Minun tarinani on tämmöinen. Yhteiseloa takana 18 vuotta. Mieheni muuttui pari vuotta sitten aivan oudoksi. Silloin jo kyselin että onko hänellä toinen nainen. Vastaus oli tietenkin ei. Viime syksystä lähtien hän teki elämästäni helvetin. Käyttäytyi tavalla jota kukaan tuttavistamme ei voinut ymmärtää ja kaikki oli aivan ihmeissään. Tapasimme baarissa joskus vanhan tuttavi. Tilanne oli niin ihmeellinen näiden kahden, mieheni ja toisen naisen välillä että jälkeenpäin kysyin että mistä on kyse. Vastaus oli ettei mistään olet hullu. No yhteiselomme oli aivan kauheaa, kun ex teki jokaisesta päivästämme ihan käsittämättömän. Tammikuussa hän sanoi ettei hänellä ole mitään tunteita minua kohtaan. Siinä vaiheessa pyysin häntä muuttamaan pois. Hän sitten itki sukulaisilleni ettei tiedä mikä minuun tuli kun heitin hänet ulos.
Nyt toukokuussa kaikki selvisi ja olen oppinut ymmärtänyt kaiken. Hänellä on ollut tuo toinen nainen, se tuttavani jo ainakin viime syksystä. Hän on nyt ollut ihan julkisesti tämän toisen naisen kanssa heti sen jälkeen kun helmikuussa muutti pois. Nyt he ovat lomamatkalla.
Kysyn nyt apuanne siihen että voisin tosiaankin ymmärtää exäni toimintaa. Eli miksi hän toimi näin?
Eikö yhteisellä 18 vuodella tosiaankaan ole merkitystä?
Eikö ole merkitystä sillä että on saatu yhdessä tähän maailmaan 3 kaunista lasta?
Miksi kukaan haluaa tehdä hulluksi ainoata aikuista todellista ystävää noin pitkän elämän jälkeen?
Miksi exäni ei voinut toimia niin että olisi suoraan sanonut että hänellä on toinen ja haluaa eron?
Mikä on miehen motiivi siihen että saa vaimostansa tehtyä hullun?
Kiitän siitä että olette jaksaneet lukea tarinani. Minulla pyörii enää vain mielessä MIKSI?
Nyt toukokuussa kaikki selvisi ja olen oppinut ymmärtänyt kaiken. Hänellä on ollut tuo toinen nainen, se tuttavani jo ainakin viime syksystä. Hän on nyt ollut ihan julkisesti tämän toisen naisen kanssa heti sen jälkeen kun helmikuussa muutti pois. Nyt he ovat lomamatkalla.
Kysyn nyt apuanne siihen että voisin tosiaankin ymmärtää exäni toimintaa. Eli miksi hän toimi näin?
Eikö yhteisellä 18 vuodella tosiaankaan ole merkitystä?
Eikö ole merkitystä sillä että on saatu yhdessä tähän maailmaan 3 kaunista lasta?
Miksi kukaan haluaa tehdä hulluksi ainoata aikuista todellista ystävää noin pitkän elämän jälkeen?
Miksi exäni ei voinut toimia niin että olisi suoraan sanonut että hänellä on toinen ja haluaa eron?
Mikä on miehen motiivi siihen että saa vaimostansa tehtyä hullun?
Kiitän siitä että olette jaksaneet lukea tarinani. Minulla pyörii enää vain mielessä MIKSI?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Olen pahoillani, että sinua on kohdeltu tuolla tavalla. Uskomatonta, mutta ei todellakaan tavatonta.
Tuo käyttäytymismalli on miehillä yleisempää, kuin voisi uskoakaan ja se johtuu vain ja ainoastaan siitä, että näillä miehillä ei ole pokkaa / uskallusta jättää elämänkumppaniaan.
Se, että milloin ja miten on asiat edenneet siihen pisteeseen, että miehesi rakastui, tai ihastui toiseen naiseen, niin sitä en tiedä.
Ei hän sinua varmasti vihaa, eikä inhoa, vaan lähinnä voisin kuvata sitä tunnetta tällä hetkellä peloksi.
Olette olleet pitkään yhdessä ja ehkä suhteestanne puuttui hänen kaipaamaansa uutuudenviehätystä, intohimoa yms. jota "ikäkriisiä" kokevat miehet potevat. Tottakai he arvostavat pitkää menneisyyttänne, mutta sen arvostuksen näyttämiseen menee aina paljon aikaa... tulet vielä huomaamaan ja niin myös uusi nainen tulee sen todellakin huomaamaan.
