Kuinka tärkeä työ on

työ ei kiinnosta pätkän vertaa.

Jos joku oli kyllin tyhmä maksaakseen mulle saman, että pysyisin kotona, niin siellä olisin.

sillä merkitystä, miten 8 tuntia päivästään viettää. Työn on oltava mielekästä, jotta jaksaa joka päivä tehdä parhaansa. Elannon hankkiminen on tietty motiivina suuri, mutta kyllä mä toivon työssäni kehittyväni ja saavuttavani tietynlaista menestystä nimenomaan sen oman kehityksen näkökulmasta. En mä niinkään mainetta ja mammonaa kaipaa. Työn takia mä en oo valmis myymään sieluani tai hylkäämään läheisiäni. Työ on aina korvattavissa, ihmiset ei.

30 vuotta putkeen, niin kunnianhimonkin turhuuden ehtii huomata useampaan kertaan.

Jos menettäisin työkykyni, saisin aikani varmaan kulumaan puuhastelemalla kaikkea sitä, mitä muutenkin puuhastelen: retkeilyä, puutarhanhoitoa, asioiden tutkimista mielenkiinnon, ei pakon vuoksi. Sairaseläke mahdollistaisi vaatimattoman elämän omien intressien mukaan.

Mutta ihminen joka on ikänsä tehnyt työtä, on tietysti pitkälti rakentanut identiteettinsä työn varaan: olen sitä mitä osaan. Että identiteettikriisi voisi vaania, ellei sitä reippaasti nitistäisi heti alkuun.

Siis mielestäni ihminen tarvitsee MIELENTERVEYDELLISISTÄ syistä aina jotain "puuhasteltavaa".

Eli joko palkka/palkkiotöitä tai sitten esim. vapaaehtoistyötä (jos on "liikaa" rahaa) tai edes mielenkiintoisia harrastuksia.

Siis pointti on, että on JOTAIN tekemistä, ettei ihan "pystyyn kuole".;)

Toisin sanoen, jos nyt voittaisin kunnolla lotossa, niin keksisin sitten jotain kivaa "puuhasteltavaa" joka tapauksessa.

ei olisi mikään juttu näin pätkätyöläiselle. Taas uusi pätkä kehiin. Mutta työkyvyn menettäminen olisi todella ikävä juttu:( En voisi menettää työkykyäni kuin jonkn vakavan sairauden tai onnettomuuden myötä, joten ajatus tuntuu ikävältä. Kunnianhimosta: olen elämässäni tehnyt paljon ratkaisuja ihan muiden asioiden perusteella kuin työn. Olen valinnut asuinkaupungin ihan väärin, jos töitä ajattelee. Olen ollut työelämästä pois, kun läheiset ihmiset ovat sitä tarvinneet vaikka olen juuri ollut saavuttamassa jotakin työmielessä. Olen jättänyt tärkeitä työsuhteita luomatta, koska se ei ole sopinut moraalilleni/luonteelleni/elämänkuvioihini. Suoraan sanottuna: en ole kovin kunnianhimoinen työni suhteen. Tätä en olisi vielä 10 vuotta sitten myöntänyt, nyt se on jo pakko myöntää. Tiedän, että on paljon tuttuja, jotka ihmettelevät ja jopa surkuttelevat valintojani, mutta myös niitä jotka kunnioittavat. Tärkeintä on, että voi itse kunnioittaa itseään. Ja kaiken työn minkä teen, teen niin hyvin kuin osaan, eli sikäli olen kunnianhimoinen:) Ai niin ja en tee työtäni rahan takia, siinäkin olen tehnyt jonkun mielestä vääriä valintoja. Olen valinnut sellaisen työn, josta todella pidän:)

moni voi käsi sydämmellä sanoa että menis ma aamuna töihin jo la iltana pärähtäis 5 miljoona euroa lotosta, tuskin kovi moni. Jeesustella voi aina ja esittää parhaansa mukaan paskan tärkeää mutta jos edes kerran unohdettais moinen ja oltais ihan 100% rehellisiä.

