mitä haukkumasanoja käytät? Vai käytäkö mitään, osaatko riidella kauniisti ilman haukkumista?
Tää on noloa, mutta itse sanon: vitun paskapää.
Ja nyt tajusin, miten rumasti sanon :(,..minä joka olen aina niin hillitty ja hienostunut.
Tää on noloa, mutta itse sanon: vitun paskapää.
Ja nyt tajusin, miten rumasti sanon :(,..minä joka olen aina niin hillitty ja hienostunut.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Tuntuu oudolta, mut viime kunnon suuttumuksesta on jo ihan älyttömästi aikaa. Lähemmäs kolme vuotta. En siksi muista kyllä mitä sanoja silloin on tullut käytettyä.
Nyt mulla ei oo ketään, kenen kanssa riidellä.
Lapsille voin joskus suuttua, mut niille en kiroile, enkä hauku niitä.
suutu kuin tosi harvoin, ja silloinkaan en hauku heitä. Pojat kun oli siinä pahassa 14-17 ikävaiheessa, tuli tilanteita, jolloin suutuin, mutta oli aihettakin...
On vissi ero, hermostunko Rouva Ratikkaan, kaveriini,pomooni vai johonkin, joka vie tuoppini, röökini ja jakkarani baarissa.
mutta tuleeko niitä voimasanoja ulos suusta vai käyttäydytkö sivistyneesti? Nimittäin harva ihminen on se, joka ei päästele suustaan jotain sopimatonta...
Kun kuppi menee nurin, niin ylensä vittuilen, syyllistän, esitän marttyyriä ja mitä milloinkin. Kavereita voin suuttuessani haistatella ja ventovieraille kyyti on vieläkin kylmempää.
Että en laisinkaan sivistyneesti.
"kuppi menee nurin, niin ylensä vittuilen, syyllistän, esitän marttyyriä ja mitä milloinkin. Kavereita voin suuttuessani haistatella"
No, vakulla oli eilen huono päivä ja se muun muassa tärveli lakanoita ja kiukutteli Ryynäselle.
*mikähän siihenkin iski*
Suutun aika useinkin ja välillä sadasosasekunnissa. Liikkeelle lähdetään vastapuolen tyylillä ja jatkan sillä linjalla. Jos teko on oikein törkeä, niin mun jutut on sen mukaisia. Pystyn sujuvasti kiroileen ja heitteleen sellaisia törkeyksiä, että merimieskin punastuu. Varmaan kaikki tunnetut ja pari sataa omakeksimää törkeyttä löytyy taitolistalta. Ei niitä viitsi luetella ettei ylläpito säikähdä ja pistä mua banniin.
Osaan riidellä ilman haukkumista, jos vastapuolikin osaa. Minä vastaan aina takaisin samalla tyylillä, eli mua ei haukuta ja minä vaan muka katselisin lammasmaisennäköisenä vieressä. Sellainen vässykkämäisyys ei sovi mun vartalolle.
Jos vastapuoli lyö, niin pyrin samantien tinttaan siltä tajun kankaalle :)
Minäkin olen yhtä tyylikäs ja hillitty kuin vastapuolikin on, joten emme eroa toisistamme :)
ollutkaan ainut, joka taitaa kiroilemisen vaikean tyylilajin ;)...isä koitti jo lapsena saada suuta kuriin, mutta huonoin tuloksin.
Taisin ukilta oppia, se kiroili aina kaameesti, kun vaihtoi polkupyörän kumeja eikä saanut rengasta pois paikaltaan,..ja minä vieressä kuunteluoppilaana hihittelemässä. Musta se oli vaan hauskaa, ukki oli muuten täysin kiroilematon.
Tehokkaampiakin keinoja on.
Syyllistäminen. Olennaisen osoittaminen. Toisen heikkouksiin puuttuminen sikäli kun se liittyy aiheeseen.
Noi on killereitä.
Jos tilanne on se että joku riitelee mun kanssa ja mua ei kiinnota niin joko olen vaan normaali itseni ja annan toisen puhkua tai sitten jos toinen käy kunnolla silmille niin lähden pois.
