Mua ei oikeesti ees haluta keskustella tästä asiasta jostain kumman syystä, mut kun se mun mieltäni jokatapauksessa vaivaa, ni kysyn kuitenkin: Miten miehet pystyy vaihtamaan melkein lennosta toiseen naiseen? Tai siis kai jotkut naisetkin niin voi tehdä... Joka tapauksessa luulis sen olevan vaikeaa olla sen uuden kanssa ihan täysipainoisesti siinä alussa, koska kuvittelis et ajatukset nyt väkisinkin harhailee siihen exään...
Mä kysyin mun entiseltä silloin kun se alko uuden suhteen, et miten se pystyy niin nopeasti,
niin se sano, et se koittaa tietoisesti vaan sulkea mut pois mielestään ja unohtaa kaikki mitä meillä on ollut, siis ettei se ajattele niitä asioita kokoaikaa, niin silloin se pystyy antamaan tilaa sille uudelle naiselleen.
Mutta kun tuo ei ole ainut tapaus...
Noinko helppoa se yleensä miehille vaan on unohtaa ja mennä porskuttaa eteenpäin?
Kun mulla ei ainakaan ole mitään nappia jolla sais muistin pyyhittyä. Mulla ainakin kulkee kaikki vanhat asiat ja hyvät muistot mukana kokoajan. Vaikka kymmenen vuoden takaisetkin. En mä tunnu unohtavan mitään ja ihan liian usein ne asiat pyörii mielessä, siis usein päivittäinkin mutta ainakin viikoittain.
Onks naiset vaan suunniteltu jotenkin virheellisesti vai mikä mulla oikein mättää tässä kaikessa? :(
Mä kysyin mun entiseltä silloin kun se alko uuden suhteen, et miten se pystyy niin nopeasti,
niin se sano, et se koittaa tietoisesti vaan sulkea mut pois mielestään ja unohtaa kaikki mitä meillä on ollut, siis ettei se ajattele niitä asioita kokoaikaa, niin silloin se pystyy antamaan tilaa sille uudelle naiselleen.
Mutta kun tuo ei ole ainut tapaus...
Noinko helppoa se yleensä miehille vaan on unohtaa ja mennä porskuttaa eteenpäin?
Kun mulla ei ainakaan ole mitään nappia jolla sais muistin pyyhittyä. Mulla ainakin kulkee kaikki vanhat asiat ja hyvät muistot mukana kokoajan. Vaikka kymmenen vuoden takaisetkin. En mä tunnu unohtavan mitään ja ihan liian usein ne asiat pyörii mielessä, siis usein päivittäinkin mutta ainakin viikoittain.
Onks naiset vaan suunniteltu jotenkin virheellisesti vai mikä mulla oikein mättää tässä kaikessa? :(
Vastaukset 38
Vanhimmat
tuo aloitus ei ollut edes osittainkaan tosimielellä laadittu.
mielestä siis miehet ei tuota harrasta, vaan naiset? Vai mistä moinen suhtautuminen aiheeseen?
uudet kokemukset pyyhkii vanhat pois, tai taka-alalle. Jos taas ei hae edes niitä, ni ne vanhat asiat vaan pyörii mielessä. Se tekee vaan hyvää päästää irti vanhasta.
väittää, mutta ei toimi mun kohdalla. Olen yhden parisuhteen aikana sen jo todennut. Ei vaan toimi. Uudet asiat ja kokemukset tulee vaan vanhojen rinnalle ja sit ne kaikki pyörii päässä.
on yksilötason suunnittelussa.
Olen mies ja leskeksi jäänyt, avoliitossa ehdittiin muutama vuosi olla. Elämäni ainoa todellinen rakkaus tähän mennessä.
Mulla meni 6-7 vuotta, ennen kuin naisia sillä silmällä pystyin taas kattoon ja nyt vasta oon pääsemässä elämän makuun takaisin kiinni.
Sitte mulla on kaveri joka pitää kahta naista tälläkin hetkellä. Sanoo vielä rakastavansakin molempia. Uskoo ken tahtoo.
