Rasvarajoitettu dieetti

NNR2004 RASVOISTA
suomennosta, koska tässä NNR2004 laitoksessa on muutamia yksityiskohtia, mitkä eivät aiemmassa NNR1996 ole mainittuna. On tullut lisää tutkimustuloksia ja hieman muuntelua suosituksiinkin.
Luku 11.
Apunumerot
11.1. Johdanto s.157
11.2. Fysiologia ja metabolia S.157.-158
Triglyseridit, glyseroli ja rasvahapot
SFA, MUFA, PUFA
Δ-pääty ja omega-pääty ( n-pääty)
Trans-rasvahapot
Konjugoituneet linolihapot (CLA)
Fosfolipidit ja kolesterolit, kasvisterolit
Lipoproteiinit rasvan kuljettajina

11.3.1. Essentiellit rasvahapot (EFA).Yleistä. S. 160-
11.3.2. . Fysiologia ja aineenvaihdunta (EFA)
11.3.3. EFA puute
11.3.4. EFA saannin yläraja ja toksisuus
11.3.5. EFA arvioitu tarve ad s.162)
11.4. Ravinnon rasvat ja terveys
11.5. Suositukset ( S. 166-
11.5.1 Aikuisten ja yli 2 vuotiaitten lasten rasvasuositukset
11.5.2. 6-23 kk ikäisten lastetn rasvasuositukset
11.6. Ravinnon rasvalähteet ja rasvojen saanti – 169).
.

11.1 JOHDANTO
Rasva tarjoaa elimistölle tiiviissä muodossa olevaa energiaa. Kehon solujen kalvoissa on rasva-rakenteita, lipidejä, kuten fosfolipidejä (PL) ja kolesterolia.
Triglyseridejä (TG) aineenvaihdunta kerää rasvakudoksena energiavarastoksi.
Ravintorasva antaa energian ohella välttämättömiä, essentiellejä rasvahappoja ( EFA) ja rasvaliukoisia vitamiineja A, D, E ja K.
.
11.2. RASVOJEN FYSIOLOGIA JA AINEENVAIHDUNTA
.

TG, GLYSEROLI, RASVAHAPOT
Useimmat luonnostaan esiintyvistä rasvoista ovat neutraalirasvaa: triglyseridiseoksia (TG), jotka ovat muodostuneet yhdestä glyserolimolekyylistä, mikä on esteröityneenä kolmeen rasvahappoon. Nämä rasvahapot (FATTY ACID, FA) ovat pääasiassa pitkäketjuisia ( long chain, LC), 16-18 hiiliatomia (C) sisältäviä.
Ravinto sisältää myös paljon esteröitymättömiä rasvahappoja ( Fatty Acids, FA).
Triglyseridien painosta on yli 90% näitä rasvahappoja.
Rasvahappojen vaikutus riippuu monesta eri seikasta: niiden hiiliketjun pituudesta, tyydyttämättömyyden asteesta, kaksoissidosten (=) lukumäärästä ja niiden sijainnista sekä rakenteesta hiiliketjussa; myös jossain määrin siitä, mihin kolmesta triglyseridin hiiliatomista rasvahappo liittyy (n1, n2, n3).

Tyydytetyt rasvahapot (SFA) ja yksittäis ja moni tyydyttämättömät rasvahapot ( MUFA ja , PUFA)
SATURATED FATTY ACIDS =SFA
MONO UNSATURATED FATTY ACIDS =MUFA
POLY UNSATURATED FATTY ACIDS =PUFA

Tyydyttämättömille rasvahapoille (UFA, unsaturated fatty acids) on tyypillistä kaksoisidokset ja niitten mukaan ne nimetään tarkemmin
Kertatyydyttämättömät eli yksittäistyydyttämättömät rasvahapot ( monounsaturated fatty acids, MUFA) sisältävät vain yhden kaksoissidoksen(=).
Monityydyttämättömät rasvahapot ( polyunsaturated fatty acids, PUFA) voivat sisältää 2-6 kaksoissidosta.
.

Rasvahapoilla on Delta pää ( Δ) ja metyyli-pää eli omega-pääty ( n-pääty)

Kaksoissidoksen asema voidaan laskea joko delta-päästä (Δ) alkaen eli siitä päästä, jossa hiiliketjun karboksyyliryhmä-COOH sijaitsee. Mutta laskut voi alkaa myös toisesta päästä, jossa on metyyliryhmä (CH3-) Sitä päätyä tarkoitetaan merkinnällä n- tai omega-.

Tyydytetyllä rasvahapoilla ei ole kaksoissidoksia hiiliketjussaan ( saturated fatty acids, SFA), (joten niitä ei kuvata omega-nimellä).

Ihmiskeho pystyy syntetisoimaan omasta takaa tyydytettyjä rasvahappoja (SFA) ja kertatyydyttämättömiä rasvahappoja (MUFA).
Rasvahappojen synteesi kehossa alkaa kahden hiilen etikkahaposta käsin (C2:0).
.
Mutta monityydyttämättömiä PUFA- rasvahappoja tarvitaan ravinnosta käsin. Näihin kuuluu n-6- linjalta LINOLIHAPPO sarjoineen ja n-3 linjalta alfa-LINOLEENIHAPPO sarjoineen.
( siis omega-6 ja omega 3- rasvahapot). Mutta kun näitä on saatu kehon soluun sisälle ” alkumolekyyliksi” kehossa on kyllä jalostusentsyymejä, jotka pystyvät jalostamaan näitä edelleen ( pidentämään ja asettamaan kaksoissidoksia lisää , jolloin saadaan tiettyä cis-cis-struktuuria, johon keho pyrkii, jotta taas toinen entsyymijärjestelmä saisi otetta tästä tärkeästä uuden reaktioketjun alkumolekyylistä, kuten arakidonihappo C20:4 n-6.
Entsyymiryhmät ovat stereospesifisiä. niiden täytyy tunnistaa jokin tietty molekyylihahmo jotta ne voivat alkaa aktivoitua toimiin.
.
.

TRANS-RASVAHAPOT ja niitten ISOMEERIT
Luonnostaan tyydyttämättömiä cis-rakenteisia rasvahappoja on kasveissa ja kaloissa. Mutta niiden pehmeä taipuisa cis-ja cis-cis-muoto voi kemiallisessa käsittelyssä ja rasvoja kovetettaessa muuttua trans ja cis-trans- muodoiksi. Silloin niistä tulee jäykkiä trans-isomeerejä. Myös bakteerit voivat muuttaa niitä trans-isomeereiksi märehtijöitten ruoansulatusjärjestelmässä.
Pieniä määriä trans-rasvahappoja kuten delta11-trans-vakseenihappoa (n7- linjan C18:1 kertatyydyttämätöntä öljyhappovarianttia, Δ11-trans vaccenic acid) esiintyy lehmän maidossa ja lihassa, lampaissa ja vuohissa.
Teollisesti kovetetut öljyt sisältävät erilaisia rasvahappojen trans-isomeerejä kuten Δ8-, Δ9- Δ10 isomeerejä, mutta myös vakseenihappoa, Δ11.

( Esim Vakseenihappo ( n7-pääty) C-C-C-C-C-C-C=C -C-C-C-C-C-C-C-C-C-COOH (Δ11-pääty)./lb

Eri trans-rasvahappojen isomeerien metabolisia vaikutuksia ei ole tutkittu erikseen ihmiseltä. Mitä tulee trans-rasvahappojen saannin ja koronaaritautien riskin keskeiseen korrelaatioon tutkimukset eivät ole voineet erottaa märehtijäperäisten ja teollisten trans-rasvahappojen suhteen mitään selviä eroja. Ravinnon transhappojen päälähteet ovat meijerituotteet sekä pakastetut ja teollisesti tuotetut rasvaiset ruoat, joissa on osittain kovetettuja rasvoja.
.