Vihastun todella harvoin. Se on aika fataali tunne mulle viha myrkyttää niin monta juttua ja parantuminen hemmetin vaikeaa.
tuo on juuri se syy, miksi suutun puolisooni.
Hänkin syyllistää, mikä on minusta pahimpia terrorikeinoja toista kohtaan. Se on toisen aliarvioimista. Ei huutaminen ja haukkuminenkaan oo oikeutettua, ne on myös sitten sitä toista äärilaitaa
Mutta on totta,..riita myrkyttää suhdetta, on asioita joita itse en varmaan koskaan unohda, mitä toinen on sanonut. Väheksyminen on myös alentavaa, varsinkin jos toinen ei pyydä anteeksi.
Mut ite oon tulisielu, kiihdyn salamana, mut se menee sitten nopeesti ohikin.
en vihastu. Sanoa voin jotain pilke silmäkulmassa, tai tosissani, yleensä viesti menee perille.
oo koskaan todella riidelly? Silleen kunnolla...
Mun entinen mies ei koskaan riidellyt ja minä sain yksin kantaa kaikki pahan tunteet sisällä. Ei vastannut mitenkään mun tunteisiin..ja siihen se kaatuikin.
mä riidellyt kunnollakin. Mut siinei oo mitään järkee, ennemmin olen riitelemättä ja myös niin, että hoidan asiat niin, ettei tule sitä pahaa kannettavaksi. Ja nyt täytyy sanoa ja kehua nykyistä tässä suhteessa, koska nyt menee hyvin senkin asian suhteen, asioista pystytään keskustella ja nimenomaan asioista, ei ihmisistä.
osataan tehdä kaikkee ja hyvin. No ei tietenkään aina, mutta se kuuluu kuvioon. Ollaan joustavia, otetaan toinen huomioon ja kaikki on niin taivaallista...mutta katsotaas kolmen vuoden kuluttua? Voi silloinkin kaikki olla taivaallista, tietenkin tai sitten ei...
se ei oo likinään 'aina'. Eikä täs kaikki ny niin taivaallista ole, mut se on hienoo, että homma toimii ja sujuu. Se riittää.
sitä mitä hakee ja haluaa. Mulle se pitää olla taivaallista :S
että seksi on taivaallista. Et säkään muuta kaipaa.
mistähän sinäkään tiedät mitä mää kaipaan. Saan taivaallista seksiä jos haluan..siinä sulle.
mä mitään tiedäkään, kuhan arvailen. ;)
nyt mä meen ettimään papereita...arvaillaan joskus lisää :)
mutta livetilanteessa huolestuttavaa on se, jos yhtäkkiä lakkaankin kiroilemasta ja muutun täysin asialliseksi.
Se ei tiedä mitään muuta kuin hyökkäystä, jossa en aio luovuttaa toisen käsiin niin helppoa asetta kuin se että olen "menettänyt malttini", "mennyt kohtuuttomuuksiin" tai "syytänyt mitä tahansa solvauksia".
Kukkis voi muuten todistaa, en mä koko aikaa kiroile. Se sanoo olevansa melkein järkyttynyt siitä miten rauhallinen lisko on livenä.
Tiedän sen itsestäni. Silloin kun minä muutun ilmeettömäksi on katastrofi käsillä. Se on todellakin tyyntä myrskyn edellä. Pelkään itse kaikkein eniten sitä, koska se todellakin enteilee täydellistä raivaria jonka aikana en pysty hillitseen itseäni, ja jälki on sen mukaista. Onneksi niitä tulee todella harvoin.
Niin ja mua sanotaan herttaiseksi, aina hymyileväksi itse rauhallisuudeksi. Heh :)
Mutta me todistetaan se ettei täällä provosoituna irtoava käytös ole välttämättä se tyyli millä irlissä normaalisti toimitaan.
Ei kun mä en saa sitä ollenkaan. Mä pyrin siihen että toinen saa sen ja alkaa lipsautella kaikenlaista mikä on sitä itteensä vastaan :D
Laitan kaikki sammakot muistiin ja kyselen vain että mitä tää tarkotti, ja toinen korjaa sen entistä pahemmalla mokalla.
