Aiemmin minustakin oltiin kiinnostuneita, ja vastakkaisen sukupuolen edustajat lähestyivät minua hyvinkin usein. Nyt kun on sitten ylipainoa varsin reilusti, niin ketään ei näy missään...
Nyt sitten kait pitäsisi miettiä, että miten tähän asiaan pitäisi suhtautua, jotenkin nimittäin tympii se, että minussa ei sitten ilmeisesti ole mitään muuta kiinnostavaa kuin ulkonäkö.
Voisi sitä tietysti laihduttaa ja kenties saada taas osakseen huomiota, mutta kauanko sitä jaksaisi valehdella itselleen, että minusta oltaisiin syvällisemmin kiinnostuneita, kun kuitenkin tietää totuuden siitä mihin se mahdollinen kiinnostus perustuu.
On tässä lihavuudessa ainakin se hyvä puoli, että saa aika tarkkaan selville, haluaako kukaan oikeasti tutustua minuun. Eipä ole innokkaita näkynyt viime aikoina.
Nyt sitten kait pitäsisi miettiä, että miten tähän asiaan pitäisi suhtautua, jotenkin nimittäin tympii se, että minussa ei sitten ilmeisesti ole mitään muuta kiinnostavaa kuin ulkonäkö.
Voisi sitä tietysti laihduttaa ja kenties saada taas osakseen huomiota, mutta kauanko sitä jaksaisi valehdella itselleen, että minusta oltaisiin syvällisemmin kiinnostuneita, kun kuitenkin tietää totuuden siitä mihin se mahdollinen kiinnostus perustuu.
On tässä lihavuudessa ainakin se hyvä puoli, että saa aika tarkkaan selville, haluaako kukaan oikeasti tutustua minuun. Eipä ole innokkaita näkynyt viime aikoina.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Rumasta ihmisestä on todella vaikea kiinnostua. Komeasta voi kiinnostua mutta pelkkä komeus ei myöskään riitä.
Ei osata iloita siitä, että joku on kiinnostunut. Vielä pitäisi olla kiinnostunut 'minua miellyttävällä' tavalla.
Mitä muuta haluat maailman tekevän puolestasi? Maailma, siis se maailma joka pyörii vain sinun ympärillä?
Lihavuus on myös henkistä. Mitäs se läski kertookaan kantajansa päänupista? Elämäntavat ja asenteet omaa terveyttään kohtaan ovat myös retuperällä. Ylipainossa paistaa ennenkaikkea välinpitämättömyys itseään kohtaan. Mikäli ei senverta itseään rakasta, että pystyisi pitämään kropastaan ja terveydestään huolta, ei kukaan muukaan sitä tee. Onnea dieetille.
Ei saa unohtaa että, osa ihmisistä on lihavia (ainakin monen mielestä) vaikka syövät normaalisti ja liikkuvat kohtuudella. Kuten on todella paljon ihmisiä jotka voivat maata sängyssä 24/7 ja syödä pelkkää pikaruokaa ja tämä ei näy kropassa mitenkään. Toisilla kaikki jää kroppaan kun toisilla siihen ei jää kun takki luunpäihin kiinni.
pitääkin tehdä lujemmin töitä. ei geenit ole tekosyy millekään puutteelle.
Kylläpä oli ihan uskomatonta paskaa!
Kysymys ei todellakaan ole itsensä rakastamisesta vaan itsekurista. Ja ne kaksi asiaan ovat täysin eri asioita. Ehkä sinä luulet ettei voi rakastaa itseään jos ei pysty toteuttamaan vaadittuja kriteereitä.
Itseään voi rakastaa monella tavalla: rakkaus ei aina parisuhteessakaan ole mikään tervehdyttävä asia. Ihmisillä on niin monenlaisia tapoja rakastaa itseään ja toisiaan. Älä edes luule että sinun tapasi on ainoa oikea.