KONJUGOITUNEET LINOLIHAPOT, CLA
Erityinen trans-rasvahapporyhmä ovat konjugoituneet linolihapot ( CLA, conjugated linoleic acids), joita märehtijöitten mahabakteerit muodostavat, lisäksi niitä muodostuu elimistossä kun trans-muotoiset öljyhapot ( trans-C18:1) desaturoituvat eli saavat lisäkaksoissidoksen siirtyen linolihappojohdannaisten joukkoon trans-C18:2).
Eläinkokeissa on havaittu antikarsinogeenista vaikutusta eli tehoa syöpää vastaan maitorasvojen eräällä hallitsevalla trans-rasvahappoisomeerillä cis-9, trans-11- linolihapolla (CLA).
Koe-eläimillä on havaittu myös kemiallisesti tuotettujen konjugoitujen linolihappjen, CLA- isomeeriseosten vähentävän rasvakudosmäärää ( fat mass) ja lisäävän rasvattomien kudosten määrää.( lean body mass). Ihmisessä vaikutukset eivät ole niin huomattavia.
Rasvakudosvaikutuksia näyttää tekevän trans10-cis12-CLA-isomeeri. Saman isomeerin on havaittu lisäävän insuliiniresistenssiä ja C-reaktiivisen proteiinin (CRP) tasoja ihmisellä
..

FOSFOLIPIDIT ja KOLESTEROLIT, KASVISTEROLIT
Triglyseridien (TG) lisäksi ravintorasva tarjoaa fosfolipidejä (PL) ja kolesterolia. Kaikkein tavallisin ravinnossa tuleva fosfolipidi on fosfatidylkoliini (PC) eli lesitiini.
Niin kolesterolia kuin fosfolipidejäkin tulee eläinperäisestä ravinnosta ja niitä syntetisoituu myös ihmisen omassa elimistössä. (Ne ovat ihmiskeholle tärkeitä synteesejä)
Kasvit sisältävät KASVISTEROLEJA, lähinnä tyydyttämättömiä sitosterolejaa ja kampesteroleja, jotka imeytyvät huonosti ( vain 5-15 %:sti) ihmisen suolistosta, mutta niillä on vuorovaikutusta ihmisen kolesterolin imeytymiseen. Näitä steroleja vastaavien tyydyttyneiden sterolien, sitostanoli ja kampestanoli, imeytyminen on vielä huonompaa, 1-3 %:ista.
.

LIPOPROTEIINIT rasvan kuljettajina

Suolistossa TG( triglyseridit) hydrolysoituvat lipaasientsyymeillä monoglyserideiksi (MG) ja rasvahapoiksi (FA), jotka yhdessä sappisuolojen , lysofosfolipidien (LPL) ja esteröitymättömän kolesterolin kanssa muodostavat sekamisellejä, joista käsin sitten sulatettavat ravintorasvat imeytetään ohuessa suolessa. Osa rasvasta kuljetetaan imusuoniteitse kylomikroneissa. Tätä tietä menee mm K1 vitamiini.
Rasva ei ole vesiliukoista ja sen takia se tarvitsae verenkierrossa kuljetusta varten lipoproteiinipartikkeleita (Lp) Lipoproteiinien ydinosa on triglyserideistä (TG) ja esteröityneestä kolesterolista (KE) . Partikkelien pintarakenne muodostuu vapaasta kolesterolista, fosfolipideistä (PL) ja proteiineistä. Lipoproteiinit jaetaan tavallisesti neljään luokkaan niiden tiheyden mukaan( density).
Kylomikronit (CM) – näitä menee imusuonia myöten.
VLDL ( Very low density lipoprotein): Tässä on paljon triglyseridejä.
LDL ( Low density lipoprotein): sisältää kaksi kolmasosaa kiertävästä kolesterolista.
HDL ( High density lipoprotein): ” Hyvä kolesteroli” on tässä HDL- osassa.
Ateroskleroosin riskitekijä on LDL.- kolesteroli, ” paha kolesteroli”.
Jos HDL-kolesterolin osuus on korkea ja suhdeluku LDL/HDL on matala , tämä merkitsee alentunutta ateroskleroosin riskiä.

”11.3.1. ESSENTIELLIT RASVAHAPOT ( Essential Fatty Acids, EFA). Yleistä.
Ravinnon essentielleihin eli välttämättömiin rasvahappohin kuuluu monityydyttämättömät n-6- linjan ja n-3- linjan rasvahapot. Normaalisti näitä edustaa ruoassa kasviperäinen LINOLIHAPPO ja alfa-LINOLEENIHAPPO. Niitä ei muodostu ihmiskehossa.
Niillä on tärkeitä fysiologisia funktioita elävässä organismissa.
Ihmisen kehosta puuttuu sellainen entsyymi, joka voisi tehdä kaksoissidoksia rasvahappohin kohtiin delta-11 ja delta -13. Jos olisi tällaista Δ11-desaturaasia ja Δ13-desaturaasia, niin oma keho voisi jalostaa kehon tuottamista rasvahapoista linoli- ja alfalinoleenihappoa.
LINOLIHAPPO asettuu kehossa esim ihon keramideihin, mikä pitää yllä ihon vettä läpäisemätöntä estekerrosta. (Kommentti: Kehon omien ihovahojen ja solukalvojen ansiosta ihmisellä ”ei sada läpi” ja ihminen voi esim. uida miltei kuin vesilintu- vesi tippuu pois ja haihtuu iholta ! / lb).
Tällainen ihokerros suojaa ihon alla olevia kudoksia liialta sisäveden haihtumiselta ja transepidermaaliselta nesteenmenetykseltä ja siltä energianmenetykseltä, mikä vedenhaihtumiseen ( evaporation) liittyy.

KASVISOLUSSA on sellaista Δ12-desaturaasia, jolla öljyhaposta (n.-9 C18:1) saa linolihappoa ( n-6 C18:2) ja myös Δ15 desaturaasia, jolla edelleen kasvisolu tekee alfa-linoleenihappoa ( n-3 C18:3).
.

11.3.2. ESENTIELLIEN RASVAHAPPOJEN FYSIOLOGIA JA AINEENVAIHDUNTA (EFA)
Sekä linolihappo että alfa- linoleenihappo, joita kasviöljyistä saa, voivat pidentyä ( elongoitua) ja saada lisää kaksoissidoksia ( desaturoitua) kehossa.

LINOLIHAPPO
n-6 linjan linolihappo ( LINOLEIC ACID) merkitään C18:2. Siinä on 18 hiiltä ja kaksi kaksoisssidosta. Se muuttuu kehossa esim seuraaviin muotoihin:
n- 6 linjan C18:3 gamma-linoleenihappo,GLA
n-6 linjan C20:3 homogammalinoleenihappo, DHGLA, tämä antaa säätelyä eikosanoidikaskadiin.
n-6 linjan C20:4 arakidonihappo, eikosatetraeenihappo, AA. Eikosanoidikaskadin lähtökohta.

(Kommentti:Tämä arakidonihappo on essentiellin aminohapon yksi tärkeä ”kehityksen huippu”, ja tätä kaikki kehon solut haluavat ja sitä varastoivat kalvorakenteisiinsa, koska siitä saa kaikkea mahdollista paikallista korjausapua (EIKOSANOIDIKASKADIN avulla). Mutta tämä olisi yksinään potentiellin aggressiivinen molekyyli, joten sitä tasapainottavaa molekyylilinjaa saadaan ympäriltä n-3 tai n-9 linjoista tai kehon tavallisista tyydytetyistä rasvahapoista. Tämän essentiellin hapon n-6 sarjan määrä on säädettävissa ravintoteitse. Lääketehtaan kamppailevat löytääkseen auttavat lääkkeet arakidonihappojärjestelmän ylireaktiivisuuteen eikosanoidijärjestelmän jokaiseen vaiheeseen erikseen. Hermostossa arakidonihappoa varastoidaan kaikkiin fosfolipideihin ja sillä on ns ANADAMIDI- ja rasvahappoetanolaminitiensä, AEA )..
.

