16-vuotiaat tytöt menevät naimisiin

INTIASSA VAI SUOMESSA

Tutkippa vaikka sitä historiaa ja mieti vähän omillakin aivoilla niin ehkä tajuat? Tunnetko 16-vuotiaita? Heitä tarkkailemalla voit päätellä myös vähän enemmän...

Onko ihkudaa pissaliisa sinusta oikeasti valmis naimisiin? En halua yleistää, poikkeuksia on, mutta tuskin kovin moni...

Kyllä ihan puollan sitä että ollaan henkisesti JA ruumiillsisesti kasvettu, opittu tuntemaan puoliso ennen vihille astumista. Toisin oli "ennenvanhaan". Kyllähän niitä 12-vuotiaitakin naitettiin vanhoille sedille. Miksei siis nyttenkin??

monesti todella lapsellisia vielä 20-vuotiainakin!

Tunnen 21v tytön, joka ei vielä osaa ottaa mitään vastuuta mistään: rahankäyttöä eikä mitään muutakaan osata yhtään, vanhempien luona vaan ollaan koko ajan käsi ojossa. Rahat menee muotivaatteisiin ja meikkeihin.

Töihinkään ei jaksa mennä, kivempaa lojua kotona äidin elätettävänä....

Oikaisen hieman käsityksiäsi.

"...1800 -luvulla, 16-vuotiaat tytöt saivat mennä naimisiin vanhemman miehen kanssa, jolloin he saivat olla yhdessä, oli sitten vanhempien suostumuksella tai ei? "

Tytöt eivät saaneet vaan he JOUTUIVAT menemään naimiin. Eivätkä he itse saaneet sitä päättää.

Naisilla ei ollut omistusoikeutta omaisuuteen vaan sitä hallitsi aina mies, joko isä, veli tai aviomies. Naiset eivät voineet elää itsellistä elämää, sillä työelämään he eivät päässeet, ainakaan parempien piirien naiset. Köyhät kyllä. Myöskään naisilla ei ollut oikeutta osallistua yhteiskunnalliseen elämään, eikä siis äänioikeutta missään asioissa.

Suku tai vanhemmat päättivät tytön puolisosta. Näin oli suomessakin 1900 luvun alussa. Toki vanhempia uhmattiin, mutta yleensä suku hylkäsi tyttären. Tämä käytäntö on yhä suurimassa osassa maailmaa - vain Eurooppa ja Amerikka poikkeaa tästä. On siis edelleen kulttuureja joissa avioliitto päätetään tytön puolesta jopa 3 vuotiaana, yleensä vähän ennen sukukypsyyttä eli 13 - 16 vuotisina.

Tytöille oli tärkeää löytää sopiva puoliso. Eli varakas ja yhteiskunnallisesti vakaa mies. Sillä ei ollut merkitystä tykkäsikö tyttö miehestä vai ei, seksi oli VELVOLLISUUS. Ellei tyttö tätä velvollisuutta hoitanut, häntä saattoi "nuhdella ja kurittaa", eikä laki rangaissut siitä.

Omaisuus oli tärkeä seikka myös naisen osalta (myötäjäiset), näinhän sitä omaisuutta kartutettiin! Leskeys oli varsin tavallista, joten nämä vanhemmat miehet tarvitsivat huoltajaa lapsilleen. Edellinen vaimo saattoi olla kuollut esim. lapsivuoteeseen, mikä oli sekin aika tavallista.

Naisen tärkein tehtävä oli tuottaa perillisiä miehelle. Kun tytöt tulivat sukukypsiksi n. 15 - 16 -vuotiaana, se oli "sopiva ikä". Naiset olivat täysiä mummoja jo 40 v, koska ehkäisyä ei juuri ollut.

Tutkimuksia on havaittu että pari vuosikymmentä sitten, että tytön alaikäisenä avioituminen on lähinnä ollut pakoa kotoa ja itsenäistymisen tarvetta. Varsinkaan ammattitaidottomilla ja varattomilla tytöillä ei muuten ollut mahdollisuutta lähteä pois kotoaan.

Että merkki naiseudesta? HÖPÖ HÖPÖ! Nainen voit olla ihan omana itsenäsikin, et siihen aviomiestä tarvitse. Nimenomaan olisi tärkeää ensin elää ja tutustua itseensä ja mahdollisuuksiinsa, kypsyä, ennen kuin on valmis HYVÄÄN parisuhteeseen.