Mitenkä jokin voisi toimia ilman mitään?
Jos ajatellaan voimavaikutukset niin mikä voiman välittää? Pakkohan on olla jokin kokoonpuristumaton juttu kappaleiden välillä joka on levossa tai jännityksessä kuten hyytelö.
Jos ajatellaan kahta magneettia joita yrität työntää yhteen s s tai n n. Jokin näkymätön juttu tuntuu olevan välissä eikä neodyn magneettien ollessa kyseessä hommasta tahdo tulla mitään.
Mikä on välittävänä voimana sillä pakkohan siinä jotain on olla koska pelkät mielikuvitusviivat eivät mitään tuuppaa mihinkään. Sama jos yrität laulaa tyhjiössä tai pomppia ylöspäin ilmalennon aikana kun ei ole mistä ponnistaa.
Maxwell ajatteli eetterin olemassaolon kuten myös Tesla. Maxwellin kaavat ovat edelleen yleisessä käytössä ja sähkömme jauhaa Teslan tsydeemit joten mitä ihmettä.
Vaikka atomit avautuisivat aaltoja niin pakkohan jonkin on aaltoilla!
Jos ajatellaan voimavaikutukset niin mikä voiman välittää? Pakkohan on olla jokin kokoonpuristumaton juttu kappaleiden välillä joka on levossa tai jännityksessä kuten hyytelö.
Jos ajatellaan kahta magneettia joita yrität työntää yhteen s s tai n n. Jokin näkymätön juttu tuntuu olevan välissä eikä neodyn magneettien ollessa kyseessä hommasta tahdo tulla mitään.
Mikä on välittävänä voimana sillä pakkohan siinä jotain on olla koska pelkät mielikuvitusviivat eivät mitään tuuppaa mihinkään. Sama jos yrität laulaa tyhjiössä tai pomppia ylöspäin ilmalennon aikana kun ei ole mistä ponnistaa.
Maxwell ajatteli eetterin olemassaolon kuten myös Tesla. Maxwellin kaavat ovat edelleen yleisessä käytössä ja sähkömme jauhaa Teslan tsydeemit joten mitä ihmettä.
Vaikka atomit avautuisivat aaltoja niin pakkohan jonkin on aaltoilla!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Otusta, joka välittää voiman kahden hiukkasen välillä, kutsutaan kentäksi (esim. sähkömagneettinen kenttä välittää vuorovaikutuksia varattujen hiukkasten välillä).
Eetteri on tavallaan muuttunut abstraktiksi matewmaattiseksi olioksi, kentäksi. Perusongelmahan täsä on, että ihminen ei näe oikein pieniä eikä oikein suuria asioita. Pienet asiat voidaan mallintaa eetterinä tai kenttänä - se mitä siellä todellisuudessa on - tai ei ole - jää salaisuudeksi kuitenkin.
Eetteri, valoeetteri tai mailmaneetteri, asialle on vain annettu uusi nimi oli se sitten kentät, kvanttikentät tai Higsin kenttä. Aivan sama asia oikeasti kuitenkin kyseessä, eli värähtelevä tausta-aines eli taustarakenne, joka värähtelyllään luo aaltoilmiöt ja myös aineilmiöt, jotka ovat myös aaloilmiöitä, eli aine = aaltopaketit. Samoin myös kvanttikenttä on kvantit = hiukkaset synnyttävä aaltoileva taustarakenne.
Nykyisen kvanttimekaniikan mukaan vain tämä kvanttikenttä on abstrakti, epämääräinen ja tilastollinen, kun se oikeasti on alkuperäisen eetteri-idean mukaan eksakti.
Valo tarvitsee siis edelleen välittäjän, ja tämä välittäjä itse asissa värähtelyllään myös luo valon ja muut aaltoilmiöt. Valo ei kulje tyhjässä edelleenkään, vaan valo on avaruuden taustarakenteen eli eetterin värähtelyä ja tämän värähtelyn siirtymistä, kuin aaltoilun siirtymissä vesimolekyylien välillä.
Tämä taustarakenne eetteri näkyy meille erilaisina kenttinä, mutta eetteri on kuvaus kaikille kentille samanaikaisesti eli se on yhtenäiskenttäkuvaus. Gravitaation hiukkanen tai kvantti on samalla eetteri.
Eikös jokainen pieni hiukkanenkin ylläpidä ympärillään kenttää joka ulottuu periaatteessa läpi koko maailmankaikkeuden. Miten ihmeessä olemattomalla hiukkasella voi olla näin valtavat resurssit siirtää informaatiota olemassaolostaan? Vai loppuuko se kenttä tietyn etäisyyden jälkeen? Vastaavia hiukkasia on maailmankaikkeudessa tolkuttoman monta, ja jokainen hiukkanen kait on vuorovaikutuksessa kaikkiin muihin mainittujen kenttien välityksellä.
Ongelma ei suinkaan ole äärettömän kauas ulottuva kenttä vaan siinä, että alkeishiukkaset näyttäisivät olevan pistemäisiä. Klassisessa teoriassa kenttä käyttäytyy kuten 1/r^2, missä r on etäisyys hiukkasesta, ja energia käyttäytyy kuin kenttä^2. Integrointi avaruuden yli antaa äärettömän rajalla, jossa alkeishiukkasen koko on 0. (mutta äärettömän kauas ulottuva kenttä on ok, sillä se termi kuolee pois riittävän nopeasti ollakseen äärellinen). Tämä on todellinen ongelma, ja ainakaan minua nykyisen fysiikan ratkaisu (nk. renormalisaatio) ei tyydytä. :-)
minä nimitän sitä paikalliskentäksi. Paikallisen materian (massan) välissä olevaksi kentäksi, jota karaktärisöi sen ympärillä olevan massan määrä ja kokonaispaino.
Paikalliskenttäteorian mukaan aurinkokunnan alueella tapahtuvia ilmiöitä ohjaa pääasiassa aurinkon huima massa 99.8% ja loppun edestä planeettojen pienet massat paikallisesti planeettojen välittömässä läheisyydessä.
Tästä johtuu mm. tähtipoikkeama (stellar aberration) ja se, että kyseinen poikkeama esiintyy vain paikallisesti aurinkokunassa. Etäisen kohteen kiertäminen ei aiheuta näkyvää poikkeamaa maapallolle, mistä ovat tähtitieteilijät raportoineet jo vuodesta 1905 lähtien ja arvostelleet Einsteinin teoriaa. Ja tämän juuri paikalliskenttäteoria (ja siinä sivussa kaiken muunkin) selittää täydellisesti. Einsteinin teoria ei kykene tuota selittämään.
http://en.wikipedia.org/wiki/Aberration_of_light
Paikalliskenttäteoria on juuri yksi teoria paikalliseetteriteorioiden joukossa.
http://www.elisanet.fi/master.navigator/fysiikka/f1a.pdf
http://www.elisanet.fi/master.navigator/fysiikka/f1b.pdf
lainaus:
"These earthbound experiments along with the interplanetary ones then provide a support for
the local-ether model of wave propagation recently presented."