ALFA-LINOLEENIHAPPO
Alfalinoleenihaposta tulee seuraavia pitempiä happoja:
n-3 linjan C18:3 alfa-linoleenihappo
n-3 linjan C18: 4 ( delta-6 desaturaasilla muodostunut)
n-3 linjan C20:4 ( elongaasilla muodostunut)
n-3 linjan C20:5 EPA ( delta-5 desaturaasilla muodostunut).
tämä antaa myös eikosanoidikaskadiin sääteleviä molekyylejä.
n-3 linjan C22:5 DPA,( elongaasilla muodostunut)
n-3 linjan C24:5 ( elongaasilla muodostunut)
n-3- linjan C24: 6 ( delta- 6 desaturaasilla muodostunut)
n-3 linjan C22:6 DHA muodostuu rajoitetussa määrin betaoksidaatiolla edellisestä.
.

EIKOSANOIDIKASKADI
Näistä 20 hiilen ketjuisista (20 = eikosa) rasvahapoista on muodostunut biologisesti aktiiveja rasvahappojohdannaisia entsyymijärjestelmillä tuottava ryhmä. Näitä eikosanoideja ovat prostaglandiinit (PG), prostasykliinit, leukotrieenit (LT),( tromboksaanit (TX) ja eräs osittain vielä merkitykseltään melko tutkimatonkin sivuhaara lipo-oxygenaasituotteet LX /lb ). Prostaglandiinit, prostasykliinit ja leukotrieenit (LT) osallistuvat verenpaineen säätelyyn , munuaistoimintaan, veren hyytymiseen, tulehduksellisiin ja immunologisiin reaktioihin ja muihin kudostoimintoihin.
Lisäksi solukalvojen tärkeänä rakenneosana toimii eri fosfolipideihin asettuneet essentiellit rasvahapot , joita n-6 ja n-3- linjasta tulee. Ne merkitsevät kalvojen rakenneominaisuudessa, kuten kalvojen nestemäisen juoksevuuden ( fluidity), läpäisevyyden ( permeability) laadussa. Ne vaikuttavat kalvossa sijaitsevien entsyymien ja reseptoreiden aktiviteettiin ja signaalin kuljetukseen.
LINOLIHAPPO ja alfa-LINOLEENIHAPPO kilpailevat samoista desaturaasi – ja elongaasientsyymeistä keskenään. n-3- linjasta kotoisin oleva alfa-linoleenihappo omaa vahvempaa affiniteettia näihin entsyymeihin ja sen takia hyvin suuri alfa-linoleenihapon osuus ravinnossa alkaisi vähentää kudosten n-6 linjasta kotoisin olevien pitkäketjuisten happojen määrää, kuten arakidonihapon (AA) osuutta solukalvojen rakenteissa.”

”Vastaavasti taas, jos käytetään hyvin suuria määriä puhdasta n-6 linjan linolihappoa, häiriintyisi n-3- linjan tärkeiden happojen ( EPA, DHA) aineenvaihto ja jakautuminen kehossa tarvittaviin kohtiin”

”Koska linolihappo ( n-6 linjasta) ja linoleenihappo ( n-3 linjasta)_molemmat kasviöljyistä ja ravinnosta- _kilpailevat ihmissolussa jalostavista entsyymeistä ( desaturaasi ja elongaasi), on tärkeää ylläpitää tiettyä dietääristä suhdetta, tasapainoa, näitten n-6 ja n-3 -PUFA- happojen kesken.

”Amerikassa on painotettu, että on tärkeää nostaa n-3-eli omega-3- rasvahappojen osuutta ravintorasvoissa, mutta ei ole yhteistä päätöstä kuitenkaan ravinnon optimaalisesta n-6 / n-3 suhteesta.
.
11.3.3. EFA PUUTE (EFAD, EFA deficiency)
Jos terveet vastasyntyneet ovat joutuneet 2-3 kuukaudeksi sellaiselle ravinnolle, missä linolihapon (n-6 C18:2 linoleic acid) osuus on ollut alle 1 E%, vauvoille on kliinisenä oireena ilmaantunut essentiellien rasvahappojen EFA puutetta (EFAD, EFA deficiency). Näitä oireita ovat ihon muutokset ja kasvun viivästymä.
Mutta aikuisilla tällainen EFAD, välttämättömien eli essentiellien rasvahappojen puute on harvinaista. On kuitenkin raportoituja tapauksia kroonisten sairauksien yhteydessä tai potilaan jouduttua pitkäksi aikaa suoneen annetulle ravitsemukselle (TPN, Total Parenteral nutrition) tai enteraaliselle, suoraan suoleen annetulle ravitsemukselle ( EN, Enteral Nutrition), jolloin ravinto on ollut joko aivan rasvatonta tai hyvin vähärasvaista.

Edelleen on tuntematonta, mikä on linolihapon ( n-6 C18:2) tarpeen alaraja.

Jos on kombinoitua linoli- ja alfa-linoleenihapon puutetta ( sekä n-6-linjan C18:2 että n-3-linjan C18:3 happojen puutetta), seuraa epätyypillisen monityydyttämättömän (PUFA) rasvahapon muodostusta kehon omista rasvahapoista käsin tarjolla olevilla desaturaasilla ja elongaasilla ja havaitaan n-9- linjan rasvahappoa C20:3 , eikosatrieenihappoa. Siitä ei pysty tulemaan n-6- linjan tärkeitä rasvahappoja, joista saadaan kehon immuunipuolustuksen vaatima arakidonihappo(AA). Eikosatrieenihapon suhde arakidonihappoon kasvaa EFA-puutteessa. Suhde C20:3 n-9 / C20:4 n-6 siis lisääntyy. Ei ole kuitenkaan tarpeeksi vahvaa aineistoa, jotta voitaisi sanoa, että tämä suhdeluku toimisi hyvänä mittarina ihmisen essentiellien rasvahappojen puutteen (EFAD) diagnosoimisessa ( Tämä kyseinen happo on Meadsin happo nimeltään, ( en.wikipedia.org/wiki/Mead_acid)
..
.OMEGA-3 sarjan huono saanti
Alfa-linoleenihapon ( n-3 C18:3) riittämättömän saannin kliinisinä oireina tulevia ihomuutoksia on raportoitu, kun alfa-linoleenihapon saannit ovat olleet alle 0.05 E% enteraalisessa ravitsemuksessa (EN) tai alle 0.1 E% parenteraalisessa ravitsemuksessa (TPN), kuitenkin löydösten spesifisyyttä on pidetty kyseenalaisena. Mutta on vahvaa näyttöä siitä, että alfa-linoleenihappo ja sen metaboliitti DHA, jota keho siitä pystyy syntetisoimaan, ovat essentiellejä, välttämättömiä keholle. DHA- happoa ( dokosaheksaeenihappoa) tavataan suurissa pitoisuuksissa keskushermoston (CNS) hermoliitoksissa, synapseissa, ja silmän verkkokalvon valoa aistivien ( fotoreseptori-) sauvasolujen uloimmassa kerroksessa, jossa tämä rasvahappo on essentielli, välttämätön normaalin näköfunktion kehittymiselle.

