onko se globaalia, laaja-alaista, menevää vai liikutko vain pienessä piirissä, samaa reittiä koti-työ-koti?
Miten haluaisit sen olevan? Riittääkö sinulle yksinkertainen elämä, kaipaatko sitä vai oletko vaelteleva virtuoosi, aina uudet tuulet puhaltaa..?
Miten haluaisit sen olevan? Riittääkö sinulle yksinkertainen elämä, kaipaatko sitä vai oletko vaelteleva virtuoosi, aina uudet tuulet puhaltaa..?
Vastaukset 28
Vanhimmat
..mukava työ, että oikeastaan minkä vaihtoehdon noista voin halutessani valita. Tällä hetkellä muutaman kaupungin väliä pörrään.
Ehkä loppupeleissä kuitenkin levoton luonne olen, jotakin uutta tarvitaan aika-ajoin.
työn jatkuva yksitoikkoisuus on pahasta, he, joilla työ muuttaa muotoaan, on mun mielestä onnellisessa asemassa.
Ja elämä muutenkin...toiset vaan hakee silti selkeetä, peruselämää, he eivät kaipaa muuta.
..toisaalta monesta muuttujasta riippuva summa. Laidasta laitaan töitä elämäni varrella tehneenä väitän että asioissa on puolensa.
Mitä vähemmän vastuullinen työ (yksitoikkoinen?), sitä helpompaa siitä on klo 16.00 irroittautua.
Samassa on se myös luonnekysymys, eri ihmiset hakevat eri asioita elämästään. Tylsäks kai tää muuten käviskin..
Kolmanneksi, muuttuuhan se yksilökin vuosien mittaan. Nyt tykkään kiireestä, adrenaliinista ja haasteista, 15 v päästä voi olla että se tympii..
helppo työ--->ei ylitöitä. Mitä vaativampi ja haasteellisempi, melko varma ylityöpuukkaus päällä..
Mun luonteelle ei sovi siirrä tämä-siirrä tähän työ. Mullakin on jonkinmoinen kirjo takana, on haasteellisia tehtäviä, suurien kokonaisuuksien hallintaa ja ajan tehokasta käyttöä, minuuttiaikataulua..
Kuitenkin paikallaan oleminen voi tuottaa vaikeuksia,vaatimuksetkaan ei ainakaan pienene elämän myötä.
kieltämättä hiukan pelottaa. Uskoisin kokevani olevani valmis jumiutumaan eli jäämään paikoilleni jonkun toisen kanssa, mutta en yksin. Niin kauan kuin oon yksin, niin niin kauan mulla on hyvä olla vain silloin kun saa olla tai edes kuvitella olevansa "vapaa".
ja vaikka välillä on liikaa pyöritystä, niin on vaan aateltava, että kamala, jos ei sitä oiskaan ollenkaan. Joten pakko painaa vaan..mut on itseensä kuunneltava, välillä.
...siinäpä se. Jos oikeasti haluaisin sen olevan jotain muuta, niin varmaankin se silloin olisi jotain muuta. Priorisointikysymys ja tällä hetkellä nuo kaksi asiaa ajaa muiden edelle.
mitä todellisuudessa haluat? Sulla ei ole haaveena lähtee töihin toiselle puolelle maapalloa,..jännittäviin ja epämääräisiin olosuhteisiin, projektitöihin? Selkee perusselämä tässä ja nyt on ok...
...mistään tuollaisesta.
oon ihan tyytyväinen, paitsi työni on perseestä.
käy työn suhteen samoja ajatuksia, vaikka tuolla aiemmin sanoinkin muuta.
Jostain syystä sitä haaveilee vapaammasta työstä, että vois itse päättää enemmän työnkuvastaan.
Jatkuva kyylääminen ja vahtinen rassaa hermoja, varsinkin jos on tottunut aiemmin siihen, että pomoakaan ei näy moneen päivään, että on luotettu työnsä tekevään henkilöön.
Hitsi, mussa on yrittäjäainesta...
en ole sitä edes viikkoon nähnyt ja työ on kyllä erittäin itsenäistä, mutta en vaan pidä siitä. Tuntuu, että se on liikaa työpöydän ääressä ja kokouksissa istumista, kilpailuttamista, neuvottelua neuvottelun perään.
Mä haluan ratkoa teknisiä pulmia, mä en halua olla mikään vitun kottorirotta.
kohta peruun sen, jonka viimeksi sanoin kehityskeskustelussa että en halua tehdä reissuhommia.
Kaikkinensa mä olen väärässä duunissa.
kait väärässä duunissa, kuten minäkin, jos kirjaimellisia ollaan.
Kyllästymiseen sanotaan auttavan irtiotto,,sen teen itse kohta :)..jo ennen lomaa.
Haluan saada etäisyyttä, miettiä asioita.
paremmin. Tosin on mulla ensi kuussa yksi muutaman päivän "seminaari".
Mutta nyt olis palaveri nukkumatin kanssa, Öitä.