Että semmosta. Meitä miehiäkin on aika monenlaisia.
pohjasta vastauksestasi.:)
Mä olen itse ollut ihan varma, et en ole valmis vielä uuteen suhteeseen (Exän perään en siis haikaile, kyse ei ole hänestä), mutta kun kaikki muut ovat sitä mieltä et mun kuuluisi jo aloittaa uusi suhde,nin se on saanut itsenikin luulemaan et niin olisi pakko tehdä. Mutta onneksi kaltaisianikin on olemassa.:)
En nyt mene lupaamaan että minä olisin normaali, mutta sittepä meitä epänormaaleja notkuu tällä palstalla ainakin kaks.
Ihmisen hitaudessa on vaan semmonen vika, että sellainen ihminen tahtoo jäädä tässä nykyisessä maailmanmenossa jalkoihin. Koetetaan pistää kampoihin :)
Kyllä me pärjätään.:)
Sen vaan ole huomannut ihan jo omassa lähipiirissäni ja täällä palstallakin, tosin hyvässä hengessä sanottuna, et eteenpäin vaan hirveetä vauhtia. Mutta kun ei se nyt aina vaan oo ihan niin yksinkertaista, meille hitaammille ainakaan. Mutta kai se aika näyttää mihin suuntaan elämän on tarkoitus kuljettaa...
Toista kohtaan juuri mitään niin mikä estää?
Jos ajatukset ei alunalkaenkaan ole ollut oikein siinä kumppanissa joka jätetään, niin miksi ne sitten alkaisi häneen edelleenkään vaeltaa?
Esim. mun tunteiden osalta avioliittoni oli ohi jo kauan ennen kuin asumuseroon päädyttiin. Mä tunsin olevani jo vapaa silloin suhteen aikana. Ainoo mikä esti sen että olis alkanut sikaileen vieraissa oli joku yleispätevä kunnioitus toista ihmistä kohtaan, mutta mitään henkilökohtaista tunnesidettä siinä ei ollut enää.
Mut jos puhutaan tunneliitosta lähtemisessä... siinä meneekin sitten aikaa. Niissä mä en ole suhdekelpoinen heti. En välttämättä pitkään aikaankaan.
Mut tiedäksä mitä vänksy. Vaikka mulla on omat rakkauskokemukseni ja tiedän paljonko se sattuu menettää - niin jos sä oot ja koet jotain tollasta pitkänkin ajan jälkeen niin mä oon itseasiassa kateellinen sulle tavallaan. Sulla on (ollut) jotain joka on todellakin tuntunut.
joo.:) Enkä nyt siis tuota exääni haikaile, kunhan mainitsein esimerkkinä hänet vain. Kyllä itse tiedän ja koen tuntevani ihan aidosti, mut tosiaan ulkopuolisten käsityksen mukaan en ole normaali. Semmonen kuva itselle siis on tullut.. Mutta kyllä mä itse koen olevan ihan normaali, ainoastaan vaan ihan liian tunteellinen ja tiukasti kiinni menneisyydessä.
On se että tunteet muka pitäis rationalisoida.
Paskat. Jos tuntee niin sitten tuntee. Ei tunne oo väärin. Mitään liikaa tunteellisuutta ei ole olemassakaan. Tunteet on samalla tasolla kuin järki enkä mä ole koskaan kuullut että kukaan valittelis oikeasti että on liikaa järkeä... :)
Tapa selvitä suuren tunnekapasiteetin kanssa on juurikin - ironista kyllä - järki. Aivan kuin hyvin suurella järjellä varustetun ihmisen on syytä olla sinut tunteidensa kanssa ollakseen onnellinen ja suuntautuakseen oikein.
Afrikka muuten olis sun mesta.
sit ostaa menolippu Afrikkaan. :) Miks muuten just sinne?
Joo tunne- ja järkipuolen kun sais balanssiin niin se vois hiukan helpottaa elämää. Mulla kun tuo tunnepuoli on aina niin vahvasti voitolla.