Ihmiskeho pystyy suorittamaan tiettyjä desaturaatioreaktioita ( asettamaan kaksoissidoksia rasvahappoon) ja elongaatioreaktioita (pitkittämään rasvahappoa 2 hiilen pätkillä). Näillä reaktioilla (delta-6 tai delta-5 desaturaatio ja elongaatio) keho pystyy muuntamaan dieetin kasviöljystä tulevan alfalinoleenihapon ( n-3 C18:3) samaa n-3 linjaa myöten pidemmiksi ja vielä enemmän monityydyttämättömiksi EPA ja DPA- hapoiksi. Mutta jatkojalostus näistä hapoista kohti DHA- happoa on rajoitettua ja sisältää myös beetaoksidaatioaskeleen.
.
Alfa-linoleenihappo on n-3 linjan C18:3 ( 3 kaksoissidosta ja 18 hiiltä omaava )
EPA on eikosapentaeenihappo n-3 linjan C20:5. (5 kaksoissidosta ja 20 hiiltä omaava)
DPA on dokosapentaeenihappo n-3 linjan C22:5 ( 5 kaksoissidosta ja 22 hiiltä omaava)
DHA on dokosaheksaeenihappo n-3 linjan C22:6 ( 6 kaksoissidosta omaava, 22 hiiltä omava)
Naisilla tämä konversio tärkeään päätetuotteeseen DHA-muotoon tapahtuu helpommin kuin miehillä. Kun on tutkittu keskoisia, on saatu vahva osoitus siitä, että n-3- linjan rasvahapot ovat näköfunktion kehitykselle ja optimaaliselle psykomotoriselle kehitykselle essentiellejä, välttämättömiä saada ravintoteitse. Nämä löydökset tukevat käsitystä, että on välttämätöntä käyttää n-3 linjan rasvahappoja vähintäin sen verran, että saanti kattaa fysiologiset menetykset. ”

( KOMMENTTINI: Eräissä metabolisissa sairauksissa ei tämä konversio toimi kunnolla, kuten diabeteksessa. Tällöin tulee entistä tärkeämmäksi saada jokaista välimuotoa, kuten alfa-linoleenihapon lisäksi EPA ja DHA esim apteekista kapseleina. Niitä myydään hyvin myös terveyskaupoissa ja elintarvikeliikkeissä. Kalanmaksaöljyssäkin niitä on. Sitä paitsi KALARAVINTO pari- kolme kertaa viikossa on (valmiin)EPA- ja DHA. tarpeen täyttävä ja muutenkin diabeteksessa erittäin edullinen insuliinin stimuloinnin ja arvokkaitten aminohappojensa takia (mm leusiinia ja arginiinia) .
.

”Useat tutkimukset osoittavat, että ne entsyymit, jotka ovat vastuussa essentiellien aminohappojen (EFA) aineenvaihdunnasta eivät pystykään vauvassa syntetisoimaan vanhemmalta tulevasta alfa-linoleenihaposta riittäviä määriä pitkäketjuisempia omega-3 PUFA- muotoja alkulähdeaminohapoista, jotta vauva syntymisvaiheessaan tai ennenaikaisesti syntynyt vauva saisi riittäviä määriä. Kuitenkin ehkäPUFA-synteesi on keskosessa kapasiteetiltaan silti hieman parempi kuin täysiaikaisesti syntyneellä. Tämän takia äidinmaidon arakidonihappopitoisuudet ( n-6 C20:4 AA) ja DHA-pitoisuudet voidaan pitää ehdollisesti essentielleinä erään rajoitetun ajan syntymän jälkeen.

Tämän takia on suositeltu myös ennenaikaisena syntyneen vauvan ruokintakaavioon lisättäväksi pienehkö määrä arakidonihappoa (AA) ja dokosahexaeenihappoa (DHA) niitä samoja määriä, mitä esiintyy äidinmaidossa. Ei ole yhtenevää käsitystä siitä, onko nämä samaiset rasvahapot AA ja DHA myös täysiaikaiselle vauvalle yhtä ehdollisesti essentiellejä, vaikka niitä suositellaan lisättäväksi täysiaikaisen vauvan ruokintakaavaan. Kun on lisätty pitkiä monityydyttämättömiä rasvahappoja (LC-PUFA, long chain PUFA) vauvojen ruokintakaavioon on havaittu korrelaatiota myöhemmän lapsuuden ajan alempaan verenpainetasoon.
Myös EU-direktiivin mukaisesssa täysiaikaisten vauvojen ensimmäisessä ja jatkoruokintakaaviossa on tällaista PUFA- supplementaatiota, vaikkakaan mitään erityistä suositusta PUFA- happojen erittelystä ei anneta, kuten erikseen lisätystä arakidoni tai DHA -haposta.
Kun odotusaikana käyttää pitkäketjuisia n-3-linjan monityydyttämättömiä happoja (n-3 LC-PUFA, kuten EPA ja DHA), kohentuu sikiön ja vastasyntyneen n-3- rasvahappostatus ja tämä taas saattaa olle suotuisaa lapsen henkiselle kehitykselle, mitä voi sittemmin mitata älykkyysosamäärällä ( ÄO, engl. IQ). Sekä äideille että vauvoille optimaaliset plasman n-3- linjan pitkäketjuisten ( long chain) rasvahappojen pitoisuudet on pystyttävä määrittämään ennen kuin tehdään yleistäviä suosituksia. Rintamaidon n-3 linjan rasvahappojen pitoisuus vaikuttuu siitä määrastä, mitä imettävä äiti ravinnossaan saa ja tämä taas voi heijastua rintamaidolla ruokitun vauvan näön tarkuuden kehittymiseen.
11.3.4. EFA SAANNIN YLÄRAJA JA TOKSISUUS
Imeväisikäisille vauvoille on annettu sellaistakin ruokintakaavaa, jossa linolihapon osuus on ollut tavallista korkeampi ( 60 % kaikista rasvahapoista vain linolihappoa n-6 C18:2), eikä tällaisesta dieetistä ole ollut ilmeisiä haittavaikutuksia. Siitä huolimatta suurilla PUFA- rasvahappojen saannilla saattaa olla haitallisia vaikutuksia rasvojen peroksidaation lisääntymisen takia muuntuneitten immuunivasteitten takia tai lisääntyneen vuototaipumuksen vuoksi. Koeputkessa ( in vitro) on havaittu linolihapon suuren pitoisuuden lisäävän LDL-kolesterolin oksidaatiota, mutta ei ole tiedossa, jos tällä seikalla on terveydellistä merkitystä kehossa ( in vivo) . Pitkitetyn EPA- ja DHA- kalahappojen runsaan käytön ( tasoa 1.5 E% usean kuukauden ajan) on havaittu liittyneen lisääntyneeseen nenäverenvuototaipumukseen. Leukosyyteissä ( ex vivo) on todettu aktiviteetin vähenemää, kun on käytetty alfa-linoleenihappoa ( n-3 C18:3) runsasta määrää ( 6.3 E%) tai kalahappoja
( EPA, DHA) runsaasti ( 1.5 E%).
.
11.3.5. EFA ARVIOITU TARVE

Koska ei tiedetä aikuisten PUFA-rasvahappojen tarvetta, arviot on perustettu niihin kynnysarvoihin, joita lapsien osalta on saatu. Aikuisten ja yli 2 vuotiaitten lasten PUFA-rasvahappojen ( n-6 ja n-3 rasvahappojen summa) saannin alaraja on pidetty samana kuin NNR1996-laitoksessa, nimittäin 3E%, josta vähintäin 0.5 E% pitää tulla n-3 rasvahapoista eli omega-3 rasvahapoista. Tämän pitäisi antaa jonkinlaista minimitarpeen kattavaa marginaalia. Odottavilla ja imettävillä naisille pitäisi PUFA-rasvahappojen osuuden olla vähintäin 5E%, johon sisältyy noin 1 E% n-3 rasvahapoista.
.

