että avioliitolla ON etuja, joita avoliitolla EI OLE.
Olis kiva kuulla vihdoin, mitä ne on.

Lue lisää

Tämähän on jo sanottu, mutta kun et ymmärrä niin et ymmärrä: helpottaa byrokratiaa. On totta, että avoliittolaiset voivat järjestellä perintö-, lasten huoltajuus- yms. asiat samanlaisiksi kuin avioliittolaisilla. He joutuvat kuitenkin tekemään siihen enemmän työtä. Jos siis haluaa hieman vähentää byrokratiaa, on avioliitto helpompi. Lisäksi naimisissa ollaan vaikka asutaankin eri paikkakunnilla. Jotkuthan voivat käydä töissä eri paikkakunnilla. Jos ei ole lapsia, avioliitossa olijoiden ei tarvitse erikseen viranomaisille todistella liittoaan. Esimerkiksi verovähennysten siirtäminen puolisolle voi tuoda jo ihan selvää rahallista säästöä.

Tässä ketjussa on kovasti esitetty perusteluita sille, miksi avioliittoa ei ole pakko solmia. Toisaalta yksikään niistä perusteluista ei perustele, miksei avioliittoa pitäisi solmia. Eli jos pari haluaa naimisiin vain niinkin yksinkertaisesta syystä, että haluavat virallistaa suhteensa (vrt. homoliittojen virallistaminen), ei ole minun nähdäkseni mitään hyvää syytä, miksi niin ei saisi tehdä. Tätä taustaa vasten en ymmärrä, mikä ihmeen vouhotus ja huutoäänestys avoliiton puolesta piti aloittaa. Minulle tärkein peruste avioliitolle oli se, että halusimme juhlia liittoamme ystävien kanssa ja näyttää samalla virallisesti ja juhlallisesti tunteemme. Byrokratian väheneminen tuli vain bonuksena.

Sinällään on ihan sama, minkä liiton kukin valitsee, kunhan on itse siihen tyytyväinen. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että käytännössä avio- ja avoliitossa on eroja, vaikka ne henkiseltä pohjalta olisivatkin samanlaisia.

Perintölaki muuttui tässä jossain vaiheessa, joten en tiedä, onko perintövero muuttunut. Ennenhän oli niin, että toisen kuollessa leski maksoi paljon vähemmän perintöveroa avioliitossa kuin avoliitossa. Tähän tietysti vaikuttaa se, mitkä ovat omistussuhteet siinä vaiheessa, kun avio-oikeutta sovelletaan. Tasinkohan on verotonta, joten esimerkiksi avioeron yhteydessä voidaan tehdä suuria omaisuussiirtoja ilman että verottaja sotkeutuu asiaan. (Tällä nyt ei varsinaisesti ole merkitystä avioliitto vs avoliitto -asiassa. Kunhan vain mainitsin yhden pikku yksityiskohdan.)

Tuli muuten mieleen erääseen toiseen viestiisi liittyvä asia. Netissä on jo kauan, varmaankin ainakin 20 vuoden aja pidetty capseilla kirjoittamista HUUTAMISENA. Koska keskusteluissa ei voi äänenpainoa kertoa, käytetään muita tehokeinoja. HUUTAMINEN ON YKSI TEHOKEINO. Netikettiä kannattaisi tutkia hieman ennen kuin antaa itsestään väärän kuvan. Tämä siis neuvoksi "ikuisesti avolle".

Nyt olet lukenut väärin tai ymmärtänyt väärin. Tai sitten en tullut ymmärretyksi...
Kun menimme kihloihin annoimme toisillemme lupauksen. Minusta siihen ei vain tarvita mitään papin aamenta.
En ole mikään teini joka kihlautuu joka toinen viikko, vaan olen nyt aivan tosissani. Haluan olla tämän miehen kanssa loppuelämäni, saada lapsia yms. Mutta naimisiin meno ei mielestäni ole välttämätöntä.

Ukkomies kirjoitti:

Tämähän on jo sanottu, mutta kun et ymmärrä niin et ymmärrä: helpottaa byrokratiaa. On totta, että avoliittolaiset voivat järjestellä perintö-, lasten huoltajuus- yms. asiat samanlaisiksi kuin avioliittolaisilla. He joutuvat kuitenkin tekemään siihen enemmän työtä. Jos siis haluaa hieman vähentää byrokratiaa, on avioliitto helpompi. Lisäksi naimisissa ollaan vaikka asutaankin eri paikkakunnilla. Jotkuthan voivat käydä töissä eri paikkakunnilla. Jos ei ole lapsia, avioliitossa olijoiden ei tarvitse erikseen viranomaisille todistella liittoaan. Esimerkiksi verovähennysten siirtäminen puolisolle voi tuoda jo ihan selvää rahallista säästöä.

Tässä ketjussa on kovasti esitetty perusteluita sille, miksi avioliittoa ei ole pakko solmia. Toisaalta yksikään niistä perusteluista ei perustele, miksei avioliittoa pitäisi solmia. Eli jos pari haluaa naimisiin vain niinkin yksinkertaisesta syystä, että haluavat virallistaa suhteensa (vrt. homoliittojen virallistaminen), ei ole minun nähdäkseni mitään hyvää syytä, miksi niin ei saisi tehdä. Tätä taustaa vasten en ymmärrä, mikä ihmeen vouhotus ja huutoäänestys avoliiton puolesta piti aloittaa. Minulle tärkein peruste avioliitolle oli se, että halusimme juhlia liittoamme ystävien kanssa ja näyttää samalla virallisesti ja juhlallisesti tunteemme. Byrokratian väheneminen tuli vain bonuksena.

Sinällään on ihan sama, minkä liiton kukin valitsee, kunhan on itse siihen tyytyväinen. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että käytännössä avio- ja avoliitossa on eroja, vaikka ne henkiseltä pohjalta olisivatkin samanlaisia.

Perintölaki muuttui tässä jossain vaiheessa, joten en tiedä, onko perintövero muuttunut. Ennenhän oli niin, että toisen kuollessa leski maksoi paljon vähemmän perintöveroa avioliitossa kuin avoliitossa. Tähän tietysti vaikuttaa se, mitkä ovat omistussuhteet siinä vaiheessa, kun avio-oikeutta sovelletaan. Tasinkohan on verotonta, joten esimerkiksi avioeron yhteydessä voidaan tehdä suuria omaisuussiirtoja ilman että verottaja sotkeutuu asiaan. (Tällä nyt ei varsinaisesti ole merkitystä avioliitto vs avoliitto -asiassa. Kunhan vain mainitsin yhden pikku yksityiskohdan.)

Tuli muuten mieleen erääseen toiseen viestiisi liittyvä asia. Netissä on jo kauan, varmaankin ainakin 20 vuoden aja pidetty capseilla kirjoittamista HUUTAMISENA. Koska keskusteluissa ei voi äänenpainoa kertoa, käytetään muita tehokeinoja. HUUTAMINEN ON YKSI TEHOKEINO. Netikettiä kannattaisi tutkia hieman ennen kuin antaa itsestään väärän kuvan. Tämä siis neuvoksi "ikuisesti avolle".

Lue lisää

laskee avot ja aviot samalle viivalle. Valitan. Siellä ei erotella.

Kirjoituksesi osoittaa varsin selvästi sen, että avioliitto ei tarjoa solmijilleen mitään sellaista, jota ei avoliitossakin olisi mahdollista saavuttaa. Jos sinä et usko puolisosi rakkauteen ilman kahletta, sen saamalla olet onnellinen. Jos taas minä uskon, enkä sitä vaadi, olen minäkin onnellinen. Sitähän minäkin. Piste.

NETIKETTIÄ???

Sonja kirjoitti:

laskee avot ja aviot samalle viivalle. Valitan. Siellä ei erotella.

Kirjoituksesi osoittaa varsin selvästi sen, että avioliitto ei tarjoa solmijilleen mitään sellaista, jota ei avoliitossakin olisi mahdollista saavuttaa. Jos sinä et usko puolisosi rakkauteen ilman kahletta, sen saamalla olet onnellinen. Jos taas minä uskon, enkä sitä vaadi, olen minäkin onnellinen. Sitähän minäkin. Piste.

NETIKETTIÄ???

Lue lisää

Verottaja suhtautuu aviopuolisoihin seuraavasti (avio- ja avopuolisot eivät ole aina samalla viivalla): alinta perintöveroa maksaa aviopuolison lisäksi tuloverolain 7 §:n 3 momentin tarkoittama avopuoliso.

Tuo pykälä kuuluu näin: "Tämän lain puolisoita koskevia säännöksiä sovelletaan myös avioliitonomaisissa olosuhteissa verovuonna yhteisessä taloudessa avioliittoa solmimatta jatkuvasti eläneisiin henkilöihin, jotka ovat aikaisemmin olleet keskenään avioliitossa tai joilla on tai on ollut yhteinen lapsi."

Voisiko tästä päätellä, että lapseton avopuoliso ei alimpaan veroluokkaan I kuulu, vaan on veroluokkaa III: muut sukulaiset ja vieraat ja maksaa sen mukaan kolminkertaisesti perintöveroa hänelle ilmeisesti testamentatusta omaisuudesta?

Lisäksi jatkaisin vielä testamentista eli entäpä, jos ensisijaiset perilliset (esim. vanhemmat, sisarukset) riitauttavat testamentin lakiosansa saadakseen - eikö silloin käteen jää vain puolet siitä, mitä jäisi, jos puolisot olisivatkin olleet naimisissa keskenään ja olisivat perineet toisensa (tämä siis, jos heillä ei ole lapsia)?

-E- kirjoitti:

Verottaja suhtautuu aviopuolisoihin seuraavasti (avio- ja avopuolisot eivät ole aina samalla viivalla): alinta perintöveroa maksaa aviopuolison lisäksi tuloverolain 7 §:n 3 momentin tarkoittama avopuoliso.

Tuo pykälä kuuluu näin: "Tämän lain puolisoita koskevia säännöksiä sovelletaan myös avioliitonomaisissa olosuhteissa verovuonna yhteisessä taloudessa avioliittoa solmimatta jatkuvasti eläneisiin henkilöihin, jotka ovat aikaisemmin olleet keskenään avioliitossa tai joilla on tai on ollut yhteinen lapsi."

Voisiko tästä päätellä, että lapseton avopuoliso ei alimpaan veroluokkaan I kuulu, vaan on veroluokkaa III: muut sukulaiset ja vieraat ja maksaa sen mukaan kolminkertaisesti perintöveroa hänelle ilmeisesti testamentatusta omaisuudesta?

Lisäksi jatkaisin vielä testamentista eli entäpä, jos ensisijaiset perilliset (esim. vanhemmat, sisarukset) riitauttavat testamentin lakiosansa saadakseen - eikö silloin käteen jää vain puolet siitä, mitä jäisi, jos puolisot olisivatkin olleet naimisissa keskenään ja olisivat perineet toisensa (tämä siis, jos heillä ei ole lapsia)?

Lue lisää

Puhuin verovähennyksestä ja nyt kerron sinulle, ti-E-tämätön, miten asia todellisuudessa järjestyy tämän testamentin kanssa. Odotin vain niin kauan, että osoitit tietämättämyytesi kiistatta! ;D

Testamentti voi olla omistusoikeustestamentti tai käyttöoikeustestamentti

Omistusoikeustestamentilla testamentin saaja saa omaisuuden omakseen, hän käyttää ja hallitsee sitä omistajan oikeuksin ja hän voi määrätä siitä testamentilla.

