Tällainen thread on varmasti olemassa jossain, mutta koska ongelmani on hyvin monimutkainen ja painaa mieltäni paljon, tahdon purkaa sen ihan vain jotta oloni helpottuisi.
Olen ollut ensimmäisen poikaystäväni kanssa yhdessä nyt kaksi kuukautta. Pidän hänestä todella paljon, en tiedä olenko vielä rakastunut, mutta syvästi ihastunut kumminkin.
Minulla on jo pitkän aikaa ollut haaveena muuttaa nykyisestä kotikaupungistani pohjoisesta Tampereelle opiskelemaan, sillä Tampere on muodostunut minulle rakkaimmaksi paikaksi koko Suomessa.
Poikaystäväni sanoo muuttavansa minun kanssani, ja nyt oloni on todella kurja sillä minusta tuntuu että riistän häneltä kaiken jos vien hänet mukanani. Hänen perheensä, ystävänsä ja sukulaisensa jäävät tänne, kun minun ystäväni ovat pääasiassa kaikki Etelä-Suomesta. Perheeni taas on koko ajan tukenut minua tässä muuttohankkeessa joten se ei ole heille yllätys.
Minua myös mietityttää, miten käy jos jostain syystä eroaisimme, kun olisimme ensin vuoden seurustelun jälkeen yhdessä muuttaneet kauas kotikulmilta? Tiedän, ettei tällaista tulisi ajatella nyt kun suhde on näin tuore, mutta minun muuttoni on täysin varma, enkä tiedä, olenko valmis ottamaan häntä mukaani vaikkemme asuisikaan yhdessä uudessa paikassa. Jotenkin tunnen että tämä on kokonaan minun ideani, ja että hän vain myötäilee, eikä hänellä ole omia mielipiteitä ollenkaan.
Tuntuu, että koko seurustelun aloittaminen tässä vaiheessa oli suuri virhe. Voin pahoin. En tahtoisi lopettaa seurusteluamme, enkä jättää häntä tänne. Toisaalta tuntuu että olisi parempi jos hän jäisi ja löytäisi itselleen tytön joka pysyy hänen luonaan, jonka omat suunnitelmat eivät vaikeuttaisi hänen elämäänsä.
Olen ollut ensimmäisen poikaystäväni kanssa yhdessä nyt kaksi kuukautta. Pidän hänestä todella paljon, en tiedä olenko vielä rakastunut, mutta syvästi ihastunut kumminkin.
Minulla on jo pitkän aikaa ollut haaveena muuttaa nykyisestä kotikaupungistani pohjoisesta Tampereelle opiskelemaan, sillä Tampere on muodostunut minulle rakkaimmaksi paikaksi koko Suomessa.
Poikaystäväni sanoo muuttavansa minun kanssani, ja nyt oloni on todella kurja sillä minusta tuntuu että riistän häneltä kaiken jos vien hänet mukanani. Hänen perheensä, ystävänsä ja sukulaisensa jäävät tänne, kun minun ystäväni ovat pääasiassa kaikki Etelä-Suomesta. Perheeni taas on koko ajan tukenut minua tässä muuttohankkeessa joten se ei ole heille yllätys.
Minua myös mietityttää, miten käy jos jostain syystä eroaisimme, kun olisimme ensin vuoden seurustelun jälkeen yhdessä muuttaneet kauas kotikulmilta? Tiedän, ettei tällaista tulisi ajatella nyt kun suhde on näin tuore, mutta minun muuttoni on täysin varma, enkä tiedä, olenko valmis ottamaan häntä mukaani vaikkemme asuisikaan yhdessä uudessa paikassa. Jotenkin tunnen että tämä on kokonaan minun ideani, ja että hän vain myötäilee, eikä hänellä ole omia mielipiteitä ollenkaan.
