että kvanttifysiikan todennäköisyysluonne on vihoviimeinen teoria? Siis että sen alla ei ole mitään oikeasti determinististä mikä meille ilmenee kuitenkin satunnaisena? Aspectin koe kai on sen varmistanut. Selittäkäähän asiasta enemmän tietävät miten tämä on mahdollista?
Jotenkin tuntuu siltä että moinen satunnaisuus johtuu vain tietämättömyydestä. Ikäänkuin tietämättömyytemme olisi lakaistu maton alle piiloon keksimämme todennäköisyysluonteen perusteella.
Jotenkin tuntuu siltä että moinen satunnaisuus johtuu vain tietämättömyydestä. Ikäänkuin tietämättömyytemme olisi lakaistu maton alle piiloon keksimämme todennäköisyysluonteen perusteella.
Vastaukset 11
Vanhimmat
asiassa on lähtökohtaisesti oikaistu mutkia ja yksinkertaistettu asioita niin paljon, että todellakin saa olla todella varovainen, ettei putoa jonkinlaiseen kuoppaan.
Nimenomaa lähes kaikki tieteen edistysaskeleet alkavat sellaisten yksityiskohtien tutkimisesta, joilla ei aluksi ole mitään painoarvoa (sen hetkisen käsityksen mukaan). Eihän se muutoin olisikaan edistysaskel....
Tieteellinen tieto on parhaimmillaankin vain tarkin tämänhetkinen arvelu asioiden tilasta. Todennäköisesti alkeishiukkasetkin ovat aivan jotain muuta kuin ne pyörivät ja värähtelevät pallerot, joilla asioita nykyisin kuvataan.
Siksi on aivan varmaa, että hiukkasfysiikan teoriat ja mallit tulevat muuttumaan nykyisistä. Milloin tämä tapahtuu, onkin sitten aivan toinen juttu. Ensi viikolla tai vasta sadan vuoden päästä?
"Jotenkin tuntuu siltä että moinen satunnaisuus johtuu vain tietämättömyydestä. Ikäänkuin tietämättömyytemme olisi lakaistu maton alle piiloon keksimämme todennäköisyysluonteen perusteella."
Minusta tuntuu taas, että kaikkeuden selittäminen täysin mekanistiseksi ja deterministiseksi on vain tietämättömyyden paikkausyritys.
Jos oletetaan, että maailma on deterministinen, todennäköisyyksistä puhuminen johtuu vain siitä, että emme tiedä jokaista osatekijää. Jos oletetaan, että maailma on indeterministinen, todennäköisyyksistä puhuminen johtuu siitä, että emme muutenkaan osaa ennustaa, mitä tapahtuu. Todennäköisyydet eivät jälkimmäisessäkään tapauksessa ole luonnon ominaisuuksia, vaan meidän yrityksemme selvittää, mitä tapahtuu, kun nykyhetki ei määrää tulevaa.
mutta määräähän nykyhetki tulevaisuuutta indeterministisessä tapauksessakin ihmisen kannalta siten että eri hiukkastilojen (impulssimomentti) kehitysten todennäköisyydet määräytyvät siitä mikä on sen hetkinen lähtökohta vai olenko pihalla tässä? Eli varmasti ei voi ikinä tietää miten kehitys tulee tapahtumaan, mutta voidaan kuitenkin arvioida nykytilasta sitä millä todennäköisyydellä kukin mahdollinen tuleva kehitys voi tapahtua. Eli jos hiukkasaalto on aiemmin lokalisoitu päiväntasaajalla niin on hyvin todennäköistä ettei se ole seuraavaksi antarktiksella vaikka mitään ei voi varmasti sanoa.
... ettei maailmakaikkeuden luonne ole itse asiassa stokastinen ja deterministisesti selittyvät ilmöt vain rajatapauksia?
Aivan totta, asia voikin olla juuri näinkin. Enpä usko että ihmisjärjelle voi ikinä selvitä miten asian laita oikeasti on. Luultavasti aika avaruus riippuvuutemme estää totuuden selviämisen meille. Se mikä on meille determinististä tai stokastista voi olla oikeasti aivan jotain muuta mitä emme edes voi käsittää.
ihmetteljä kirjoitti "miten voi olla varma että kvanttifysiikan todennäköisyysluonne on vihoviimeinen teoria? Siis että sen alla ei ole mitään oikeasti determinististä mikä meille ilmenee kuitenkin satunnaisena? Aspectin koe kai on sen varmistanut. Selittäkäähän asiasta enemmän tietävät miten tämä on mahdollista?
Jotenkin tuntuu siltä että moinen satunnaisuus johtuu vain tietämättömyydestä. Ikäänkuin tietämättömyytemme olisi lakaistu maton alle piiloon keksimämme todennäköisyysluonteen perusteella."