Käyttöoikeustestamentti voi kuulua esim. näin: Kuoltuani omaisuuteni saavat (sukulaiseni), mutta avio- tai avopuolisolleni jää elinikäinen käyttöoikeus kaikkeen omaisuuteeni.

Tällaisella testamentilla eloonjäänyt puoliso saa kuolemaansa saakka käyttää ensiksi kuolleen omaisuutta, esim. asua vainajan jättämässä asunnossa, mutta omaisuuden (esim. asunnon) omistavat ensiksi kuolleen määräämät testamentin saajat.

Testamenttiin perustuvasta käyttöoikeudesta käyttöoikeuden saaja ei maksa perintöveroa, joten se on perintöverotuksellisesti edullinen. Tuloverotuksessa käyttöoikeus on joissain tapauksissa katsottu tuloksi. Käyttöoikeuden alaisen omaisuuden omistukseensa saavat maksavat puolestaan perintöveroa, mutta verossa otetaan huomioon saatua perintöä rasittava käyttöoikeus.

Että näin.

Elina kirjoitti:

Nyt olet lukenut väärin tai ymmärtänyt väärin. Tai sitten en tullut ymmärretyksi...
Kun menimme kihloihin annoimme toisillemme lupauksen. Minusta siihen ei vain tarvita mitään papin aamenta.
En ole mikään teini joka kihlautuu joka toinen viikko, vaan olen nyt aivan tosissani. Haluan olla tämän miehen kanssa loppuelämäni, saada lapsia yms. Mutta naimisiin meno ei mielestäni ole välttämätöntä.

Lue lisää

En millään tavalla halua vähätellä teidän lupaustanne ja avoliittoa. Totuus on kuitenkin se, että jos ette ole sopineet avioliitosta, ette ole kihloissa. Ei tämä ole mikään mielipideasia tai vastaava. Tämä on ihan fakta.

Kihlautumisen määritelmä on: "Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet." Kihlautuminen ei ole sitä, että vaihdetaan sormuksia, muutetaan yhteen tai sanotaan: "ollaan kihloissa". Pari kihlautuu, kun avioliitosta sovitaan. Vihkimispäivämäärää ei tarvitse sopia, mutta kihlautumiseen liittyy se, että avioliitosta sovitaan. Kihlaus on siis tavallaan lupaus avioliitosta.

Toistan, etten tällä vähättele yhdessä olevia pareja tai avoliittoja. Näin se kuitenkin menee määritelmien mukaan. Kyseinen määritelmä löytyy avioliittolaista, jos jotakuta lähde kiinnostaa. Kyseisessä laissa puhutaan muutenkin kihlakumppaneista, kun tarkoitetaan kihloissa olevaa paria.

Jos ette aio mennä naimisiin, niin mikäs siinä. Se on teidän ratkaisunne, eikä siitä muiden tarvitse valittaa. Älkää kuitenkaan sanoko olevanne kihloissa, jos ette ole kihloissa. Asioita sotkee ihan suotta se, että käytetään termejä väärissä merkityksissä.

Sonja kirjoitti:

Puhuin verovähennyksestä ja nyt kerron sinulle, ti-E-tämätön, miten asia todellisuudessa järjestyy tämän testamentin kanssa. Odotin vain niin kauan, että osoitit tietämättämyytesi kiistatta! ;D

Testamentti voi olla omistusoikeustestamentti tai käyttöoikeustestamentti

Omistusoikeustestamentilla testamentin saaja saa omaisuuden omakseen, hän käyttää ja hallitsee sitä omistajan oikeuksin ja hän voi määrätä siitä testamentilla.

Käyttöoikeustestamentti voi kuulua esim. näin: Kuoltuani omaisuuteni saavat (sukulaiseni), mutta avio- tai avopuolisolleni jää elinikäinen käyttöoikeus kaikkeen omaisuuteeni.

Tällaisella testamentilla eloonjäänyt puoliso saa kuolemaansa saakka käyttää ensiksi kuolleen omaisuutta, esim. asua vainajan jättämässä asunnossa, mutta omaisuuden (esim. asunnon) omistavat ensiksi kuolleen määräämät testamentin saajat.

Testamenttiin perustuvasta käyttöoikeudesta käyttöoikeuden saaja ei maksa perintöveroa, joten se on perintöverotuksellisesti edullinen. Tuloverotuksessa käyttöoikeus on joissain tapauksissa katsottu tuloksi. Käyttöoikeuden alaisen omaisuuden omistukseensa saavat maksavat puolestaan perintöveroa, mutta verossa otetaan huomioon saatua perintöä rasittava käyttöoikeus.

Että näin.

Lue lisää

Sinustako on ihan sama, onko leskellä esimerkiksi taloon käyttöoikeus vai omistusoikeus? Onhan niillä aika huomattava ero esimerkiksi siinä vaiheessa, kun leski päättää muuttaa muualle.

Nimimerkki -E- vahvisti sen, mitä itsekin muistelin. Ilman lapsia oleva avopari ei verottajan silmissä suinkaan ole samassa tilanteessa kuin aviopari. Avioleski perii, avoleski ei. Käy juuri niin kuin -E- ounasteli. Testamentilla avoleski perii, mutta maksaa kolminkertaisen veron. Sinä ehdotat ratkaisuksi käyttöoikeustestamenttia. Onko tosiaankin sama, omistaako joku talon vai onko siihen vain käyttöoikeus? Jos on sama, lahjoittaisitko sinä talosi jollekin, jos saisit pitää käyttöoikeuden?

Tässä ainakaan minä en ole väittänytkään, etteikö avopari voisi elää samoin kuin aviopari. Totuus on kuitenkin se, että aviopari selviää hieman pienemmällä papereiden pyörittelyllä juuri mm. perintöasioissa. Se, merkitseekö tuo papereiden pyörittely vaikka sinulle mitään, on kokonaan toinen juttu. Se on sinun oma mielipiteesi, muttei muuta tosiasioita.

Ukkomies kirjoitti:

Sinustako on ihan sama, onko leskellä esimerkiksi taloon käyttöoikeus vai omistusoikeus? Onhan niillä aika huomattava ero esimerkiksi siinä vaiheessa, kun leski päättää muuttaa muualle.

Nimimerkki -E- vahvisti sen, mitä itsekin muistelin. Ilman lapsia oleva avopari ei verottajan silmissä suinkaan ole samassa tilanteessa kuin aviopari. Avioleski perii, avoleski ei. Käy juuri niin kuin -E- ounasteli. Testamentilla avoleski perii, mutta maksaa kolminkertaisen veron. Sinä ehdotat ratkaisuksi käyttöoikeustestamenttia. Onko tosiaankin sama, omistaako joku talon vai onko siihen vain käyttöoikeus? Jos on sama, lahjoittaisitko sinä talosi jollekin, jos saisit pitää käyttöoikeuden?

Tässä ainakaan minä en ole väittänytkään, etteikö avopari voisi elää samoin kuin aviopari. Totuus on kuitenkin se, että aviopari selviää hieman pienemmällä papereiden pyörittelyllä juuri mm. perintöasioissa. Se, merkitseekö tuo papereiden pyörittely vaikka sinulle mitään, on kokonaan toinen juttu. Se on sinun oma mielipiteesi, muttei muuta tosiasioita.

Lue lisää

on juuri näin.
Asun 140 neliön omakotitalossa. Sen omistaa minun lisäkseni avoappeni. Mieheni äiti on poikansa lailla jo kuollut. Isä perii poikansa, kun rintaperillistä ei ole. Joten puolet talosta on hänen.
Kun päätän muuttaa, jos päätän, sillä talo on -90 valmistunut, saan myynnistä puolet itselleni. Arvaapas paljonko maksaa vastaava talo täällä nykyisin? Saman kuin vuonna 1990? ;D Veroa en maksanut penniäkään...

Enkä kyllä ymmärrä miksi elinikäinen käyttöoikeus on omistamista huonompi vaihtoehto, kun se käytännössä on aivan sama. Omistamisesta aiheutuneet kulut vain maksaa toinen...
Harmittaako?

Ukkomies kirjoitti:

Jos olet onnellinen avoliitossasi, miksi sinun pitää tässä keskustelussa hyökätä avioliittoa vastaan? Mikset voi keskustella asiasta rauhallisesti huutamatta? Minä kerroin kysyttäessä syitä, miksi avioliitto on avoliittoa parempi. Sinä rähjäät ja huudat sekä mekastat avoliiton paremmuutta perustellen mm. "mikään laki ei velvoita avioliittoon". Jos olet noin tyytyväinen, miksi olet niin kiihkoissasi puolustelemassa avoliittoa? Mikset voi suhtautua asiaan rauhallisemmin? Vetoat johonkin vanhaan lakiin, joka on jo kumottu. Miksi?

Kysyit, paljonko naimisiin meno meille maksoi. Seuraavat kulut siitä tulivat:
- kirjekuori ja postimerkki esteiden tutkimishakemuksen lähettämiseksi (pari euroa)
- puhelinmaksu maistraatin varaamiseksi (ehkä euron)
- polttoainekulut maistraattiin (yhteensä ajelua n. 50 km; rahaa paloi n. reilun euron verran).

Yhteensä naimisiin menomme maksoi siis alle viisi euroa. Olipa kallista. Paljonko te olette maksaneet lakimiehelle?

Kysyit, mitä olet menettänyt. Mielenrauhasi ainakin taitaa olla mennyt, koska joudut noinkin ponnekkaasti todistelemaan meille (ja itsellesi?), että olet tehnyt oikean ratkaisun.

Lue lisää

Samaa minäkin tässä ihmettelen. Miksi nimim. "Ikuinen avo" riehuu täällä jos hänellä on asiat niin hyvin....kummastuttaa! Ehkä asiat eivät olekkaan niin hyvin, ehkä hän haluaisi naimisiin mutta puoliso ei. Siksi pitää nyt puolustella avoliittoa koska muuta vaihtoehtoa ei taida olla.

Sonja kirjoitti:

Jos tilanne on tuo, että kuulet ääniä ja huutoa siellä koneesi ääressä näiltä keskustelijoilta, kannattaa varmaan välillä huilata. Ja samoin jos kuvittelet tuntevasi meidät muut.
Tilasi on paljon vakavampi kuin alussa kuvittelin.

Et sitten lopultakaan ymmärtänyt, että alkuperäinen kysymys kuului, miksi pitäisi mennä naimisiin?
Se ei ollut puolustuspuhe avo- eikä avioliitolle. Vain kyse siitä, onko varteenotettavaa vaihtoehtoa. Sinä et halunnut, että sellaista oli. Aloit arvostelemaan henkilöitä, jotka tiesivät, mistä puhuivat. Olet vetämässä keskustelua nyt siihen suuntaan, että ymmärretäänkö tässä ja kuinka hyvin toisiaan. Tarkasti vältät sen oikean aiheen. Sillä joutuisit myöntämään, että on vaihtoehto. Eli ei ole pakko avioitua, mistään syystä, jollei halua. Pidät mieluummin muita idiootteina. Narsismin alkua. Aina oikeassa...
Miksei muuten saisi olla vaihtoehtoa? Minusta se on hyvä!