Aika vittumaista oikeestaan.
No. Riippuu vähän kenen kanssa kahnaa. Oon mä joskus jollekin sanonu just mitä mieltä oon -kun olen ensin laskelmoinut, ettei se voi käyttää sitä mua vastaan enkä joudu sen takia kummempiin ongelmiin. Juu oon mä vähän räyskähtäny joskus.
Mun raivarit tulee yleensä maksaan jonkin verran. Tiedätkö kun sanotaan, että "näkee punaista"? Itseasiassa ei nää punaista vaan mustaa, ja voi hukkua vaikka 5 minuuttia muistia ja tapahtumia siinä touhussa. Ei ole jälkikäteen mitään muistikuvaa mutta saattaa muistaa jotain kuulemiaan asioita. Se on adreaniilihumaus tms ja aikas pelottava. Nykypäivänä väistän aika hätäseen, jos hokasen että toinen yrittää saada homman menee niin pahaksi.
Voin mä vaikka nyrkkeillä ihan normisuuttumisen nimissä eikä se ole yhtään sama juttu kuin toi humaus.
En mä muistele mitään muuta kuin puolison puheita. Ja se maksaakin niistä sitten kauan. Esim. "olet surkea sängyssä" tokasusta suattaapi loppua liitto kun meikä ei enää harrastaisi seksiä. Eihän sitä surkeaa viitsi tehdä :)
Kyllä mullakin on tosiaan ihan eri käytösmallit riippuen kuka on vastassa.
mihin pitäs pyrkiä, mutta kun toista ei nää kun harvoin ja slloinkaan ei sais riidellä, on jotenkin äkki-pikku-nopea riita parempi kuin että asiat jää kesken, kun toinen lähtee. Paitsi, että se ei ole pikku...
Mut puolustuskannelle ei saa koskaan jäädä ja anteeksi pyydetään aina lopuksi, joka tapauksessa..
No murrosiän jälkeen mä oon kerran (1) tiltannu kunnolla. Silloinkin olis tosiaan tehny mieli mättää turpaan, mutta kuitenkin vaan siinäkin raivopäissäni laskelmoin miten voisin esittää laittoman uhkauksen tai hiton pahan solvauksen niin monitulkintaisesti, etten joudu ongelmiin...
Hallittu raivari on se mun juttu: tarkistetaan että tästä ei seuraa mitään (paitsi maineen katoaminen), ja antaa palaa. Suosittelen. Mut sekin on sellanen yybertarkka mielentila, jossa on täysin keskittyny tarkkailemaan sitä jolle nyt on ...no, kostamassa. Mut nää ei ole mun kavereita eikä lähipiiriä, vaan just jotain samassa taloyhtiössä asuvia mulkkuja, joista on ollu jo kaks vuotta riesaa ja mä oon päättäny että vitut.
Lähipiiri voi seurata jotain infantiilia sohvalla tuijottamista, jos riidellään :P Jotkut ärsyyntyy kun mä en sano mitään, mutta kun mä haluun rauhassa miettiä mitä mä sanon ja mistä on kyse.
Kontrasti palstakiukutteluun oli häkellyttävä. Nyt sen ymmärtää siinä valossa että gekko kiukuttelee vain pälleille ja tämä palsta on täynnä pällejä joten kiukutus on hyvinkin luonnollinen liskoteema miesten logiikalla ;-D ;-D ;-D
Täähän on tosi vittumaista. Jos joudun tekemisiin jonkun vittumaisen virkailijan kanssa, niin alan heti pikkasen, just ja just huomattavasti mutta kuitenkin muka asiallisesti provosoimaan, ja siihen just pyrinkin että se alkaa möläytellä.
Ja sitten lähtee kirjelmä esimiehelle :P
Ei onneks lähipiirille.
missähän sä oot töissä, mut tuollaistahan se on vähän kaikkialla. Pitää tosiaan osata olla kiukustumatta..sietokyky korkeella ja piikkejä satelee, koetellaan sietokykyä.
Siks kait kotona ei jaksa enää mitään ylimääräistä.
