Kävin juuri kuuden kuukauden tarkastuksessa, pienen rintasyöpäleikkauksen jälkeen. Kerroin lääkärille (sama, joka minut leikkeli), että kyhmyt, jotka ilmaantuivat leikkauksen jälkeen olivat yhä siellä. Hän oli tarkastanut ne jo kolmesti. Koskaan hän ei sanonut, mitä ne hänen mielestään olivat. Kysyin nyt, arveliko hän niiden aiheutuneen bipsista tai leikkauksista. Ei, kuulemma. "Tällaisia pahkuroita on rinnassa ihan yleisesti." Ei siis sopinut uskoa, että tunsin omien rintojeni rakennetta sen verran, että tiesin niiden muuttuneen leikkausten jälkeen. Hän kokeili niitä taas. Ne olivat siellä, mutta hän arveli suuressa viisaudessaan, että toisessa rinnassa oli samanlaiset pahkurat, vaikka niin ei ole.
Sitten kerroin hänelle, että olin hyvin huolissani lymfodeeman mahdollisuudesta. Saan jatkuvasti naarmuja käsivarteeni työni takia. Kysyin riskin suuruudesta. Hän kertoi, että joku oli saanut turvotusta hyttysenpiston takia. Ja hän hymyili! Aivan kuin asia ei olisi ollut mitenkään tärkeä, vaan paremminkin huvittava.
Sanoin hänelle, että olin hyvin pettynyt siihen, ettei ennen ensimmäistä leikkausta edes mainittu, että ehkä tarvittaisiin toinen leikkaus (se oli viiden millin tuumori), ja imusolmukkeiden poisto. Sanoin, että jos olisin tiennyt kaiken tuon ennen ensimmäistä leikkausta, olisin kieltänyt poistamasta solmukkeita, ja kaapimaan tarpeeksi lihaa kasvaimen ympäriltä, ettei tarvinnut toisen kerran aukoa haavaa.
Hän vain jatkoi omahyväistä hymyilemistään ja sanoi, että kyllä he kertoivat. Se on valhe. En ollut koskaan edes kuullut sanaa lymfodema ennen kuin ensimmäisen leikkauksen jälkeen, ja sitten, kun siitä kerrottiin, kaavakkeet annettiin allekirjoitettaviksi siltä istumalta, ja toinen leikkaus oli neljän päivän päästä.
Voin pahoin ajatellessani, että joudun tapaamaan hänet taas kolmen kuukauden päästä. Hän ei kunnioita minua sen verran, että ymmärtäisi minun tietävän, mitä puhun. Ja hän oli niin taitamaton, ettei antanut tarpeeksi tietoa. Häntä kiinnostaa vain se, että hän voi näyttää lomaketta, jossa on allekirjoitukseni, jos esitän syytökseni julkisesti. Siinä väitetään, että olin täysin informoitu. Allekirjoitin sen lukematta! Hänelle potilas on vain oikeusriski, ei ihminen.
Mitä te arvelette tuollaisesta lääkäristä?
Sitten kerroin hänelle, että olin hyvin huolissani lymfodeeman mahdollisuudesta. Saan jatkuvasti naarmuja käsivarteeni työni takia. Kysyin riskin suuruudesta. Hän kertoi, että joku oli saanut turvotusta hyttysenpiston takia. Ja hän hymyili! Aivan kuin asia ei olisi ollut mitenkään tärkeä, vaan paremminkin huvittava.
Sanoin hänelle, että olin hyvin pettynyt siihen, ettei ennen ensimmäistä leikkausta edes mainittu, että ehkä tarvittaisiin toinen leikkaus (se oli viiden millin tuumori), ja imusolmukkeiden poisto. Sanoin, että jos olisin tiennyt kaiken tuon ennen ensimmäistä leikkausta, olisin kieltänyt poistamasta solmukkeita, ja kaapimaan tarpeeksi lihaa kasvaimen ympäriltä, ettei tarvinnut toisen kerran aukoa haavaa.
Hän vain jatkoi omahyväistä hymyilemistään ja sanoi, että kyllä he kertoivat. Se on valhe. En ollut koskaan edes kuullut sanaa lymfodema ennen kuin ensimmäisen leikkauksen jälkeen, ja sitten, kun siitä kerrottiin, kaavakkeet annettiin allekirjoitettaviksi siltä istumalta, ja toinen leikkaus oli neljän päivän päästä.