Rauhallista viikonloppua ratkaisusi parissa!


Sonja

Lue lisää

Ei "ukkomies" mitään ääniä ja huutoa koneestaan kuule. Täälä kun kirjoittaa lauseita isoilla kirjaimilla niin se tarkoittaa että kyseinen henkilö huutaa. Että näin....

Sonja kirjoitti:

myöskään aviolliton euja avoliittoon nähden...
Sinä aloit esittämään, että avioliitolla ON etuja, joita avoliitolla EI OLE.
Olis kiva kuulla vihdoin, mitä ne on.

Lue lisää

..."ukkomies" kertoi miksi kannattaa mennä naimisiin. Jestas sentään....pitääkö tästä asiasta taistella? Eikö naimisiin voi mennä ilman hyviä perusteita?????

ikuinen avo kirjoitti:

pian kaksinkymmentä vuotta avoliitossa saman miehen kanssa. Lapset on kasvatettu aikuisiksi ja eletty yhdessä monenmoista. Kadu en päivääkään.
En edes sitä, että naimisiin ei tullut mentyä. Miksi olisimme menneet?
Tuo byrokratia on tekosyy, toisen kuolemineen.
Meillä siihen varauduttiin vapaaehtoisin vakuutuksin. Siihen ei papin aamenta tarvittu.

Jos lisäksi ottaa huomioon, montako avoleskeä oikeasti jää puille paljaille avopuolison kuoltua, alkaa jo naurattamaan nuo teidän syynne...kaikki omaisuushan on mahdollista laittaa MOLEMPIEN nimiin, lisäksi voi omasta osuudestaan tehdä testamentin toiselle, ym.ym...

Tuosta kihlauksesta vielä...onhan se hienoa näytellä sitä sormustaan ja leuhkia olevansa kihloissa...on ainakin vähän jollekin kelvannut...

Lue lisää

minun alkaa leukimaan, että olen kihloissa? Hmm... Se taitaa kuulua teineille. Minulle ei ole tullut mieleenkään käydä kehuskelemaan asialla. Kihloihin meno oli meidän ratkaisumme, ja se siitä...

Sonja kirjoitti:

on juuri näin.
Asun 140 neliön omakotitalossa. Sen omistaa minun lisäkseni avoappeni. Mieheni äiti on poikansa lailla jo kuollut. Isä perii poikansa, kun rintaperillistä ei ole. Joten puolet talosta on hänen.
Kun päätän muuttaa, jos päätän, sillä talo on -90 valmistunut, saan myynnistä puolet itselleni. Arvaapas paljonko maksaa vastaava talo täällä nykyisin? Saman kuin vuonna 1990? ;D Veroa en maksanut penniäkään...

Enkä kyllä ymmärrä miksi elinikäinen käyttöoikeus on omistamista huonompi vaihtoehto, kun se käytännössä on aivan sama. Omistamisesta aiheutuneet kulut vain maksaa toinen...
Harmittaako?

Lue lisää

Et ymmärrä, miten käyttöoikeus on huonompi kuin omistusoikeus? Otetaan esimerkki:

Saan perintönä talon, jossa asun. 10:n vuoden päästä vaihdan työpaikkaa ja muutan toiselle paikkakunnalle. Myyn talon mahdollisen tontin. Saan siitä rahat. Toki maksan perinnöstä verot, mutta saanpahan myynnissäni rahaa takaisin. Luultavasti saan enemmän kuin mitä olen maksanut veroja. Talosta saamani rahat toimivat pesämunana, kun ostan uuden talon paikkakunnalta, johon muutan.

Joku muu saa talon, mutta minulla on siihen käyttöoikeus. 10:n vuoden päästä muutan työn perässä toiselle paikkakunnalle. Jotta saisin pesämunaa uuteen taloon, myyn talon, jossa nyt asun... ei perhana, en myykään. Minähän en omista taloa, minä saan vain asua siinä. Oho, mites tässä nyt näin kävi? Minullahan on käyttöoikeus, jossa ei ole sinun mielestäsi mitään eroa omistusoikeuteen.

Siis oletko ihan tosissasi sitä mieltä, että on aivan sama omistaako talon vaiko vain käyttöoikeuden siihen taloon?

Sinä omistat talostasi puolet. Jos olisit ollut naimisissa, omistaisit talosi kokonaan, koska sinä olisit perinyt miehesi sen sijaan, että appesi peri hänet.

Löytyikö nyt syy siihen, että noin voimakkaasti olet hyökännyt avioliittoa vastaan? Taisit kysyä oikean kysymyksen, mutta väärältä ihmiseltä.

Vastaan kuitenkin: minua ei harmita. Miksi harmittaisi?

Ukkomies kirjoitti:

En millään tavalla halua vähätellä teidän lupaustanne ja avoliittoa. Totuus on kuitenkin se, että jos ette ole sopineet avioliitosta, ette ole kihloissa. Ei tämä ole mikään mielipideasia tai vastaava. Tämä on ihan fakta.

Kihlautumisen määritelmä on: "Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet." Kihlautuminen ei ole sitä, että vaihdetaan sormuksia, muutetaan yhteen tai sanotaan: "ollaan kihloissa". Pari kihlautuu, kun avioliitosta sovitaan. Vihkimispäivämäärää ei tarvitse sopia, mutta kihlautumiseen liittyy se, että avioliitosta sovitaan. Kihlaus on siis tavallaan lupaus avioliitosta.

Toistan, etten tällä vähättele yhdessä olevia pareja tai avoliittoja. Näin se kuitenkin menee määritelmien mukaan. Kyseinen määritelmä löytyy avioliittolaista, jos jotakuta lähde kiinnostaa. Kyseisessä laissa puhutaan muutenkin kihlakumppaneista, kun tarkoitetaan kihloissa olevaa paria.

Jos ette aio mennä naimisiin, niin mikäs siinä. Se on teidän ratkaisunne, eikä siitä muiden tarvitse valittaa. Älkää kuitenkaan sanoko olevanne kihloissa, jos ette ole kihloissa. Asioita sotkee ihan suotta se, että käytetään termejä väärissä merkityksissä.

Lue lisää

En ilmeisesti osaa kertoa mitä tarkoitan, tai sitten...

Kihlaus on lupaus avioliitosta, kyllä olen samaa mieltä! Kun menimme KIHLOIHIN, se oli meille lupaus, että joskus menemme naimisiin.
Olen kuitenkin myöhemmin -vuosien jälkeen- alkanut miettiä miksi pitäisi mennä naimisiin, kun asiat on hyvin näinkin?
Avomieheni kuitenkin haluaa mennä naimisiin joskus tulevaisuudessa, joten voi olla että jonain päivänä...

Ukkomies kirjoitti:

Et ymmärrä, miten käyttöoikeus on huonompi kuin omistusoikeus? Otetaan esimerkki:

Saan perintönä talon, jossa asun. 10:n vuoden päästä vaihdan työpaikkaa ja muutan toiselle paikkakunnalle. Myyn talon mahdollisen tontin. Saan siitä rahat. Toki maksan perinnöstä verot, mutta saanpahan myynnissäni rahaa takaisin. Luultavasti saan enemmän kuin mitä olen maksanut veroja. Talosta saamani rahat toimivat pesämunana, kun ostan uuden talon paikkakunnalta, johon muutan.

Joku muu saa talon, mutta minulla on siihen käyttöoikeus. 10:n vuoden päästä muutan työn perässä toiselle paikkakunnalle. Jotta saisin pesämunaa uuteen taloon, myyn talon, jossa nyt asun... ei perhana, en myykään. Minähän en omista taloa, minä saan vain asua siinä. Oho, mites tässä nyt näin kävi? Minullahan on käyttöoikeus, jossa ei ole sinun mielestäsi mitään eroa omistusoikeuteen.

Siis oletko ihan tosissasi sitä mieltä, että on aivan sama omistaako talon vaiko vain käyttöoikeuden siihen taloon?

Sinä omistat talostasi puolet. Jos olisit ollut naimisissa, omistaisit talosi kokonaan, koska sinä olisit perinyt miehesi sen sijaan, että appesi peri hänet.

Löytyikö nyt syy siihen, että noin voimakkaasti olet hyökännyt avioliittoa vastaan? Taisit kysyä oikean kysymyksen, mutta väärältä ihmiseltä.

Vastaan kuitenkin: minua ei harmita. Miksi harmittaisi?

Lue lisää

"avoäitipuoli", jolla on elinikäinen asumisoikeus talossa, jonka minä perin isältäni.

Totta vie "ukkomies" asuisin mieluummin itse siinä miljoonatalossa kuin makselisin pelkkiä veroja siitä! Asia on juuri niin mistä päin katsoo. minä ainakin myönnän olevani katkera siitä, että toisella on oikeus asua ilman vuokraa minun talossani. Mutta asialle ei voi mitään, paperi on vahva.
Ja vaikka tämä naaraspuolinen saalistaja saisikin päähänsä muuttaa pois, ei se tarkoita sitä, että minä voin talon lunastaa itselleni muitta mutkitta, sillä hänellä on oikeus kuolemaansa asti hallita sitä, irtaimistoineen.
Perin vanhan miljoonan, mutta en saanut mitään. Elämäni ei muuttunut mitenkään. Vittumainen tilanne, minun kannaltani! Et vissiin tiennyt...

Eikö muuten yllä olevan nimimerkin pesämuna säily yhtälailla kuin sinunkin? Eikö hänellekin myynnissä tule korkojen kanssa se, minkä hän sijoittikin? Olet sairas.
Lisäksi en usko, että ole mikään mies, olet nainen, jonka tarkoitus on se sama, kuin kaikilla naimisiin hinkuvilla. Saada toisen selkänahasta se, mihin ei itse pysty!
Se on ainoa syy mennä naimisiin. Ja perusteita ei varmasti tarvitse tuon enempää kirjoittaa!

Ukkomies kirjoitti:

Sinustako on ihan sama, onko leskellä esimerkiksi taloon käyttöoikeus vai omistusoikeus? Onhan niillä aika huomattava ero esimerkiksi siinä vaiheessa, kun leski päättää muuttaa muualle.

Nimimerkki -E- vahvisti sen, mitä itsekin muistelin. Ilman lapsia oleva avopari ei verottajan silmissä suinkaan ole samassa tilanteessa kuin aviopari. Avioleski perii, avoleski ei. Käy juuri niin kuin -E- ounasteli. Testamentilla avoleski perii, mutta maksaa kolminkertaisen veron. Sinä ehdotat ratkaisuksi käyttöoikeustestamenttia. Onko tosiaankin sama, omistaako joku talon vai onko siihen vain käyttöoikeus? Jos on sama, lahjoittaisitko sinä talosi jollekin, jos saisit pitää käyttöoikeuden?

Tässä ainakaan minä en ole väittänytkään, etteikö avopari voisi elää samoin kuin aviopari. Totuus on kuitenkin se, että aviopari selviää hieman pienemmällä papereiden pyörittelyllä juuri mm. perintöasioissa. Se, merkitseekö tuo papereiden pyörittely vaikka sinulle mitään, on kokonaan toinen juttu. Se on sinun oma mielipiteesi, muttei muuta tosiasioita.