Ollaan sinut enemmän tunteen kuin järjen kanssa :)
Jos on tunneihminen niin sitten se tunne voittaa aina. Jos haluu pärjätä sen kanssa niin pitää vaan ottaa se tunne johtajaksi joka kuuntele kuitenkin myös järjen ääntä. Diktaattorina se tunne saa lopulta jotain paskaa aikaiseksi itselle tai muille. Mutta se voi olla se johtaja - tai johtavampi puoli. Sit sillä on alainen, se järki. Sä itse olet jotain mikä on niiden kahden välissä. Havaitsija, punnitsija. Loppukädessä oikea tapa on se että jos järjen ääni ja tunne painaa saman verran niin sä valitset sen tunteen mukaan. Et järjen. Jos ne painaa eri verran jossain jutussa niin sitten valitset sen mikä vaakakupissa on parempi.
sisäistänyt tuon asian kyllä hienosti. Noinhan se on. En vaan noin hyvin olisi sitä osannut ilmaista.
Afrikka ehkä odottaa mua sit joskus tulevaisuudessa, ei ollenkaan huono vaihtehto mulle.:)
Nyt nukkumaan, öitä! :)
unohtaa kuin toiset. Toisia ei taas pysty unohtamaan, mutta elämä jatkuu.
Tuo asenne on oltava jos eteenpäin aikoo parisuhdemielessä vielä edetä. Pitäis vaan hyväksyä se, et joku saattaa kulkea siellä ajatuksissa mukana ties vaikka loppuun asti, mutta sen kanssa olis vaan opittava elämään.
Mulla on varmaan vasta se vaihe menossa, jossa annan liikaa niille ajatuksille valtaa. Unohdan koko nykyhetken ja varsinkin tulevaisuuden ihan kokonaan.
elää menneisyydessä nykyisyyden kustannuksella. Eikä ainakaan saisi exiään koskevia asioita alkaa vatvomaan nykyisen kanssa.
Keskustella voi jos toinen kysyy, mutta omin päin ei kannata alkaa vatvomaan menneisyyttään, se saattaa loukata toista, vaikka se tietäisi, että ei todellakaan ole ensimmäinen.
Itse asiassa juuri viime lauantaina C halusi soittaa mulle biisin you tubesta ja se soitteli mulle ton mustien enkeleiden kappaleen, mikä meni jotenkin "en ensimmäinen oo, tiedän sen, mutta saanhan olla viimeinen". Kaippa se oli jonkinlainen rakkaudentunnustus :)
rakkaudentunnustus ja kaiken lisäksi vielä aika ihana sellainen.:)
Olen kaksi kertaa ollut pitkässä suhteessa, n 12 vuotta kummatkin. Eron tullessa löysin uuden melko nopeesti heti edellisen perään. Unohdinko ne entiset? Noin vain, naps. Kyllä ja ei.
Ekaa vaimoa en päässyt unohtamaan sikälikään, että hänen kanssaan tein lapseni. Olen siis edelleen jossain suhteessa häneen lasten asioissa. Toisen kanssa ei tehty lapsia ja yhteys katkesi saman tien kun pois muutin.
Mulla taitaa olla sellainen kyky (tai vamma, miten vain) että osaan tosiaan jättää taakseni sen, mikä taakse on jäänyt. Ei se tarkoita mun mielestä tunteettomuutta. Erot satuttavat, niihin liittyy sekasotoinen ahdistusvaihe ja niin edelleen. Silti, kun siitä sekavasta vaiheesta olen selvinnyt, olen molemmilla kerroila ollut "irti" vanhasta. Olen itekkin miettinyt, kuinka se niin nopeesti käy.
Mun oma selitys on se, että mulla on jonkinlainen suojakilpi sielussa. Se vanha elämä ja rakkaus painuu mielessä alas ja napsautan siihen paksun mentaalisen kilven päälle. Tietoinen elämä tapahtuu sen yläpuolella. Siellä olen valmis vaikka rakastumaan uudelleen, vaikka se vanha muhii kilven alla.
Sitten kysytään, kuinka voin olla uudessa suhteessa aito ja rehellinen, jos se vanha on käsittelemättä. En minä sitä vanhaa kiellä, käsittelenkin sitä, mutta se on aisoissa ja voin annostella, kuinka paljon annan sen tulla esiin, kuinka paljon jaksan kipuja ja kysymyksiä kerralla prosessoida. Samaan aikaan voin elää uutta romanssia.
