Elämä voi olla kivaa ja tyydyttävää ilman parisuhdettakin. Seksiä saa, jos harvempi tahti kelpaa eikä kumppanilla ole niin väliä - itse pärjään näköjään ilmankin.
Miksi parisuhde on niin yliarvostettu?
Ei riitoja, ei riittämättömyyden tunnetta. Ystävät auttavat, kun olkapäätä tarvitaan.
Hyvä, rakkauden täyteinen suhde olisi tietenkin ihan jees, mutta oma havaintoni on, että kumppanitta pärjää. Mites muut?
Miksi parisuhde on niin yliarvostettu?
Ei riitoja, ei riittämättömyyden tunnetta. Ystävät auttavat, kun olkapäätä tarvitaan.
Hyvä, rakkauden täyteinen suhde olisi tietenkin ihan jees, mutta oma havaintoni on, että kumppanitta pärjää. Mites muut?
Vastaukset 10
Vanhimmat
ajatus kuin olla ilman miehen logiikka -palstaa.
Ei vaan, parisuhteistakin voi muokata itselle/molemmille sopivia. Riitelyhaluista akkaa en kyllä enää katsele.
uutta ollu.
Yksin oon ollu jo 14 vuotta, eikä ole kauheasti puristanu koskaan.
Siitähän on osoituksena suuret joukot vanhoja piikoja ja peräkamarin poikia. Joku erakko jopa saattaa oikeasti viihtyä yksinään paremmin kuin suhteessa. En vain ole oikeassa elämässä tavannut ketään, joka väittäisi, että sinkkuus onnellisen suhteen voittaisi.
Miten perustelet väitteesi, että parisuhde on yliarvostettu? Kuka sitä yliarvostaa? Joku läheisriippuvainen ehkä, mutta sehän onkin aivan eri juttu.
liikutko sellaisissa piireissä ja paikoissa missä törmäät tosielämän erakkoihin paljonkin?
Entä luuletko että erakot ovat sosiaalisesti kovinkin taitavia tai halukkaita ilmaisemaan itseään? Tai tuovatko he niissä sosiaalisissa tilanteissa, joihin hekin ovat pakotettuja osallistumaan, esille näkemyksiään erakkoelämän soveltumisesta heille itselleen paremmin kuin muunlaisen elämän?
Niinpä. Jos ihminen poikkeaa valtavirrasta kovinkin paljon ja toimii poikkeavuutensa mukaan, niin ei hän sitä poikkeavuuttaan enää mainosta.
"tavannut ketään, joka väittäisi, että sinkkuus onnellisen suhteen voittaisi. "
Tuskin olet myöskään tavannut surullista miljonääriä, joka olisi aidosti iloisempi kuin onnellinen köyhä.
Onnellisia sinkkuja on paljon, itse olen yksi. Kun vapoauteen kasvaa elämään, ei enää ole kovin helppo sopeutua kompåromisseihin. On olemassa myös onnettomia sinkkuja, onnellisia parisuhteita ja suoranaisia parisuhdehelvettejä.
yhden ihan oikean erakon, ja ei paljoo parempaa, sekä elämäänsä tyytyväisempää ihmistä voi olla. Se on sillai ihan oikee erakko, että sillei ole edes nettiä.
Mä tykkään tapailemisesta. Se hakkaa kyllä kuusnolla sellasen täydellisen "ei minkäänlaista sutinaa"-tilanteen. Kerran pari viikossa on mukava viettää aikaa jonkun hauskan naisen kanssa.
Mutta joo, mitään varsinaista kumppania en kaipaa. En kaipaa parisuhdetta. En halua muuttaa yhteen. Mä kuitenkin viihdyn 80 prosenttia ajasta parhaiten ylhäisessä yksinäisyydessä. Loput 20 prosenttia jakaantuvat tasaisesti kavereiden ja säätöjen kesken.
kuka oikeasti pitää sanaa sinkku synonyyminä erakolle?! Eiköhän monella sinkulla ole vähintään yhtä laaja ystäväpiiri kuin monella parisuhteella elävällä. Ainakin omassa ystäväpiirissäni näin on. Parisuhteessa kun moni turvautuu siihen omaan kumppaniinsa ja sitten vasta kun tulee ero, havaitsee ettei ystäviä ole. Ollaan niin omistauduttu toisilleen jne.
Mutta joo, ei sinkkuus hyvää parisuhdetta voita - niin en väittänytkään. Mutta sinkkuus voittaa huonon parisuhteen. Kuinka moni allekirjoittaa elävänsä täydellisen hyvässä parisuhteessa...?
Lähipiirissä on sitten näitä, ketkä eivät osaa olla yksin. On pakko olla joku. Heti kun suhde menee poikki, uutta vaan kiivaasti hakemaan. Melkein kuka tahansa kelpaa, koska en usko että viikon tai kahden yksinolon jälkeen voi aina heti löytyä "se oikea" (tosin oikean vain muutaman kuukauden ajaksi.. minkä tosin vain aika sitten näyttää).
Ap
Jos tarvetta on ja tarjolla on kivaa palvelua järkevään hintaan, niin mikäpä estäisi hankkimasta parisuhdetta vähäksi aikaa?
että nämä jotka sinkkuudestaan eniten kärsii on niitä "pakkoikisinkkuja" jotka ei ole koskaan edes saaneet nauttia parisuhteen "ihanuuksista". Parisuhteen kokeneet voivat helpommin nauttia sinkkuudestaan, jos kokivat sen suhteessa olon kovinkin helvetilliseksi.
Toiset kokemattomat taas, kuten minä, eivät pääse siitä päähänpinttymästä, että elämästä jää puolet kokematta ilman sitä parisuhdetta.
Toisaalta surkea itsetunto sun muu pitkäaikaisesta yksinolosta aiheutunut psyykkinen paska pitää huolen siitä, että suhteeseen pääsy on kaikin puolin epätodennäköistä.