En usko että kovin moni on samassa tilanteessa kuin minä olen nyt. Toivon tosiaan että kenenkään ei edes tarvitsisi olla.
Kaikki alkoi vuodesta 2004 jolloin tapasin nykyisen, kohta ex aviomieheni.Menimme naimisiin seuraavana vuonna, jolloin myös poikamme syntyi. Ongelmia kerttyi puolin ja toisin, suhteemme alkoi riutua, kunnes en enää jaksanut ja muutin pois poikani kanssa. Mieheni kanssa päätettiin, että koittaisimme saada suhteemme toimimaan asumalla erikseen, koska niin ainakin suojelisimme lasta riidoilta ja pahalta ilmapiiriltä. Kuitenkin tänään täytin hyväksynnän avioeron toiseen vaiheeseen, ja kuuntelin tunnin kuinka kaikki vika oli minussa siihen että ero tuli.
Sinäänsä ero ei ole paha asia, vaikka se sattuukin ja sulkee tämän oven elämässäni.Mutta sain tietää vähän aikaa sitten että odotan toista yhteistä lastamme. Lapsi ei ollut suunnitelmamme, eikä varsinkaan mikään halua. En kuitenkaan voi luopua lapsesta. Mieheni asenne kylläkin ihmetyttää. Ensin hän oli onnellinen asiasta ja niin kiitollinen, mutta nyt hän sanoi tahtovansa sen pois ja jos pidän sen niin hän ei halua olla sille isä. Pettymykseni oli suuri. Kuinka katsoa vierestä, kun hän on ensimmäiselle lapsellemme isä, mutta tälle toiselle hän tulee kääntämään selkänsä. Kuinka lapsi jaksaa sen, tietäen kumminkin joskus että isoveljen isä on myös hänen isänsä, joka ei vaan halua häntä.
En olisi itse tahtonut avioeroa, mutta mieheni haettua sen loppuun hän myös saa sen.Olen miettinyt paljon mistä tässä voi olla kysymys.
Kyse on rahasta, naisesta tai silkasta sairaudesta. Avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi ei saa automaattisesti isää, ja näin elatusapua hänen ei tarvitsesi maksaa lapsesta, ainoastaan ensimmäisestä. HÄn on löytänyt jonkun toisen ja kuvioihin ei sopisi vaippa ikäinen (vaikka ekakin on vielä) ja jokin luonnehäiriö estää loogisen ajattelun!
Kuika usein ihminen joutuu tähän tilanteeseen, että joutuu luopumaan jostain, jonka vain aika olisi korjannut, mutta toisella on niin kiire?Kuinka monella on lapsia samalle miehelle, mutta mies tahtoo vain sieltä jonkun tietyn isäksi?
Voimia, stemppiä ja lykkyä matkaan on turha toivottaa, kaikkea niitä minulla on. Rakkaus vain puuttuu, se kaikista tärkein. Lapseni ei vie pois minulta sitä yksinäisyyden tunnetta rinnasta, möykkyä sisältä, kun iltaisin makaan yksin sängyssä ja kuuntelen hiljaisuutta. Lapseni tuo minulle iloa, ja saan heiltä tietty rakkautta ja rakastan heitä paljon. Kuitenkin se mies talossa, isäntä pöydän päässä ja isä lapsille olisi jotain, joka veisi pois surun sisältä ja teko onnellisuuden pois, korjaten se oikealla.
Kaikki alkoi vuodesta 2004 jolloin tapasin nykyisen, kohta ex aviomieheni.Menimme naimisiin seuraavana vuonna, jolloin myös poikamme syntyi. Ongelmia kerttyi puolin ja toisin, suhteemme alkoi riutua, kunnes en enää jaksanut ja muutin pois poikani kanssa. Mieheni kanssa päätettiin, että koittaisimme saada suhteemme toimimaan asumalla erikseen, koska niin ainakin suojelisimme lasta riidoilta ja pahalta ilmapiiriltä. Kuitenkin tänään täytin hyväksynnän avioeron toiseen vaiheeseen, ja kuuntelin tunnin kuinka kaikki vika oli minussa siihen että ero tuli.
