2 päivää sitte mä sain paniikkisen puhelun mun parhaalta ystävältä...sen isä oli ampunu ittensä niitten kellarissa...sen tapahtuman jälkee mä oon alkanu näkee painajaisia siitä itsemurhasta ja pelkään mennä nukkumaan iltaisin. itken iltaisin itteni uneen ja usein päivälläki. en uskalla puhua mun vanhemmille asiasta.Bestiksen isä oli mulle jokseenki läheinen et mä olin tuntenu sen monta vuotta ja mun on vaikeeta uskoo et se on totta et se on kuollu.. mä tiiän et mun pitäis yrittää olla nyt parhaan ystäväni tukena mut mä en pysty...mitä mun pitäis tehä?
auttakaa!
......
2231
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kerro tunteesi jollekin luotettavalle aikuiselle jos et vanhemmillesi voi niin sitten vaikka lääkärille. Niillä on vaitiolovelvollisuus. Huomaat että pelkkä puhuminen auttaa.
Kyllä muillekin voi puhua jos tuntuu hankalalta puhua aikuisille. Tai jollei tee mieli puhua, ei tarvitse. Joitain se saattaa auttaa mutta toisia ei asioiden vatvominen auta vaan ne jäävät päälle ja niistä tulee pahempi kammotus kuin itse tapahtuneesta. - Sitä ei psykologit ymmärrä.