Kävin lasten kanssa eilen mummolassa/ex-anoppilassa. Mummo kertoi, että ex mieheni uusi vaimo, se joka meidänkin avioliiton rikkoi, on päättänyt erota miehestään minun exästä.
Ette varmaan arvaa miten onnelliseksi tulin! Sen parempaa äitienpäivälahjaa en olisi voinut saada :-)
Ette varmaan arvaa miten onnelliseksi tulin! Sen parempaa äitienpäivälahjaa en olisi voinut saada :-)
Vastaukset 28
Vanhimmat
Miksi tulit iloiseksi?
Siksikö että x:si homma kusi?
Vai pelkkää vahingoniloa???
Kaikkia niitä!
Miksei?
Ensireaktio varmaan noi kaikki ja miksei. Ne muut
reaktiot tulee myöhemmin.
Mitä muita reaktioita tässä voisi olla? Iloa ja vahingoniloa jo tunnen.
Katkeruus meidän erosta ei ole poissa eikä sen tarvitse, mutta tällä se vähän lievittyi.
Lasten takia on parempi kun isä on ennen yksin jollei minun kanssa halua olla. Niin lapset saa kaiken sen huomion joka heille kuuluu.
joskus lievittyy ja silloin voi mukaan tulla säälin tunteet esim. ymmärrys molemminpuolin jne.
Tosi on se aika ja huomio.
Eipähän nyt lähdetä ihan tolkuttomille linjoille.
Sääli on sairautta. Minusta ei ole säälimään ketään muita kuin omia lapsia jos eivät ole onnistuneet jossain hyvästä yrityksestä huolimatta, ja kokevat sen raskaasti.
Itsesääli eron yhteydessä oli ja meni, ei ole enää. Minusta oli aivan oikein sekä miehelle että sille naiselle, että noin kävi.
Tietystikin tiedän ja ymmärrän miten exä sitä naista ehkä rakasti. Nyttenpä tietää miltä minusta hänen lähtönsä tuntui. Enää en sitä miestä halua. Lähinnä inhottaa.
En voi olla myötätuntoinen, että syy mikä meidän perheen rikkoi onkin nyt poissa.
Ymmärrys? Mitähän minun mahdollisesti pitäisi ymmärtää? Elämäni jatkuu kuten tähänkin asti.
Hankkisit elämän ja kasvaisit aikuiseksi. Jäät muhimaan omiin myrkkyihisi ja kellekkään muulle siitä ei ole kiusaa kuin itsellesi. Rumuutta on monenlaista.
...väärässä. etsit syyllistä niinkuin kehittymätön kakara ja tietty se on joku "muu", kuten pikkulapsilla.
iköhän eron syynä ole alunperin sinun ja miehesi omat välit, kun sen hyväksyt pystyt ehkä eroprosessissasi henkisellä puolella etenemään. Hyvään, terveeseen parisuhteeseen ei nimittäin kolmatta mahdu.
Muuten saatat olla vain katkera kääkkä, jota miesten pitäisi varoa.
niin että jos olet ollut parikymmentä vuottakin naimisissa, lapsia ja arkea pyöritetty. Raskaudet ja imetykset muokkaavat ulkomuotoa, ja kyllä se maan vetovoimakin tekee tehtävänsä. Ei liitossa "huonosti" tarvitse mennä, kyllä siihen on aika helppo jonkun hehkeän nais-ihmisen tulla väliin, kuka vain haluaa. Kaikki naiset eivät halua. Mutta heitäkin on jotka haluavat ja pystyvät siihen. Mies on vietävissä kyllä, vaikka avioliitto olisi aivan kunnollinen.
Kylläpä olet sitten typerän miehen kanssa avioitunut? Etkö muita saa?
Koska: vain harva mies on vietävissä. Olen mies ja tunnen aviossa ja erossa olevia muitakin miehiä. Kun mies kiintyy vaimoonsa, ja perustana on rakkaus, ei kukaan muu nainen voi miestä viedä yhtään mihinkään. Sama juttu kaiketi naisilla..?
Mutta: jos suhde ei ole kunnossa, silloin mies on avoin maailmalle. Kuten vaimokin.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Yksi asia on myös tosi, naiset eivät tästä mielipiteestä pidä, mutta usein esim lasten tekoa käytetään tekosyynä "rupsahtamiselle"
Onhan miehelle, joka ei kehossaan samoja muutoksia läpi käy niin helppo antaa moinen selitys... p***ka puhetta!!! Ihan vain miehillekkin tiedoksi.