Sinäänsä ero ei ole paha asia, vaikka se sattuukin ja sulkee tämän oven elämässäni.Mutta sain tietää vähän aikaa sitten että odotan toista yhteistä lastamme. Lapsi ei ollut suunnitelmamme, eikä varsinkaan mikään halua. En kuitenkaan voi luopua lapsesta. Mieheni asenne kylläkin ihmetyttää. Ensin hän oli onnellinen asiasta ja niin kiitollinen, mutta nyt hän sanoi tahtovansa sen pois ja jos pidän sen niin hän ei halua olla sille isä. Pettymykseni oli suuri. Kuinka katsoa vierestä, kun hän on ensimmäiselle lapsellemme isä, mutta tälle toiselle hän tulee kääntämään selkänsä. Kuinka lapsi jaksaa sen, tietäen kumminkin joskus että isoveljen isä on myös hänen isänsä, joka ei vaan halua häntä.
En olisi itse tahtonut avioeroa, mutta mieheni haettua sen loppuun hän myös saa sen.Olen miettinyt paljon mistä tässä voi olla kysymys.
Kyse on rahasta, naisesta tai silkasta sairaudesta. Avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi ei saa automaattisesti isää, ja näin elatusapua hänen ei tarvitsesi maksaa lapsesta, ainoastaan ensimmäisestä. HÄn on löytänyt jonkun toisen ja kuvioihin ei sopisi vaippa ikäinen (vaikka ekakin on vielä) ja jokin luonnehäiriö estää loogisen ajattelun!
Kuika usein ihminen joutuu tähän tilanteeseen, että joutuu luopumaan jostain, jonka vain aika olisi korjannut, mutta toisella on niin kiire?Kuinka monella on lapsia samalle miehelle, mutta mies tahtoo vain sieltä jonkun tietyn isäksi?
Voimia, stemppiä ja lykkyä matkaan on turha toivottaa, kaikkea niitä minulla on. Rakkaus vain puuttuu, se kaikista tärkein. Lapseni ei vie pois minulta sitä yksinäisyyden tunnetta rinnasta, möykkyä sisältä, kun iltaisin makaan yksin sängyssä ja kuuntelen hiljaisuutta. Lapseni tuo minulle iloa, ja saan heiltä tietty rakkautta ja rakastan heitä paljon. Kuitenkin se mies talossa, isäntä pöydän päässä ja isä lapsille olisi jotain, joka veisi pois surun sisältä ja teko onnellisuuden pois, korjaten se oikealla.
Vastaukset 7
Vanhimmat
1) Kirjoituksesi ja asenteesi on itsekeskeinen. Toivottavasti miehesi on oikea rötkäle, joka ansaitsee sen.
2) Yrittäkääpä nyt sopia riitanne. Sinä ainakin haluaisit jatkaa miehesi kanssa, joten nieleppä myrkkysi ja kerro miehellesi asia.
3) Jos miehesi ei halua jatkaa (on löytänyt sen toisen, niinkuin kirjoitit), niin unohda tyyppi. Olkoon lapsille sellainen isä kuin itse haluaa olla. Elatusmaksut kuuluu kaikille, senhän tiesit. Älä käytä lasta välikappaleena, vaan nosta kissa pöydälle.
Moi...
Kiitos kirjoituksestasi,joka oli ihan hyvä. Mistä sait päähäsi että lapsi oisi välikappalle?
Siis onko se että pelkää että mies ei hyväksy toista lastaan elämäänsä, mutta ensimmäisen hyväksyy jotenkin turhaa. Mietin asioita vaan lapsen/lasten kannalta.
Olen jo kokeillut sitä että kerroin suoraan oman näkemykseni ja toivomukseni, mutta se oli turhaa. Jotenkin tympii kumminkin että mieheni näkee minut jonain niin pahana että erokin tehdään riitaisena ja tunnekuhuissa. Olisi minusta mieluisaa ihan naamatusten puhua ja selvittää myös erokin ilman sen suurempaa draamaa ja sotaa.On otettava nimittäin huomioon aina se että riitaan ei tarvita aina sitä toista. Sitä minä ihmettelen mitä niin pahaa olen tehnyt miehelleni että minusta tulee sylkykuppi.