Jos voidaan olla 100 % varmoja että Aspectin ja EPR-kokeet ja niiden lähtöehdoiksi oletetut tulkinnat avaruuden, ulottuvuuksien, ajan ja energian olemuksesta ovat tosia, niin maailma on indeterministinen. Jos kuitenkin jotkut tieteelliset olettamuksemme ovat pielessä, kokeiden tulokset ollaan voitu tulkita väärin.
Luotanko 100 % täydellisyyteen tieteellisten teorioiden tulkinnoissa, no en varmasti.
Maailma voi siis edelleen olla hyvinkin deterministinen, vaikka kvanttimekaniikan teoria ja sen tulkinta maailmasta ei tätä olekaan.
Kun fyysikoksi opiskelevat aivopestään jo alusta asti todennäköisyys/epämääräisyys/aaltofunktiotulkintaan ja satunnaisuuteen luonnon perimmäisenä olemuksena kvantti-ilmiöissä, miten ihmeessä joku voisi löytää determinismin kvantti-ilmiöiden takaa, kun sellaiseen ei kerta kaikkiaan uskota.
Veikkaan että tarvitaan joku fyysikkomaailman ulkopuolinen luonnonfilosofi ilman auktoriteettiuskoa ja betonoituja ismejä keksimään mahdollinen deterministinen kvanttiteoria.
Miten löytää sellaista, johon ei edes usko?
John Bellkin kertoo kirjassa Atomin haamu, miten fyysikot voivat olla liian keskittyneitä kvanttimekaniikan tulkintaongelmiin, kuin kärpäsiä ikkunaa vasten räpyttelemässä auringon valon houkuttelemina/sokaisemina. Sitten saattaa tulla joku ulkopuolinen, kärpänen joka ei ole sokaistunut valosta ja lentää suoraan ulos ovesta.
>
Niin sitähän ei voi tietää, mutta onko se, että maailma ei välttämättä olekaan täysin hallinnassamme ja ennustettavissamme, niin pelottavaa, että Sinun pitää avata vähintään joka päivä tästä aiheesta uusi keskustelu ?
Käsittämätön on taas Sinun ajatusmallisi: kaiken on pakko pakko pakko olla determinististä ja mitään muuta ajatusmallia ei voi hyväksyä. Eikö tuo ole vähintään yhtä pakkomielteistä, mitä morkkaat nykyfysiikan olevan ? Eikö vaan voi olla aidosti monimutkaisia järjestelmiä, joiden lopputilaa ei voi päätellä alkutilasta ?
Itse en ole aloittanut kuin kaksi ketjua jotka sivuavat asiaa, loput ovat muiden tekemiä.
Minua vain ihmetyttää fysiikankirjoissa oleva jatkuva kirjoittelu siitä miten maailma on todistettu todennäköisyysluonteiseksi, indeterministiseksi ym. Aspectin & EPR-kokein.
Tätä tekevät niin kunnioitetuimmat fyysikot kuin muutkin. Tämä 100 % varmuus ihmetyttää. Miten se vaikuttaa fyysikoiden opetukseen ja työhön? Heillä ei ole vaihtoehtoisia näkemyksiä, joten on varmasti aika mahdoton löytää indeterministisestä ja tilastollisesta ajatusmaailmasta sijaa determinismille vaikka sellaiselle paikka olisikin tutkimuksissa. Kokeiden tuloksethan perustuvat yleensä aina tulkintoihin ja niitä värittää taas auktoriteettiusko ja viralliset totuudet.
"...Heillä ei ole vaihtoehtoisia näkemyksiä,..."
Pitäisikö fysiikan opiskelijoilta salata nykynäkemys ja sen perusteet, jotta he voisivat muodostaa "vaihtoehtoisia näkemyksiä"? Kyllä tutkijatason fyysikolle on selvillä myös nykytietämyksen epävarmuustekijät.
Kehottaisin lukemaan Tarja Kallio-Tammisen: "Kvantillinen todellisuus; fysiikka ja filosofia maalmankuvan muovaajina"
Maailmankaikkeuden todellinen rakenne saattaa (tai jopa taitaa) olla evoluution näennäisesti kolmiulotteiseen deterministiseen maailmaan muovaamien aivojemme käsityskyvyn ulottumatomissa nyt ja aina. Matikalla kykenemme ennustamaan, jos teoriamme riittävät. Maailmankaikkeuden perimäistä olemusta tuskin voimme koskaan sanoa ymmärtävämme. Determinismi olisi helppoa. Johtuuko indeterministiden fysiikan torjumisesi siitä, ettet hyväksy todellisuutta, jota tajuntasi ei ikinä riitä todella ymmärtämään?
Jospa maailma vaan on sellainen.
Toisaalta voit aina sanoa: "Teoriani on täysin oikea. Maailmankaikkeus vaan toimii väärin"
Koska tunnetut, yksinkertaisemmat tilanteet voidaan selittää tarkemmin deterministisillä malleilla, niin on järkevää olettaa, että tämä pätee myös kvanttifysiikkaan?