"Saatanan puusilmä..............saatana"
ihan uutta...mutta ei kovin mairittelevaa vastaanottajasta. Mulla ei puuskat tulee hormonikierron mukaan ja ukko on jo niihin aina varautunutkin. Se tietää, koska menkat alkaa, mun äkäsyydestä :)
varmaan koskaan tule hyväksymään sitä asiaa, että naiset kiukuttelee koska niillä on menkat..
Kunhan puratte patoumat just sillon ku luulette selityksen menevän läpi.
vaan se on tosi asia. En minä mitään asioita läpi aja, van olen kiukkunen ja kärttynen,..suutun mitättömistä asioista, ja en käsitä sitä itsekään.
Jos vaikka mies on kantanut hiekkaa lattialle, normaalisti sanoisin vaan, että jätä kengät eteiseen, mut deadline-aikaan räjähdän asiasta..
Osaan tiukkasanailla ilman kiroilua tai haukkumista, tosin tarpeeksi turhautuneena voin myös kyseenalaistaa toisen ymmärryskykyä tyyliin "noinko idiootti/tyhmä olet" tai jotain muuta epämääräistä viittausta käyttäen.
Joissakin toisissa tilanteissa taasen kirosanatkin kyllä löytyvät - aika helpostikin.
jos mä vihastun toiseen niin pahasti, että ryhdyn haukkumasanoja käyttämään, niin huudan ja raivoan niin että koko pitäjä raikaa ja en tavallaan hauku vaan sanon pelkästään totuuden, koska onhan ihmisen silloin oltava todellakin perkeleen kusipää, jos livessä on saanut mut suuttumaan niikin paljon, että alan raivoamaan. Riitelemään en ryhdy, koska se ei johda mihinkään eikä lopputulosta sillä synny.
sanoit sen ihan kuin mun suulla. En hiilly kovin usein, mut sitten kun se tapahtuu, niin syykin on sen mukainen.
Mut mikskään pirttihirmuks en itsräni kuitenkaan luokittele.
Kertaan riitaan johtaneen tapahtuman ja osoitan toisen olleen tyhmä. Kun syy on itsessäni huomaan sen ennen toista ja pahoittelen.
viisasta, siihen olis pyrittävä. Mut vastapuolenkin on oltava samalla tasolla.
Siksi niitä vastapuoliakaan ei ole.
vaan tiukkaa kylmää faktaa yyberkylmällä äänellä. Kaikki väistävät siinä vaiheessa, sanat satuttavat aina eniten. Suutun harvoin, saa rassata vuosia samasta osoitteesta totaalikärähdykseen.
Näin: vittu, sä oot ärsyttävä. Myös peeloksi ja idiootiksi haukkuminen kuuluu noihin hetkiin. Jos kyseessä on joku (ei-sukulais)mies, niin sanon, ettei vois paljoo vähempää sen seura kiinnostaa...
Joskus todella, todella vihoissani oon sanonut miestä vitun kusipääks ja haistatellut, mutta ne oli täysin ansaittuja ja niitä en pyytele anteeks.
Normiriidoissa en nimittele toista miksikään, mun mielestä riidankin aikana täytyy säilyttää kunnioitus toista kohtaan.
...vihastua. Kun on tällaiseksi tunteettomaksi paskapääksi syntynyt, niin ei osaa vihastuakaan.
Jos tarkoitus on verbaalisesti sivaltaa, alistaa, nöyryyttää, tehdä naurunalaiseksi, jne.. joku ihminen niin silloin on hyvä mennä suoraan henkilökohtaisuuksiin ja todellisiin asioihin. Esimerkiksi seisokkiongelmista joskus kertonutta voisi haukkua vaikka impotententiksi.
En vaan keksi oikein mitään syytä mitä hyötyä tuollaisesta käyttäytymisestä voisi olla. Kolme promillen humalassa ärsytettynä saatan joskus jollekin jotain sanoa, ajattelematonta toimintaa.
minkälaisia tunteita naistesi kanssa? Vai oletko ollu tavallaan tunteeton heitäkin kohtaan? Mäkin oon varmaan tunteeton.