Onko sillä, minkälainen vanhempi on lapsilleen merkitystä että tekeekö jotain noinkin kauheaa kuin tämä Rovaniemen ampumistapaus tai esim. Jokelan tragedia?
Voinko omalla toiminnallani auttaa lapsiani kasvamaan tasapainoisiksi aikuisiksi ja kuitenkin niin, että he ymmärtävät ja hyväksyvät elämän raakuuden ja tosiasiat kuitenkaan menemättä niistä sekaisin?
Onko sillä väliä näissä kauheissa tapauksissa, millaiset vanhemmat lapsella on ollut?
Itselläni on ollut kauhea lapsuus, mutta se ei ole saanut minua tekemään mitään järjetöntä itselleni eikä muillekaan, joten mitkä mahtavat olla niitä tekijöitä, jotka ajavat ihmisen toimimaan järjenvastaisesti?
Kuinka monen sattuman summa se on, että lapsi/nuori tai aikuinen alkaa väkivaltaiseksi toista ihmistä kohtaan?
Onko tähän kenelläkään todellista tietoa, että onko vanhempien toiminnalla ja kasvatuksella mitään merkitystä tällaisissa tapauksissa?
Vai onko se niin, että vaikka kasvattaisi lapsen kuinka hyvin, niin hänestä voi silti tulla mitä vain?
Voinko omalla toiminnallani auttaa lapsiani kasvamaan tasapainoisiksi aikuisiksi ja kuitenkin niin, että he ymmärtävät ja hyväksyvät elämän raakuuden ja tosiasiat kuitenkaan menemättä niistä sekaisin?
Onko sillä väliä näissä kauheissa tapauksissa, millaiset vanhemmat lapsella on ollut?
Itselläni on ollut kauhea lapsuus, mutta se ei ole saanut minua tekemään mitään järjetöntä itselleni eikä muillekaan, joten mitkä mahtavat olla niitä tekijöitä, jotka ajavat ihmisen toimimaan järjenvastaisesti?
Kuinka monen sattuman summa se on, että lapsi/nuori tai aikuinen alkaa väkivaltaiseksi toista ihmistä kohtaan?
Onko tähän kenelläkään todellista tietoa, että onko vanhempien toiminnalla ja kasvatuksella mitään merkitystä tällaisissa tapauksissa?
Vai onko se niin, että vaikka kasvattaisi lapsen kuinka hyvin, niin hänestä voi silti tulla mitä vain?
Vastaukset 10
Vanhimmat
sisältää totuuden. Vaikka kuin pyrkisi kasvattamaan lapsensa hyvin( puhutaan kyllä mieluummin ohjaamisesta) niin kenen tahansa ihmisen elämä ja sen valinnat voivat muuttua - ja täysin väärään suuntaan. Jokainen tietää esimerkkejä...
eli siis, että tuo viimeinen lauseeni on se totuudenmukaisin, eli, että lapsesta voi tulla mitä vain kasvatuksesta riippumatta.
Haluaisin vain kuulla, onko tästä jossain jotakin tilastotietoa?
pitäisi ensin mitata perheissä kasvattamista.
Kasvatuksella ei ole mitään tekemistä tuon viikonloppuisen ampumisen kanssa. Kenellä tahansa meistä voi tulla pimeä hetki ja pimahtaa päässä. Ihminen voi mennä psykoosiin, sairastua henkisesti ja silloin pelin ratkaisee se, millaiset aseet on saatavilla.
Ennen vanhaan puukko lauloi tai nuijat, nykyään ase, jos sellainen on saatavilla.
Syyllisten hakeminen on aivan turhaa. Pitäisi enemmänkin miettiä sitä, miten tuetaan omaisia. Mitä enemmän empatiaa yhteiskunnasta löytyy, sitä paremmin pystytään ennakoimaan ja estämään väkivallantekoja.
tarkoitukseni ei siis ollut hakea tähänkään tapaukseen syyllistä, vaan se pisti minut miettimään, onko sillä oikeastaan mitään merkitystä miten omia lapsiaan kasvattaa. Kun itselläni on ollut asiat huonosti niin siltikin olen pärjännyt ihan ok tähän mennessä. Ja jos jollakulla on ollut asiat kotona hyvin, niin siltikin hän on voinut tehdä jotain kauheaa.
Kun itse monesti stressaan sitä, mitä lapsistani tulee isoina, niin nyt ehkä tajusin vasta sen, etten voi sitä oikeastaan tietää, enkä paljoa siihen vaikuttaa. Joka päivä yritän olla läsnä ja kuunnella ja ohjata, laitan heille ruoan ja puhtaat vaatteet ja heitä rakastan, mutta siltikään en voi täysin tietää, millaisia nuoria tai aikuisia heistä tulee.
