Jossittelua ja spekulointiahan tämä on, mutta mikä on sinun elämäsi paras päätös tai sama monikossa?
Perustellakin saa, jos osaa.
Perustellakin saa, jos osaa.
Elämäsi paras päätös?
la.ra
902021
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 90
Vanhimmat
Meditaatio.
Pitäisiköhän kokeilla?
sopia sinulle. Jos vielä samalla taiot itsesi muualle niin aina parempi
taikominen ei taida multa kuitenkaan onnistua.
Juu, suosittelen. Ei se ainakaan pahaa voi kenellekään tehdä.
ni kyllä se oli tää mökille lähtö, vaikka kelit on ollu perkuleen huonot. Tulipa testailtua viikko toisen sietämistä.
onneksi et tyystin kuitenkaan malttanut jättää palstaa.
Kunnon priorisointia pitää elämässä olla: Ensin palsta, sitten palsta ja vielä kymmenen kertaa palsta ja varmuuden vuoksi yhdestoista kertakin perään ja vasta sitten muu jonninjoutava:)
että sulta tulee joku ero-, yhteenmeno- ja lapsiaiheinen vastaus. Sivushan toi toki sitä :)
on se teidän ja meidän kaikkien onneksi tai onnettomuudeksi, ni mä en kykene palstaa jättämään kokonaan milloinkaan. Paitsi, jos tänne tulee rekisteröitymispakko, ni sitte tää menee yhtä tylsäksi kun kaikki muutkin paikat, ni sillo alkaa olla ihan sama.
mikä on ikä jolloin viimeinkin pitäisi luopua piikuudesta?
rehellinen itseanalyysi pahanlaatuisesta addiktiosta:)
Mä en edes ymmärtänyt sitä, miten lisääntymiskyky liittyy johonkin vanhaan suomalaiseen ammattiin. Sorry :(
joka päivä tehdään valintoja. Pieniä päätöksiä joilla voi olla kauaskantoiset seuraukset, tai sit päivastoin.
oon jo aikoja sit kyllästyny kieltämään tosiasioita. Palsta on aina kuitenkin se The Palsta.
Naiseni kuutamolle.
Johan sitä vedin perässäni monta vuotta ja juopottelu eikun paheni.
Nyt elämä loistaa ja tenunenä on enää vain muisto joka haalenee joka päivä aaah.
Olihan siellä yksi erokin! Se on kyllä totta, että miksi antaisi alkoholismin pilata kaksi elämää yhden sijaan, jos toisella ei ole halua muuttua?
lopettaa palstailu tämän kommentin jälkeen.
kuin hyvää jatkoa ja aurinkoista kesää!
sillalta
hypätä, jos sinä et ymmärrä kysymystä?
muistakaan ihmisistä emme todellakaan ymmärrä sinun kysymyksiäsi emmekä niitä hapuilevia vastauksia joita öisin tyynyysi nyyhkytät.
näkyy kuitenkin ymmärtäneen.
Ei millään pahalla, mutta tämän kyssärin käsittämiseksi pitäisi riittää ala-asteen oppimäärä, jollei vähempikin.
poistua palstalta?
kunhan hinnasta sovitaan.
ensimmäiselle tyttöystävälle kenkää..vaikka suhde oli hyvä. kannattaa vaihtaa maisemaa, kun bileet on parhaimmillaan...se ei siitä paremmaksi muutu.
mitä parempi leffa sitä varmemmin poistun kesken kaiken.
tuo oli tyhmästi tehty.
Kaikki voi aina muuttuu paremmaks. Nyt et vaan saa sitä koskaan tietää...
vili on semmonen adonis, et se saa ja ennen kaikkee voi tehä mitä haluu!
mut se pahimmassa tapauksessa kaivaa itselleen omaa hautaa.
mitään typerää ole.
mulle jäi se fiilis että ihan kivaa oli...niin kuin sanoin, ei se nainen siitä paremmaksi muutu.
mielessä??
muutu ajan kanssa, mutta suhde takuulla.
Toisaalta, sellainen, joka ei ole pitkän parisuhteen iloja kokenut, ei niitä osaa kaivatakaan!
josset pysty nauttimaan hetkestä silloin kun se on käsillä. Jos vaan hyvänäkin hetkenä mietit tulevaisuutta negatiiviseen sävyyn ettei se paremmaksi enää voi muuttua. Eihän mikään voi silloin edes johtaa mihinkään.
verran sitä kokeillut, että tiedän minkälaisesta muuttumisleikistä siinä on naisten puolelta kyseessä...pennusta leijonaksi ja minua ei se leijona kiinnosta
miksi yhden asian tarvitsisi johtaa toiseen??
ajattelen sitä pätkätyönä...se sopii siihen hetkeen, sinä aikana ja se tehdään tietyistä syistä.
on oma asia lopettaako sen hyvällä vai huonolla fiiliksellä.
