Minua on aina kiinnostanut luovuuden ja huumorintajun yhteys. Ne liittyvät hyvin vahvasti toisiinsa ja olen sitä mieltä, että huumorintajuinen (siis oikeasti sellainen, ei mauton tai lattea) henkilö on henkisesti erittäin kehittynyt ihminen. Hän on kehittynyt sellaiselle henkiselle tasolle joka menee korkeammalle kuin raakaa älyä käyttävillä (korkean ÄO:n omaavat esimerkiksi). Ihmiset jotka löytävät jotain humoristista elämän jokaisesta hetkestä, nauttivat siitä, ja ovat positiivisia, sekä pärjäävät elämässään ovat älykkäitä, empaattisia ja huumorintajuisia. He omaavat ainutlaatuisen mielikuvituksen joka antaa edellytyksiä luovuudelle sekä uuden keksimiselle. Huumorintaju on loistava esimerkki luovuudesta; uusi ja omaperäinen vitsi naurattaa aina jos sen kertoja on osoittautunut älykkääksi, sympaattiseksi (/empaattiseksi) ja ajattelevaksi yksilöksi.
Voi toki olla että huumori on suojautumiskeino, jota nämä älykkäät ihmiset käyttävät kaiken tämän älyttömyyden ja turhuuden keskellä selviytyäkseen. Huumori yhdistää ihmisiä. Huumorintaju on ainoa sellainen positiivinen ominaisuus ihmisessä, jota ei voida koskaan käyttää hyväksi tai kääntää sinua vastaan.
Tällaisen loistavan pätkän löysin netistä:
"Älykkään lapsen tulee oppia sietämään muita ihmisiä siitä huolimatta, että he ovat erilaisia kuin hän itse. Lapsen voi olla suorastaan tuskallista huomata, että muut eivät ole vähäänkään kiinnostuneita siitä, mikä hänestä on tärkeää. Maailmanparantaminen ei näytä kiinnostavan aikuisia, jotka lisäksi ovat usein epäjohdonmukaisia ja moraalittomia ja perustavat auktoriteettinsa liian usein pelkkään valtaan. Älykkäästä lapsesta saattaa huonojen kokemustensa myötä kehittyä kyyninen, muita halveksiva, aggressiivinen, uppiniskainen ja sopeutumaton, ellei hän opi sietämään typeryyttä, jota näkee ympärillään. Yksi keino, johon lapsi voi turvautua, on huumori, joka on usein tyypillistä älykkäille ihmisille."
Voi toki olla että huumori on suojautumiskeino, jota nämä älykkäät ihmiset käyttävät kaiken tämän älyttömyyden ja turhuuden keskellä selviytyäkseen. Huumori yhdistää ihmisiä. Huumorintaju on ainoa sellainen positiivinen ominaisuus ihmisessä, jota ei voida koskaan käyttää hyväksi tai kääntää sinua vastaan.
Tällaisen loistavan pätkän löysin netistä:
"Älykkään lapsen tulee oppia sietämään muita ihmisiä siitä huolimatta, että he ovat erilaisia kuin hän itse. Lapsen voi olla suorastaan tuskallista huomata, että muut eivät ole vähäänkään kiinnostuneita siitä, mikä hänestä on tärkeää. Maailmanparantaminen ei näytä kiinnostavan aikuisia, jotka lisäksi ovat usein epäjohdonmukaisia ja moraalittomia ja perustavat auktoriteettinsa liian usein pelkkään valtaan. Älykkäästä lapsesta saattaa huonojen kokemustensa myötä kehittyä kyyninen, muita halveksiva, aggressiivinen, uppiniskainen ja sopeutumaton, ellei hän opi sietämään typeryyttä, jota näkee ympärillään. Yksi keino, johon lapsi voi turvautua, on huumori, joka on usein tyypillistä älykkäille ihmisille."
Vastaukset 3
Vanhimmat
Luovuus ja huumorintaju - huumorintaju ja älykkyys.
Älykkyyttä voidaan mitata monella mittarilla ja luovaa toimintaa voi löytää monelta osa-alueelta.
Eikö tänne joku viisaana itseään pitänyt kirjoittanut huumorista että se saattaisi olla myös hyökkäys. Saattaisin käsittää tämän niin että ihminen tällöin käyttää rajattuja kommunikaatio resurssejaan. Toisaalta olen tavannut myös lahjakkaita taiteilijoita joilla on erinomaisen eriskummallinen huumorintaju mutta kanssakäymisissä muihin ihmisiin se saattavat olla hyvin vaihtelevia käytökseltään.
Jotkut ihmiset heittävät huumoria itkun sijaan. Toisille hyvä huumori voi pelastaa päivän. Ihmisen älykkyysosamäärän ja huumorin yhteyttä on vaikeaa todistaa koska ÄÖ:a mitataan niin monin eri testein.
Älykkäät ihmiset käyttävät huumoria ilon luomiseen, tyhmät sen hävittämiseen. (vrt. esim. kiusaajat, jotka puolustelevat käyttäytymistään väittämällä ilkeitä sanojaan "vitsiksi")
Entä jos huumori vastaanotetaan väärin? Tai jos sanoma ei ollut tarkoitetukkan huumoriksi vain suoraan tiedoksi. Onko näillä mitään eroa loppujen lopuksi.