Lapsille, jotka ovat 6 -11 kuukauden ikäisiä n-6 rasvahappojen saannin alaraja asetettiin NNR96-suositusten mukaan 4.5 E% energiaprosenttiin ja 1-3 vuotiaitten lasten 3 E% energiaprosenttiin. Heillä tuli omega-3 happojen osuuden olla 0.5 E%.
Näitä arvioita on nyt muutettu seuraavasti: Lapsille. jotka ovat 6 -11 kk ikäisiä PUFA-rasvahappojen kokonaissuosituksena on, että niitä saataisiin vähintäin 5 E% ja siitä olisi omega-3 rasvahappojen osuus vähintäin 1 E% kokonaisenergiasta. ”


( Kommentti:
Lasku
Jos Aikuisen energian tarve on 2700 kcal, siitä rasva-aineiden suositeltu osuus olisi 25-35 E%.
Jos tässä valitaan rasvaenergiaksi laskua varten 30 E%, se vastaisi energiamäärältä 810 kcal.Koska 1 g rasvaa antaa 9 kcal, tämä olisi rasvamääränä 90 grammaa. Se pitäisi laadullisesti tasapainottaa.
Jos PUFA rasvaa on tästä 5-10 E% se merkitsee tällä dieetillä 15 -30 g.
Jos kaikkia EFA rasvahappoja pitäisi olla ainakin 3E% näistä PUFA hapoista, tulisi niiden määräksi alarajana 9 grammaa tällä dieetillä.
Jos tästä taas katsotaan omega-3 rasvojen osuus, sen tulisi olla vähintäin 0.5E% ja silloin se olisi 1.5 grammaa.
Jos niitä olisi 1 E%, tämä olisi tällä dieetillä 3 grammaa.

Tämä o-5- 1 E% käsittää alfa-linoleenisarjan kokonaan.
Jos nyt tästä 1.5- 3 gammasta ottaa ”valmiina kalahappoina” ”omega 3 purkista” yhden kapselin tai pari kapselia päivässä, se on aivan mukiinmenevä määrä. esim eräs purkki antaa mainoksena , että yhdessä kapselissa on 500 mg omega -3 rasvoja, ja siitä on totaali omega 3 rasvaa 35% ja tästä EPA 18% ja DHA 12 %. Siis yhdessä 500mg - kapselissa on 175 mg omega -3 sarjaa, EPA osuus 90 mg ja DHA osuus 60 mg.
.
1 kapseli koko päivän energiasta 2700 kcal merkitsisi omega-3 rasvojen osalta 0,06 E% , mikä on vähän. Jos ottaa kolme kapselia, saa 525 mg omega-3 kalarasvoja. Tämä olisi 0.2 E%. Jos LISÄKSI käyttää kasvisöljyä, saa kyllä varmaan sen päivän minimalisen 0.5 E% omega-3 sarjasta täyteen. Joten tällaisia omega- kapseleita kyllä voi ottaa aivan kuten purkeissa on yleensä suositeltu.

Lisää tietoa eri kasvisöljyjen tarkasta rasvahappokokoomuksesta saa Ruotsin Elintarvikeviraston taulukoista Ruotsissa SLV Fettsyror. Suomesssa saa tarkan ravintoselostuksen Kansanterveyslaitoksen nettisivuilta FINELI.FI.
Oliiviöljy sinänsä on hyvin sopiva ja tasapainoisesti koostunut. Rapsiöljy on alfa-linoleenihappoa runsaammin sisältävä ja sitä sanotaan Pohjolan oliiviöljyksi. Öljyt muuntuvat paistossa ym, joten niistä saatava hyöty on se mikä salaateissa ja varovassa ruoanlaitossa jää saataville. Pähkinöissä on linolihappoa. Saksanpähkinässä myös alfa-linoleenihappoa. Mutta pähkinät arakidonihappokaskadin hyvänä kohentajana voivat myös olla vaikeita allergeeneja proteiineiltaan.
.

11.4.1. KOLESTEROLI
Monet ihmiskehon solut pystyvät syntetisoimaan KOLESTEROLIA. Kolesterolia tarvitaan sappihappojen ja steroidien synteesiin. Kolesterolia käytetään solukalvon rakenneosissa. Kolesterolin synteesi on hyvin säädelty tapahtuma. Jos kolesterolia tulee ulkoa soluun ( kuten ravinnosta käsin, eksogeenisesti) ja sitä otetaan soluun, solun oma (endogeeninen) kolesterolin synteesi alenee. Päivittäin aikuisen keho syntetisoi ”itse” yhden gramman (1g) kolesterolia. Tämä ENDOGENINEN kolesterolimäärä on 3-4 kertaa se määrä, mitä pohjoismaisessa dieetissä päivittäin nykyisin saadaan.

Kolesterolia antavista ravintolähteistä ovat tärkeimpiä liha ja sisäelimet, muna ja maitotuotteet. Eri kohdissa tapahtuva kolesterolin imeytyminen alenee, jos kolesterolin saanti lisääntyy. Keskimäärin dietäärisestä kolesterolista imeytyy 40 - 50 %, mutta yksilöitten väliset erot vallitsevat. Vuoden 1974 jälkeen julkaistujen tutkimusten meta-analyysin mukaan 100 mg dieetissä olevaa kolesterolia nostaa seerumin kokonaiskolesterolia 0.056 mmol/L määrällä.
HDL-kolesteroli nouseee 0.008 mmol/l. Samalla havaitaan lievää nousua totaalikolesterolin ja HDL-kolesterolin välisessä suhdeluvussa: 0.020 yksikön nousu.
Useimmilla dieetin kolesteroli vaikuttaa vain hyvin vähän seerumin kolesteroliin, mutta sellaisilla henkilöillä, joilla on apoproteiini E 4/4 genotyyppi, on ravintoperäisellä kolesterolilla havaittu selvempi vaikutus.

Monet asiantuntijaryhmät, lähinnä USA:ssa, ovat suositelleet, että aikuiset pitäisivät päivittäisen kolesterolin syönnin 300 mg:n rajoissa. Pohjoismaissa on keskimääräinen kolesterolin saanti ravinnosta tasoja 250-350 mg / päivässä. Oletetaan, että nykyiset ravintosuositukset tulevat johtamaan kolesterolin saannin laskuun, kun kehotetaan kasviperäisten ruokien käyttöä ja välttämään rasvaisten maito- ja lihatuotteitten liikakäyttöä.
11.4.2. RAVINNON RASVAT JA TERVEYS
Pohjoismaisen ravinnon suhteellisen korkea rasvapitoisuus lie vaikuttanut kardiovaskulaaristen tautien, tiettyjen syöpätyyppien, liikalihavuuden ja sappikivien runsaaseen esiintymiseen ( prevalenssiin) . Eri kulttuurien piirissä tehdyissä tutkimuksissa on havaittu hyvin selkeää korrelaatiota kovien rasvojen käytön, seerumin LDL-kolesterolin ja koronaarisairauksiin sairastumisen ( insidenssin) kesken. Väestöpiirissä tehdyissä prospektiivisissa tutkimuksissa korrelaatiot kovan rasvan käytön ja koronaaritautien (CHD) kesken eivät ole niin selkeitä. CHD-riski alenee, kun rasvankäytön kokonaismäärä vähentyy tai dieetin rasvojen kokoomusta muutetaan laadullisesti niin, että kovien rasvojen (SFA) osuus vähenee ja tyydyttämättömien (MUFA, PUFA) rasvojen osuus lisääntyy. Puolen vuoden kestoisissa tutkimuksissa havaittiin ravintorasvan niukentamisen tai rasvanlaadun parantamisen vähentävän kardiovaskulaarisia sairastumisia 16 prosentilla ( 16 %). Jos tehtiin 2 vuoden tutkimus, tämä edullinen vähentymä oli 24 %. Hu et al osoittivat epidemiologisin tutkimuksin ja dietäärisin interventiokokein, että kokonaisrasvamäärän niukentamista parempi tulos saavutettiin, kun kovat rasvat korvattiin tyydyttämättömillä rasvoilla.