Lue lisää

on aivan sama onko avoliitossa vai avioliitossa silloin kun puoliso on persaukinen! Ei mitään eroo!
Samoin käy jos puoliso kuolee, puille paljaille jää molemmissa tapauksissa, ja puoliso kuolee, molemmissa tapauksissa.
Tietääkseni aviopuolisoita ei herätetä henkiin siksi, että he olivat paremmin perustein jonkun kanssa yhdessä.
Säälittävää jauhaa moista.

Sonja kirjoitti:

on juuri näin.
Asun 140 neliön omakotitalossa. Sen omistaa minun lisäkseni avoappeni. Mieheni äiti on poikansa lailla jo kuollut. Isä perii poikansa, kun rintaperillistä ei ole. Joten puolet talosta on hänen.
Kun päätän muuttaa, jos päätän, sillä talo on -90 valmistunut, saan myynnistä puolet itselleni. Arvaapas paljonko maksaa vastaava talo täällä nykyisin? Saman kuin vuonna 1990? ;D Veroa en maksanut penniäkään...

Enkä kyllä ymmärrä miksi elinikäinen käyttöoikeus on omistamista huonompi vaihtoehto, kun se käytännössä on aivan sama. Omistamisesta aiheutuneet kulut vain maksaa toinen...
Harmittaako?

Lue lisää

Kysymykseni kuului: "Miksi pitäisi mennä naimisiin?"

Mä vaan kirjoitti:

..."ukkomies" kertoi miksi kannattaa mennä naimisiin. Jestas sentään....pitääkö tästä asiasta taistella? Eikö naimisiin voi mennä ilman hyviä perusteita?????

En etsi hyviä perusteita sille, miksi pitäisi mennä naimisiin. Ärsyttää vaan kaikkien sukulaisten, tuttavien tms. kyselyt. Se alkaa heti kun menee kihloihin ja jatkuu edelleen, eli on jatkunut jo yli kaksi vuotta...
En halua mennä naimisiin ulkoisen painostuksen takia ja olen alkanut miettiä miksi ihmiset yleensä menevät naimisiin? Minulla on asiat hyvin näinkin. Haluan viettää loppuelämäni avomieheni kanssa, vaikka en menisikään naimisiin. Mutta kuka tietää...

Ukkomies kirjoitti:

Et ymmärrä, miten käyttöoikeus on huonompi kuin omistusoikeus? Otetaan esimerkki:

Saan perintönä talon, jossa asun. 10:n vuoden päästä vaihdan työpaikkaa ja muutan toiselle paikkakunnalle. Myyn talon mahdollisen tontin. Saan siitä rahat. Toki maksan perinnöstä verot, mutta saanpahan myynnissäni rahaa takaisin. Luultavasti saan enemmän kuin mitä olen maksanut veroja. Talosta saamani rahat toimivat pesämunana, kun ostan uuden talon paikkakunnalta, johon muutan.

Joku muu saa talon, mutta minulla on siihen käyttöoikeus. 10:n vuoden päästä muutan työn perässä toiselle paikkakunnalle. Jotta saisin pesämunaa uuteen taloon, myyn talon, jossa nyt asun... ei perhana, en myykään. Minähän en omista taloa, minä saan vain asua siinä. Oho, mites tässä nyt näin kävi? Minullahan on käyttöoikeus, jossa ei ole sinun mielestäsi mitään eroa omistusoikeuteen.

Siis oletko ihan tosissasi sitä mieltä, että on aivan sama omistaako talon vaiko vain käyttöoikeuden siihen taloon?

Sinä omistat talostasi puolet. Jos olisit ollut naimisissa, omistaisit talosi kokonaan, koska sinä olisit perinyt miehesi sen sijaan, että appesi peri hänet.

Löytyikö nyt syy siihen, että noin voimakkaasti olet hyökännyt avioliittoa vastaan? Taisit kysyä oikean kysymyksen, mutta väärältä ihmiseltä.

Vastaan kuitenkin: minua ei harmita. Miksi harmittaisi?

Lue lisää

kysymystä sinulle.
Miksi minun pitäisi "hyötyä" toisesta ihmisestä ja hänen kuolemastaan, niin kuin sinä selvästi haluat?
Minne katosi minun pesämunani omakotitalostani?
Eikö se odota minua yhä, korkojen kanssa? Tietääkseni periä voi vain kuolleen omaisuutta. Sitä paitsi apellani ei ole minkään näköistä oikeutta minun omaisuuteeni.

Tuossa aiemminkin oli jo puhe, että olet sitä populaa, joka itse ei saa aikaan mitään, jolloin on otettava joku toinen järjestämään se sinulle. Ja tietenkin avioliiton kautta varmistettuna, ettet jää ilman, mitä haluat...sairasta...ja raukka vielä todistit sen tässä.

Meillä kaikilla on jopa omaan elämäämme nähden vain hallintaoikeus. Sinullakin siihen puolisosi omaisuuteen, vaikka perisitkin sen ilman sentinkään veroa.
Vai paljonko meinaat kantaa "tuolle puolen" mennessäsi?

Lisäksi se paras. Laki on muuttumassa tässä asiassa...heh.

vaimo kirjoitti:

on aivan sama onko avoliitossa vai avioliitossa silloin kun puoliso on persaukinen! Ei mitään eroo!
Samoin käy jos puoliso kuolee, puille paljaille jää molemmissa tapauksissa, ja puoliso kuolee, molemmissa tapauksissa.
Tietääkseni aviopuolisoita ei herätetä henkiin siksi, että he olivat paremmin perustein jonkun kanssa yhdessä.
Säälittävää jauhaa moista.

Lue lisää

olisi tuota osannut sanoa.
Mutta älä usko, että ukkomies sen ymmärtää.

Sonja kirjoitti:

Puhuin verovähennyksestä ja nyt kerron sinulle, ti-E-tämätön, miten asia todellisuudessa järjestyy tämän testamentin kanssa. Odotin vain niin kauan, että osoitit tietämättämyytesi kiistatta! ;D

Testamentti voi olla omistusoikeustestamentti tai käyttöoikeustestamentti

Omistusoikeustestamentilla testamentin saaja saa omaisuuden omakseen, hän käyttää ja hallitsee sitä omistajan oikeuksin ja hän voi määrätä siitä testamentilla.

Käyttöoikeustestamentti voi kuulua esim. näin: Kuoltuani omaisuuteni saavat (sukulaiseni), mutta avio- tai avopuolisolleni jää elinikäinen käyttöoikeus kaikkeen omaisuuteeni.

Tällaisella testamentilla eloonjäänyt puoliso saa kuolemaansa saakka käyttää ensiksi kuolleen omaisuutta, esim. asua vainajan jättämässä asunnossa, mutta omaisuuden (esim. asunnon) omistavat ensiksi kuolleen määräämät testamentin saajat.

Testamenttiin perustuvasta käyttöoikeudesta käyttöoikeuden saaja ei maksa perintöveroa, joten se on perintöverotuksellisesti edullinen. Tuloverotuksessa käyttöoikeus on joissain tapauksissa katsottu tuloksi. Käyttöoikeuden alaisen omaisuuden omistukseensa saavat maksavat puolestaan perintöveroa, mutta verossa otetaan huomioon saatua perintöä rasittava käyttöoikeus.

Että näin.

Lue lisää

Jopas nyt hauskasti sutkaisit tuon nimimerkin kanssa... Sitä vain ihmettelen, kuinka pystyit odottamaan tietämykseni/tietämättömyyteni osoittamista, kun en ollut tähän keskusteluun aiemmin osallistunut.

No, naimisiin mennessä ei kyllä pitäisi laskeskella mahdollisesti tulevan perinnön arvoa, mutta kyllä minä mielummin perisin omistusoikeuden enkä käyttöoikeutta - syyt ovatkin tulleet tuossa muiden kirjoittajien viesteissä aiemmin selviksi.

Ja jottei asian vierestä mentäisi kovinkaan pahasti, niin mielestäni naimisiin ei mennä perinnön takia, ei rahan takia, ei statuksen, ei byrokratian vähenemisen/lisääntymisen takia, vaan sen takia, että kaksi ihmistä haluavat mennä keskenään naimisiin.

-E- (eli Ti-E-tämätön) kirjoitti:

Jopas nyt hauskasti sutkaisit tuon nimimerkin kanssa... Sitä vain ihmettelen, kuinka pystyit odottamaan tietämykseni/tietämättömyyteni osoittamista, kun en ollut tähän keskusteluun aiemmin osallistunut.

No, naimisiin mennessä ei kyllä pitäisi laskeskella mahdollisesti tulevan perinnön arvoa, mutta kyllä minä mielummin perisin omistusoikeuden enkä käyttöoikeutta - syyt ovatkin tulleet tuossa muiden kirjoittajien viesteissä aiemmin selviksi.

Ja jottei asian vierestä mentäisi kovinkaan pahasti, niin mielestäni naimisiin ei mennä perinnön takia, ei rahan takia, ei statuksen, ei byrokratian vähenemisen/lisääntymisen takia, vaan sen takia, että kaksi ihmistä haluavat mennä keskenään naimisiin.

Lue lisää

toivoisin, että saisin onnellisen tulevaisuuden rakastamani miehen kanssa.
Minua ei käyttö- eikä omistusoikeus kiinnosta.
Olette te lapsellisia. Kuka ne omaisuudet täältä mukaansa saa, kun lähdön aika tulee? Eikö meillä kaikilla ole vain käyttöoikeus kaikkeen täällä maan päällä olevaan?

Mielestäsi naimisiin ei mennä perinnön takia?
Kysymys kuului, miksi pitäisi mennä naimisiin?
Tässä vastaus, sillä tavalla saa omistusoikeuden toisen omaisuuteen, käyttöoikeus ei oikein riitä.
Lue viestit uudelleen. Omasi mukaanlukien. Tähän se päätyi, valitan.

Minä kyllä jään mieluummin avoliittoon, sillä olen itsellinen nainen, enkä halua elää toisen siivellä. Puhumattakaan, että odottaisin kieli pitkällä omistusoikeuksia...

Ukkomies kirjoitti:

Et ymmärrä, miten käyttöoikeus on huonompi kuin omistusoikeus? Otetaan esimerkki:

Saan perintönä talon, jossa asun. 10:n vuoden päästä vaihdan työpaikkaa ja muutan toiselle paikkakunnalle. Myyn talon mahdollisen tontin. Saan siitä rahat. Toki maksan perinnöstä verot, mutta saanpahan myynnissäni rahaa takaisin. Luultavasti saan enemmän kuin mitä olen maksanut veroja. Talosta saamani rahat toimivat pesämunana, kun ostan uuden talon paikkakunnalta, johon muutan.

Joku muu saa talon, mutta minulla on siihen käyttöoikeus. 10:n vuoden päästä muutan työn perässä toiselle paikkakunnalle. Jotta saisin pesämunaa uuteen taloon, myyn talon, jossa nyt asun... ei perhana, en myykään. Minähän en omista taloa, minä saan vain asua siinä. Oho, mites tässä nyt näin kävi? Minullahan on käyttöoikeus, jossa ei ole sinun mielestäsi mitään eroa omistusoikeuteen.

Siis oletko ihan tosissasi sitä mieltä, että on aivan sama omistaako talon vaiko vain käyttöoikeuden siihen taloon?

