Naiset valitsevat ihannemiehensä ennen kaikkea alitajuisesti siinä määrin, että kun heiltä kysytään millaisen miehen haluaisivat, vastaus on yleensä: ”sellainen mukava, hauska, kivan näköinen, sosiaalinen ja rehti suomalainen mies joka osaa ehkä kokata ja korjata autoa ja on vastuullinen ja miehekäs” tms … Itse kuitenkin väitän kokemusten ja ”tutkimusteni” valossa seuraavaa:
Naiset eivät tosiasiassa tietoisesti tiedä heidän valintakriteerejään miesten suhteen mutta hyvin usein ne miehet joilla on suurin sosiaalinen status, paras ulkonäkö ja eniten rahaa, yhä edelleen vievät suurimman osan naisista. Piste. Syytkin on vedettävissä: Sosiaalinen status viestii miehen kyvystä johtaa ihmisiä, johtaa perhettä, olla perheen pää ja kykyä hallita ympäristöään. Nainen tarvitsee kipeästi näitä ominaisuuksia mieheltä ja siksi sosiaalinen status on tärkeää. Raha viestii vallasta, kyvystä huolehtia perheestään ja turvasta. Nämä kaikki ovat myös aivan ylimmässä kärjessä naisen alitajuisessa valintakriteeristössä. Ulkonäkö… se puolestaan viestii ennen kaikkea puhdasta vetovoimaa, miellyttää naista ja viestii myös ”hyvistä geeneistä” jälkikasvua ja heidän tulevaisuuttaan ajatellen. Ulkonäkö lienee selvin valintakriteeri ymmärtää suoralta kädeltä.
Hyviä esimerkkejä on julkisuudessa paljonkin näistä pariskunnista joista yksi räikeimmistä ovat Räikköset. Jenni Dahlman on nainen jonka kanssa olen ollut parikymppisenä samoissa yökerhoissa koska asuttiin samalla paikkakunnalla. Olen nähnyt hänet hyvin usein tuolloin yöelämässä ja ei tarvitse olla ruudinkeksijä ymmärtääkseen, että jos Kimi olisi tullut juttelemaan Jennille, ei hän olisi edes avannut suutaan mitä todennäköisemmin Kimin kaltaiselle miehelle. Hymyn haastattelussa Jenni kuitenkin kommentoi, että rakastui Kimissä ennen kaikkea hänen valloittavaan personaallisuuteensa ja avoimuuteensa sekä hyvään huumorintajuun. Aamen. En halua tuomita Jenniä, mutta haluan herättää keskustelun ja toisaalta saada reaktioita naisilta näihin esitettyisiin väitteisiin alitajuisista valintakriteereistä joita heillä on. Yleensä naiset kieltävät ne jyrkästi ja pidättäytyvät ensin mainitsemissani valintakriteereissä. Mutta voisiko joku nainen rikkoa sen jään ja kertoa tutkisteltuaan itseään ja tuntemuksiaan ja kertoa olevansa samaa mieltä näistä alitajuisista valintakriteereistä?
Ehkä miestenkin olisi oikeus tietää totuus ? =)
Tasa-arvon ja seksuaalisen vallankumouksen "avulla" miehisestä näkökulmasta naisen hakeminen muodostuu jatkossa yhä haastavammaksi ja se on sellaiseksi jo tullut. Tästä kertoo karua kieltään mm nettideittailu:
Naisilla on mistä valita. Olen tehnyt vähän empiiristä tutkimusta huvikseni aiheesta ja totuus on se, että jos nainen laittaa esim nettiin seuranhakuilmoituksen, siis aivan tavallisen näköinen ja oloinen suomalainen nainen, hän saa vastauksia useista kymmenistä yli sataan, etenkin jos on kuva mukana. Ja ilman kuvaakin tulos on lähes sama. Miehillä tilanne on se, että vastauksia tulee ehkä hyvällä tuurilla 4 tai 5 eikä ole väliä minkä näköinen kuvakaan oikeastaan on tai miten hyvin mies ilmaisee itseänsä.
Näillä ehdoilla taisteleminen ottaa joskus voimille, jopa miehelle jota on kuvattu seuraavasti:
Todella hyvännäköinen, hauska, todella mukava, fiksu, tavoitteellinen, miehekäs, ihmisläheinen...