Kun ravintoon lisättiin cis-MUFA ja PUFA- rasvahappoja, pehmeitä kerta- ja monityydyttämättömiä rasvahappoja, jäykkien ja kovien SFA - ja trans-rasvahappojen sijasta, aleni seerumin LDL- kolesteroli, ns. ”paha kolesteroli”, ja hyvä kolesteroli HDL pysyi muuttumatta. Mutta jos samalla kokonaisrasvamäärääkin vähennettiin, HDL-määräkin väheni.
Jos lisätään fyysistä aktiivisuutta, voidaan tasapainottaen vastavaikuttaa kokonaisrasvan vähentämisen vaikutusta HDL-kolesteroliin. Ravinnollista interventiota tehtäessä tutkimuksen yhteydessä seerumin kolesteroli laski keskimäärin 8.5 % kolmessa kuukaudessa ja 5.5 % 12 kuukaudessa, mutta harvoin saavutettiin dietääristä päämäärää.
Aineenvaihdunnallisen yksikön tutkimuksissa on hoitomyöntyvyys (compliance) ollut parempi ja seerumin kolesteroliarvot ovat laskeneet 10-15 %. Muutamissa prospektiivisissa tutkimuksissa on havaittu runsaan trans-rasvahappomäärän käytöllä olevan kardiovaskulaaristen tautien (CHD) riskiä kohottava vaikutus.

Mitenkään vahvasti ei ole oikeutettua antaa yksityiskohtaisia suosituksia erillisistä rasvahapoista.
.

Erilaisten tyydytettyjen rasvahappojen (SFA) vaikutukset lipoproteiinien (lp) lipideihin eroavat keskenään jossain määrin. MYRISTIINIHAPPO ( C14:0), PALMITIINIHAPPO (C16:0) ja LAURIINIHAPPO (C12:0) nostattavat sekä LDL- että HDL-kolesterolin määriä seuraavalla teholla , tehokkain kolesterolin kohottaja mainittuna ensin: C14:0 > C16:0 > C12:0. Mutta STEARIINIHAPOLLA (C18:0) on ÖLJYHAPPOON (C18:1) verrattuna neutraali vaikutus. Trans- rasvahapot, osittain kovetetuista kasviöljyistä tehdyt tai kalaöljyistä tehdyt trans-hapot, lisäävät LDL-kolesterolia melkein yhtä paljon kuin C12- 16 rasvahapot, mutta suurissa määrin ne alentavat HDL-kolesterolia. Eräässä tutkimuksessa trans-rasvahapot osittain kovetetuista kalaöljyistä vaikuttivat LDL- ja HDL-kolesterolipitoisuuksiin enemmän kuin osittain kovetetty soijaöljy.

Kolesterolia nostavia rasvahappoja esiintyy yleensä samoissa ruoissa, jotka ovat myös tyydytettyjen rasvahappojen (SFA) päälähde. Käytännön syistä riittää jakaa ravintorasvat tyydytettyihin & trans-rasvahappoihin, joiden osuudeksi suositellaan 10 E% ja cis- tyydyttämättömiksi rasvahapoiksi, joiden osuudeksi suositellaan yhteensä 20 E % ( MUFA 10-15 E% ja PUFA 5-10 E%).
.
Populaatiotutkimuksista on havaittu ateroskleroosin riskin jäävän aika vähäiseksi, vaikka kokonaisrasvamäärä vaihtelee 10 ja 40 E% välillä - niin kauan kuin SFA rasvahappojen (KOVAN RASVAN) osuus vain pysyttelee 10 E% rajoissa. Kuitenkin ylipainoisen ja vähäisesti liikkuvan väestön kehon painonhallinnan kontrollissa on edullista rajoitettu rasvankäyttö. Väestötutkimukset osoittavat selkeää liittymää rasvankäytön ja liikalihavuuden kesken; interventiotutkimuksin on osoitettu niukkarasvaisen dieetin vapaalla käytöllä (ad libitum) voitavan vaikuttaa painonlaskua, vaikka vaikutus onkin rajallinen, keskim. 2,5 kg. Tämän takia ja ruoan ravintoaineiden tasapainon takia on järkevää rajoittaa rasvankäyttö kohtalaiseksi, noin 30 energiaprosenttiin (30 E%), jotta saadaan riittävästi muitakin terveyden ylläpidossa tärkeitä ravintoaineita ja mahdollisesti liikapainon kehitystäkin voidaan estää.

VAUVOJEN nopean kasvun aikaansaamiseksi äidinmaidon ja varhaisimman syöttökaavion energia on rasvaperäistä 50%:sti 6 kk iän jälkeen tämä korkea energiatiheys pitäisi vähitellen vähentää madaltamalla täydentävässä ravinnossa rasvaa, kunnes myöhemmin siirrytään samoihin suosituksiin kuin aikuisella. Jos rasvan osuus-- siis täten ravinnon energiatiheys tulee liian matalaksi liian varhain - ja tätä ehkä korvataan tilavuudellisesti suuremmilla annosmäärillä, niin joudutaan tilanteeseeen, missä lapsen energia on riittämätöntä. On eräitä tutkimuksia, joissa on osoitettu, että lapsille kyllä voidaan soveltaa 30E% rasvapitoisuutta jo yhden vuoden iästä, koska ei ole havaittu sen tason suosituksen vaikuttaneen negatiivisesti lapsen kasvuun tai neurologiseen kehitykseen. Tämän takia on turvallinen johtopäätös, että VASTA 2 vuoden iästä voi lapsen kokonaisrasvankäytön vähentää 30 energiaprosenttiin ( 30 E%), mikä on muutos verrattuna NNR1996 suosituksiin. Tämä suositus heijastuu uusimmista tiedoista vauvaikäisten energian käytöstä, kun on käytetty isotoopeilla merkattua vettä .
(Dietistiopettaja mainitsi lapsien ravinnosta: että ”jos kuka tarvitsee lisärasvaa ravintoon, se on pienet lapset”).
.

Ravinnon rasvan kokoomus voi myös vaikuttaa verenpaineeseen, insuliinin herkkyyteen, veren koagulaatioon ja syövän riskiin. EPA ja DHA- rasvahappojen runsas käyttö alentaa korkeita verenpaineita, pitkittää vuotoaikaa ja vähentää seerumin triglyseridien (TG) pitoisuuksia, mutta voinee nostaa seerumin LDL-kolesterolia. Omega-3-rasvahappojen anto ravintolisänä on vähentänyt mortaliteettia kardiovaskulaarista tautia sairastavilla potilailla. . Vaikutus välittynee sydänperäisten arytmioitten , rytmihäiriöitten, alentuneena riskinä ja kalaravinto saattaa olla vielä suotuisampi kuin pelkät kalaöljyt. Eräässä tuoreessa suomalaisessa tutkimuksessa osoitti alfa-linoleenihappo (n-3 C18:3) samanlaisia käänteisiä korrelaatioita kardiovaskulaarisen kuolleisuuden riskiin kuin EPA ja DHA-kalahapot (n-3 C20:5 eikosapentaeenihappo ja n-3 C22:6 dokosaheksaeenihappo) seerumin lipidien rasvahapporakenteissa. On mahdollista, että hyvin pienet määrät PUFA-happoja ravinnossa kohottaa verenpainetta, mutta jos saanti kattaa minimivaatimukset, verenpaine ei pääse vaikuttumaan linolihaposta ( n-6 C18:2) negatiivisesti.
.

Tuoreet tutkimukset osoittivat
a)   Pohjoismaisilla terveillä henkilöillä, joiden rasvankäyttötaso oli alle 37 E%, insuliiniherkkyyden paranevan, kun kovia rasvoja korvattiin tyydyttämättömillä rasvoilla
b)   Pohjoismaisilla henkilöillä, joitten glukoosinsieto jo oli alentunut, diabeteksen riskin laskevan, kun totaali rasva ja kova rasva vähennettiin, painoa laskettiin kohtalaisesti ja liikuntaa lisättiin
c)   .


SÄÄNNÖLLINEN FYYSINEN AKTIVITEETTI parantaa insuliiniherkkyyttä ja vähentää kardiovaskulaaristen tautien (CHD) riskiä.
.

