Kaipaatko samanlaista kuin itse olet vai vastakohtaa? Kerro oma luonteenlaatusi.
Ihannekumppanin
luonne ja temperamentti?
39908
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Se helpottaisi kanssani oloa.
Pysyy hiljaa ja keskittyy näyttämään nätiltä, ni siinäpä se.
sinäkin.
juuri niin, mikäs tämän helpompaa? Ei mikään.
missään nimessä kaipaa elämänkumppaniks toista samanlaista ku minä itse. Toki elämänarvot täytyy olla yhteneväisiä, mutta mun kokemuksen mukaan parhaiten loksahtaa sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa luonteissa löytyy ainakin joitain vastakohtaisuuksia.
Mä osaan olla joskus todella temperamenttinen (vaikkei sitä musta välttämättä uskokaan). Jos mies on kovin kiivas ja temparamenttinen, niin siitä tulee auttamatta sota. Mä tarvin miehen, joka ei ainakaan ole mikään kuumakalle. Kuumakallen kanssa voi säkenöidä seksuaalisesti, mutta pitkään ei jaksa elää sotatantereella. Seksikään kun ei riitä paikkaamaan riekaleisen sydämen aukkoja.
Mulla on paras olla miehen kanssa, joka on rauhallinen, järkevä ja kärsivällinen. Nuo piirteet miehessä hioo musta pois ne pahimmat temperamenttisyyden kulmat. En tarkoita, että mies muuttais mua vaan korostaa parhaita puolia jättäen ne huonommat hiukan taka-alalle.
miehen kuin millainen on kirjoittajaminäsi. :)
Tavallaan :) Mä en saa niin suuria tunnelatauksia täältä, jotta mun temperamentti sais tarpeeks pontta alleen, mutta livessä se näkyy kyllä ihan tarpeeks. Se on kuitenkin piirre, jota en halua korostaa, vaan pitää se siellä mihin se kuuluu. Eli piilotettuna, mutta valmiustilassa ;)
kysymyksen noin, niin tosiaan kaipaukseni kohde on aika lailla samanlainen mies kuin itsekin olen. Se, että eroavaisuuksiakin kuitenkin on, on vaan positiivinen asia, koska niitä eroavaisuuksia ei ole kuitenkaan liikaa.
Edellinen suhde mulla oli ihan täysin oman vastakohtani kanssa. Ehkä sitä jotenkin ajatteli et se ei haittaa mut jälkeenpäin kun miettii niin totta hemmetissa se haittaa jos ei melkein mistään asiasta olla samaa mieltä, jossei haluta ainuttakaan samaa asiaa tulevaisuudeta, jos asioiden käsittelytapa on kummallakin ihan erilainen. Ne pienet asiat jotka meissä oli samaa oli varmaan ainoa syy miksi pystyimme noinkin kauan pitämään suhteemme elossa, mutta niitä yhteneväisyyksiä olisi pitänyt olla paljon enemmän, jotta suhde olis voinut olla lopullinen.
Järkevyys, rauhallisuus, lempeys, "kylmäpäisyys", kyky innostua asioista, uteliaisuus siinä mielessä että seuraa aikaansa ja haluaa oppia uusia asioita, kyky ja halu sitoutua suhteeseen.. Tuossa muutamia piirteitä joita miehessä arvostan.
Itse olen suunnilleen tällainen: stressaan herkästi, innostun herkästi, olen laiska, kuulemma kiltti ja joskus jopa melko järkevä. Tosikko, turhamainen, ujo.
Temperamenttia miehellä saa toki olla, mutta en missään tapauksessa halua mieheltä mitään tunteiden vuoristorataa ja draamaa. Been there done that, ei ollut kivaa.
oletko neitsyt horoskoopissa..
Skorpioni olen. Mistä moinen tuli mieleen? :)
pitää olla luonteeltaan samanlainen. Jos nainen esimerkiksi vaatii jatkuvaa yhdessäoloa, ehkä jopa yletöntä paapomista, on todella hellyyden/huomionkipeä, niin minä en näihin vaatimuksiin pysty vastaamaan. Ihannenaiselta löytyy tietenkin myös suht samanlainen arvomaailma, rehellisyyttä, avoimuutta ja yleensäkin mutkattomuutta.
En ole hyvä keksimään tekemistä enkä puhumaan jonninjoutavia.
Jos sattuu samanlainen kuin minä niin tullaan äkkiä tilanteeseen jossa ei ole enää mitään puhuttavaa eikä mitään tekemistä.
kanssa jo se pelkkä hiljaisuuskin saa tosinaan olon tuntumaan hyvältä.:) Ja mä en ainakaan odotakaan, et mies olis velvollinen keksimään aina jotain viihdykettä tai tekemistä.