Itsestä huolehtiminen, välittäminen, peiliin katsominen, kuntoilu, itsensä motivoiminen, myös tuloksien aikaansaaminen on korvienvälilaji. Itsellä on kaksi lasta, monella ystävälläni on myös lapsia, mutta yritämme pitää huolen itsestämme...kohtuudella, mutta niin että en yhdestäkään sanaa rupsahtanut käyttäisi. Ikä tuo muutoksia kehoon itse kullekkin, mutta jos on itsensä kanssa sinut alistumatta uskon, että ilman suurempaa vaivaa voi näyttää hyvältä vielä mummelinakin!
löytyy joku joka näyttää vielä paremmalta. Jos on yhtä ja samaa katsonut kolmekymmentä vuotta niin kyllä siinä alkaa naapurin aidanseipäätkin näyttää paremmilta, vaikka miten itseään puunais ja katsois peiliin. Naiset ovat vaan niin sinisilmäisiä (tyhmiä), että kuvittelevat ettei meidän mies ainakaan... se on vaan se naapurin rouvan mies joka lähtee toisen naisen matkaa.
Kuka vaan..niin mies kuin nainenkin voi rakastua uudelleen, jos entinen suhden on jo pilalla. Ei se ole pelkästään ulkoisista tekijöistä kiinni vaan ihmisestä kokonaisuutena.
Jokaiseen omasta moraalista on sitten kiinni se millainen jatko on pettämistä, ero vai yrittää vielä. Sitä virhettä ei kannata tehdä, että pitää toista itsestään selvyytenä.
lähteä uuteen suhteeseen, vaikka entinen ei olisikaan varsinaisesti "pilalla". Riittää kun on vanha suhde tarpeeksi vanha, ja arkinenkin vielä, niin kuin pitkät liitot yleensä jo on. Ei siinä muutama juhlahetki silloin tällöin enää auta, kun toisella (yleensä miehellä) "menojalka" vipattaa. Yleisempi virhe onkin, että antaa toisen pitää itseään itsestään selvyytenä. Ja nimenomaan vaimon virhe.
Minun on niin vaikea ymmärtää tällaista. Vaikka mun mies petti ja myöhemmin erottiin sen takia, olen kuitenkin ollut tyytyväinen, koska hän on pysynyt yhdessä usean vuoden sen naisen kanssa, jonka "takia" erottiin.
No mehän ei siis sen naisen takia erottu, koska asiat oli muutenkin vähän huonosti, mikä taas mahdollisti toisen naisen ilmaantumisen. Kuitenkin lapset tuohon toiseen naiseen tutustui, ja juurikin lasten takia on ollut hyvä että jotain pysyvyyttä heillä on eromme jälkeen tullut.
Koska minä joskus miestäni oikeasti rakastin ja hänestä välitin,en voi hänelle mitään pahaa toivoa. Minusta on yksinkertaisesti hienoa, jos hän on kuitenkin sopivan kumppanin elämäänsä löytänyt. Emme me enää riitele vaikka hyvin vähän ollaan tekemisissä. Lastenkin takia ne tekemiset ja tunteet on hyvä pitää neturaaleina tai myönteisinä. Toivon lastemme oppivan näkemään asiat myönteisessä valossa, eikä kielteisessä. Elämään kuuluu iloja ja suruja, takapakkeja ja onnistumisia, mutta tärkeää on selvitä niistä kaikista, saada tukea läheisiltä ja itse tukea läheisiään.
Katkeruus, vahingonilo ym. ei vie asioita eteenpäin.
Olipas hieno kirjoitus sinulta :) Nostan hattua!
Hvin olet asiat analysoinut ja osannut laittaa ne tärkeysjärjestykseen. Valitettavan moni käyttää lapsia aseena puolisoaan vastaan tavalla tai toisella. Ajattelet todella upeasti lapsiesi etua ja onnellisuutta niellen ehkä omat katkerat tunteesi. Uusi ihminen lasten elämässä ei ole heille välttämättä paha ja me vanhempina voidaan vaikuttaa siihen kuinka onnellisen pohjan lapset elämäänsä myös uudessa tilanteessa saavat.
Nostan sinulle hattua, juuri noin toimii kunnon vanhempi/äiti/exä.
Oikein upeaa kesänalkua sinulle!