Sinä omistat talostasi puolet. Jos olisit ollut naimisissa, omistaisit talosi kokonaan, koska sinä olisit perinyt miehesi sen sijaan, että appesi peri hänet.

Löytyikö nyt syy siihen, että noin voimakkaasti olet hyökännyt avioliittoa vastaan? Taisit kysyä oikean kysymyksen, mutta väärältä ihmiseltä.

Vastaan kuitenkin: minua ei harmita. Miksi harmittaisi?

Lue lisää

miksi sanotaan, että avioliitto on köyhiä varten...ukkomieshän sen todisti!

Puhut asiaa ukkomies! Olen täysin samaa mieltä kanssasi!! Me olimme mieheni kanssa kihloissa 7 kk kun menimme naimisiin enkä ole päivääkään katunut!

Sonja kirjoitti:

on nimenomaan keskustelu siitä, miksi pitäisi mennä naimisiin!
"Ikuinen avo" perusteli mielestäni näkemyksensä sinun väitteestäsi hyvin ja oman valintansa myös.
Miksi sinä siitä suutuit? Eikö olisi saanut olla toista näkökantaa kuin sinun omasi? Ei ainakaan niin hyvää. Eihän?
Eikö kukaan saa ajatella järjellä? Jos sinä et pysty siihen, ei se kaikille ole mahdotonta.
Tuo vanha laki muuten, se on kumottu, mutta keskinäisen testamentin voi tehdä tänäkin päivänä. Sitä hän tarkoitti. Lukihäiriökin??
Samaa voisin kysyä sinulta, miksi nousit takajaloillesi, jos kerran olet tyytyväinen?

Ja mitä väliä on, paljonko lakimies ottaa paperien teosta? Vai kilpailetko siitä, kuka halvimmalla pääsee naimisiin ja kaikista rahoistaan eroon? Se ei ollut aiheena. Eikö ole pääasia, että asiat on kunnossa? Ja avioliitolle on olemassa vaihtoehto. Avoliitto. Jo kolmannes lapsistakin syntyy avopareille. Miksi ihminen, joka valitsee vapauden ja naimattomuuden on naimisssa olevaa automaattisesti huonompi?
Haluaisin tosiaan tietää tuon, miksi asetat itsesi "ikuisen avon" yläpuolelle? Ihmisen, jota et ollenkaan tunne henkilökohtaisesti. On raukkamaista sanoa täällä kenestäkään mitään, kun ei tunne. Siinä erottuu keskustelija paskiaisesta ja riidanhaastajasta joka kerta!

Ja jos oikein pitkälle mennään, et ilmeisesti osaa ollenkaan ajatella, ettei kaikki ihmiset avioidu eikä mene avoliittoonkaan koskaan!
Et varmasti tajua ollenkaan miten he pärjäävät, kun ei ole avioliiton suomaa turvaa. Voi tsiisus!

Lue lisää

Mihin minun vapauteni olisi hävinny kun menin naimisiin?
Ei elämäni siitä muuttunut. Sormuskin ostettiin, mutta satuin olemaan allerginen valkokullalle, sekin on laatikossa.
Se kai on jokaisen valinta, meneekö naimisiin vai tekeekö testamentin. Meistä oli vaivattomints ja helpointa mennä naimisiin. Ei tarvinnut käydä lastenvalvojallakaan neljää kertaa kun lapsia syntyi neljä.

Tätä keskustelua seuratessa huomasin, että naimisiinmeno on laiskan ihmisen hommaa. Meistä oli helponta ja vaivattominta käväistä maistraatissa jahomma oli sillä selvä. Ei tarvinnut miettiä testamentin muotoja ja perintäoikeuksia.
Eikä vapauteni ole tosiaan minnekään häipynyt, edelleen tässä istuskelen ilman palloa jalassa ja ikkunasakaan ei näy kaltereita;))

Sonja kirjoitti:

on nimenomaan keskustelu siitä, miksi pitäisi mennä naimisiin!
"Ikuinen avo" perusteli mielestäni näkemyksensä sinun väitteestäsi hyvin ja oman valintansa myös.
Miksi sinä siitä suutuit? Eikö olisi saanut olla toista näkökantaa kuin sinun omasi? Ei ainakaan niin hyvää. Eihän?
Eikö kukaan saa ajatella järjellä? Jos sinä et pysty siihen, ei se kaikille ole mahdotonta.
Tuo vanha laki muuten, se on kumottu, mutta keskinäisen testamentin voi tehdä tänäkin päivänä. Sitä hän tarkoitti. Lukihäiriökin??
Samaa voisin kysyä sinulta, miksi nousit takajaloillesi, jos kerran olet tyytyväinen?

Ja mitä väliä on, paljonko lakimies ottaa paperien teosta? Vai kilpailetko siitä, kuka halvimmalla pääsee naimisiin ja kaikista rahoistaan eroon? Se ei ollut aiheena. Eikö ole pääasia, että asiat on kunnossa? Ja avioliitolle on olemassa vaihtoehto. Avoliitto. Jo kolmannes lapsistakin syntyy avopareille. Miksi ihminen, joka valitsee vapauden ja naimattomuuden on naimisssa olevaa automaattisesti huonompi?
Haluaisin tosiaan tietää tuon, miksi asetat itsesi "ikuisen avon" yläpuolelle? Ihmisen, jota et ollenkaan tunne henkilökohtaisesti. On raukkamaista sanoa täällä kenestäkään mitään, kun ei tunne. Siinä erottuu keskustelija paskiaisesta ja riidanhaastajasta joka kerta!

Ja jos oikein pitkälle mennään, et ilmeisesti osaa ollenkaan ajatella, ettei kaikki ihmiset avioidu eikä mene avoliittoonkaan koskaan!
Et varmasti tajua ollenkaan miten he pärjäävät, kun ei ole avioliiton suomaa turvaa. Voi tsiisus!

Lue lisää

Näyttää siltä että avoliittolaiset ovat kiihkeää porukkaa ja eivät hyväksy avioliittolaisia. kun taas avioliittolaiset joutuvat perustelemaan kantansa lakien ynnämuiden perusteella, ja silti haukutaan aivottomaksi .. Eli mun mielestä kyllä tämä "ukkomies" on parempi keskustelija, ei sorru samalle tasolle kuin "ikuinen avo". Ei ukkomies näyttänyt mistään suuttuneen. onkohan sulla itselläsi se kauppaamasi lukihäiriö?

Olen kanssasi samaa mieltä. Tai ainakin ajattelin kihloihin mennessäni niin... Ennen kaikkea kihloihin mennessäni lupasin rakastaa ja kunnioittaa avopuolisoani elämäni loppuun asti.

"naimisiin mennään sitten kun se on taloudellisesti kannattavaa"? Et kai itse ajattele noin? Minä en kyllä menisi naimisiin rahankiilto silmissä!

Ihmettelit, että miksi yleensä mietin hyviä syitä avioliittoon, jos olen onnellinen näin?
No, tiedät varmaan millaisia sukulaiset, tuttavat yms. saattavat olla. Erityisesti sen jälkeen kun menet kihloihin. Sieltä satelee kysymyksiä, koskas häät on jne. Silloin pitäisi olla vastaus valmiina ja minulla onkin.
Halusin vain kuulla toisten mielipiteitä, ehkä en ole ajatellut asiaa kaikilta osin... Näitten vastausten perusteella kyllä tuntuu, että olen.
En todellakaan aio mennä naimisiin siksi, että puolisoni kuoltua perisin hänet... Se näytti olevan melkein ainut syy. Sinun syysi; perinteiden kunnioittaminen ja halu virallistaa suhde rakkaimpaan tärkeiden ihmisten ollessa todistamassa, kuulostavat hienoilta ja romanttisilta. Kuvittelin itsekin olevani romantikko, mutta... ???

kirjoitusta, aikaihmiseltä, oletan!

"Olen aikoinaan voittanut väittelyn, jossa minun tuli puolustaa avioliittoa ja kahden muun avoliittoa (tämä oli täysin keinotekoinen tilanne eikä välttämättä vastannut omia mielipiteitämme). Pesin yksin opponenttiparini argumenteillani. Kuolemaan, omaisuuteen ja lapsiin liittyvät seikat ovat mielestäni tärkeimpiä, jos haetaan avioliiton etuja. Mutta nämä eduthan kyllä pystytään järjestämään myös avioliiton ulkopuolella."
VOITAPAS TÄMÄ!
Kuten nickini sanoo, olen leski, AVOLESKI. Olen ollut sitä vasta pari vuotta. Mieheni kuoli onnettomuudessa, jossa kuoli myös eräs toinen mies. Erään toisen AVIOmies. Olisi kiva kuulla millä argumenteilla saat minun tilanteeni huonommaksi. Pelissä ovat siis kuolema, omaisuus ja lapsi.
Molemmat miehet olivat yrittäjiä. Molemmilla oli miltei samanikäiset pojat. Yksi molemmilla. Erona vain sormus ja papin aamen...
Menetin avopuolisoni ja lapseltani isän, mutta mitä muuta menetin? Puhut eduista avoliittoon nähden, mitä ne siis ovat? Kun olet tämän kertonut, kirjoitan oman tarinani...

Minäkin muuten uskalsin sanoa hänelle "ollaan yhdessä elämämme loppuun asti", ja se jopa toteutui:)

"Se kahle on ihmisten mielissä" kirjoitat. Miksi sitten ollenkaan avioitumaan? Keskinäiseen luottamukseen, rakkauteen ja onneen se ei vaikuta. Lapsikin syntyy siviilisäätyyn katsomatta. Hänellä on isä ja äiti yhtälailla. Ja avioliitto on kärsinyt huisin inflaation. Ihmiset ajattelevat nykyisin enemmän.
Sanot myös, ettei ole mitään vedenpitäviä fiksuja syitä, miksi haluat naimisiin. Mutta silti olet pystynyt perustelemaan sen niin, että toinen osapuoli (opponentti) on jäänyt hopealle? Haloo! Onko vastapuoli ollut seinä??

leski vm.- 62 kirjoitti:

kirjoitusta, aikaihmiseltä, oletan!

"Olen aikoinaan voittanut väittelyn, jossa minun tuli puolustaa avioliittoa ja kahden muun avoliittoa (tämä oli täysin keinotekoinen tilanne eikä välttämättä vastannut omia mielipiteitämme). Pesin yksin opponenttiparini argumenteillani. Kuolemaan, omaisuuteen ja lapsiin liittyvät seikat ovat mielestäni tärkeimpiä, jos haetaan avioliiton etuja. Mutta nämä eduthan kyllä pystytään järjestämään myös avioliiton ulkopuolella."
VOITAPAS TÄMÄ!
Kuten nickini sanoo, olen leski, AVOLESKI. Olen ollut sitä vasta pari vuotta. Mieheni kuoli onnettomuudessa, jossa kuoli myös eräs toinen mies. Erään toisen AVIOmies. Olisi kiva kuulla millä argumenteilla saat minun tilanteeni huonommaksi. Pelissä ovat siis kuolema, omaisuus ja lapsi.
Molemmat miehet olivat yrittäjiä. Molemmilla oli miltei samanikäiset pojat. Yksi molemmilla. Erona vain sormus ja papin aamen...
Menetin avopuolisoni ja lapseltani isän, mutta mitä muuta menetin? Puhut eduista avoliittoon nähden, mitä ne siis ovat? Kun olet tämän kertonut, kirjoitan oman tarinani...