Pelin luonne lienee muuttunut ja panokset ovat jo kovenneet. Miehiltä myös kommentteja?
Naiset eivät tosiasiassa tietoisesti tiedä heidän valintakriteerejään miesten suhteen mutta hyvin usein ne miehet joilla on suurin sosiaalinen status, paras ulkonäkö ja eniten rahaa, yhä edelleen vievät suurimman osan naisista. Piste. Syytkin on vedettävissä: Sosiaalinen status viestii miehen kyvystä johtaa ihmisiä, johtaa perhettä, olla perheen pää ja kykyä hallita ympäristöään. Nainen tarvitsee kipeästi näitä ominaisuuksia mieheltä ja siksi sosiaalinen status on tärkeää. Raha viestii vallasta, kyvystä huolehtia perheestään ja turvasta. Nämä kaikki ovat myös aivan ylimmässä kärjessä naisen alitajuisessa valintakriteeristössä. Ulkonäkö… se puolestaan viestii ennen kaikkea puhdasta vetovoimaa, miellyttää naista ja viestii myös ”hyvistä geeneistä” jälkikasvua ja heidän tulevaisuuttaan ajatellen. Ulkonäkö lienee selvin valintakriteeri ymmärtää suoralta kädeltä.
Hyviä esimerkkejä on julkisuudessa paljonkin näistä pariskunnista joista yksi räikeimmistä ovat Räikköset. Jenni Dahlman on nainen jonka kanssa olen ollut parikymppisenä samoissa yökerhoissa koska asuttiin samalla paikkakunnalla. Olen nähnyt hänet hyvin usein tuolloin yöelämässä ja ei tarvitse olla ruudinkeksijä ymmärtääkseen, että jos Kimi olisi tullut juttelemaan Jennille, ei hän olisi edes avannut suutaan mitä todennäköisemmin Kimin kaltaiselle miehelle. Hymyn haastattelussa Jenni kuitenkin kommentoi, että rakastui Kimissä ennen kaikkea hänen valloittavaan personaallisuuteensa ja avoimuuteensa sekä hyvään huumorintajuun. Aamen. En halua tuomita Jenniä, mutta haluan herättää keskustelun ja toisaalta saada reaktioita naisilta näihin esitettyisiin väitteisiin alitajuisista valintakriteereistä joita heillä on. Yleensä naiset kieltävät ne jyrkästi ja pidättäytyvät ensin mainitsemissani valintakriteereissä. Mutta voisiko joku nainen rikkoa sen jään ja kertoa tutkisteltuaan itseään ja tuntemuksiaan ja kertoa olevansa samaa mieltä näistä alitajuisista valintakriteereistä?
Ehkä miestenkin olisi oikeus tietää totuus ? =)
Tasa-arvon ja seksuaalisen vallankumouksen "avulla" miehisestä näkökulmasta naisen hakeminen muodostuu jatkossa yhä haastavammaksi ja se on sellaiseksi jo tullut. Tästä kertoo karua kieltään mm nettideittailu:
Naisilla on mistä valita. Olen tehnyt vähän empiiristä tutkimusta huvikseni aiheesta ja totuus on se, että jos nainen laittaa esim nettiin seuranhakuilmoituksen, siis aivan tavallisen näköinen ja oloinen suomalainen nainen, hän saa vastauksia useista kymmenistä yli sataan, etenkin jos on kuva mukana. Ja ilman kuvaakin tulos on lähes sama. Miehillä tilanne on se, että vastauksia tulee ehkä hyvällä tuurilla 4 tai 5 eikä ole väliä minkä näköinen kuvakaan oikeastaan on tai miten hyvin mies ilmaisee itseänsä.
Näillä ehdoilla taisteleminen ottaa joskus voimille, jopa miehelle jota on kuvattu seuraavasti:
Todella hyvännäköinen, hauska, todella mukava, fiksu, tavoitteellinen, miehekäs, ihmisläheinen...
Pelin luonne lienee muuttunut ja panokset ovat jo kovenneet. Miehiltä myös kommentteja?