En sitä mitenkään pahalla tarkoittanut.
Musta vaan itsestä tuntuu, et munkin elämä koostuu vaan kaikista pienistä palasista ja kaiken lisäks ne palaset ei edes tunnu sopivan yhteen ollenkaan. Jos kaikki olis semmonen yks iso suuri kokonaisuus, niin sitä olis helpompi hallita. Nyt kun kaikki on toistaiseksi mennyt aina niin, et joku alkaa ja se sama asia loppuu, niin tulee tunne ettei tässä ole yhtään mitään järkeä tässä koko touhussa.
se on naisilla aikas saletisti käänteinen minä. voisin kuvitella, että diggailet seukkailun hienouksista. eli haluat olla jollekkin tärkeä ja kuulua johonkin. en tosin usko että jäät kylmäksi..olet järki kinkku =).
mulle se on taas niin, että kaikki mikä sitoo mua, myös hidastaa meikäläistä. itse on ajatellut niin täältä lähdetään kumminkin etukäteen ja vittu silloin pitään olla jotain paperilla koettuna(parisuhde on)
ota ilo siitä mikä on tarjolla, jos ei natsaa äijää...niin tee se itse(niinku mä)
Tajuun ton sun asenteen ihan täysin. On elämässä tottakai paljon muutakin koettavaa ja nähtävää, ku miehet(parisuhde). Haluun mä tottakai olla jollekin tärkeä (lasten lisäksi :D ) mutta ei se silti mun elämän suurin ja ainoa tavoite oo.
Aika sen aina näyttää. Tilanteet vaihtuu ja haluamiset saattaa vaihtuu sen mukana. Normaalia se kai on. Alle parikymppisenä silloin kun ei ollut ollut ainoaakaan vakavaa parisuhdetta niin se parisuhteen saaminen oli olevinaan NIIN tärkeää. Sit kun sitäkin lajia on koettu, niin huomaa, et olisi elämässä tarjolla muutakin - kun vaan osaisi aina pitää silmät auki..
Periaatteessa rakkautta olis tarve aina saada...se on mulla taustalla kokoajan... Mutta helppo sen ääni on tukahduttaakin ja siirtää ajatukset muualle.
...se päätös, kun päätin lähteä "liukuhihnalta" suorittamaan jatko-opintoja. Ei ole tullut ikävä "liukuhihnalle". Kaikin puolin mielekäämpi toimenkuva nykyään ja menetetystä vapaa-ajastakin saa inhimillisen korvauksen.
En yhtään ihmettele ettei kaduta.
oli ku otin yhteyttä yhteen Mieheen. Tokana tulee varmaan mun ja exän huojentava eropäätös. Muuten en oo tainnu hyviä päätöksiä tehdäkään.
vain yhteen mieheen? Tuossa sinun kommentissasikin jo oli mainittu kaksi miestä
mun nyt exään tarvinnut erikseen yhteyttä ottaa ku asuttiin saman katon alla. Eikä meil ollut ees kovin vahvaa henkistä yhteyttä, jotta ei senkään takia voi puhua "yhteydestä":)
Yhteen Mieheen vain siis otin yhteyttä.
Mä haluan ajatella niin, että on vain hyviä, parempia ja parhaita päätöksiä. :)
elämä noin helppoo.:) Mut kun ei se aina mee ihan noin.
Päätöksenä pidän edelleen päätöstäni ottaa avioero eli yrittää edes hieman lieventää elämäni tuhonneen ja paskimman päätökseni vaikutuksia.
Vasta jälkikäteen tajusin kuinka huonossa asemassa oikein olinkaan elänyt itse sitä näkemättä. Eikä tietenkään kukaan voinut kertoa sitä vaikka jälkikäteen kertoivat huomanneensa huonon tilanteeni ainakin jossain määrin. Kaiken omaisuuteni yms siinä menetin kuin myös kiusaaminen on jatkunut vuosia mutta silti.. Silti sain tilalle jotain paljon parempaa, jota en meinaa hukata enää kovin helpolla. Olen läksyni oppinut erittäin hyvin.
Nyt minulla on rauha ja saan tehdä asioita joita haluan esim ostaa karkkia tai kasvovoiteen (halvimman tosin :). Minun ei enää tarvitse tehdä orjana hommia "yhteisen hyvän" eli vain miehen hyvän eteen menettäen kaiken itseltäni.