Että tuo on mahdollista, riippuu tietysti niistä uusista naisista. Mutta mä olen valinnut sellaisia avarasydämisiä ihmisiä, jotka ymmärtää, että uusi rakkaus on AINA laastari, jos siitä edellisestä suhteesta ei oo hyvin pitkä aika. Lastariuden aste vain vaihtelee. Kun sen on molemmin puolin hyväksynyt, sillä on oikeat mahdollisuudet kasvaa laastarisuhteesta aidoksi suhteeksi. Olemme siis voineet molemmilla kerroilla myös puhua menneistä liitoista, niiden erheistä jne.
Mulla menee näin. Ei ne oo olleet tietoisia päätöksiä, olen vain huomannut jälkikäteen, että mun prosessi on kaksi kertaa ollut tommonen. Eikös toi ole vähän sama mitä exästäsi kirjotit, vähän pitemmin selitettynä?
silti käsittelet asioita, mutta pystyt hyvin silloin jo olemaan uuden naisen kanssa.
Noinhan se parhaiten varmaan onnistuukin, uskoisin.
"Eikös toi ole vähän sama mitä exästäsi kirjotit, vähän pitemmin selitettynä?"
Joo, olihan se. Tai no yhteiset lapsethan meilläkin on ja ollaan jopa kavereita oltu kokoajan eron jälkeen, eli ei hän nyt ole unohtanut minua ihmisenä, mutta unohti minut vain kumppanina, jotta pystyi aloittamaan uuden suhteen.
Eli siis kuulostaa ihan normaalilta toiminnalta, kun nyt oikein järjen kanssa miettii.:)
kokemustakin löytyy. Ei miesten yksinoikeus.
että naisetkin saattaa toimia samoin, mutta ehkä heillekin se uusi suhde toimittaa sitä laastarin virkaa, ainakin siinä suhteen alussa.
Kaikilla taitaa olla omat selviytymiskeinonsa erojen jälkeen ja eipä kai niitä toisten sovi kummastellatai moittia. Jokainen tekee niinkuin kokee parhaaksi oman itsensä hyvinvoinnin takia.
on henkistä masturbointia toisella ihmisellä.
"Miten miehet pystyy vaihtamaan melkein lennosta toiseen naiseen?"
Jättäjän on aina helpompi "unohtaa" menneisyys ja alkaa uuteen suhteeseen, koska hän tehnyt sitä lähtöä jo jonkin aikaa ennen eroamista.
Varsinkin siinä tapauksessa uuteen vaihtaminen lennosta on helpompaa, jos se uusi on ollut "kiikarissa" jo edellisen suhteen aikana
Lisäksi jätetylle asia tulee enemmän tai vähemmän yllätyksenä, mutta yleensä kuitenkin ilman pidempää aikaa valmistautua.
Jotta "lennossa vaihtaminen" olisi edes mahdollista, täytyyhän jättäjän olla jo ehtinyt tutustua siihen uuteen.
se olin minä joka jätti ja minä en oo tehnyt lähtöä mihinkään, kuten huomaatte.:D
Ex jätettynä löysi uuden onnensa supervauhdilla.
Mulla ei siis oo kiirettä mihinkään.:)
viikossa, parissa, kuukaudessa....
Se nyt on hiukan suhteellinen käsite.
...miehet niin harvoin jättää. Ne vaan pysyy siinä vierellä ja ehkä toivoo, että ne kuolleet tunteet heräis vielä joskus henkiin.
ne voi vaan muuttaa muotoaan, toisinaan taas sit loppuu. No, oli miten oli niin oli kuitenkin meen yhteinen tahto et siinä mielessä loppu hyvin, kaikki hyvin.:)
Vaikka se olis jo pari vuotta sitten alkanut ajatella, että voisi olla parempi erota, mutta jäänyt odottelemaan, jos tilanne vielä kuitenkin paranisi. Ihminen yleensä kai lopettaa kuitenkin suhteen kun on tullut varmaksi, ettei se tule hänelle toimimaan tai viimeistään sitten kun tapaa jonkun sopivammalta tuntuvan.