Vastaukset 8
Vanhimmat
en tiedä minkä ikäinen kysyjä on ja minkä ikäisistä naisista hän on tehnyt empiiristä tutkimusta mutta itse olen 40 ja minun ihannemieheni on hauska, huumorintajuinen, keskustelutaitoinen, osaa nauraa siis myös itselleen, toiset huomioon ottava. Arvostan kädentaitoja eli kirvesmies tai jonkin sortin yleismies olisi hyvä ammatti tai ainakin osata tehdä vähän remonttihommia. Saa olla pidempi kuin minä ja enemmänkin roteva kuin laiha. Ulkonäkö sellainen että omaa silmää miellyttää. Itse ihastun herkemmin ruskeatukkaiseen silmälasipäiseen mieheen, en tiedä miksi.
Lueppas tuo pelimiehen käsikirja ja sisäistä se, niin jopa alkaa tussua tulemahan..
2 pitää suhdetta takana. kuvailemillasi kriteereillä en heistä valinnut kumpaakaan. olin aikas nuori. nyt kaikenlaista kokeneempana arvostan rehellisyyttä ja oikeudenmukaisuutta. asioiden ratkaisukykyä ja toisen kunnioittamista. sen verran varovainen olen etten ihan huithapelin näköisen matkaan lähtisi. taidan olla jopa liiankin varovainen sillä en kyllä edes uskaltaisi tän netin kauttakaan ketään tavata. vaikka ihanaahan se olisi jos se oikea kohdalle osuisi. tuohon ulkonäköjuttuun vielä että lapset on tehty ettei geenijuttuja ole kyllä mielessä mutta sielukkaat avoimet silmät tuntus tärkeältä
Naiset tietää ihan tasan tarkkaan etteivät ole itsekkään täydellisiä ja se todellinen ihannemies on miehinen vastine itsestään. Okei, puhutaan nyt aikuisista naisista. Omissa unelmamaailmoissa liihottavat teinit on vielä oppimisradalla ja kypsyvät tosiasioihin sitten vasta myöhemmin.
Naiset usein jopa kokee tasoisensa miehen unelmalöydöksi koska naisiin kohdistuu niin suuret ulkonäköpaineet kuitenkin, myönsi neidot sen itselleen tai ei.
Se kylmyys mihin miehet usein naisissa törmää ei olekaan sitä etteikö suht hyvä mies avuinensa kelpaisi vaan sitä että nainen ei usko itsensä kelpaavan. Kylmyys on yksinkertaisesti testi - "Jos nyt kerran en ole missimäisen kaunis eli olen ruma niin olemalla myös vittumainen mies ei jatka taatusti - paitsi jos on ihan oikeasti kiinnostunut minusta".
Miksi te luulette että naiset kaipaavat mieheltä sitä ITSETUNTOA?
Ihan siksi että edes joku mies pääsisi tuosta testistä läpi eikä kusisi housuunsa tai äityisi agressiiviseksi/vittuilevaksi idiootiksi (eli on perushermoheikko) kun nainen pistää vähä viileää :)
Tämä siis niissä tapauksissa joissa miehessä ei ole mitään välitöntä vikaa - liikaa humalatilaa, ruokotonta hygieniaa, perustapojen puutetta tai muita vastaavia eli kuuluu "kelposien kastiin".
Asennevammanaisia en nyt tarkoita. Heitä on kuitenkin vähemmistö ja he ilmaisee itsensä heti kättelyssä kyselemällä itseään kiinnostavia asioita jolloin mies saa tilaisuuden liueta paikalta kun hoksaa että ton naisen arvomaailma ei oo sopiva itselle...
Jos Kimi ei olisi rikas niin menkää itseenne ja mitikää naiset että mitä siinä jampassa olisi. Ei sitten mitään. Karismaa nolla ja puhe tulee suusta katkonaisena piipityksenä. Jos Kimi olisi huono kuski niin hän olisi kantakuppilän amisviiksinen vakioasiakas pokerikoneella.
Suurin osa miehistä tietää mitä pinnalliset pissikset miehiltä haluavat. Tätä tietoa hyväksikäyttäen keskiverto tallaajasta tulee urosten uros, eli pelimies.