Mitä pienestä kiusaamisesta, en välitä vaikka olisi tappanut minut, pääasia oli että pääsin kohtuullisen hyvän elämänkin näkeen vaikkei mulla nyt hyvin mene mutta silti ziljoona kertaa paremmin kuin ennen. Loistava päätös, olen itselleni ikuisesti kiitollinen siitä että tajusin sen ja uskalsin eron ottaa vaikka tiesin etukäteen ettei siitä tule helppoa. Hyvä minä!!! :DD
Mutta eikö siitä paskimmastakin päätöksestä jäänyt jotain hyvää käteen?
Kai näissä "parhaissa päätöksissä" on aina pohjimmiltaan takana virheen korjaaminen, tapahtuneen tai tulevan...
"saan tehdä asioita joita haluan esim ostaa karkkia tai kasvovoiteen...."
...TÄH?? Onks tuo jokin vertauskuva vai pitäiskö tuo ottaa ihan kirjaimellisesti?
Se on otettava ihan kirjaimellisesti :(
Hän pihinä miehenä kerrankin heitti kassajonossa minun haluaman mars-patukan pois ja totesi ettei tuollaisia tarvita (hän ei tarvinnut, minulle olisi kyllä maistunut nami :)
Minulla on erittäin kuiva iho ja tarvin kosteusvoidetta. Varsinkin muutama vuosi ennen avioeroa oli tuossakin asiassa huonoa aikaa enkä olisi saanut ostaa noita turhaakin turhempia juttuja.
Enivei... en nyt jaksa kaikkea kertoa mutta hyvin kuvaavaa oli se kun menin ensimmäistä kertaa kauppaan omaan asuntoon muuttamisen jälkeen. Katselin taas halpisvoiteita että tarttisin noita.. mutten jaksa kuunnella huutoa ja vittuilua.. sitten älysin etteihän mun enää tarvikkaan :) Heittelin ihan huumaantuneena shamppoita, kivoja saippuoita, kosteusvoiteita yms kärryyn varmaan 100 eurolla. Taisin ostaa meikkejäkin. Meikkaamisestahan mies oli mulle ystävällisesti kertonut että olen oikeasti ruma ja meikkaaminen vaan korostaa rumuuttani. Häntä hävettää puolestani kun en sitä tajua ja sillä antaa vinkin etten häpäisisi itseäni kulkemalla kylillä meikeissä ihmisiä naurattamassa.
Ulos kun pääsin kamojeni kanssa niin minua oikein huimasi oma rohkeuteni ja tieto siitä että mä saan nykyään tehdä niin. Oujee!! :DDD
Lapset, minun paras puoli :)
Oikeastaan voisi sanoa että paskin päätökseni oli jatkaa avioliittoa viimeisen lapsen jälkeen, koska melkein kaksi vuotta sen jälkeen alkoi homma meneen todella hulluksi, ja pahimmat jutut tuli silloin. Jos olisin ottanut eron ensimmäisten merkkien jälkeen niin paskin olisi jäänyt kokematta, ja mulla voisi olla nyt ihan toisenlainen elämä kuin nyt on.
Mutta mitäpä siitä. Ei niitä saa miettiä ja jossitella. Se on täysin turhaa ja tyhmääkin. Pääasia on että sen nyt joskus kuitenkin tajusin ja nyt olen paremmalla tolalla :))
aina noita "miehiä" löydättekin...
Sattui vaan alkaa kasvaan vinoon vanhemmiten eli luonnehäiriö paheni huomaamatta vuosien varrella. Mulla oli vaan taas huono tuuri, ja kun en ennustaja ole, niin en sitä etukäteen tiennyt :)
kovin yksipuoliselta sepustukselta. Ootko jutellu sen kaa jälkikäteen, vai onko tämä sinun omaa näkemystäsi. Jos tuo totta on, niin respectiä ymmärtääpähän paremmin sun vinksahtanutta luonnetta.. :)
On luonne joo, mutta ei luojan kiitos läheskään yhtä pahasti kuin sulla ;D
Näkökyky edelleen tallessa ja omaan haukankatseen. Siitä kiitän jo viistoista vanhana tekemääni kauskantoista päätöstä.
hinta haukankatseesta
on se, että menin juttelemaan Lady Chatterleylle baarissa. Siitä on seurannut pelkkää hyvää. Toinen hyvä päätös liittyi aikanaan opinto-oppaan selailuun, jonka seurauksena urasuunnitelmat meni uusiksi. Kolmas erinomainen ratkaisu oli jättää armeija kesken. Onhan näitä.
kehuu mun päätöksiä tai jotain, tää näyttää nyt vähän nololta, kun kukaan ei ole vastannut ja sillai. Toisaalta nyt tuli vastaus, mut ei se oo sama, ku se on mun oma tekemä.
tallella vielä, josko siitä urkenisi se ura mullekin..
edes joku välittää tässä kylmässä maailmassa. Tosin sä unohdit kehua mun valintoja, mutta mennään näillä.