Jaha. Ilmeisesti ihmisenä kasvamisen prosessi on vasta alussa. Kannattaisko tehdä asialle jotain.
Minua säälittää sun ajatusmaailma.Kenenkään hyvin toimivaan liittoon ei kukaan ulkopuolinen pääse.Et voi syyttää erostasi kuin itseäsi ja ex:ää,kun ette osanneet puhua ja yrittää.Kolmas nainen ei ole syyllinen eroonne.Tuo sinun vahingonilosi ei kuulosta ollenkaan hyvältä.Kuten joku sanoikin,sinun henkinen kasvusi on täysin kesken.Toivottavasti pääset katkeruudestasi,ettet myrkytä lapsiasi tuollaisella asenteella.
Vaikka itse olen aikoinani eroa halunnut miehestäni henkisen väkivallan takia,en missään nimessä halua ex:lle pahaa.Toivon,että hän on oikeasti muuttunut mies,kuten väittää.Jo lastenkin takia on parempi,että isällä yksi pysyvä suhde ja isä on onnellinen.
En väitä oevani yhtään sen parempi kuin sinäkään tunteinesi,mutta oikeasti ihan oman hyvinvointisi vuoksi tee jotain katkeruudellesi,että sinäkin huomaisit eläväsi ja ehkäpä löytyy rakkautta sinunkin elämääsi.
Siinäpä se. Ja hoida kuntoon tuo asennevammasi.
Ymmärrän tunteesi täysin, itselleni käynyt samalla tavalla, perhe hajonnut toisen naisen takia. En voisi olla tuntematta vahingoniloa jos exäni liitto hajoaisi, natinaa kuuluu kyllä jo.
miestä en kyllä takas huolis, olen saanut kokea uuden onnen, paremman.
En ymmärrä hurskastelua katkeruudesta yms. Olisiko oikeasti normaalia tuntea myötätuntoa ja surua heidän puolestaan, ei se lasten kodin rikkoutuminen mitään mukavaa ollut, vai pitäisikö kääntää toinen poski?
En tietenkään toivo mitään pahaa, onhan hän lasteni isäja toivon, että lapset saavat isältään eväitä elämänsä varrelle.
Miten joku voi tulla onnelliseksi toisen epäonnesta? Ei voi käsittää. Itse ainakin toivon "kaikkea hyvää" kaikille. Ei se minulta pois ole missään tapauksessa.
saat,niin iloitse vaan.minut on jätetty ja ex-vaimolla oli heti uusi,mutta ajattelen vähän erinlailla,lähinnä lapsia,jos ex:n elämä on kovin rikkonaista,niin se vaikuttaa lapsiin.muuten saisi mennä vaikka kuinka huonosti.kun ex:ssä lähti niin ylimielisenä, sais kai elämä jossakin vaiheessa vähän kolauttaa.jos olisi asiallisesti eronnut,niin olisin paljon myötämielisemmin itsekki suhtautunut.
Menin naimisiin 19-vuotiaana ja nyt ollaan eroamassa (28v.). Vasta nyt ymmärrän miltä isästäni on tuntunut.
Mun vanhemmat eroskun olin 15v. Isällä oli toinen nainen. Äiti katkeroitui tosi pahasti ja siihen aikaan olin kovinkin äidin puolella asiassa. Minusta isä teki väärin.
Siksipä nuoruuden uhmassa kai kiukuttelin isälle enkä halunnut olla sen naisen kanssa missään tekemisissä. Äiti oli tosi hankala isälle ja minä säestin. Taistelu rahasta ja minusta jatkui kunnes suoritin lukion. Vähän sen jälkeen muutin poikaystäväni luo ja mentiin naimisiin. Olin niiiin rakastunut että!
Isä ei kai osannut käsitellä äidin ja mun pompottamista ja hänen suhde siihen naiseensa oli hankala. Ne meni kyllä naimisiin ja elivät yhdessä, mutta erosivat kolme vuotta sitten. Isä muuttui jotenkin apeaksi. Ajattelin että parempi meidän kaikkien on olla ilman sitä naista. Äiti varsinkin ivasi isää kaikin tavoin.
