Suomalaisille maratonin läpivienti on pakkomielle. 42 kilometriä on taitettava vähintään kerran elämässä keinolla millä hyvänsä. Ajalla ja tyylillä (juoksu vs kävely) ei tunnu olevan mitään väliä. Ajat painuvat reippaasti yli 4 tunnin, jopa yli 5 ja 6 tunnin!
Kysyn, että onko mitään järkeä pakkomielteisesti vain läpiviedä tuollainen omiin kykyihin nähden ylipitkä suoritus. Onko se millään mittarilla mitattuna edes terveellistä?
Suosittelen kaikille siirtymistä huomattavasti lyhyemmille matkoille. Maksimina pitäisin 20 kilometriä. Lyhyemmillä matkoilla pääsette nauttimaan ihan oikeasta juoksustakin.
Kysyn, että onko mitään järkeä pakkomielteisesti vain läpiviedä tuollainen omiin kykyihin nähden ylipitkä suoritus. Onko se millään mittarilla mitattuna edes terveellistä?
Suosittelen kaikille siirtymistä huomattavasti lyhyemmille matkoille. Maksimina pitäisin 20 kilometriä. Lyhyemmillä matkoilla pääsette nauttimaan ihan oikeasta juoksustakin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ei liene terveellistä. Mutta toisaalta se innostaa monia harjoittelemaan eli liikkumaan juuri niitä mainitsemiasi lyhyempiä matkoja mikä yleensä on terveellistä.
jos pelkkä parikymppinen olisi tavoitteena niin senhän pystyy vetämään läpi harjoittelematta eli se ei välttämättä olisi sen terveellisempää.
Olen samaa mieltä että maraton on liian etusijalla juoksupuolella.
Miksi ei yhtä hyvin 10000m tai 100km?
Silti huomaan itsekin suuntautuvani kilpailumielessä vakavimmin maralle. Osittain syynä on se että 5000m lyhyempiin ei riitä vauhti ja toisaalta harjoittelu on noille matkoille monimutkaisempaa.
Toisaalta määräharjoittelu ja pitkäkestoiset suoritukset sopivat itselleni paremmin.
Mutta samaa mieltä toki olen siitä että maraton on tavallaan yliarvostettu matka.
Enkä tarkoita tällä viedä sen arvoa vaan tarkoitan että sen asema on liian keskeinen.
Noh ehkä en osannut pukea sanoiksi... ;)
Juoksuharrastus on tietenkin aina hienoa ja ilman maratonhypeä se saattaisi olla vielä harvempien herkkua.
Siinä on hyvä puoli, että ei ole tuo pakkomielle muilta pois ja ainahan sitä oppii ja kehittyy juostessaan. Eli ruokahalu kasvaa syödessä, kunto kasvaa jne. Vai miten oli itselläs kun opettelit kävelemään? Konttasit, hoipipertelit,kaaduit ennekuin opit edes kävelemään edes muutaman askelen? Oliko ihan turha homma? Olisit sinäkin pysynyt rättiinpaskantajana koko ikäsi. Äly hoi älä jätä?
Jos juoksemista ajattelee hyvän kunnon ja terveyden vuoksi 3-4 kpl 30-60 minuutin mittaista hölkkää viikossa riittää hyvään eloon. Muutama sprintti sinne väliin, niin jo toimii kroppa ja tykkää solut.
Ei se mara tee hyvää kellekään, ei edes Gebren tai kenialaisten kropalle.
se maratonin juokseminen on.
Minä itse viisaampana juoksemisen sijasta istun kuppilassa muutaman illan viikossa ja sen lisäksi harjoitan pientä hyötynaukkailua muinakin aikoina.
Kun sitten kunto ja kestävyys paranee niin vetäisen roiman viikon tai parin putken muutaman kerran vuodessa.
Olo on mahtava!
No kai sitä saa juosta jos haluaa, onko se sinulta pois?
nautitaan pitkästä matkasta.
Ei se matka, vaan se tunne!
Joillekin tuo 42km matka saattaa olla heidän ainoa päämäärä, ja juoksuharrastuksella ei ole sitten enää merkitystä heille. Mutta kuka lähtee maratonille, jos ei oikeasti pidä juoksemisesta... Itse ainakin nautin jokaisesta kilometristä, jonka juoksen. En mittaa aikaa enkä kilometrejä, niitä vain kertyy.
Lähipiirissä asustaa ihminen, jolle maratonin juokseminen tuntuu olevan lähinnä keino leuhottaa. Liikunnalliset motiivit eivät todellakaan ole hänellä kohdillaan, vaan ainoa syy juosta maratoneja on se leuhkiminen. Rupee jo pikkusen vituttaamaan, kun joka välissä pitää leuhkia ja joka asia liittyy siihen maratoniin. Leuhkimiseen kuluu enemmän energiaa kuin treenaamiseen, leuhkiminen on mielekkäämpää kuin treenaaminen. Kun maratonilla kuitenkin sitten viipyy 5,5 tuntia, kannattaisi ehkä mieluummin keskittyä siihen treenaamiseen, eikä leuhkimiseen.
Ja kyllä, olen itsekin juossut maratoneja alle neljän tunnin, joten niillä ajoilla ei todellakaan viiti leuhkia. Harrastan muitakin kestävyysurheilulajeja ja kokemuksieni perusteella maratonin juokseminen on aika helppoa verrattuna muuhun kokemaani.
Nimimerkillä Kunnossa kaiken ikää.
niin eihän se ole meidän juoksijoiden vika.
Pöljä on pöljä juoksi se tahi ei!
Ei matka, ei aika vaan fiilis joka syntyy kun löytää päivän kuntoon sopivan vauhdin. Jalat tikkaa automaattisesti, maisema vaihtuu ja pää saa huilata. Vielä kesäisen metsän tuoksut ja linnunlaulut.... Jos nautiskelun sivutuotteena syntyy kunto jolla pystyy juoksemaan 42km, niin ketä se oikeastaan haittaa?
Kävin maran juuri vetämässä viime la helsingissä, noin 5h 15 min ,mutta raskas reittikin.
tavoitteena oli juuri tuo maraton, juokseminen ei kiinnosta pätkääkään.
OHI ON
netto siis jopa alle 5.15!
Baldini ja Prefontaneko täällä taas vaahtoaa.
niin typerää touhua se kyllä on, mut kato kun rahkeet ei riitä parempaan (kuten 100 m juoksemiseen alle 12 s)