Minäkin muuten uskalsin sanoa hänelle "ollaan yhdessä elämämme loppuun asti", ja se jopa toteutui:)

"Se kahle on ihmisten mielissä" kirjoitat. Miksi sitten ollenkaan avioitumaan? Keskinäiseen luottamukseen, rakkauteen ja onneen se ei vaikuta. Lapsikin syntyy siviilisäätyyn katsomatta. Hänellä on isä ja äiti yhtälailla. Ja avioliitto on kärsinyt huisin inflaation. Ihmiset ajattelevat nykyisin enemmän.
Sanot myös, ettei ole mitään vedenpitäviä fiksuja syitä, miksi haluat naimisiin. Mutta silti olet pystynyt perustelemaan sen niin, että toinen osapuoli (opponentti) on jäänyt hopealle? Haloo! Onko vastapuoli ollut seinä??

Lue lisää

Avoliitossa vaaditaan paljon enemmän työtä asioiden järjestelyyn kuin avioliitossa. Asiat joudutaan erikseen kaikki miettimään, lapsen isyyden tunnustamisesta alkaen. Jos siis avoparille syntyy lapsi, isyys selvitetään viranomaisten avulla /myötävaikutuksella. Jos lapsi syntyykun avioliittoon, miehestä tulee lapsen isä automaattisesti, oli oikea isä kuka hyvänsä...
Erotilanteessa: avioliitossa viranomaiset auttavat jakamaan omaisuutta ja lastenhuoltoa. Avopari saa ihan keskenään jakaa omaisuutensa (toki asianajajan kalliillalla, niin halutessaan), ilman yhdenkään viranomaisen asiaan puuttumista.
Jos avoliitossa haluaa elää, on varauduttava hirvittävään sotaan viranomaisten kanssa kun jotain toiselle avopuolisole tapahtuu, siis sairaus tai kenties kuolema. Jos siihen ei ole valmis, vaan haluaa että joku toinen (iranomainen ollistuu asioihin, on parempi mennä naimisiin. Mutta jos on valmis itse tai yhdessä huolehtimaan asioista, voi ottaa riskin ja elää avoliitossa. Mutta hirvittävän määrän työtä se vaatii...

sina kirjoitti:

Avoliitossa vaaditaan paljon enemmän työtä asioiden järjestelyyn kuin avioliitossa. Asiat joudutaan erikseen kaikki miettimään, lapsen isyyden tunnustamisesta alkaen. Jos siis avoparille syntyy lapsi, isyys selvitetään viranomaisten avulla /myötävaikutuksella. Jos lapsi syntyykun avioliittoon, miehestä tulee lapsen isä automaattisesti, oli oikea isä kuka hyvänsä...
Erotilanteessa: avioliitossa viranomaiset auttavat jakamaan omaisuutta ja lastenhuoltoa. Avopari saa ihan keskenään jakaa omaisuutensa (toki asianajajan kalliillalla, niin halutessaan), ilman yhdenkään viranomaisen asiaan puuttumista.
Jos avoliitossa haluaa elää, on varauduttava hirvittävään sotaan viranomaisten kanssa kun jotain toiselle avopuolisole tapahtuu, siis sairaus tai kenties kuolema. Jos siihen ei ole valmis, vaan haluaa että joku toinen (iranomainen ollistuu asioihin, on parempi mennä naimisiin. Mutta jos on valmis itse tai yhdessä huolehtimaan asioista, voi ottaa riskin ja elää avoliitossa. Mutta hirvittävän määrän työtä se vaatii...

Lue lisää

ihmeen riskin ottaa, kun elää avoliitossa? Miksei se jo ala selvitä? Mikä se on???
Eikö yhdessä tai yksin huolehdita asioista silloinkin, kun ollaan naimisissa?
Meillä kesti tasan niin kauan kuin kauppakirjaa kirjoitettiin. Tasan molemmilla yhtälainen omistusoikeus. Henkivakuutus minulla oli jo ennen, avovaimolle kävi vakuutusasiamies sen tekemässä. Ei tarvinnut siinäkään itse mitään muuta kuin nimensä kirjoittaa. Nyt meillä on molemmilla henkivakuutukset edunsaajina toisemme.
Omistamme yhdessä talon, jossa on vielä velkaa. Siihenkin on lainavakuutus.
Meillä on poika. Hän perii minut tai vaimoni, kummman aika ensin onkaan. Toinen omistaa silti oman osuutensa pesästä. Leskelle meidän tapauksessa nätti summa vakuutuksesta. Lainavakuutuksesta lainat pois. Mikä ongelma ja kova työ? Vakuutuksissa on myös sairauden vara...
Näin tekevät monet naimisissakin olevat!!

Ps. näin miehen kannalta avoliitto on siitäkin syystä parempi, ettei ainakaan tarvitse käenpoikaa elättää...
mitkä viranomaiset ovat ne, joiden kanssa joudumme taistelemaan, jos toiselle sattuu jotakin?

leski vm.- 62 kirjoitti:

kirjoitusta, aikaihmiseltä, oletan!

"Olen aikoinaan voittanut väittelyn, jossa minun tuli puolustaa avioliittoa ja kahden muun avoliittoa (tämä oli täysin keinotekoinen tilanne eikä välttämättä vastannut omia mielipiteitämme). Pesin yksin opponenttiparini argumenteillani. Kuolemaan, omaisuuteen ja lapsiin liittyvät seikat ovat mielestäni tärkeimpiä, jos haetaan avioliiton etuja. Mutta nämä eduthan kyllä pystytään järjestämään myös avioliiton ulkopuolella."
VOITAPAS TÄMÄ!
Kuten nickini sanoo, olen leski, AVOLESKI. Olen ollut sitä vasta pari vuotta. Mieheni kuoli onnettomuudessa, jossa kuoli myös eräs toinen mies. Erään toisen AVIOmies. Olisi kiva kuulla millä argumenteilla saat minun tilanteeni huonommaksi. Pelissä ovat siis kuolema, omaisuus ja lapsi.
Molemmat miehet olivat yrittäjiä. Molemmilla oli miltei samanikäiset pojat. Yksi molemmilla. Erona vain sormus ja papin aamen...
Menetin avopuolisoni ja lapseltani isän, mutta mitä muuta menetin? Puhut eduista avoliittoon nähden, mitä ne siis ovat? Kun olet tämän kertonut, kirjoitan oman tarinani...

Minäkin muuten uskalsin sanoa hänelle "ollaan yhdessä elämämme loppuun asti", ja se jopa toteutui:)

"Se kahle on ihmisten mielissä" kirjoitat. Miksi sitten ollenkaan avioitumaan? Keskinäiseen luottamukseen, rakkauteen ja onneen se ei vaikuta. Lapsikin syntyy siviilisäätyyn katsomatta. Hänellä on isä ja äiti yhtälailla. Ja avioliitto on kärsinyt huisin inflaation. Ihmiset ajattelevat nykyisin enemmän.
Sanot myös, ettei ole mitään vedenpitäviä fiksuja syitä, miksi haluat naimisiin. Mutta silti olet pystynyt perustelemaan sen niin, että toinen osapuoli (opponentti) on jäänyt hopealle? Haloo! Onko vastapuoli ollut seinä??

Lue lisää

Hyvä "leski vm. -62". En tietenkään voi tietää tarkalleen juuri sinun tilannettasi, mutta avioliitossahan kuoleman jälkeen puolisolla on avio-oikeus toisen omaisuuteen, joten leski ei jää puille paljaille. Tietysti jos teillä oli keskinäinen testamentti, on sinulla oikeus miehesi omaisuuteen, mutta ilman testamenttia, ei minkäänlaista oikeutta muuta kuin lapsenne kautta. Jos lapsenne oli alaikäinen kuolemantapauksen sattuessa, silloinhan oli sinun tehtäväsi äitinä huolehtia omaisuudesta, jonka lapsenne peri, kunnes hän on täysi-ikäinen. Mutta ilman testamentteja ja muuta paperityötä ei sinulla ollut mitään oikeutta miehesi omaisuuteen muuten kuin lapsenne edunvalvojana.

Surun määrään eivät varmasti sormus ja papin aamen mitenkään vaikuttaneet, sillä kuten sanoin, tunnesiteet ovat täysin samanlaiset niin sormuksen kanssa kuin ilmankin.

Viittasit myöskin käymääni väittelyyn. Minä en tehnyt päätöstä, "voitinko" vai en, vaan väittelyn kuuntelijat. Heidän mielestään argumentoin paremmin ja onnistuin vakuuttamaan heidät. Vastapuolena oli kaksi ajattelevaa ihmistä ei seinä, mutta he eivät vain löytäneet tarpeeksi avoliiton etuja vakuuttaakseen yleisön.

Ja, kuten sanoin: Valinta on jokaisen oma. Minä en pidä avioliiton solmivia ihmisiä yhtään sen parempina kuin avoliittolaisiakaan. Minä voin elää ihan kummassa liitossa tahansa. Jos ei tunne avioliittoa/ avoliittoa omakseen, niin valitkoon sitten sen vaihtoehdon, joka itseä miellyttää, oli syy mikä tahansa.

Avioliiton etuina näen saman kuin kaikki muutkin täällä kirjoittaneet: Erotilanteessa ja kuolemantapauksen sattuessa on aviopuolison tilanne turvatumpi, sillä erossa kumpikaan puoliso ei voi jäädä puille paljaille ja kuoleman sattuessa leskellä on oikeus jäädä parin yhteiseen asuntoon, eivätkä aikuiset lapset voi häntä pellolle savustaa. Mutta avoliitossa tämä kaikki täytyy määrätä testamentilla erikseen. Ei sinänsä mikään iso homma, kunhan sen vain muistaa hoitaa ajoissa.

Mutta jos tämä jäi vielä jollekulle epäselväksi: Kannatan yhtä lailla avio- kuin avoliittoakin. Ja vaikka itse haluankin liittoni vahvistettavan alttarilla, en vaadi muilta samaa. Avioliiton lailliset seikat kun ovat järjestettävissä myös avoliitossa.

Toisaalta tämän vastineen kirjoittaminen oli varmaankin turhaa, sillä minähän en ole nykyaikainen ajatteleva ihminen, koska haluan perinteiden takia naimisiin. Toisaalta, naurattihan edellinenkin tekstini suuresti, niin on ilo sentään tuoda hauskuutta toisten päivään.

Sic kirjoitti:

Hyvä "leski vm. -62". En tietenkään voi tietää tarkalleen juuri sinun tilannettasi, mutta avioliitossahan kuoleman jälkeen puolisolla on avio-oikeus toisen omaisuuteen, joten leski ei jää puille paljaille. Tietysti jos teillä oli keskinäinen testamentti, on sinulla oikeus miehesi omaisuuteen, mutta ilman testamenttia, ei minkäänlaista oikeutta muuta kuin lapsenne kautta. Jos lapsenne oli alaikäinen kuolemantapauksen sattuessa, silloinhan oli sinun tehtäväsi äitinä huolehtia omaisuudesta, jonka lapsenne peri, kunnes hän on täysi-ikäinen. Mutta ilman testamentteja ja muuta paperityötä ei sinulla ollut mitään oikeutta miehesi omaisuuteen muuten kuin lapsenne edunvalvojana.