"Jos sattuu samanlainen kuin minä niin tullaan äkkiä tilanteeseen jossa ei ole enää mitään puhuttavaa eikä mitään tekemistä."
Tilanne se on sekin. Aika huvittava kaiken lisäksi :D
Tulee mieleen Beavis ja Butthead, jotka istuu sohvalla kattomassa telkkaa.
"Tylsää."
(pitkä tauko)
"Jea."
(tauko)
"Kato tota telkkaa."
*rähänaurua*
(pitkä tauko)
"Jea."
Mies olisi niin kuin palkattu sirkusapina, joka häsää koko ajan. Mua käy hermoon jos porukka ilmottaa itsestäänselvistä tekemisistä tai ajatuksistaan aina ääneen.
Meidän äiti saa odottaa vastausta mulle osoitettuun kommenttiin aika pitkään, koska mä olen orientoitunut siihen että se puhuu lähinnä itsekseen tai tavaroille ja toimii niinku urheiluselostaja, et mitä hän aikoo tehdä seuraavaks ja minkä takia tällä kertaa.
Dialogi osuu, mutta räkänauru loistaisi poissaolollaan.
tuli sellasia fläshpäkkejä, että repesin itsekseni täällä :)
Onhan tuossakin dialogissa tiettyä syvällisyyttä... ;)
Ja mitä suulaampi likka, sen hienommalta se hiljaisuus tuntuu :)
Mut pakkohan sitä muutakin yhteistä tekemistä on olla ku vaan kotityöt ja vierekkäin kyhnyttäminen.
harrastus/toiminta tietty vois olla kiva. Ei kuitenkaan mikään mikä veis kovin suuren osan ajasta, mutta vaikka näin kesällä yhteiset reissut; vaikka teltan kanssa, vaeltamaan, melomaan, mitä vaan keksiikään. Muutenkin kaikki yhteiset kokemukset aina vahvistaa suhdetta, joten tottakai niitä kuuluu kerätä. Eihän se mikään kiva suhde olisi, jos kumpikin vaan touhuilis päivät pitkät omia juttujaan ja illalla päädyttäis samaan sänkyyn panemaan ja nukkumaan. Siitä tulee mun kokemani mukaan ero.:)
Onkohan meillä sama äiti...:)
pakkohan se on perusarjesta jotenkin saatava mieleistä. Siitä ei tule hevon helvett*ä jos oottelee vaan viikonloppuja ja lomia.
oo perusarjesta kokemusta kun vaan mun eksän kanssa koska se nyt on ainoo suhteeni.
Mutta onhan esim. seksikin sellanen asia, joka parhaimmillaan ja toimivana on odottamisen arvoinen asia.:)
Ja kumppanin kanssa voi vaikka kokata(heh, no ei mun kanssa taida onnistua:D ), käydä lenkillä/muuta liikuntaa, voi olla joku yhteinen projekti joka vaatii kummankin panostusta...jne...
Eli naisen on hyvä olla se aktiivinen osapuoli joka viihdyttää molempia ja määrää mitä tehdään?
Jotenkin on tullut sellainen fiilis, että miehet tykkää nimenomaan naisista jotka ovat sellaisia puuhakkaita puhekoneita. Sitten mukamas valitetaan kun nainen juoruaa tuntitolkulla puhelimessa sen ajan mitä ei ihmisten kanssa kasvokkain puhu, ja vaihtaa huonekalujen järjestystä joka toinen viikko. Vaikka oikeasti nää piirteet ovat miehen mielestä tosi ihkuja. xD
valitettaisi, jos joka nainen olisi valmis ihannenainen. Elämähän olisi tylsää ja liian helppoa ilman valittamista.
ei ole kokemusta yhteisestä perusarjesta ollenkaan.
Mut sitä tässä hain alunperinkin takaa, että jos nainen ei inahdakaan, niin voin hyvin kuvitella eläväni ihan niin kuin nytkin.
Käyn töissä, treenaamaamassa, syön, hillun koneella, katson töllöä, menen nukkumaan..
Ja jos on samanlainen kuin minä, ei tuommoisesta ole moksiskaan, kunnes vaan totee että "Ei tää oikeen tunnu toimivan"
Naisen kuuluukin hillua tuntitolkulla vessassa ja juoruta puhelimessa.
Musta se on vaan hauskaa.
aivan tappohauska tilanne sitten xD
kuinka hauskaa sinulla on kun maksat puhelinlaskua.