Kun näille miehille tulee tarve erota ja mennä uuteen suhteeseen, niin he eivät tiedä, miten erota... häpeä on liian suuri, jos he tunnustavat löytäneensä uuden naisen, joten ainoa, mikä heidän mieleensä juolahtaa, on saada oma elämänkumppani jättämään hänet... ja näin sinullekin tapahtui.
Jätit hänet, koska hän halusi sinun tekevän sen... näin hän ei tunne huonoa omaatuntoa siitä, että HÄN olisi jättänyt SINUT ja sinä itkisit yksin kotona, kun hän on uuden rakkautensa kanssa, vaan koska SINÄ jätit HÄNET, niin hän on vapaa tekemään ihan mitä haluaa.
Sitten, kun pääset surusi yli ja jaksat jälleen jatkaa elämääsi ja löydät uuden kumppanin, niin tulet huomaamaan exäsi mustasukkaisuuden... älä anna sen silloin häiritä, vaan nauti elämästäsi.
Ehkä jonain päivänä olette vielä ystäviä ja jossain vaiheessa voit hänelle sanoa, että tiedät, miksi hän käyttäytyi niin ja mitkä olivat hänen motiivinsa.
Muista, että sinä olet tehnyt kaiken oikein ja kunnioittavasti. Sinä, eikä kukaan muukaan nainen ansaitse tuollaista kohtelua... minkäs teemme, kun jotkut miehet ovat vaan pelkureita. Silloin käy näin.
Toivon sinulle voimia ja oikein hyvää kesää. Toivottavasti löydät itsellesi hyvän miehen.
Näin varmaan se on kuinka sen sanoit. Täällä kyyneleet silmissä luin vastaustasi.
En ole katkera siitä toisesta naisesta vaan juuri siitä että minusta tehdään se hullu. Se joka raivoaa joka asiasta kun kaikki menee päin helevettiä. Siitä että joku tosiaankin on pokka päällä kohdellut minua näin. Ja minä vielä yli puoli vuotta olen etsinyt vikaa peilistä.
Hieno kirjoitus. Olen lähes samanlaisessa tilanteessa ja aivan sekaisin vielä. Kirjoituksesi selvensi minulle monia asioita.
Suuri kiitos, teille molemmille!
Kirjoitit kivasti, mutta älä yleistä, ko käytös ja kaipuu on ihan yhtä yleistä myös naisilla.
Näinhän se on. Nyt osoitin kirjoitukseni naiselle, joten kerroin miehistä. Kaipa ne naiset osaavat nykypäivänä saman, kuin miehetkin.
Heippa...
Voin vain oman kantani sinulle kertoa.
Yksi vastaus on: Hän sääli sinua, hän ei halunnut tuottaa sinulle tuskaa, jonka tiesi olevan tulossa, hän ehkä toivoi, että tekisit itse ratkaisevan liikkeen....
18 vuotta takana, ei se ole mikään vastaus tai sitoumus kaiken jatkumisesta hautaan asti, valitettavasti ihmiset vain ajautuvat erilleen.
Kotona voi kaikki mennä nk. perushyvin, mutta kaikille se arki ei vain riitä, kun haluaa elämässä vielä kokea, tuntea, uusiutua... jopa hullaantua, tuntea elävänsä.
Sympatiat ovat puolellasi, voin kuvitella miten kauhealta sinusta tuntuu ja varsinkin miten epäoikeudenmukaiselta. Ymmärrän toisaalta myös miestäsi, koska itse lähdin 20v liitosta, en kuitenkaan toisen ihmisen vuoksi vaan täysin oman pahan oloni. Kieltämättä yritin, että mieheni olisi tehnyt aloitteen, kyllävain olin jopa aika inhottava häntä kohtaan... toivoin, että se tekisi asiasta helpomman myös hänelle.... "kilttien" ihmisten vika...ei halua toista satuttaa ja satuttaa silti pitämällä epätietoisuudessa ja kohtelemalla väärin.
tuon saman hiukan hienotunteisemmin ja empaattisemmin.
..on totuus, vaikka pumpuliin käärisi, silti se kolahtaa.
tarina,sillä erotuksella,että olen mies.heti seuraavalla viikolla hellusteli uuden kanssa julkisesti,kun minulle ilmoitti lähtevänsä.ei siinä paina lapset ja muut asiat näillä pettäjillä ja jättäjillä.on se pyörinyt minunki mielessä että miksi.elämä kumminki jatkuu ja voi sen ajatella niinki,että pettäjä se ilmanaikunen on,ettei hän ole ansainnu minua.
apua kirjallisuudesta...ainakin minulla auttoi selviytymään ja jäsentämään ajatuksia. Esim. sellainen kirja kuin Revitty sydän - voiko uskottomuudesta toipua? oli tosi hyvä. Tuo miksi-vaihe voi pahimmillaan kestää koko elämän, jollei pettävä osapuoli koskaan suostu puhumaan asiasta. Mutta siitäkin on mahdollista päästä yli.