Surun määrään eivät varmasti sormus ja papin aamen mitenkään vaikuttaneet, sillä kuten sanoin, tunnesiteet ovat täysin samanlaiset niin sormuksen kanssa kuin ilmankin.

Viittasit myöskin käymääni väittelyyn. Minä en tehnyt päätöstä, "voitinko" vai en, vaan väittelyn kuuntelijat. Heidän mielestään argumentoin paremmin ja onnistuin vakuuttamaan heidät. Vastapuolena oli kaksi ajattelevaa ihmistä ei seinä, mutta he eivät vain löytäneet tarpeeksi avoliiton etuja vakuuttaakseen yleisön.

Ja, kuten sanoin: Valinta on jokaisen oma. Minä en pidä avioliiton solmivia ihmisiä yhtään sen parempina kuin avoliittolaisiakaan. Minä voin elää ihan kummassa liitossa tahansa. Jos ei tunne avioliittoa/ avoliittoa omakseen, niin valitkoon sitten sen vaihtoehdon, joka itseä miellyttää, oli syy mikä tahansa.

Avioliiton etuina näen saman kuin kaikki muutkin täällä kirjoittaneet: Erotilanteessa ja kuolemantapauksen sattuessa on aviopuolison tilanne turvatumpi, sillä erossa kumpikaan puoliso ei voi jäädä puille paljaille ja kuoleman sattuessa leskellä on oikeus jäädä parin yhteiseen asuntoon, eivätkä aikuiset lapset voi häntä pellolle savustaa. Mutta avoliitossa tämä kaikki täytyy määrätä testamentilla erikseen. Ei sinänsä mikään iso homma, kunhan sen vain muistaa hoitaa ajoissa.

Mutta jos tämä jäi vielä jollekulle epäselväksi: Kannatan yhtä lailla avio- kuin avoliittoakin. Ja vaikka itse haluankin liittoni vahvistettavan alttarilla, en vaadi muilta samaa. Avioliiton lailliset seikat kun ovat järjestettävissä myös avoliitossa.

Toisaalta tämän vastineen kirjoittaminen oli varmaankin turhaa, sillä minähän en ole nykyaikainen ajatteleva ihminen, koska haluan perinteiden takia naimisiin. Toisaalta, naurattihan edellinenkin tekstini suuresti, niin on ilo sentään tuoda hauskuutta toisten päivään.

Lue lisää

JOS on omaisuutta, tai kun sitä alkaa kertyä, kuten meille kävi, mieheni otti suuren henkivakuutuksen. Suo anteeksi, että käytän sanaa mies/mieheni.
Hän otti sen myös minulle, ristiin molempien hyväksi, seuraavaksi edunsaajaksi poikamme.
Hän myös laittoi tilille rahaa, minun nimelleni, en tiennyt asiasta mitään, ennen perunkirjoitusta.
Keskinäinen testamentti antaa minulle elinikäisen oikeuden asua talossa, josta kuitenkin omistin jo puolet. Poikamme ei saa minua ulos talosta. Koska kyseessä on testamentti rintaperillinen on oikeutettu vain lakiosaan. Kaikki aikanaan jää kuitenki pojalle.

Elämästäni en ole katunut mitään. En ainakaan etten solminut avioliittoa, sillä mikään ei olisi hyvää suhdettamme enää parantaa voinut. Ja mieheni olisin menettänyt papin aamenellakin...Näillä muistoilla jaksan elämäni loppuun.

Sanon vielä, että se jolla rahaa on, se osaa myös antaa sille arvoa ja suojata sen. Eikä se tunnu vaikealta eikä hankalalta.

leski vm.-62 kirjoitti:

JOS on omaisuutta, tai kun sitä alkaa kertyä, kuten meille kävi, mieheni otti suuren henkivakuutuksen. Suo anteeksi, että käytän sanaa mies/mieheni.
Hän otti sen myös minulle, ristiin molempien hyväksi, seuraavaksi edunsaajaksi poikamme.
Hän myös laittoi tilille rahaa, minun nimelleni, en tiennyt asiasta mitään, ennen perunkirjoitusta.
Keskinäinen testamentti antaa minulle elinikäisen oikeuden asua talossa, josta kuitenkin omistin jo puolet. Poikamme ei saa minua ulos talosta. Koska kyseessä on testamentti rintaperillinen on oikeutettu vain lakiosaan. Kaikki aikanaan jää kuitenki pojalle.

Elämästäni en ole katunut mitään. En ainakaan etten solminut avioliittoa, sillä mikään ei olisi hyvää suhdettamme enää parantaa voinut. Ja mieheni olisin menettänyt papin aamenellakin...Näillä muistoilla jaksan elämäni loppuun.

Sanon vielä, että se jolla rahaa on, se osaa myös antaa sille arvoa ja suojata sen. Eikä se tunnu vaikealta eikä hankalalta.

Lue lisää

puhut totisesti asiaa.
Mutta suru tekee nöyräksi...tekis näppärää muutamalle ukkomiehellekin tässä ketjussa.

leski vm.-62 kirjoitti:

JOS on omaisuutta, tai kun sitä alkaa kertyä, kuten meille kävi, mieheni otti suuren henkivakuutuksen. Suo anteeksi, että käytän sanaa mies/mieheni.
Hän otti sen myös minulle, ristiin molempien hyväksi, seuraavaksi edunsaajaksi poikamme.
Hän myös laittoi tilille rahaa, minun nimelleni, en tiennyt asiasta mitään, ennen perunkirjoitusta.
Keskinäinen testamentti antaa minulle elinikäisen oikeuden asua talossa, josta kuitenkin omistin jo puolet. Poikamme ei saa minua ulos talosta. Koska kyseessä on testamentti rintaperillinen on oikeutettu vain lakiosaan. Kaikki aikanaan jää kuitenki pojalle.

Elämästäni en ole katunut mitään. En ainakaan etten solminut avioliittoa, sillä mikään ei olisi hyvää suhdettamme enää parantaa voinut. Ja mieheni olisin menettänyt papin aamenellakin...Näillä muistoilla jaksan elämäni loppuun.

Sanon vielä, että se jolla rahaa on, se osaa myös antaa sille arvoa ja suojata sen. Eikä se tunnu vaikealta eikä hankalalta.

Lue lisää

Te toimitte viisaasti ja koska avoliitossanne oli kaikki asiat järjestetty kunnolla en voi missään tapauksessa sanoa, että teidän olisi tullut solmia avioliitto (Ja vaikkei olisikaan järjestetty, en silti olisi voinut enkä halunnut sanoa niin). Ottaisivatpa kaikki mallia teidän kaltaisistanne ja hoitaisivat asiansa kuntoon, niin avo- kuin avioparitkin. Täytyy varautua hyvänäkin päivänä sen pahan varalle.

Ja ei minulta tarvitse pyytää anteeksi, että kutsut häntä mieheksesi, sillä sehän hän on.

Toivottavasti minäkin tulen saamaan yhtä onnellisen liiton kuin teillä selvästikin oli.

Minä kysyin aikoinaan meidän saunatontulta neuvoa, ja hän käski muuttamaan yhteen ennen naimisiin menoa. Niinpä sitten teimme, eikä ole tarvinnut katua. Yksi tuttavapariskuntani toimi kuten te, hekin noudattivat Jumalan neuvoa. Nyt he ovat eronneet.

Saimme siis saunatontulta paremman neuvon kuin Jumalalta!

Vai asiat oikeassa järjestyksessä?
Mekin menimme ensin kihloihin, olimme puolisen vuotta kihloissa ennen kuin muutimme yhteen. Sekin sen takia, että jouduin vaihtamaan opiskelupaikkakuntaa ja pääsin sattumalta samalle paikkakunnalle kuin kihlattuni. Muussa tapauksessa olisimme ehkä vasta nyt muuttaneet yhteen...
Minun elämääni ei kuitenkaan raamattu sanele, vaan teen niin kuin minun elämäntilanteeseeni sopii. Olen 26-vuotias, eli mielestäni lapsien hankkiminen olisi nyt ajankohtaista. Ei naimisiin meno, sen kyllä ehtii, jos myöhemmin haluaa. Lapset on tehtävä nuorena, jos se silloinkaan onnistuu...

Ukkomies kirjoitti:

Minä kysyin aikoinaan meidän saunatontulta neuvoa, ja hän käski muuttamaan yhteen ennen naimisiin menoa. Niinpä sitten teimme, eikä ole tarvinnut katua. Yksi tuttavapariskuntani toimi kuten te, hekin noudattivat Jumalan neuvoa. Nyt he ovat eronneet.

Saimme siis saunatontulta paremman neuvon kuin Jumalalta!

Lue lisää

Niin kuinka vaikeaa onkaan maailman ihmisen nähdä kun silmät ovat suljetut... Selivästikkään ystävilläsi jotka ovat seuranneet "Jumalan tahtoa" ei ollut johdatusta...kuinka usein ihminen tyytyy johonkin "menettelee"-ihmiseen kun ei tunnu sitä oikeaa löytyvän. He ovat varmastikkin vain vakuutelleet itselleen ja läheisilleen että näin on tarkoitus vaikka eivät ole olleet läheskään varmoja... Mitä saunatonttuun tulee niin voin kertoa sinulle että sellaisia ei ole olemassa, olet kai katsonut liikaa televisiota... Uskon asioista voit laskea leikkiä niin paljon kun huvittaa, palkka on myös sen mukainen... kerran tuonelan tuskissa, kun kaikki on jo liian myöhäistä kuuluu huuto miksi? miksi??? koska ihminen uskoo nykyään enemmän riihitonttuun kun Jumalan poikaan...

Anu26 kirjoitti:

Vai asiat oikeassa järjestyksessä?
Mekin menimme ensin kihloihin, olimme puolisen vuotta kihloissa ennen kuin muutimme yhteen. Sekin sen takia, että jouduin vaihtamaan opiskelupaikkakuntaa ja pääsin sattumalta samalle paikkakunnalle kuin kihlattuni. Muussa tapauksessa olisimme ehkä vasta nyt muuttaneet yhteen...
Minun elämääni ei kuitenkaan raamattu sanele, vaan teen niin kuin minun elämäntilanteeseeni sopii. Olen 26-vuotias, eli mielestäni lapsien hankkiminen olisi nyt ajankohtaista. Ei naimisiin meno, sen kyllä ehtii, jos myöhemmin haluaa. Lapset on tehtävä nuorena, jos se silloinkaan onnistuu...