Nyt kun mun mies on lähtenyt, ei toisen naisen mukaan mutta väsyneenä (omien sanojen mukaan) ja koska välillämme ei ole kuulema jotain sitä mitä pitäisi, ja olen ollut neljä kuukautta yksin, olen puhunut isän kanssa ja alkanut ymmärtää häntä. Isä rakasti sitä toista naista. Isän ja äidin avioliitto näin aikuisen silmin katsottuna ei todellakaan ollut mikään malliavioliitto. Mä en sitä tajunnut silloin nuorena koska eihän mulla ollut muutakaan kuvaa avioliitosta kuin isän ja äidin. Nyt aikuisena itsekin olen oppinut ymmärtämään miehen ja naisen välisestä suhteesta paljon. Se ei ole pelkkää "rakkautta" ja ihastumista ja fyysistä vetovoimaa. Se on paljon muuta. Tai jos ei ole mitään muuta niin ei se voi kestää.
Mulla on hirveä olo, tosi yksinäinen, pettynyt, tunnen itseni huonoksi, kun mies lähti. Siitä huolimatta että ymmärrän, mutta en kuitenkaan ymmärrä. Oman surkeuteni keskellä olen alkanut murehtia isän ja sen naisensa välirikkoa. Minua kaduttaa kun suostuin äitini vehkeilyyn ja kiusantekoon.
Jos vain voisin, taikoisin sen naisen takaisin isän elämään. Äitini on ollut todella ilkeä. Olen sikäli pahassa tilanteessa kun mulla on itselläkin ollut ilkeitä ajatuksia mun miehen takaisin saamiseksi. Olen jutellut niitä ystäväni kanssa ja hän tyrmää ne täysin. Hänen mukaansa muistutan äitiäni mikä hänen(kään) mielestä ei ole hyvä. Ja se jos mikä minua ärsyttää itsessäni, etten pysty käsittelemään eroamme paremmin. Mieleen nousee jatkuvasti kaikenlaista pientä kiusaa, jotta mies "ymmärtäisi" tulla takaisin.
Äiti on onneksi ymmärtänyt pitää "neuvonsa" poissa enkä halua hänelle tästä erosta edes puhua vaikka tietää mitä on tapahtunut, mutta isä kuuntelee ja ymmärtää. Tämä on lähentänyt isää ja minua.
Ajattelisit, aloittaja lapsianne! Opettaisit heille empatiaa eikä ilkeyttä. Mutta mistäs opettaa jos ihminen ON ilkeä.
Ehkäpä minäkin olin ilkeä miehelleni äitini kaltainen ja siksi hän lähti. Mutta hän ei suostu puhumaan, haluaa olla rauhassa. Tämä on aivan kamala tilanne kun elää tietämättömyydessä eikä tiedä mikä olisi oikea keino palata yhteen. Unettomia öitä, tuskaisia työpäiviä, yksinäisyyttä, pelkoa tulevaisuudesta mutt pelkoa myös tästä päivästä ja huomisesta. Eikä kukaan osaa sanoa mitä pitää tehdä!
Niin. On se niin per***een vaikeaa. Minä yritin olla hellä ja hyvä aviomies ja isä, eikä kuulemma minussa mitään vikaa ollutkaan, mutta naapurin mies vaan oli niin ihana. Vaan en käsitä, että nainen tuommoisen seikkailun takia hylkää perheensä. Nuorin tyttö täyttää kesällä 10. Miten sille kertoo, miksi äiti muuttaa pois???
No eikös sitten ole parempi kun naapurin mies saa ittelleen hyvän naisen, vaimosi saa niin ihanan miehen, ja joku nainen saa sinusta hellän ja hyvän ja viattoman aviomiehen?
Miten kerrot lapselle? Siten, että äiti ja isä ei voi eikä halua elää enää yhdessä. Siten.
Voit myös valita tien b) haukut lapsen äidin huoraksi ja vastuuttomaksi akaksi joka petti isän ja lapset. Niin tekee moni äitikin.
Missä tälläsiä seminaareja järjestetään missä saa mielen tasapainoon? ;-)
Pitäiskö tuo aloittajakin ilmoittaa...
Joo mun akka järjesti semmoisen äitienpäivän, että!
Kävi tapaamassa naapurin ukkoa metsätiellä sen autossa. Siellä ne pussailivat, vaan kiinni jäivät.
Otin sen kännykän ja luin tekstiviestit ja paljastui että kauanhan tuota naapurin kanssa vehtaamista oli jo jatkunut. Kyllä meni äitienpäivän ilta v***ksi!!!
Se oli sitten viimeinen yhteinen äitienpäivä tuon petollisen naisen kanssa!