Tuo syyllistäminen ja vastuun pakoilu on melkeinpä pahinta, siinä vaan lyödään lyötyä vielä uudestaan. Parasta kuitenkin on se, että uskottomuuskriisien ym jälkeen ihmisellä on mahdollisuus todelliseen henkiseen kasvuun ja usein silmät avautuvat myös omien virheiden osalta, mitä ei ole suhteen aikana välttämättä edes tiedostanut. Vaikka minulle tuli ikuinen särö hyväuskoisuuteen ja luottamukseen, luulen että se oli kuitenkin lopulta tarpeellista. Ehkä vasta nyt kykenen sellaiseen suhteeseen, jossa todella arvostetaan molemminpuolista kunnioitusta, suhteeseen jossa ei sorruta toisen haukkumiseen ja tahalliseen ilkeyteen. Vasta nyt olen noussut kamalan vaiheen yläpuolelle, oppinut siitä ja ennen kaikkea oppinut antamaan anteeksi.
Voimia sinulle!!
Itsekin vasta jälkikäteen kun sain tietää toisesta naisesta, tajusin miksi mies oli ollut säälimättömän julma ja kylmä minua kohtaan. Sen aikaa kun tuo suhde oli jatkunut mies tosiaan yritti suistaa mielenterveyteni raiteiltaan. Ehdin juuri tuon käytöksen takia ( lukuisat muut syyt, tuo käytös oli vaan lopullinen niitti etten enää jaksa) hakea avioeroa, ja vasta myöhemmin sain itse selville tämän toisen naisen. Mies teki kaikkensa salatakseen suhteen, ja oli aivan järkyttynyt kun se tuli ilmi. Mies itse ei todellakaan olisi avioeroa hakenut.
ristiriidat arjessa!jos toinen nainen jo sekoittanut tunteita?voi olla huono omatuntokin?suuntaa katse kohti tulevaisuutta ja ala toteuttamaan itseasi!toteuta kaikki haaveet!ja muista...ehka myos itse loydat rakkaan kullan viela joku kaunis paiva!ja parempi yksinkin,kuin huonossa suhteessa!!!tsemppia
Hei,
Tuo on vähän kuin oma tarinani... yhteiseloa 16 vuotta takana ylä- ja alamäkineen. Vuosi sitten vaimo (olen siis mies) kertoi että jotain puuttuu. Noh, kesä- ja syksy meni kärvistellessä ja yritin keskustella, joskus onnistuttiinkin saamaan kunnon keskustelu aikaan. Annoin hänelle aikaa enkä painostanut. Yhtenä marraskuisena päivänä hän kertoi että haluaa muuttaa pois. Eipä siinä pysty toista pidättelemään... Tämä vuosi on mennyt harjoitellessa uuteen arkeen, lapsista meillä on yhteishuoltajuuus.
Suru vie aikansa... anna sille aikaa. Itsellä nyt alkaa olla tasapaino menneen ja tapahtuneen kanssa. Ehkä sen vuoksi etten löytänyt mitään minkä olisin tehnyt toisin... ilmeni että x:llä oli toinen mies kuvioissa. Se söi itsetuntoa... En kuitenkaan laske itseäni looseriksi ja pidän itsestä huolta, mm. urheillen. Välillä tulee katkeria päiviä mutta antaa niiden tulla kunhan katkeruuteen ei jää kiinni. Elämään kuuluu hyvät ja huonot päivät.
Itse alan katselemaan uutta ihmissuhdetta... sydän alkaa olla siinä kunnossa vaikka arpinen se onkin...
Jos jaksoit lukea tänne saakka niin haluan toivottaa sinulle voimia ja tsemppiä!
Tulkoon pitkä kuuma kesä, me aiomme elää sen! :-)
Meillä käytiin tietenkin omat myrskymme tässä arjessa ei sitä ole kiistäminen. Ero meinasi tulla 8 vuoden seurustelun jälkeen mutta siitä kriisistä selvittiin. En minä sitä arkea enää kaipaakaan. Hän teki oloni loppuaikoina niin kauheaksi että voin aivan pahoin kun hän oli samassa tilassa. Tuli ihan oksettava olo ja se johtui siitä tavasta millä hän oli minua käsitellyt niin kauan.