Ei oo tallella, mutta netistä löytyy tämänvuotinen.
Mun pitikin vastata sulle, mutta en mä osaa kehua sun päätöksiä.
Piti vaan kysymäni, että voiko parhaasta päätöksestä tulla huono joskus myöhemmin? Esim. jos puhutaan ihmissuhteista? Missä menee se raja, että on saanut niin paljon hyvää, ettei päätös voi enää muuttua pahaksi?
sitten vaikka sitten onnitellut tai jotain! Aika törkeetä S24-käytöstä. Arvaa milt must tuntu, ku kaikkien muiden viesteihin oli vastattu paitsi mun? Mä voin sanoo: tosi nololta.
No onneks mä osasin hoitaa asian hienotunteisesti, enkä tehnyt siitä numeroa. Joku olis varmaan saattanut tehdäkin.
olivat malliesimerkkejä parhaudesta. Ne oli niin hyviä ettei sanotuksi saanut.:)
SEN takia jengi ei vaan pystynyt vastaamaan. Just joo. Tänks.
sulle vastatessa on rima paljon korkeemmalla. Pitää ihan miettiä.
Mutta niin, se piti vielä sanomani, että sulla oli hienosti useampi elämän osa-alue edustettuna listallasi.
sait seivattua vastaamattomuutes tolla kommentilla. Mä en oo enää niin vihainen.
pois stadista. Se on ollut mun paras päätös. Tietysti pitäis laittaa jotain sellaista, että päätös tehdä mun lapset - joo - on se niinkin. Mutta tää maallemuutto on parantanut mun elämänlaatua niin, että mua ei enää kaupunkiin saa - tein itestäni maalaisen.
En käytänyt kaupunkia mihinkään, kun siellä asuin. Siitä oli enemmän haittaa kuin hyötyä sielulle. Nyt oon asunut maaseudulla vuodesta -99 alkaen - ja onhan mulla mun lapsetkin edelleen.
ratkaisu, ei ollenkaan huono..
Ehkä mäkin joskus jos voitan lotossa niin hankin semmosen kesäasunnon jostain luonnon helmasta. Ellen sit kerkee kuolemaan sitä ennen. Mun tuurilla siinä käy just noin.
pessimistisissä heitoissasi. :)
oon niin köyhä, etten mä voi edes haaveilla kesämökistä. Ei mulla ole varaa kuin yhteen asuntoon. Siksi mun oli pakko muuttaa kokonaan landelle.
monia näin jälkikäteen ajateltuna liittyen lapsiin, opinahjoihin, työkuvioihin, harrastuksiin, miehiin, asuin paikkojen vaihdoksiin...jne.., mutta jos yhden nyt valitsis niin tupakan polton lopettaminen ja siinä päätöksessä pysyminen.
:))
Vähintäänkin hatunnoston arvoinen suoritus!
Olen vähän kade. Itse en pysynyt päätöksessä, vaikka neljä vuotta olin täysin "kuivilla".
Sain elämänkokemusta, kielitaidon kuntoon, uusia ystäviä ja tapasin Rouva Ratikan. On vaikea kuvitella, millaista elämäni olisi nykyään ilman tätä elämäni suurinta ja tärkeintä päätöstä.
vaihtarivuosi on ollut ylivoimainen ykkönen tähän asti. Se oli kyllä sellainen ponnahduslauta etten osaa edes kuvitella millaista elämää eläisin ja millaisena ihmisenä, jos olisin valinnut toisin.
Nyt tämä koiran hankinta jakaa ykkössijan.
Enkä minä edes lähtiessäni odottanut mitään muuta kuin elämänkokemusta. Kun faija ja systerikin asuivat ulkomailla, niin pitihän minunkin kokeilla. Jälkeenpäin ajatellen tuskin olisin edes saanut ylennystä nykyiseen työpaikkaani ilman sitä reissua.
