Tsau sieniasiantuntijat.
Antakaas näppäriä vinkkejä, millä opitte tunnistamaan sienet. Kurssille en viitsi mennä, sienikirjoja on tavattu, netin hyviä sivuja (esim. Sepon sieniopas) tiirattu jne. Silti on vaikeaa. Ohje "poimi vain sieniä jotka varmasti tunnistat" johtaa marketin tiskille, siellä kun lukee hyllynreunaetiketissä tavaran nimi ;-) Tähän mennessä olen noudattanut venäläistä neuvoa "kaikki sienet ovat syötäviä, jotkut tosin vain kerran".
Antakaas näppäriä vinkkejä, millä opitte tunnistamaan sienet. Kurssille en viitsi mennä, sienikirjoja on tavattu, netin hyviä sivuja (esim. Sepon sieniopas) tiirattu jne. Silti on vaikeaa. Ohje "poimi vain sieniä jotka varmasti tunnistat" johtaa marketin tiskille, siellä kun lukee hyllynreunaetiketissä tavaran nimi ;-) Tähän mennessä olen noudattanut venäläistä neuvoa "kaikki sienet ovat syötäviä, jotkut tosin vain kerran".
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tätä neuvoa et halua, kun olet kuulut sen monta kertaa. Kuitenkin se on paras. Opettele tuntemaan sienet. Mutta opettele vain muutama. Eivät kaikki ole maultaan syötäväksi kelpaavia. Ja toisaalta, suoraan pannulle kelpaavia sieniä on melko vähän. Minä erään ainoastaan kanttarellejä, herkkusieniä (jos mukana on joku, joka osaa kertoa, mikä on herkkusieni ja mikä kärpässieni) ja ukonsieniä. Sekä joitakin tatteja.
Säilöttäväksi kerättävät rouskut ja haperot voi kerätä eri koriin. Samoin sienet, joita ei varmasti tunne, on paras pistää eri keräysastian. Kai nille tunnistaja löytyy kotiin palatessa.
Jos ystäväpiiriissäsi on sienten kerääjiä, niin pyydä joku fiksu mukaan sienimetsään kaveriksi. Oikeassa ympäristössä sinä parhaiten opit sienet tuntemaan.
melki jokaisessa kunnassa on joku sienineuvoja...sieninäyttelyitä isommissa kaupungeissa..menkää sinne ja kysykää..ja hyviä sienikirjoja on..oletteko sokeita...?
kuin osa esim. netistä löytyvistä sieniharrastajista. Aika paljon on tunnistamatonta tavaraa heidänkin näppeihinsä tarttunut ja sivuilla kysellään kuvan kanssa, mitähän olisi.
Eikös nää äskettäin akansieniä pomineet itä-suomalaisetkin olleet kokeneita tuntijoita. Niin vaan meni valkoista kärpässientä lurps!
Että näkökyky vastaa hyvinkin juhon kirjoituskykyä.
Tosiasiahan vaan on, että kun tiiraat tietyn sienen kuvaa kolmesta eri kirjasta ja sitten ehkä kyseistä luonnossa, niin aika monasti erilaisiahan ovat jokainen ja tuntomerkit käy pariin kolmeen naapuriin oikein hyvin.
sellaiset jotka sekoittaa akansienen ja valkokärpässienen..nehän ovat kuin eri maailmasta...se on eri asia että Suomen sienistön kokonaishallinta on täysin mahdontonta..kun on 4000 lajia..niin ihmiselämä ei riitä kaiken oppimiseen.
voihan henkilö olla kokenut suppilovahveronpoimija..mutta se muu kokemus onkin sitten jo sitä ja tätä...
Opettele ensin esim tatit. Tateissa on pillistö alla. Jos et tunne tatteja muista sienistä mene sieninäyttelyyn.
Kaikki tatit ovat ovat syötäviä. Huom sappitatti on kirpeä, pahanmakuinen, mutta ei myrkyllinen. Jos sitä syö vahingossa ei joudu "taivaan kotiin".
Tateista on siis turvallista aloittaa.
Sitten voit kokeilla rouskuja. Ota vain sellaisia rouskuja joista, joista tulee "maitoa". Nirhaise pieni pala hatunreunasta ja jos tihkuu valkoista nestettä voit turvallisesti poimia koriisi. Rouskut liotetaan ja ryöpätään kotona.
Korhosen Sienikirjat ovat mielestäni parhaita.
Hyviä sieniretkiä, ÄLÄ RISKEERAA!!!
naispuoleisille vastaajille. Olen siis käyttänyt kutakuinkin oikeita metodeja tässä homman alkuverryttelyssä. Tätä pahoin pelkäsinkin, että mitään spesiaali-spesiaalijippoja ei oikein ole.
Täytyy yrittää muistaa, että ahneella on paskainen loppu. Metsässä kun näet on melkomoiset määrä sieniä, joita ei tunnista ja sinne vaan täytyy jättää. Nyyh, ties vaikka olisivat olleet mitä herkkuja!!
jos vaikutin töykeältä..mut mitään oikotietä asiassa ei ole..osta hyvä kirja..esim Järvinen - Kosonen - Joutjärvi, jossa mielestäni parhaat kuvat ja hyvät ruokaohjeet..mutta sieninäyttelyt ja -neuvojat ovat nimenomaan alkutaipaleella hyviä kohteita..
Nokat pystyyn ja metsään että rytäjää!!
Tosin tässä on käynyt niin, että viime viikonloppuna korjasin pihapiiristä paljon suuremman sadon (tatteja, karvarouskuja) kuin lähimetsästä! Maalla asumisen iloja...
Aikoinani kun kiinnostuin sienistä ostin hyvän sienikirjan ja opettelin alkeet ,menin metsään ja katsastin sienet ja olin edelleen epävarma enkä uskaltanut poimia .Kerroin ongelmastani sedälleni ,joka oli tottunut sienestäjä ,hän sanoi ,että mene kirjasi kanssa metsään ja poimi sienet jotka luulet tunnistavasi ja tuo sitten korisi minulle niin tarkastan valintasi ja hylkään kelvottomat valintasi .Muutaman tarkistuksen jälkeen olin jo oppinut n 10 sienilajiketta .Olen jatkanut ketjua ,minulla on nyt 2 nuorta opettelevaa sienestäjää jotka tuovat saaliisa tarkastettavaksi ,tällä tavalla oppi leviää parhaimmin .Kysele tuttavapiiristäsi olisiko opettajaa .