Ei mutta, noin kai se menee. Miehet valittaa siitä (koska se on tapa korostaa sitä että he itse ovat erilaisia, eli miehiä eli ei mitään akkoja), mutta ei se heitä häiritse.
maksaa naikkosen puhelinlaskun? Aika pälli saa olla.
loputtomiin kuunnella jonninjoutavaa kännykkäkälätystä? Vittu, kun siinä loppuu järkevä puhe, niin alkaa kaikkien henkilökohtaisten asioiden analysointi jokaisen kanssa, joka jaksaa yhtälailla kälättää kännykkään loputtomasti joutavia. Hienon lelun on teknologia joillekin käytettäväksi sylkenyt.
että maksaisin naisen puhelinlaskun?
Ajat ovat muuttuneet. Elin jotenkin vielä sitä aikaa, kun kotitalouksissa oli lankapuhelin.
Tutkimuksissa on nähty, että lopulta samanluonteiset lapset leikkivät toistensa kanssa.
En minä jaksa mitään kauhean puheliasta tai yliaktiivista menoa. Rauhallinen pitää olla. Mutta ei nysvä.
Eli miehekkeellä pitää olla tiettyjä luonteenpiirteitä ja tapoja, että jaksan kattella sitä pitemmän aikaa.
Pitää osata ja uskaltaa sanoa kyllä tai ei. Sellaset "ei sillä nyt niin väliä ole, tehdään niinku sä haluut" tai "päätä sä" jne. ovat raivostuttavia!
Pitää osata ja uskaltaa sanoa vastaan ja kuitenkin hallita kompromissin perusteet. Tää on ehkä kaikista tärkein. Pitää tietää mitä haluaa eikä vaan mennä narun jatkona.
ihminen kuin minä on hyvä. Joku, joka potkii muutoksiin ja vie tilanteita eteenpäin. Mä olen vähän kaavoihin kangistunut, muutoksia kammoava ja hitaasti lämpenevä persoona. Itseni kaltaiseen ihmiseen mä en tutustukaan helposti, kumpikaan ei tee aloitetta eikä vie asioita eteenpäin. Mutta täysin tuuliviiriä en jaksa, ihmistä jonka mielipiteet muuttuu jatkuvasti tai joka häslää monessa mukana eikä tee mitään loppuun asti. Niin vastakohta ei tarvitse olla. Samankaltaiset luonteenpiirteetkin on hyvä asia, tiettyyn pisteeseen saakka, riippuu vähän ihmisestä.
tähänkin, kun en näemmä nyt muutakaan aikaiseksi saa.:)
"Ihannekumppanin
luonne ja temperamentti? 27.5.2008 klo 11.28
Kaipaatko samanlaista kuin itse olet vai vastakohtaa? Kerro oma luonteenlaatusi."
Mun ihannemieheni on vakaa kuin kallio. Sellainen, joka osaa joskus tarvittaessa vähän tyynnytelläkin mua. Olen aika herkkä ihmisenä, joskin mielestäni järkevä kuitenkin siten, etten ihan päättömästi kohella. Vakaa ja viisas mies saa musta ehdottomasti lämpimän ja rakastavan naisen itselleen. Molemminpuolinen kunnioitus on tärkeää. Samaten samantyyppinen huumori.
Liian temperamettisia miehiä en jaksa ( mulla on niistä kiitettävästi kokemusta), eikä mun mieheni saa olla myöskään sellainen, että hänen itsetuntonsa vaatii erityistä jalustalle asettamista ( ei itsensä, eikä mun asettamista sellaiselle). Hänen on kuitenkin saatava mut tuntemaan itseni naiseksi isolla N:lla: muuten suhteesta ei tule mitään (miespuoliset kaverithan on erikseen...) Liian kaverimaisen olotilan jättävien miesten kanssa olenkin yleensä lopettanut tapailun aika alkutekijöihin. Se tietty sähkö ja seksuaalinen kemia suhtessa on kuitenkin oltava, tai muuten loppuu riemu turhankin lyhyeen.
Liian tuppisuisia miehiä en myöskään kestä. Mikään moottoriturpa ei tietenkään tarvitse olla, mutta koska itse olen aika eloisa, en kovin suurta yhteyden tunnetta koe miehiin, jotka puhuu naiselleen sen viis sanaa päivässä. En pidä ihmisistä, jotka jättää arvailuja tuntemuksistaan liikaa. Tunteidensa kanssa hyvin kosketuksissa olevan, tunne-elämältään vahva ja suhteessa avoin ihminen viehättää mua.
löytäneeni vastakohdan, mutta samanlainen tehotaneli sitten olikin kun ujoudestaan pääsi. Höh. Ainoa erottava tekijä on,että olen tumma ja tulinen, muru vaalea ja vakava.
olkapää, se on mun ihannekuppani. Joka jaksaa kuunnella mua, avoin ja hillitty rauhallinen mies. Luonteeltaan luja, mutta silti löytyy se pehmonenkin puoli..