Voin pahoin ajatellessani, että joudun tapaamaan hänet taas kolmen kuukauden päästä. Hän ei kunnioita minua sen verran, että ymmärtäisi minun tietävän, mitä puhun. Ja hän oli niin taitamaton, ettei antanut tarpeeksi tietoa. Häntä kiinnostaa vain se, että hän voi näyttää lomaketta, jossa on allekirjoitukseni, jos esitän syytökseni julkisesti. Siinä väitetään, että olin täysin informoitu. Allekirjoitin sen lukematta! Hänelle potilas on vain oikeusriski, ei ihminen.
Mitä te arvelette tuollaisesta lääkäristä?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Potilas on vain tietämätöntä materiaa, johonka lääkäri tietojaan soveltaa?
Voin ihan hyvin jättää aikuisen ihmisen roolin kotiin noihin tarkastuksiin mennessäni. Mitä hyötyä tuollaisesta tutkimuksesta on? Miksi tuhlata minun aikaani ja julkisia varoja kysymällä kysymyksiä, joihin saatuja vastauksia ei oteta tosissaan. Pahkurat sen kun kasvaa, enkä vieläkään tiedä, mitä ne ovat. Tuskin ne kasvaimia on - läpivalaisu oli pari viikkoa sitten, ja se oli ok - mutta että seurausta leikkauksista? Ei toki.
Eikä tuo edes ole mikään iso ongelma. Se käsivarren turpoamisvaara on. Shokissani en sitä osannut kahdessa minuutissa funtsata ja arvioida perinpohjin, ja huitaisin allekirjoitukseni ajattelematta. Siinä tein virheen. Lääkärin olisi pitänyt sen verran tuntea asioita, että olisi käskenyt lukea asiasta enemmän, ennenkuin tein päätöksen. Kaikessa oli manipuloinnin maku. Ja miksi niin kiire? Joka paikkaanhan on kuulemma jonot. Miksen saanut jonottaa tarpeeksi, että olisin ehtinyt ottaa asiosita selvää?
painostettu tai olet ollut sellaisessa tilassa, että et ole tajunnut mitä teet, niin sopimukset saatetaan voida purkaa. Kannattaa kysyä lakimieheltä.
Kokemuksesi vahvistavat käsitystä, että lääkärit ovat kaikkein ammattitaidottomin ja ylimielisin ammattiryhmä.
leikkaukset olivat molemmat vain muutaman päivän kuluttua siitä, kun allekirjoitukseni pyydettiin. leikkaukset tehtiin jo kuukausia sitten. Ei sitä imusolmuketta sinne enää takaisin saa - poistettu mikä poistettu. Sen puoleen en ehkä korvausta saisi, enkä kyllä ole korvausta hakemassakaan, koska olin silloin niin shokissa, että toistelin vain, että en halua ajatella näitä asioita, päättäkää te. Ja lääkäri suuressa viisaudessaan päätti.
Jos hän myöntäisi, ettei hänen menetelmänsä ollut paras mahdollinen, se riittäisi minulle. Mutta se ei tule kuuloonkaan. ilmeisesti.
tule kuuloonkaan! Lääkäri on arvoasteikossa heti Jumalan jälkeen.
Mutta kun tapahtuu virhe, niin levitellään käsiä ja sanotaan "Ei me mitään Jumalia olla!"
Usein vasta leikkauksessa nähdään, mitä siellä joudutaan tekemään ja lopulliset patologin lausunnot tulevat jälkikäteen. Eli usein uusintaleikkauksen tarve ilmeneekin sitten hieman myöhemmin.
Et ole tyytyväinen lääkäriisi, vaihda lääkäriä tai jätä menemättä sinne.
allekirjoittaa mitään lukematta. Sehän on hölmöä.
Sinä allekirjoitit paperin. Ja jos et ole holhouksen alaisena, niin allekirjoituksesi on virallinen. -Opettele lukemaan paperit ennen kirjoittamista.
On hyvin tyypillistä, että vakavan terveydellisen tapahtuman yhteydessä ihmiset rupeavat purkamaan pelkojaan ja pahaa oloaan täysin toissijaisiin asioihin. Esimerkiksi jos omainen on menehtynyt kolarissa, ruvetaan riitelemään hoidon yhteydessä leikatuista vaatteista.