Ja totta tuo, omaisille paljon tukea ja voimia, ja apua pitäisi saada vielä vuosienkin päästä jos siltä tuntuu, se vain taitaa täällä olla vaikeaa se avun saaminen, ainakin niin, että sitä saa tarpeeksi.
ei ole eikä tule esimerkillisestä kotikasvatuksesta niin silti jokaisen olettaisi tajuavan, että panostaa siihen. Ilman muuta jokainen vanhempi ( pääsääntöisesti)haluaa lapsistaan kunnollisen kansalaisen ja kantaa siitä vastuuta siten, että kasvattaa lasta pienestä pitäen neuvoen, opastaen hyville tavoille ja huomioimaan muut ihmiset.
Osan kasvatusvastuusta kantaa koululaitos.
Eli. Vaikka itseltäsi puuttui kotikasvatus ja olet siitä huolimatta pärjännyt, niin älä sentään heitä omia lapsiasi "kohtalon huomaan". Lapselle kannattaa opettaa pienestä pitäen perusasiat. Esimerkit ovat hyviä, jos ei muuten lapsi tajua. Pieni lapsi alkaa erottamaan hyvän ja pahan aika pienenä.Karkeasti sen mikä on kiellettyä ja sopimatonta. Jo 2v ymmärtää kiellon n 5-6v alkaa ymmärtämään omantunnon jne...Lapsi tarvitsee aikuisuuteen saakka kotoaan hyviä esimerkkejä, tukea ja kannustusta, silloin kun kaikki ei mene hyvin. Olemalla itse hyvä esimerkki käytöksellään ja teoissaan on parasta lapselle.
Mene sinne kyselemään.
noi ampumisjutut kuuluu muualle kuin tänne, samoten kampaamo kysely ym kyselyt. Mikäs se sinä olet määräämään mitä tälle palstalle saa kirjoittaa?
Mielestäni kaupunkipalstoilla saa kirjoittaa ihan mitä ketäkin haluttaa jutella. Netiketin sääntöihinki voisi lisätä että jos ei ole kommentoitavaa itse ketjuihin niin tyhjä päänaukominen on kiellettyä.
Kasvatuksella on väliä. Jos perheen sisällä on hyvät välit ja lapsista todella välitetään ja huolehditaan, niin tottakait sillä on iso merkitys. Sellaisessa perhessä lapsella on hyvä ja turvallinen olo, hän tuntee olevansa rakastettu ja hyväksytty aivan vain itsenään.
Mutta sillä ei taata onnellista ja ehjää tulevaisuutta jokaisen kohdalla. Esim. 12 lapsisen perheen lapsista yksi sairastuu psykoosiin ja syy jää ainaiseksi kysymysmerkiksi.
Kaikki vaikuttaa. Koulukiusaamisen jäljiltä on liian moni nori ajautunut aivan hunningolle, vaikka koti on ollut turvanantaja. Kiusaaminen jättää niin syvät arvet mieleen ja sairastuttaa, että esim. minulla ei ole enää lastani - hän ei jaksanut elää!
Oman näkemykseni mukaan terveellä maalaisjärjellä varustetulla kotikasvatuksella on suuri merkitys ihmisen ensimmäsiten 20 -vuoden aikana, mutta eihän tämäkään kuiten kaikkivoipa ole. Itse en usko "pumpulikasvatukseen" enkä liioin edes omalla esimerkillä näytettyyn "ei viina eikä tupakkaa" kasvatukseen, koska näissä piilee aina kapinan riski sekä liika putkinäköisyys.
Kotoa saadut terveet perusarvot ovat yleensä ne jotka kantavat sen ensimmäisen 20-vuotta. Näitä perusarvoja ovat ihan yksinkertaisuudessaan esim. mikä on oikein, mikä on väärin, kunnioitetaan muita ihmisiä ja käyttäydytään ihmisiksi. Loppu on ohjausta ja tukemista, mutta ennenkaikkea kuuntelemista ja rakastamista niin että "tuntuu".
Ei, en sano että näillä opeilla mie olisin huippukasvattaja, mutta näillä opeilla minut on kasvatettu ja kohtuuudella olen elämäni saanut rakennettua.
Omalta kohdaltani voin kertoa tuon perusarvojen idättämisestä jo varhaisessa vaiheessa. Nuorempana olin koulussa kovin vilkas enkä tahtonut pysyä oikein tunnillakaan, mutta tästä huolimatta päätin peruskoulun 8 keskiarvolla koska takaraivossa jyskyti että koulu pitää kunnialla käydä. Mitään painetta ei kotoa tähän kuitenkaan tullut. Samoihin aikoihin kaveriporukkani alkoi haistelemaan liimaa ja myöhemmässä vaiheessa vetämään kannabista. Jälleen kerran takaraivossa alkoi jyskyttämää että tämä ei ole järkevää ja vältin myrkyt ja myöhemmin jouduin jättämään kaveriporukan.
Näiden kokemusten pohjalta mie olen todennut ainakin tämän peruarvokasvatuksen tehokkaaksi.
20-vuoden jlkeen ihmisen elämässä alkaa yleensä jo sitten vaikuttamaan useat ulkoiset tekijät.
sterisaatio. kuvottavaa
lapin vauvoja