En vain sitä voi ymmärtää miksei tällä miehellä ole tarpeeksi munaa myöntää jos suoraan nimeltä kysyy että onko teillä jotain tämän naisen kanssa. Näitä kertoja kun kysyin tätä oli kaikenkaikkiaan 3 ja aikaväli oli 5 kuukautta. Viimeiseen kerran tein sen jouluaattona kun sain puhelun että miehelläni on toinen nainen. Hän kiisti kaiken ja väitti että puhelu on poliittista kiusaamista (sopisi hänen tilanteeseen). En tietenkään sitä sinisilmäisesti uskonut.
Minä tein vielä viime viikolla lapsille ja hänelle ruokaa ja pyysin heitä syömään. Eli olen kohdellut häntä aikuisesti ja hän on kohdellut minua näin. Mutta yksi asia on mihinkä haluan elämässä uskoa se on sanonta. MINKÄ TAAKSEEN JÄTTÄÄ SEN EDESTÄÄN LÖYTÄÄ.
Aurinkoista kesää kaikille. Ja kiitos vastauksista.
Kyllä se vain niin on, että, kun kipu ja katkeruus häviää uskaltaa taas katsoa eteenpäin. Omasta mielestäni ei saisi jäädä hautumaan ikäviin ajatuksiin ja katkeroittaa mieltänsä......rakastumaan pystyy uudestaan, löytämään upean ihmissuhteen jopa luottamaan. Kun uskaltaa avata kanavat on valmis vastaanottamaan uusia lähetyksiä.
Joku selviää laastareilla, joku tsemppaamalla itseään, itse en ole laastareita tarvinnut enkä kaivannut.
Siksi että sinun itsetuntosi on huono. Olet takertunut mieheen. Et elä reaalimaailmassa.
Miehesi ei ole tehnyt sinua hulluksi. Olet elänyt pilvilinnoissa.
18 vuotta tai 1 vuosi ei todellakaan merkitse mitään.
Elät tätä päivää, koita hyväksyä se. Koita myös hyväksyä tilanne, että miehesi rakastui toiseen naiseen, elikkä ei ainakaan enää rakasta sinua eikä välitä sinusta.
Älä takerru siihen mieheen. Anna sen mennä. Jos siis hänestä välitit koskaan.
Voithan aina kostaa sen "mitä hän sinulle teki". Senlinjan valitsemalla huudat koko maailmalle että ehkäpä tosiaan olet hoidon tarpeessa.
Mieti itse oletko hullu ja hoidon tarpeessa, vaiko vain sekavassa tilantessa, kenties terapian tarpeessa hahmottaaksesi todellisuuden, vai oletko sittenkin ihan täysissä järjissä, ymmärrät avioliittonne olleen ohi ja nyt on aika jatkaa eteenpäin - mikä ei tietenkään tapahdu yhdessä yössä/viikossa/kuukaudessakaan, mutta ymmärrys auttaa jo paljon.
kylmiä ja kaikentietäviä!Alkuperäiselle kirjoittajalle sanoisin että olet jo varmaan huomannut että olet selviytyjä ja voittaja tässä jutussa!Et ole tehnyt mitään väärää.Omatuntosi on puhdas.Se on voimavara jota miehelläsi ja hänen naisystävällään ei ole.Olet käyttäytynyt kaikesta mitätöinnistä ja valheista huolimatta aikuisen tavoin.Miehesi käytös ei ole miehekästä.Se on viisivuotiaan tasolla.Häntä itseään auttaisi paljon jos hän pystyisi aikuisen tavoin keskustelemaan kanssasi jo senkintakia että hän ei pysty pyyhkäisemään kymmeniä vuosia elämästään,noin vain.Eletty elämä on aina olemassa matkan varrella.Näin se vain on.Alkuperäiselle kirjoittajalle sanoisin että katse eteenpäin!Anna heidän olla,älä uhraa heille ajatuksia, eivät hekään ajatelleet sinua.Selviät kyllä!Käy keskustelemassa jonkun asiantuntijan kanssa.Näet asian laajemmin ja huomaat olevasi todella onnekas.
Mikä teitä vaivaa? Sinua ja montaa muuta. Ei ole mitään kylmää ja kaikentietävää jos elää REAALIMAAILMASSA.
Mut omapa on murhees jos leikittelet pilvilinnoilla ja "kipuilet" ja väität sitä normaaliksi.
"Kipuilulla" on rajansa ja TERVE ihminen pyrkii siit pois. Sitä aloittajakin kaiketi yrittää. Eikä jäädä kierimään tuohon paskaan jota mm sinä yrität tuputtaa.
Omasta kokemuksestani (onko se sitten "kaikentietävää"???) komppaan tuota realitybitesia.