Tottahan tämä kaikki on tietysti seurausta johdonmukaisesta pyrkimisestä haaveilemiini päämääriin, joten ei kaikki kuitenkaan ole aivan sattumaa ollut. Nämä muut vain ovat jotenkin pienempiä, kuten opiskelu- ja työpaikan valinta, päätös kämpän hommaamisesta, avioitumisesta, matkustelusta ja ties mistä muusta.
olla vahva. Se on auttanut mut läpi vaikeimpienkin aikojen, vaikka usko onkin joskus ollut hiukan koetuksella.
ehdottomasti noi muksut. Uusi ja ennenkokemattoman rikas maailma avautui heidän myötään. Kyyninen perusmieleni kokee vavahduttavia valoilmiöitä päivästä toiseen. Kyseenalaistaminen ja todella olennaisen näkeminen on lasten juttu. Kahdensuuntainen oppimismalli näyttää sopivan minulle.
Uuden työpaikan etsiminen, mutta se oli oikeestaan pakko eikä päätös, sen verran v-mäistä edellisessä paikassa oli.
Sitten on tietty pari muuttoa, mutta nekin ovat olleen sellaisia yleisen elämäntilanteen muutoksista johtuvia.
Yhtä eroa olen pohtinut, että oliko se hyvä vai huono päätös, mutta luulen että se oli hyvä, sen verran monta vuotta yritin tilannetta korjata muilla tavoin.
Jotenkin tuntuu että elämänmuutokset vain tulevat, ei niitä sen kummemmin päätetä. Jossain vaiheessa vain tietää, että joku tietty juttu on tehtävä. Ei siihen liity selkeää päätöksentekoprosessia.
avioehto.
Tähän astisen elämäni paras päätös on tehty puhtaasti tunnepohjalta. Valehtelematta voin sanoa, että paras päätökseni on ollut yhteiselämä ihanan vaimoni kanssa.
sanomaan "Ei!".
Hyvät puolet:
-pääsi eroon kavereista, jotka haki vain omaa etua
-ei tarvinnut esittää jokaisen kaveria
-mielenrauha säilyi
Paras päätös oli hakeutua ammattiin, josta aiemmin olin vain haaveillut. En uskonut sen toteutuvan, mutta tässä sitä nyt ollaan tyytyväisenä. Se antaa voimaa jatkaa elämää, vaikka mitä tapahtuisi.
valitsin Green Dayn c-kasetin jonkun silloisen pinnalla olleen pop-bändin sijaan. Jos en olisi sitä tehnyt olisin nykyisin luultavasti hyppyritukkainen ja puuhelminen "säbää" pelaava idiootti.
Oikeasti on jännä pohtia sitä kuinka paljon musiikkimaku voisi vaikuttaa ihmiseen ja tämän arvoihin, varsinkin näin jälkeenpäin ajateltuna. Sitä ei siinä hetkessä tuntenut, mutta jälkeenpäin on hetkeä ja sen merkitystä useaan kertaan pohdittu, varsinkin kun on nähnyt miten nykyinen musiikkimaku on elämääni vaikuttanut.
En väitä ettenkö olisi silti idiootti, mutta geelistä hyppyritukkaa ei ole ja ymmärrän jotain hyvän musiikin päälle eli plussan puolelle on päästy.
ole mitenkään tekemisissä arvojeni kanssa. Musiikki on muutenkin niin vähäisessä roolissa mun elämässäni ettei se voisikaan vaikuttaa mitenkään. Ei voi sanoa edes et mulla olis jotain tiettyä musiikkimakua. Nirvanaa tai suomirokkia kuuntelen siinä missä konemusiikkiakin silloin harvoin kun ylipäänsä edes musiikkia kuuntelen. Arvot taas liittyy ihmissuhteisiin ja rakkauteen, tasapainon löytymiseen ja onnellisuuden tavoitteluun. En osaa kyllä yhdistää musiikkia noihin mitenkään.
En silti vähättele päätöstäsi yhtään - Green day on ihan huippu!:)
korjaan vähän sanomaani, eli ehkä se arvot oli vähän huono sanavalinta. Ei olisi kovin mairittelevaa jos ne saisi tai ottaisi viihteestä.. Kotoa ja lähiympäristössähän ne valtaosin muotoutuvat.
on se, etten päätä mitään vaan pidän kaiken avoimena.
Nykyisen asunnon osto, nykyisen auton osto, röökin lopettaminen, punttisalitreenin aloittaminen?
ehottomasti.
Jos minä oisin pitänyt sen, että lopetin, niin se olis ollut mun elämän paras päätös. Mutta kun kerran aloitin uudestaan, niin se on sitten mun elämän huonoin päätös.
En tiedä.