Tai no miksei tietenkin joku vanhapiika tai poika vailla muita sosiaalisia kontakteja kuin työkaverit / ihmiset joita työssä tapaa saattais mennäkkin, ehkä tosiaa niiten kissojen kanssa voi käydä aika vähän pitkäksi, jopa 5 miljoonan euron kanssa.

Määrittelen itseni enemmän harrastusten kuin työn kautta, työtä teen vain ansaitakseni riittävästi elättääkseni perheeni ja kustantaakseni harrastukset.

Toisaalta, jos tekisin työtä ainoastaan rahasta, olisin valinnut jonkin ammatin jossa maksetaan kunnolla palkkaa, eikä tarvitisis tehdä hommia vain kutsumuksesta...

Ensin työ, sitten raha. Teen työtäni koska saan siitä Suomen oloissa ihan käypää hintaa sekä se on muutenkin antoisaa. Olen kyllä ollut työttömänäkin pitkiä aikoja eikä sekään hassumpaa ollut.

Joku voi tietenkin kertoa tässä tarinoita kunnianhimosta ja etenemisestä jne.. mutta jos palataan back to basics, niin mitä työ sitten on?

Eikö työtä ole aikojen alusta saakka tehty oman/yhteisön hyvinvoinnin takia. Työtä on tietenkin tehty suoranaisen pärjäämisen ehdoilla.

Nykypäivänä se on tietenkin muuttunut markkinataloudeksi (=lue raha) ja siitä on tullut pärjäämisen korvike. Koska tässäkohtaa ihminen toteuttaa ikiaikaista viettiään.

Tietenkin työnantajan intressi on ollut työntekijöille tuputtaa erilaisia arvoja sosiaalisuudesta, yhteishengestä ja blablabla.. "aivopestä" heidät uskomaan omia etujaan.
Joillekkin henkisesti vähälahjaisemmille ihmisille näistä asioista voi tietenkin olla hyötyä ja he saavat tästä turvaa ja onnellisuuden tunnetta. Tosifaktoja se ei kuitenkaan poista, eli sitä minkä takia työtä tehdään.

mahdotonta menettää työtäni, tai aina tekevälle töitä löytyy, joten en tule olemaan päivääkään työtön, enkä haluakaan olla. Työkykyäkään on vaikee kuvitella menettävänsä, koska kykenen sekä henkiseen, että fyysiseen työhön, jotta tod.näk. työkykyni menettäessäni olisin niin tiedottomassa tilassa, ettei sil olis niin väliäkään.

Kunnianhimosta en sano osaa sanoo mitään, mut olen kuitenkin hyvä siinä mitä teen. Rahan vuoks en ole töitä tehnyt n. 10:een vuoteen. Mä vaan haluu tehä kaikenlaisii juttui ja siit sit yleensä maksetaan.

En tiedä mitä tekisin jos menettäisin työkykyni - siis kokonaan työkykyni, mutta kuitenkin niin että pystyisin normielämään. En varmaan tekisi mitään.

Jos menettäisin työni, niin ei haittaisi yhtään. Päinvastoin. Olisin jonkin aikaa jouten.

En ole kunnianhimoinen.

Tietenkin teen työtä rahan takia. Teen myös siksi, että pohjimmiltaan kuitenkin pidän työstäni. Niin ja onhan se ainakin oivallinen keino pysytellä poissa kotoa...

Siinä tapauksessa olisin varmaankin aivokuollut....
En ole työssäni kunnianhimoinen vaan rahanhimoinen. Se vaatii tietynlaista röyhkeyttä ja tavoitteiden asettamista jotta rahanhimon saisi aina välillä hetkellisesti tyydytettyä. 15% palkan korotukseen voi olla enintään vuoden tyytyväinen, sitten pitää keksiä jo seuraava sotasuunnitelma palkkakehitystä varten.

Vaikka rahaa tulisi nykyinen määrä tilille kuukausittain tekemättä töitä, niin varmaan hommaisin jonkin duunin tienatakseni vielä enemmän.

Mutta rahaa ja työtäkin tärkeämpää on vapaa-aika. Siksi ehdoton maksimityöviikon pituus on 40 tuntia. Ylitöitä olen tehnyt viimeksi vuonna 2001. No ehkä niitä jonkin verran tulisi tehtyä jos niistä maksettaisin enemmän kuin 150%...