Tässäkin sinulta on mitä ilmeisimmin hoidettu tautia, joka vielä muutama vuosikymmen sitten vei varmuudella hautaan parissa vuodessa. Sittemmin naisten turhamaisuuden takia on ruvettu minimoimaan leikkauksen laajuutta, joka johtaa siihen, että rintaa pienennetään pala palalta leikkauslöydöksistä saadun tiedon mukaan. Ennen vietiin koko rinta pois samantien ja kainaloimusolmukkeet myös. Koska rintasyöpä leviää imuteiden kautta on täysin selvää, että niihin puututaan leikkauksessa, eikä kanavat ole enää ennallaan. Yleensä vaiva on pieni, varsinkin verrattuna siihen, että ilman sitä viikatemiehen käynti olisi paljon lähempänä. Sinun naarmualttiudellakaan ei ole mitään muuta merkitystä kuin että se, että koska otit asian esille, kertoo siitä, että et ymmärrä alkuunkaan mistä tässä on kyse.
"Sinäkö pelastit poikani koskesta?-Joo,minähän se. -Ju--lauta, missä on pojan pipo, mihin hävitit sen???"
ehkäisyksi on tiedetty jo kymmeniä vuosia.
leikataan rinnat pois heti, kun lapset on ruokittu.
menetelmä eikä se ehkäise muuta kuin rintasyöpää.
"Sinun naarmualttiudellakaan ei ole mitään muuta merkitystä kuin että se, että koska otit asian esille, kertoo siitä, että et ymmärrä alkuunkaan mistä tässä on kyse."
Lymfedema ei 'altista' naarmuille, vaan naarmut ja hyttysenpistot altistavat tulehduksille, joita vahingoitettu käsivarsi ei enää välttämättä pysty käsittelemään, vaan turpoaa, jopa pysyvästi.
Et taida itse tietää lymfedemasta (mikä edes lienee suomeksi) paljoa. Ja useimmat eivät. Minä en ollut koskaan edes kuullut sitä sanaa ennenkuin juuri ennen toista (huom: toista) leikkausta.
Koko juttuni itu on: Minulle olisi pitänyt selvittää kaikki nämä mahdollisuudet ENNEN ensimmäistä leikkausta. Ennen ENSIMMÄISTÄ leikkausta. Jotta olisin voinut tehdä informoidun päätöksen loppuelämäni terveydestä.
Ymmärsitkö nyt?
koskaan pitänyt saada syöpää.
Ota selvää mistä Otto Warburg sai Nobelin palkinnon vuonna 1931.
"The Warburg effect is the observation that most cancer cells predominantly produce energy by glycolysis followed by lactic acid fermentation in the cytosol, rather than by oxidation of pyruvate in mitochondria like most normal cells. This occurs even if oxygen is plentiful. Otto Warburg postulated that this change in metabolism is the fundamental cause of cancer, a claim now known as the Warburg hypothesis. Today it is known that mutations in oncogenes and tumor suppressor genes are the fundamental cause of cancer. The Warburg effect may simply be a consequence of damage to the mitochondria in cancer, or an adaptation to low-oxygen environments within tumors, or a result of cancer genes shutting down the mitochondria because they are involved in the cell's apoptosis program which would otherwise kill cancerous cells."
Mutta en löytänyt mistään, mikä tuon kaiken aiheuttaa, ja miten sen voi estää. Välttämällä sokeria?
glukoosilla.
Paras keino syövän ehkäisyksi on noudattaa vähähiilihydraattista ruokavaliota.
Glukoosilla. Aivosolut ovat erityisen herkkiä glukoosinpuutteelle. Ja sen huomaa.
mukaan asia ei ole noin.
Mukaan asia on niin. Aloita Krebsin syklistä ja mieti, miten hyvin se toimisi muulla polttoaineella kuin glukoosilla.
jos se ei toimi käytännössä. Mitä sanot tähän?
Olisit siis mieiluummin kuollut rintasyöpään, kuin kärsinyt mahdollisesti turpoilevasta kädestä? Miksi ihmeessä menit toisen leikkaukseen, jos elämäsi ei kerran enää ole elämisen arvoista?