Eläinkokeissa rasvainen ravinto edisti rintasyövän (Ca mammae) kehittymisen riskiä, samoin paksunsyövän (Ca coli) kehittymisen riskiä. Epidemiologisissa tutkimuksissa ravintoperäisten rasvojen ja erityyppisten syöpien riskin välinen korrelaatio jäi kuitenkin edelleen ristiriitaiseksi asiaksi.

11.5. RASVOJEN SUOSITUKSISTA
11.5.1 Aikuisten ja yli 2 vuotiaitten lasten rasvasuositukset
Suositellaan rajoitettavaksi tyydytettyjen ( saturated fatty acids, SFA) ja trans-rasvahappojen osuutta päivän kokonaisenergiasta noin 10 energiaprosenttiin (10 E%). Hyperkolesterolemisille henkilöille on suositeltavaa jopa alittaa 10 E% raja kovista rasvoista (SFA). Niin paljon kuin mahdollista tulisi rajoittaa trans-rasvahappojen saantia, mitä tehdastuotteitten osittain kovetettuihin rasvoihin tulee.
Pohjoismaissa suositusten rajoissa pysyminen merkitsee, että kovien rasvojen ja trans-rasvojen osuus kaikista ravintorasvoista vähennettäisiin kolmanteen osaan kokonaisrasvasta. Koska tyydytettyjä rasvoja (SFA) ja trans-rasvahappoja on pääasiallisesti samoissa elintarvikkeissa, molempien rasvalajien väheneminen oletetaan tapahtuvan samassa suhteessa. Kun tyydytettyjen rasvahappojen (SFA) saanti alenee, yleensä myös kolesterolin saanti samalla alenee.
.

Kertatyydyttämättömien (cis-MUFA, monosaturated fatty acids) rasvahappojen tulisi antaa 10-15 E%
.
Monityydyttämättömien ( PUFA, polyunsaturated fatty acids) rasvahappojen tulisi antaa 5-10 E%. PUFA-rasvahppojen määrään sisältyy 1 E% omega-3 rasvahapoista ( n-3) käsin. Koska hyvin korkeasta monityydyttämättömien (PUFA) rasvahappojen käytöstä on mahdollisesti haittaa, ei suositella näitä suosituksia korkeampaa PUFA-rasvahappojen käyttöä. Suhteen omega-6 ja omega 3 ( eli n-6 ja n-3) rasvahappojen kesken tulisi olla 3-9 välillä siis n-6/ n-3 suhteen pitäisi olla (3-9) / 1.

(n-6 ryhmässä on runsaasti linolihappoa , gammalinoleenihappoa, arakidonihappoa)
(n-3 ryhmässä on alfalinoleenihappoa ja kalahappoja EPA, DHA).

Täten saadaan johdomukaisesti suositelluksi kokonaisrasvan määräksi 25-35 E% , mikä lasketaan ”triglyserideinä”. Rasvankäytön vähentäminen tasoihin alle 30 E% olisi ylipainoisille henkilöille toivottavaa , kun taas niille, joilla on vähempi rasvakudoksen osuus, hyväksyttävät suositukset ovat 30-35 E% rasva-aineista, luonnollisesti edellyttäen, että tyydytettyjen ja trans-rasvahappojen osuus rasvoissa ei ylitä suositusten rajoja ( 10 E%). (Kommentti: Huomattavaa on että näille uusille NNR2004 suosituksille on tyypillistä rasvasuositusten alueen muuttuminen JOUSTAVAKSI 25-35, kun se ennen oli jyrkästi 30 E% tai sen alle, mihin tosin harva Länsi- tai Pohjoismaissa käytännössä pystyi).

HUOM: Jos kokonaisrasvojen osuus jää alle 15 E% päivän energiasta, on vaikea saada sellaisesta määrästä kokoon riittävästi rasvaliukoisia vitamiineja tai essentiellejä rasvahappoja (EFA). Yleisesti ottaen rasvojen käytön rajoittamisella niin niukaksi, että se alittaisi suosituksissa esiintyvän 25 E% alarajan, EI saada mitään suotuisia terveydellisiä vaikutuksia esiin, sillä päinvastoin hyvin matalat ravintorasvansaannit alentavat ”hyvän kolesterolin”, HDL-kolesterolin osuutta ja kohottavat seerumin triglyseridejä (TG) sekä huonontavat glukoositoleranssia joillain alttiimmilla henkilöillä.

Aikuisilla tehdyistä tutkimuksista on tehty havainto, että tyydytettyjen rasvahappojen ( kovan rasvan. SFA ) käytön vähentäminen 5 E%:n määrällä, on voinut vähentää kardiovaskulaaristen tautien riskiä 17- 42 prosentilla (%) riippuen siitä onko tämä energiavaje korvattu hiilihydraattienergialla tai monityydyttämättömillä rasvahapoilla (PUFA) ja jos
vähennetään trans-rasvahappojen saantia niin, että vähennys vastaa 2 E%:ia, vähenee kardiovaskulaaristen tautien riski 25 prosentilla.
Tästä seuraten voisi pohjoismaissa vähentää kardiovaskulaaristen tautien riskiä 30 prosentilla, jos kovien rasvojen ( SFA) käyttöä vähentäisi yhdellä kolmanneksella( 4-5 E%).
Sama riski vähenisi 3 %, jos transhappojen käyttöä voitaisiin vähentää kolmasosalla ( 0.2-0.3 E%).

(ESIMERKKI.
Jos noin 70 kiloinen mies käyttää energiakseen 2700 kcal, tästä 30 E% olisi 810 kcal.
1 gramma rasvaa antaa 9 kcal. (Tai kilojouleissa 38 kJ).
810 kcal tarkoittaa rasvagrammoina 90 grammaa rasvaa., mikä on aika tavallinen ja kohtalainen rasvan käyttö.
Niukka rasvankäyttö tällä henkilöllä olisi 25 E%, mikä olisi 675 kcal ja rasvagrammoina 75 grammaa.
Jos tämä henkilö käyttää runsaasti rasvaa: 35 E%, kuten varmaan käytännössä on aika tavallista, se olisi 945 kcal ja 105 grammaa rasvaa. (USA: ssa käytetään enemmän päivää kohden!)

Nyt tämä rasvamäärä pitäisi laadullisesti tarkentaa. Olisi aivan paha asia, jos kaikki olisi kovaa rasvaa, SFA. Mutta laatusuositus on, että 10E% olisi kovaa rasvoja, 10-15 E% kertatyydyttämättömiä, kuten öljyhappoa ja 5-10 E% monityydyttämättömiä, suurin osa n6 sarjaa ja vähintäin 1 E% siitä pitää tulla omega 3-sarjasta ( n-3).
Jos 105 grammaa jakaa alalaatuihin: SFA 30 grammaa korkeintaan kovaa rasvaa.
Kertatyydyttämättömiä 30-45 grammaa
Ja monityydyttämättömiä 15-30 grammaa, josta alfa-linoleenihappoa ja kalahappoja tulisi olla se 1E% eli tässä tapauksessa 27 kilokalorin verran, mikä on 3 grammaa.