Nyt varmaan ajattelet että kyse on tunnevammaisesta ihmisestä, joka ei myyönnä omia vikojaan. en kuitenkaan ollut vkivaltainen, tappanut, pettänyt tai hyljännyt häntä.Jotenkin vaan se syy on pikkuisen epäselvä, koska kyllästyminen olilsi tyhmää.
Ennustan että miehesi lakkaa olemasta myös isä tälle ensimäiselle lapselleen, joten eturistiriitaa ei tule siitä että toisella on toisella ei.
Parempi että koitat suhtautua todellakin siihen että olet nyt yksin lasten kanssa, ja sinkku panostamaan mahdolliseen uuteen suhteeseen. Se ei tule olemaan helppoa, eikä tapahdu nopeasti. Mutta se ei myöskään ole mahdotonta. Meitä uusperhellisiä on jo pilvin pimein, ja olemme onnemme kuitenkin löytäneet.
Toki miehesi joutuu tunnustamaan lapsensa, Sinun velvollisuutesi lastakohtaan on se asia hoitaa. Muutoin sitten joskus miehen kuollessa vain toinen lapsi perii. Ja se jos mikä on väärin.
varsinkin kun se on toisen
on merkki siitä etä hänellä on tunteita pelissä .
Mitäpä jos avautuisit ja kertoisit hänelle että sinä haluaisit yrittää vielä yhdessä (siis jos haluat ).
Ymmärrän täysin että miehesi ei halua nyt tuloillaan olevaa lasta .On kipeää jäädä vain viikonloppuisäksi ja uutta elämää on vaikea aloittaa kun uusi lapsi sitoo entisestään . Vauvaahan hänen olisi käytävä aluksi katsomassa luonasi .
Hän tarvitsee aikaa .Minä ennustan että hän tulee olemaan isä myös toiselle lapselleen .
Sinulta vaaditaan kyllä paljon .Joudut katsomaan kuinka miehesi jonkun toisen naisen kera ovat perhe sinun lastesi kanssa .
Muista että kaikella on tarkoitus .Nurkan takana sinua odottaa jotain parempaa .
Siitä toisen lapsen isyydestä: sinähän voit vaatia äitinä isyystutkimuksen, jolla saadaan isä lapselle ja elatusvelvollisuus. Mies ei voi vain sanoa, että ei halua isäksi, hänhän on isä, ei se lapsi pyhällä hengellä ole sinne mahaasi tullut. Elatusapua hän saa maksaa molemmista lapsista, kun kerran isä on. Isyyden selvittäminen on tässä tilanteessa vielä todella helppoa, kun tiedät kuka isä on.
Jos ero kerran on väistämätön ja mies sitä haluaa, et sinäkään voi häntä pakottaa kanssasi olemaan. Mutta ehkä aika tekee kuitenkin tehtävänsä ja mies tulee järkiinsä. Tai sinä sitten löydät jonkun uuden, joka haluaa olla kanssasi ja olla lapsillesi isä. Pitää vain olla kärsivällinen. Tuossa tilanteessanne se arki ei kuitenkaan vielä voisi olla onnen auvoa, usko pois, mutta ehkä vuoden päästä jo on? Sinulla on lapset, joita rakastat, kyllä sinä heidän kanssaan jaksat vähän aikaa yksinkin. Ja onhan lapsilla isä, joka toivottavasti ei kuitenkaan heille selkäänsä täysin käännä - millainen hirviö niin voisi tehdä!
Et vielä voi tietää hyljeksiikö mies lasta sitten kun näkee hänet.
On ymmärettävää ettei halua tähän tilanteeseen lasta.
Mutta kuten joku osuvasti sanoi ei se pyhällä hengellä se lapsi tullut joten vastuu hänen on kannettava.
Kun isyys todetaan elatusapua on maksettava halusi tai ei.
Älä väkisin väännä suhdetta vaan kun itse teet parhaasi ( kuten sellainen vaikutelma tuli että teet) niin luovuta ja anna ajan tehdä tehtävänsä. Toinen prosessoi omia juttujaan oman aikansa.
Keskity omaan jaksamiseesi jotta kykenet olemaan äitinä lapsillesi.