Lue lisää

Sanoit että Raamattu ei sanele sinun elämääsi... Ei se sanele minunkaan elämääni, Ei Raamattu sano että näin sinun on PAKKO tehdä. Raamattu kehoittaa! Ihmisellä on elämässään tärkeitä valintoja...kuitenkin tärkein jää liian usein tekemättä, ja ihmiset ovat valmiita viettämään iäisyyttään kadotuksessa...surullista. Niin Raamattu ei todellakaan pakota mihinkään, se antaa 2 vaihtoehtoa. Matt 7:13-14 "Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä menevät.
Mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään ja harvat ovat ne jotka sen löytävät."
Ja en epäile yhtään ettetkö tuntisi olevasi siunattu jos kaikki menee tällä hetkellä elämässäsi hyvin... Nimittäin raamatussa sanotaan että he ovat vaivoistaan vapaat kuolemaansa asti... Uskotpa tämän tai et niin kaikki tämä on kuitenkin SINUNKIN kohdallasi totta ja ikuisuus voi alkaa kohdallasi arvaamattomasti, voi olla että et huomenaamulla enää herää...missä sen jälkeen avaat silmäsi? missä on ystävät ja Avomies kun taivaan portilla kaikuu kolkko huokaus "Nimeäsi ei ole elämän kirjassa"... sinä päivänä ei auta Papin ihana/liikuttava muistopuhe ei kauniit virret eikä seppelemeret, yksi ainoa elämä on valunut hukkaan ja sitä ei saa takaisin... Ja mikä onkaan sen kauheampaa kun kuvitella että joku tuttu saatika tuntematonkin ihminen viettää iankaikkisuuttaan kadotuksessa...kun sieltä ei pääse pois...siellä ollaan aina aina ja aina...
Toivon että voisit tänään nöyrtyä ja avata pölyttyneen Raamattusi...Jeesus etsii SINUAKIN tänään...ethän käännä selkääsi elävälle mestarille, Hän rakastaa SINUA suunnattoman paljon.

Riku kirjoitti:

Sanoit että Raamattu ei sanele sinun elämääsi... Ei se sanele minunkaan elämääni, Ei Raamattu sano että näin sinun on PAKKO tehdä. Raamattu kehoittaa! Ihmisellä on elämässään tärkeitä valintoja...kuitenkin tärkein jää liian usein tekemättä, ja ihmiset ovat valmiita viettämään iäisyyttään kadotuksessa...surullista. Niin Raamattu ei todellakaan pakota mihinkään, se antaa 2 vaihtoehtoa. Matt 7:13-14 "Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä menevät.
Mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään ja harvat ovat ne jotka sen löytävät."
Ja en epäile yhtään ettetkö tuntisi olevasi siunattu jos kaikki menee tällä hetkellä elämässäsi hyvin... Nimittäin raamatussa sanotaan että he ovat vaivoistaan vapaat kuolemaansa asti... Uskotpa tämän tai et niin kaikki tämä on kuitenkin SINUNKIN kohdallasi totta ja ikuisuus voi alkaa kohdallasi arvaamattomasti, voi olla että et huomenaamulla enää herää...missä sen jälkeen avaat silmäsi? missä on ystävät ja Avomies kun taivaan portilla kaikuu kolkko huokaus "Nimeäsi ei ole elämän kirjassa"... sinä päivänä ei auta Papin ihana/liikuttava muistopuhe ei kauniit virret eikä seppelemeret, yksi ainoa elämä on valunut hukkaan ja sitä ei saa takaisin... Ja mikä onkaan sen kauheampaa kun kuvitella että joku tuttu saatika tuntematonkin ihminen viettää iankaikkisuuttaan kadotuksessa...kun sieltä ei pääse pois...siellä ollaan aina aina ja aina...
Toivon että voisit tänään nöyrtyä ja avata pölyttyneen Raamattusi...Jeesus etsii SINUAKIN tänään...ethän käännä selkääsi elävälle mestarille, Hän rakastaa SINUA suunnattoman paljon.

Lue lisää

Luin tekstisi ja en voinut olla kommentoimatta. Ensinnäkin: en ole ateisti enkä jumalanpilkkaaja, se vain kaikille tiedoksi näin heti alkuun. Kun tämä on selvitetty, voinkin aloittaa.

Jos kaikki eläisivät Raamatun oppien mukaan, voisi maailma ollakin parempi paikka. Mutta ei koko kirjaa pidä lukea kirjaimellisesti. Nykyään on yleisesti hyväksyttävää elää avoliitossa. Raamattuakin voidaan soveltaa nykypäivään. Sovelsihan Jeesuskin Vanhan Testamentin oppeja varsin onnistuneesti, kun hänen mielestään sitä luettiin väärin.

En voi uskoa, että Jumala ketään sellaista pitää kadotettuna, joka elää avoliitossa, kunhan liitto pohjautuu rakkauteen ja avopuolisoiden molemminpuoliseen kunnioitukseen.

Onhan kuulemani mukaan Vanhassa Testamentissakin teksti, jonka viestinä on, että homoseksuaalit tulee kivittää hengiltä. A-haa! Nerokasta. Mutta mitäs Jeesus sanoo tällaisesta? Hänen ajatuksensa lähimmäisenrakkaudesta tuntuu "hiukan" riitelevän tätä ajatusta vastaan. Eli jotkut Raamatun tekstit on jo melkein vuonna nolla kyseenalaistettu.

Ja mietitäänpäs vielä sitä kohtaa, jota arvoisa Martti Luther korosti: Ihminen pelastuu ainoastaan uskosta, ainoastaan armosta ja vain Jeesuksen Kristuksen tähden (ja tämä nyt ei ole ihan sanatarkka lainaus). Ihminen siis EI pelastu tekojensa perusteella. Uskon, että monikin avoliitossa elävä tunnustaa kristillistä uskoa ja todella uskoo Jumalaan.

Valitsemasi Matteuksen evankeliumin kohta ei oikein sovi avio-/avoliittoyhteyteen, sillä en näe avoliittoa mitenkään "helpompana" vaihtoehtona elämässä. Vai väitätkö, että avioliitossa kärsitään kunniakkaasti enemmän kuin avoliitossa?

En tiedä muista, mutta minun Jumalani on armollinen, rakastava ja ei lähetä minua helvettiin sen takia, että elän avoliitossa. Ehkä olen sitten vääräuskoinen. Näin asia on ilmeisesti nähtävä. Vielä aamulla herätessäni luulin olevani aivan hyvä evankelis-luterilainen.

Minun tietääkseni tosiaankaan kaikki Jumalan sanaa vastaan rikkoneet eivät päädy kadotukseen, mutta ehkä näin sitten on.... muttei minun Raamatussani. Ehkä toisilla on uudempi painos, jossa on lista kadotukseen johtavista rikkomuksista. Ja kun otetaan huomioon termi "perisynti", niin mehän kaikki olemme matkalla kadotukseen.

Niin katoaa maallinen kunnia....
"Sic transit gloria mundi".

Sic transit gloria mundi kirjoitti:

Luin tekstisi ja en voinut olla kommentoimatta. Ensinnäkin: en ole ateisti enkä jumalanpilkkaaja, se vain kaikille tiedoksi näin heti alkuun. Kun tämä on selvitetty, voinkin aloittaa.

Jos kaikki eläisivät Raamatun oppien mukaan, voisi maailma ollakin parempi paikka. Mutta ei koko kirjaa pidä lukea kirjaimellisesti. Nykyään on yleisesti hyväksyttävää elää avoliitossa. Raamattuakin voidaan soveltaa nykypäivään. Sovelsihan Jeesuskin Vanhan Testamentin oppeja varsin onnistuneesti, kun hänen mielestään sitä luettiin väärin.

En voi uskoa, että Jumala ketään sellaista pitää kadotettuna, joka elää avoliitossa, kunhan liitto pohjautuu rakkauteen ja avopuolisoiden molemminpuoliseen kunnioitukseen.

Onhan kuulemani mukaan Vanhassa Testamentissakin teksti, jonka viestinä on, että homoseksuaalit tulee kivittää hengiltä. A-haa! Nerokasta. Mutta mitäs Jeesus sanoo tällaisesta? Hänen ajatuksensa lähimmäisenrakkaudesta tuntuu "hiukan" riitelevän tätä ajatusta vastaan. Eli jotkut Raamatun tekstit on jo melkein vuonna nolla kyseenalaistettu.

Ja mietitäänpäs vielä sitä kohtaa, jota arvoisa Martti Luther korosti: Ihminen pelastuu ainoastaan uskosta, ainoastaan armosta ja vain Jeesuksen Kristuksen tähden (ja tämä nyt ei ole ihan sanatarkka lainaus). Ihminen siis EI pelastu tekojensa perusteella. Uskon, että monikin avoliitossa elävä tunnustaa kristillistä uskoa ja todella uskoo Jumalaan.

Valitsemasi Matteuksen evankeliumin kohta ei oikein sovi avio-/avoliittoyhteyteen, sillä en näe avoliittoa mitenkään "helpompana" vaihtoehtona elämässä. Vai väitätkö, että avioliitossa kärsitään kunniakkaasti enemmän kuin avoliitossa?

En tiedä muista, mutta minun Jumalani on armollinen, rakastava ja ei lähetä minua helvettiin sen takia, että elän avoliitossa. Ehkä olen sitten vääräuskoinen. Näin asia on ilmeisesti nähtävä. Vielä aamulla herätessäni luulin olevani aivan hyvä evankelis-luterilainen.

Minun tietääkseni tosiaankaan kaikki Jumalan sanaa vastaan rikkoneet eivät päädy kadotukseen, mutta ehkä näin sitten on.... muttei minun Raamatussani. Ehkä toisilla on uudempi painos, jossa on lista kadotukseen johtavista rikkomuksista. Ja kun otetaan huomioon termi "perisynti", niin mehän kaikki olemme matkalla kadotukseen.

Niin katoaa maallinen kunnia....
"Sic transit gloria mundi".

Lue lisää

Sanoit että ouskot olevasi hyvä luterilainen ja uskot jumalaan. Hyvä. mutta se ei riitä... Ei taivaassa ole yhtään hyvää ihmistä, vain huonoja ja epäonnistuneita jotka ovat tajunneet "en selviä ilman Jeesusta!" Ei ihminen todellakaan pelastu tekojensa takia... sanoit ihan oikein yksin uskosta yksin armosta yksin Jeesukse Kristuksen tähden! Raamatussa sanotaan että Meidän täytyy uudesti syntyä, pelkkä tieto siittä että Jumala on olemassa ei riitä. Täytyy olla Jeesuksen Kristuksen sisäinen tunteminen. Ja kyllä meillä on armollinen ja rakastava jumala, mutta vain niitä kohtaan jotka ovat valkaisseet vaatteensa Karitsan pyhässä sovintoveressä, tunnustaneet syntinsä ja tehneet niistä parannuksen! Kuinka paljon meidän ajassamme onkaan niitä "siivosyntisiä" jotka sanovat "en ole koskaan tehnyt mitään pahaa" mistä siis tekisin parannuksen? Ja toiseksi sanoit olevasi hyvä luterilainen! terilaisuus ei pelasta, vain usko Jeesukseen pelastaa.

jos siltä tuntuu. Jos on onnellinen ilman vihkimistä, niin mitäs sitten. Piruako se kelleen kuuluu. Ei mekään menty naimisiin kenekään mieliksi. Sukunimikin säilyi omana ja sormessa on vain yksi sormus, koska emme menneet kihloihin. tai siis saivartelijat sanoo, että emme ostaneet sormusta kihlauksen merkiksi. Yhdentekevää.

Loppujenlopuksi kukaan ei voi tietää minun olevan naimisissa, mutta se riittää minulle, että mieheni tietää.

Joten tee, miten haluat. Ihmisen pitää elää elämänsä niin kuin se haluaa. Jo yhdelle kumartaa, niin toiselle pyllistää. Eli älkää eläkö sukulaistennen mieliksi.