Tuntuu, että koko seurustelun aloittaminen tässä vaiheessa oli suuri virhe. Voin pahoin. En tahtoisi lopettaa seurusteluamme, enkä jättää häntä tänne. Toisaalta tuntuu että olisi parempi jos hän jäisi ja löytäisi itselleen tytön joka pysyy hänen luonaan, jonka omat suunnitelmat eivät vaikeuttaisi hänen elämäänsä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
taidat olla aika nuori viela, oonko oikeessa?
ei sun ongelma ihan uusi ole, ja monet noiden asioiden kanssa pahkailee just lukion jalkeen...ottaako kotikonnujen rakas mukaan uuteen elamaan, vai jattaako kotiin.
mulla oli ihan sama ongelma aikoinaan. poikaystava tahtoi muuttaa minun mukana pohjoisesta etelaan, mutta jotenkin se ei vaan tuntunut minusta oikealta. hanella oli paljon kavereita kotipaikkakunnalla, ja minun opiskelupaikkakunnalleni hanta ei vetanyt mikaan muu kuin mina. minulla oli opiskelupaikka valmiina jne..
kylla siina niin kavi etta en hanta mukaan ottanut. puolen vuoden ajan yritimme vierailla puolin ja toisin...kaukosuhde siis, mutta ne valimatkat loppujen lopuksi kuihduttivat koko homman.
nyt olen jo 28vee, ja ihan tyytyvainen siita etta asiat meni kuin meni. oli hyva etta sain aloittaa ihan uuden elaman ilman vastuuta toisen viihtyvyydesta, ja pitkaan olin sinkkuna ja matkustelin kavereiden kanssa ja opiskelin ja tein kaikkea mista olin haaveillut.
nyt asun ulkomailla ja vihdoinkin valmis sitoutumaan ja asumaan yhdessa ihanan loytamani ihmisen kanssa.
kyl ne asiat siita suoristuu, ala huoli. koittakaa vaikka sita kaukosuhdetta ensin. siina selviaa kuinka vahvoja tunteenne ovat.
No minun mielestäni sinä et ole mitenkään vastuussa poikaystäväsi päätöksistä. Mikäli hän on luonteeltaan reipas ja avoin, niin varmasti saa elämänsä kasaan uudessakin paikassa, ystäviä ja muutenkin kodin ulkopuolista toimintaa. Alussa tosin on hetken aikaa varmasti hiljaisempaa ja vaatii sinultakin enemmän aikaa ja ymmärrystä.
Jos taas poikaystäväsi on enemmän hiljaista ja kotisohvalle makaamaan jäävää sorttia, niin siitä voi ajan kanssa tulla ongelmia teille molemmille. Pahimmassa tapauksessa hän käy katkeraksi sinulle.
Mutta kävi miten kävi, aikuinen ihminen osaa kyllä tehdä päätöksensä. Älä sinä tee päätöksiä hänen puolestaan. Keskity miettimään mitä sinä tahdot. Haluatko poikaystäväsi mukaan vai aloittaa uuden elämän ilman häntä.
Ehkä sinun kannattaisi pitää haaveestasi kiinni? Jos olet aina halunnut Tampereelle opiskelemaan, lähde ihmeessä. Jos suhde on kestääkseen, ei sen pitäisi siihen kaatua, vaikka poika ei mukaan lähtisikään.
Me olemme mieheni kanssa eläneet viikonloppusuhdetta kohta vuoden verran, ja vaikka se rankkaa onkin, onnistuminen on itsestä kiinni. Oletettavasti olemme kuitenkin jonkin verran vanhempia, ja sen verran pitkään seurustelleita, että muuttopäätöksistäkin on tullut yhteisiä.
Jos poika kuitenkin tahtoo tulla mukaasi (ja löytää itselleen opiskelupaikan/töitä ) niin miksi et antaisi hänen lähteä? Vai etkö oikeastaan haluaisikaan hänen lähtevän mukaasi? Jos näin on, kannattaa se tehdä pojalle myös selväksi.
Kuulostit nuorelta. Lähde vaan Tampereelle. Tee omat päätöksesi ja poikakaverisi tekee omat. Toki teidän kannattaa yhdessä puhua asioista.
Kannattaa kokeilla kaukosuhdetta. Siinä kyllä selviää, mitä tunnette toisianne kohtaan. Jos kaukosuhteessa selviää, että rakastatte toisianne, niin voihan poikakaverisi muuttaa myöhemmin perässäsi.
Itse olen etäsuhteessa ollut reilut pari vuotta. Se kyllä onnistuu, jos molemmat panostavat siihen. Tosin, olemme olleet alusta asti kaukosuhteessa.