Jos vaatii kaikkia pysymään koko elämänsä timmissä kunnossa, voisi yhtä hyvin vaatia että kaikkien pitää läpäistä yliopisto ja teilata kaikki työttömät. Kaikki eivät ole älykkäitä mutta hei -silloin pitää vain tehdä enemmän töitä - ei se yliopisto nyt niin vaikeaa ole. Ja voihan työttömäksi jäädä ilman omaa syytänsäkin, mutta pitkäaikaistyttömistä vain harva ei voi vaikuttaa tilanteeseen millään. Annetaan se anteeksi heille, ehkä myös niille harvoille lihaville, jotka eivät ole siihen voineet vaikuttaa. Kaikki muut elämän "epäonnistujat" voidaan sitten manata alimpaan helvettiin.
Älä ole niin mustavalkoinen. Jos haluat vihata ja arvostella ihmisten elämänvalintoja tee se edes oikeasta syystä ja ennenkaikkea oikeilla perusteilla.
Kymmenen kiloa sitten naiset olivat paljon kiinnostuneempia jutuistani, hymyilivät, osallistuivat keskusteluun, ym...
Nykyään treffeilläkin istuvat hiljaa, vastaavat kyllä kysymyksiin mutta varsinaista keskusteluun osallistumista ei ole, kiinnostuksesta puhumattakaan. Vieläkin olen naisten mielestä todella mukava jne., mutta enpä enää kelpaa, kun lihaksetkin ovat hieman jääneet piiloon...
No, salille mars, eiköhän vuoden päästä taas kelpaa...
Ei suurinosa naisista muusta välitä kuin pankkitilistä ja koulutustasosta.
silti musta ei ole koskaan liiemmin kiinnostuttu. Tarjonta on ollut nuoruudestani tähän päivään saakka keskimäärin yksi kiinnostunut mies/ vuosi, ja kaksi näistäkin nuoruudessani olivat ulkomaalaisia kielikurssilla. Suomalaismiesten kannalta suosioni on siis ollut vielä huonompi. Lisäksi kaikki kiinnostuneet ovat olleet mua lyhempiä ja nuorempia/ ehkä 1-2 samanikäistä, vaikka olen pituudeltani "vain" 171 cm, eli en mitenkään huippupitkä saati sitten keskivertoa suomalaismiestä pidempi...
Ainakin puolet alle 30-vuotisesta elämästäni olen ollut nälvitty ja henkisesti poljettu, päähäni on iskoistunut se käsitys itsestäni että olen joku aivan kammottavannäköinen olio. Itsetunnosta ei tietoakaan.
Nyt vasta viimeaikoina olen alkanut miettimään, että kaikki kiusaaminen johtuikin varmaan siitä, etten ole ruma. Kateellisten mölinää. Olen saanut monilta kommenttia että näytän ikäistäni ainakin 5 vuotta nuoremmalta, olen söpö ja minulla on timmi kroppa. Olen joidenkin mielestä jopa työpaikkani parhaimman näköinen mies.
Hauskintahan tässä on, etten suostu millään uskomaan moista, kun oman pään sisällä olen edelleen se maailman rumin. En uskalla lähestyä naisia ja jos ne lähestyvätkin mua, niin menen ihan jumiin ja yritän karata tilanteesta, kun en koe itseäni tarpeeksi hyväksi heille. Yhtä hyvin voisin olla joku ruma läski, kaikki lähtee itsetunnosta.
Maailman hyvännäköisinkin ihminen kuolee helposti yksinäisenä, jos uskoo itse olevansa ruma ja ettei kelpaa mihinkään tai kenellekään käyttäytyen sen mukaan.
huomion?
Kun toinen ei edes halua kurkata pään sisälle?
Ylistää vain ulkoista olemusta ja on niin niin otettu, että on päässyt lähelle?
Haluaa esitellä omana "barbinaan"?
On kuitenkin mustasukkainen muiden katseistakin?
Ajattelee, ettet kuitenkaan ole tosissani mun kaa?
Kun suhde sitten kuolee, niin hänhän tiesi tämän.
Tapaat uuden ja
ulkonäkö vie taas kaiken huomion.
Toinen ei halua kurkata pään sisälle.
Haluaa esitellä "barbinaan".
...
Ja tapaat taas uuden...
Loistavaa! Onnellinen osa tämäkin!