Nettideittailu on vähän kaksipiippuinen juttu mistä voisi päätellä ihan mitä tahansa seuraavaa:
- muutama hyvä pelimies iskee kaikki naiset niiltä muilta jotka saavat vain muutaman hikisen vastauksen ilmoitukseensa
- naisia väestöstämme on noin 10% ja joka miehelle ei riitä naista
- netistä seuraa hakevat vain epätoivoiset ja miehissä niitä keskimääräistä vähemmän
- miehiä on ihan pirusti enemmän seuranhakijoina netissä, varattuinakin. Näinollen ilmoituksia tulee naisille ovista ja ikkunoista sisään.
- naiset vastailevat ja seulovat seurunhakuilmoituksista nirsona.
- miehet vastailevat kaikkii seuranhakuilmoituksin panostaen määrään, niin kyllä sieltä aina yksi natsaa.
Tässä oli vain muutamia ehkä huumorilla heitettyjä ideoita.
Muuten puhuit ihan asiaa mutta mistä ihmeestä olet saanut päähäsi, että naisia on 10% väestöstä? :D Kannattaisi varmaan soittaa tilastokeskukseen ja hakea mustaa valkoisella.
Suhde on noin fifty fifty.
Nettideittailusta sen verran, että miehet keskimääräisesti ovat enemmän epätoivoisia ja naiset taas eivät tajua asiaa ennen kuin laittavat ilmotuksen nettiin =)
Nykymies haluu mallin. Grammaakaan ei saa olla ylimäärästä. Nykynainen haluu nuoren ja menestyvän toimitusjohtajan, urheilijan tai taiteilijan. Varsinkin nuoremmilla porukoilla media ja sen arvomaailma tuntuu sotkeneen pään lopullisesti.
Onkos ihme, että yhä useampi pysyy ikisinkkuna?
On pitkälti totta että elämäänsä paljon rakentaneet miehet voivat olla etusijalla naismaailmassa … tai sitten eivät.
Tässä kohtaa kuitenkin tuli olo että pitää kommentoida, koskee niin omaakin laiffii. Niin, omista kokemuksista, kuinkas muuten sitä paras kokemus on. Ihan oikeasta elämästä pettymyksineen, kuitenkin nauravin silmin puhuen.
Ihannemies, ajatellaan yhdessä että se olisi se karvapallo joka herää saman peiton alta useamman kerran kuin… maapallolla on valtioita. Elämänkumppani.
Oma vihlaiseva elämänkokemus kertoo miehestä joka on nimimerkki Totuuden Kylväjän mukaan etuoikeutettu. Totta vie, jollain tavalla etuoikeutettu, mutta pitkässä juoksussa ihan tavallinen tallaaja, omaan ansaansa astuja. Kyseessä kai kuitenkin tosimies, suht älykäskin. Mies jota vaimo tukee. Mies joka on ollut kyvykäs rakentamaan ihanan ydinperheen, antamaan kauniita lapsia, joita osaa tukea. Luomaan kaiken aikaa myös menestyksekästä uraa, tuoden leivän sekä mahtavan linnan unelmakodiksemme. Ja helvetin komeakin vielä, ihan yksityiskohtia myöten. Ja osaa tuo vieläpä suunnitella asioitaan, organisoida, rakentaa näkyvää ja yhteistyötä, johtaa ihmisiä. Sama mies joka saanut naapurin rouvatkin meille alvariinsa asioimaan. Osaa kuulemma kirjoittaa tuntojaankin. Noh, siitä en tiedä mutta ainakin sympaattisella tavallaan kertoo tuntojaan ihmisille joihin lasketaan mukaan myös vaimonsa. Hymyileväkin vielä jumalauti sentään, tuolla ulkona tänäänkin niukassa auringonpaisteessa puurtamassa linnamme pihan eteen.
En tiedä Jennistä ja muista jenneistä mutta onkohan hän kauhean onnellinen jos mies olisi sellainen joka ei kykene naista rakastamaan. Kyllä nainen loppujenlopuksi on onnellisin sellaisen miehen kanssa joka saa naisen pään hiukka sekaisin vuodesta toiseen. Raha ja status ei ratkaise. Lainatakseni yhtä mennyttä televisiosarjaa, laittakaa äijät se ruusu sinne pakaroitten väliin ja menkää naisen ikkunan alle alastomana kertomaan mitä olette asioista mieltä. Vaimoni oli samaa mieltä, mutta vasta sitten kun miehensä oppi häntä oikeasti kunnioittamaan.