Jos tälle henkilölle sanottaisiin, että hänen tulee vähentää kovasta rasvastaan (SFA) 5E% verran, se olisi tässä 135 kcal vastaava energiamäärä. Rasvaklinttinä se olisi 15 grammaa kovaa rasvaa ( esim voita).Tuollaista vähentämistä kovassa rasvassa voi suoritta vaihtamalla tuotteet, VÄHÄRASVAISIIN, voin kevytlevitteisiin tai sydänystävällisiin margariineihin. Jos on käyttänyt 60 %:ista margariinia, voi siirtyä 40 %:iseen margariiniin jne. Jos ei ole käyttänyt kassvisöljyjä, kannattaa alkaa käyttää oliiviöljyä ruoanlaitossa ja vähentää voin tai rasvaisen margariinin käyttöä. Kannattaa VALITA vähärasvaiset maitotuotteet ja juustot. Ostamansa lihan voi valita niukkarasvaisena ja poistaa ruokaa laitettaessa näkyvät ihrat ja talit Kanamunia syödessä voi osan keltuaista jättää syömättä. Pienelläkin rasvojen käytön muokkauksella ja laadun kohentamisella on suuri etu sydänverisuonitautien kannalta).
.
11.5.2. 6-23 kk ikäisten lasten rasvasuositukset
Nopean kasvun takia energian tarve on vauvoilla painokiloa kohden suurempi kuin myöhemmin elämän aikana. Jotta rintamaito voisi vastata tähän energiantarpeeseen, sen energiasta onkin miltei 50 % rasvasta.
Jos vauvoja ei imetetä tai jos ne saavat vain osittain rintamaitoa, niille tulee antaa korvauksena vauvan ravintokaavion ( infant formula) mukaista ravintoa ensimmäisten 4-6 kk aikana, minkä jälkeen ravinto sitten vähitellen muutetaan monipuolisemmaksi. EU_direktiivin ehdotetun uusitun version mukaan on luotu vauvan syöttökaavio ja sitä seuraava jatkokaavio. Näissä suositellaan, että rasvaa pitäisi olla 40-55 E% varhaisessa syöttökaaviossa (infant formula) ja jatkokaaviossa ( follow-on formula) 35-55 E%. Rasva sisältyy dieetin nestemäiseen pääosaan ravinnon sitten muuttuessa 5 kuukaudesta eteenpäin monipuolisemmaksi.
Koska ensimmäisen kuuden kuukauden ravinnoksi suositellaan ensisijaisesti rintamaitoa ja koska vauvan ensimmäisen syöttökaavion ja sitä seuraavan kaavion rasvapitoisuudet ovat säädeltyjä, ei anneta muita suosituksia rasvoista 6 ensimmäisen kuukauden osalle.
Vauvaiän lopulla, kun monipuolista ravintoa lisätään, saattaa rasvansaanti nopeasti vähentyä 30 E%:n tasoon ravintoa täydentävän dieetin kokoomuksesta riippuen ( mikä ei ole suositeltava seikka).
On myös tavallista ensimmäisen ikävuoden jälkeen, että lapsen ravinnon rasvan osuus alkaa asteittain lisääntyä 3 ikävuoden aikana siihen tasoon, mikä on tavallista aikuisilla.

Vauvoille, joiden iät ovat 6-11 kk, suositellaan kokonaisrasvapitoisuuden pitämistä 30-45 E% tasolla.

Vauvoille, joiden iät ovat 12-23 kk, suositellaan kokonaisrasvapitoisuutta 30- 35 E%.
Rasvan energipitoisuuden asteittaista vähenemistä puolen vuoden iästä 2 vuoden ikään pidetään suositeltavana.

Monityydyttämättömien rasvahappojen (PUFA) osuuden tulisi olla 6-23 kuukauden ikäisillä 5-10 E% kokonaisenergiasta. Tähän tulisi sisältyä ainakin 1 E % n-3-rakenteisia PUFA -rasvahappoja.
Optimaalista n-6/ n-3 rakenteisten PUFA-aminohappojen suositeltua suhdetta eri ikäryhmille ei tarkasti tunneta.

Kuitenkin 6-11 kuukauden iästä suositellaan suhteeksi (5-15) : 1 vauvojen varhaisimmassa syöttökaaviossa ja jatkokaaviossa asteittain lähestymään tasoa, mikä aikuisillakin vallitsee (3-9):1.

PUFA-rasvahappojen aineenvaihduntaan vaikuttaa trans-happojen esiintyminen ravinnossa. Trans-muotoisten rasvahappojen saanti kovetetuista, teollisista tuotteista pitäisi pitää niin matalana kuin mahdollista, koska LASTEN AINEENVAIHDUNNALLINEN KAPASITEETTI DESATUROIDA JA ELONGOIDA (rakentaa rasvahappoon kaksoissidoksia ja pidentää sitä 2 hiilen yksiköllä) on mahdollisesti rajoittunut. Pitäisi alkaa rajoittaa 12 kuukauden iästä tyydytettyjen rasvahappojen ja trans-rasvahappojen saantia 10 E% rajoihin.

11.6. RAVINNON RASVALÄHTET JA RASVOJEN SAANTI
Nykyinen Pohjoismainen rasvojen saanti ravinnosta on korkeampi kuin 100 vuotta sitten. Enimmillään on rasvojen käyttö ollut 1960- ja 1970-luvuilla, mutta viimeisten 20-30 vuoden aikana rasvankäyttö on vähentynyt.

Nykykatsausten mukaan rasvankäyttötasot ovat seuraavia energiaprosentteina (E%).
Islannissa tapahtui vuosien 1968 ja 1985 välillä 20-prosenttinen lasku voin ja maitorasvojen käytössä. Suomessa on tapahtunut vuosien 1982 ja 2002 välillä kovien rasvojen ( tyydytettyjen rasvahappojen , SFA) käytön vähenemää 19 E %.sta 14 E %:n tasoon. Norjassa vuosien 1975 ja 2001 välillä väheni tyydytettyjen rasvahappojen (SFA) ja trans-rasvahappojen (TFA) käyttö 21 E %.sta 15 E %:iin

Pohjoismainen kuolleisuus kardiovaskulaarisiin tauteihin (CHD) on vähentynyt työtä tekevässä väestössä viimeksi kuluneitten 30 vuoden aikana, mutta eri maitten kesken on eroja , varsinkin miesten osalta.. Sekä Suomessa että Norjassa on työikäisten miesten kardiovaskulaarinen kuolleisuus vähentynyt enemmällä kuin puolella. Tästä vähenemästä katsotaan 30-50 % johtuvan seerumin kolesterolipitoisuuksien laskusta.

RASVOJEN TÄRKEIMMÄT LÄHTEET
(1)   MARGARIINIT, VOI, ÖLJYT ja muut rasvat
(2)   MAITO ja MAITOTUOTTEET
(3)   LIHA ja LIHATUOTTEET


Mitkä ovat kovan rasvan lähteet? Kova rasva (SFA, saturated fatty acids) ja trans-rasvahapot (TFA) ovat maitotuotteissa, kovissa margariineissa ja hydrogenoiduissa rasvoissa ( kovetetuissa rasvoissa).

Pehmeät margariinit ja kasvisöljyt antavat monityydyttämättömiä ( PUFA, polyunsaturated fatty acids) rasvahappoja.

Kertatyydyttämättömiä rasvahappoja ( MUFA, monoansaturated fatty acids) sijoittautuu jokaiseen kolmeen edellämainittuun rasvalähteitten ryhmään.

Tammikuusta 2004 alkaen Tanskan lainsäädäntö kieltää sellaisten rasvatuotteiden markkinoinnin, joissa trans-rasvahappojen (TFA) pitoisuus on yli 2 % tuotteen rasvahappojen totaalipitoisuudesta. Näitä trans-muotoisia tankeita rasvahappoja muodostuu teollisesssa hydrogenaatioprosessissa rasvojen kovetuksessa. Tanskan lainsäädäntö ei sisällytä kuitenkaan märehtijäperäisissä animaalisissa tuotteissa esiintyviä trans-rasvahappoja tämän lainsäädännön piiriin.

2008-07-21 11:47 Muistiin aivan yleistä tietoa väestön rasvasuosituksista.Suom.

Huom: On tauteja joissa rasvasuositukset ovat erikseen yksilöityjä ja dietistin apua tarvitaan silloin dieetin muodostukseen( esim munuaistaudit, keuhkoahtaumataudit joissa on korkea energiaosuus-E% rasvoista ja toisaalta eräät suolistotaudit, joissa on hyvin tiukka rasvareduktiodieetti).
lea marketta