Toisellehan se voi näyttää siltä, että vasta on erottu, mut sillä on heti joku toinen. Oikeasti toinen ei ole ehtinyt käsitellä eroaan ja toinen on tehnyt sitä jo pitkään.
niin vilahtihan se ero muutamaan otteeseen aiemminkin jo puheissa ja ihan kummankin aloitteesta. Että tietysti se ajatuksentasolla oli kummallakin mielessä varmastikin. Tai siis tiedän että oli.
toinen varmaan ajatteli sitä vakavasti muulloinkin kuin vain silloin kun se vilahti keskustelussa. Jätetty ei varmaan niin paljoa sitä tullut ajatelleeksi vakavastiotettavana vaihtoehtona, sillä silloin hän olisi ollut se jättäjä.
Suhteeseen on vaan helppo jäädä roikkumaan, koska muutos vaatii työtä ja vaivaa. Tietenkin jos kuvioon ilmestyy joku kolmas potentiaalisesti mielenkiintoinen tuttavuus, voi se olla se tarvittava kannustin lopettaa suhde. Ihmisillä on usein tapana odottaa liikoja suhteiltaan muutenkin, siksi saattaa sitten tulla yllätyksenä, että uusi suhde väljähtyy nopeammin ja toimiikin huonommin kuin edellinen. Sit alkaa kaduttaa. Onhan niitä ihmisiä, jotka eivät "osaa olla" ilman suhdetta. No, jokaisen olisi hyvä oppia elämään ihan itsensäkin kanssa, mut toiset vaan hakkaavat päätään seinään kerta toisensa jälkeen, kun yhä uudelleen odottavat uuteen suhteeseen vaihtamalla pääsevänsä helpolla.
Ja mun kokemuksen perusteella uuteen suhteeseen siirtyminen ei edes auta miestä unohtamaan edellistä... Ainakaan jollei sitä toista ole todellakin jo ennen eroa saanut mielessään prosessoitua taka-alalle.
Ehkä tässä kohdin miehet on todellakin erilaisia. Ainakin tuntuu, että naisilla kestää keskimäärin kauemmin siirtyä suhteesta toiseen.
"Ehkä tässä kohdin miehet on todellakin erilaisia. Ainakin tuntuu, että naisilla kestää keskimäärin kauemmin siirtyä suhteesta toiseen."
Sulla on nyt vääristynyt näkökanta asioihin, kun luonnollisesti olet seurustellut vain miesten kanssa.
Kyllä se naisilta onnistuu samalla lailla ja ainakin omalla kohdalla exillä on jo ollut joskus jopa jo valmiina katsottuna uusi mies, tai sen hankkimiseen on mennyt ruhtinaallinen kk tai maks. kaksi. Mitä nykyisen tyttöystävän kavereita olen seuraillut, niin kyllä sielläkin useampi vaihtaa melko lailla lennosta. Miespuolisista kavereista tulee just nyt lähinnä vain yksi samantien uuden löytänyt mieleen.
Tuota mäkin jäin vähän miettimään, että ajattelin tätä ainoastaan omasta ja pelkästään naisen näkökulmasta. Juutuin siis liikaa omaan tilanteeseeni ajattelematta tätä laajemmin.
Jos mietin omaa tuttavapiiriäni niin tiedän kuitenkin useamman miehen kuin naisen vaihtaneen nopeampaan uuteen, mutta ehkä se on vain sattumaa.
Toimia ihan molemmilla ?
Tiedä sit mistä johtuu, yksinäisyyden pelosta kenties ? Halutaan vaan toista rinnalle vaikka väkisin.
Mulle ainakin tulee mieleen et mitkä ovat kyseisen henkilön tunteet kun siirtyminen suhteesta toiseen on noin helppoa, onko tunteet todellisia vai fiktioo? Itse en ainakaan pysty hyppäämään suhteesta toiseen vaan haavojen paraneminen vie aikaa.
pillun viehätyksellä pääsee jo pitkälle. Siinä vaiheessa kun alkaa kyllästyyn siihen uutukaiseenkin niin on ehtinyt jo unohtaa sen vanhan toosan ja tykästyny uuteen.
että miehet pystyvät paremmin järkeilemään tunne-elämänsä.