....
ja tykkään yksinkertasesta systeemistä, mut aina olen valmis 'kaikkeen', joten piiristä on muodostunut väkisinkin aika laaja. Liikuskelen sinne sun tänne, kuitenkin pääsääntöisesti vain kotimaassa.
mitähän tuo nyt tarkoitti? Ihan kaikkeeko...nii ett ulkomaantytöt unohdat suosiolla :)..ettei vaan ois kinkku Brasiliassa?
Siis, mulle kyllä riittää se yks, mut aina niitä useempi on tyrkyllä. ;)
No oikeesti se tarkotti sitä, että mun elämä nyt vaan on aika liikkuvaa ja tapahtumarikasta, sellasta on ollu aina, mut mä tykkään pitää sen simppelinä. Eli, ei montaa uutta juttua kerralla, kokoajan pitää silti kuitenkin kehittyä. Tai, ei pidä kehittyä, mut haluun kehittyä. Tietoa ja kokemusta ei voi olla koskaan liikaa.
pitää kehittyä, vaan ei millään jaksais. Ja jos et kehity, putoot kelkasta...
Keskittyminen oikeisiin ja tärkeisiin asioihin oikeella aikaa on avain sana. Tuntosarvet vaan pystyssä koko ajan.
On munkin elämä ollut liikkuvaista, ja kokemusta on karttunut...sen huomaa, kun ympärillä on ihmisiä, jotka ei oo paljoo missään käyneet ja asuneet samassa paikassa, miten nurkkakuntasia he ovat.
Ja sellaisessa ympärissä ei voi kovin hyvin kehittyä, muutosvastarinta on vastassa joka paikassa.
mut sama asia kuitenkin. En ole ikinä välittänyt kelkasta putoomisesta. Joko mä oon jo niin kauan sitten tippunu siitä, ettei mul ole hajuakaan missä se menee, tai sit ne kelkassa istujat tulee jossain kaukana mun takana, en tiiä, enkä välitä, mut tidenjanoni on loputon ja, että sitä saisin jollain tasolla tyydydettyä, ni siks tapahtuu väkisinkin kehitystä.
Mut nyt, huomenna(kin) on raju päivä. Öitä.
on raha, päällimmäisenä. Vaikka miten pehmeitä arvoja koitan itsestäni löytää, oon jotenkin rakennutektu sisäsyntyisesti rahanhimoiseksi työmyyräks ja ovelaksi bisnekswomansi, siis kuulostaa itsestänikin hassulle. Mutta näin minut on joku joskus määritellyt. Kait se on uskottava.
Itsestään voi yllättävästi löytää uusia piirteitä, ei olekaan sitä mitä on luullut olevansa.
Mut öitä vaan, halinalle kainaloon ja unten maille....
Muuten kohtuullisen tavanomaiset ja selkeät kuviot elämässä, mitä nyt ainakin tanssin ja sen ohella musiikin parissa puuhastelu tuo tosi virkistävää vaihtelua arkeen. Matkustan ja kuljen luonnossa silloin kun vain voin, tosin käytännön olosuhteiden takia vähemmän kuin luonto- ja matkakuvaukseen erikoistunut poikaystäväni, mikä taas on ollut välillä aika hankalaa suhteen kannalta.. :/ Ystäviä on kehkeytynyt muutamasta eri maasta ja he ovat luonnollisesti osaltaan avartaneet maailmaani 'globaalimmaksi'..
on aina avartavaa. Ei kovin paljon kokemuksia, mutta kuitenkin, äskettäin tapasin vieraita toiselta puolelta maapalloa,...halusivat tavata mut uudelleen :)
Luonto on unohtunut minulta, vaika äsketäin löysin lenkillä harvinaisia kasveja ja ihmeellisiä pensaista..avartaa sekin, on elämys. Ei ne jutut niin monimutkasia tarvii olla.
tänne.
Vetäsen itteni hirteen jos mietin elämääni. Älkää pakottako!!
ei nii vakavasti...tää on ihan vastapainona kaikella vakavuudellaan.
Sanoo pohtija-cookos, välillä vakavoituen....
sekaista, ei mitään rutiinia.
Pääruoka-aika voi heitellä aamu 10.00 ja ilta 20.00 välillä.
Jos joku pyytää mukaan maailman ympäri ja kustantaa matkan. Ei kun menoksi.
tasapainoa menevän ja yksinkertaisen elämän välillä. Paikoillaan en jaksa liian pitkään olla, haluan mennä, tehdä ja kokea, mutta silti haluan pystyä nauttimaan pienistä asioista ja välillä vain nauttia olosta ilman sen suurempia suunnitelmia.
Noin se on aina ollut. Mä rakastan lähtemisen fiilistä, uusien asioiden oppimista, uusien paikkojen näkemistä, uusiin ihmisiin tutustumista, mutta tarvitsen myös tietynlaisen perusturvan ja vakauden elämääni. Ristiriitaista ehkä, mutta mä oon löytänyt aika hyvän tasapainon kaiken välillä.