Eräs läheinen ihminen tekee sellaisista asioista ongelmia jotka oikeasti eivät ole sitä. Ne ovat siis helppoja ratkaista mutta hän tekee aina suuren numeron siitä että hän ne ratkaisee ja hän on keksii niihin ratkaisun. Jos ongelma onkin oikea, silloin hän pakoilee eikä noteeraa asiaa mitenkään. Asia menee silloin hänestä täysin ohi koskettamatta.
Hän ratkoo samoja arkiongelmia aina kuin uutena asiana. En mahda mitään mutta en tule hänen kanssaan toimeen ollenkaan. Hän tunkeilee asioihin jotka kuuluvat toiselle ja on näin auttavinaan. Vähän niinkuin yrittäisi lusikoida ruokaa suuhun sellaiselle ihmiselle, joka pystyy sen itsekkin tekemään. Lisäksi hän pitää sitä hyödyllisenä, minä taas pidän vastaavaa häiriköintinä. Mitä ihmisen pitää kokea että tulee tuollaiseksi? Onko hänellä haaveena olla muita parempi ja siten hän näkee toisten ongelmat sellaisina, että hänen kuuluu auttaa. Näkeekö hän sitten itsensä sankarina kun hän ratkaisee toiselle että yksi ynnä yksi on kaksi. Miksi hän ei näe omia ongelmiaan?
Hän ratkoo samoja arkiongelmia aina kuin uutena asiana. En mahda mitään mutta en tule hänen kanssaan toimeen ollenkaan. Hän tunkeilee asioihin jotka kuuluvat toiselle ja on näin auttavinaan. Vähän niinkuin yrittäisi lusikoida ruokaa suuhun sellaiselle ihmiselle, joka pystyy sen itsekkin tekemään. Lisäksi hän pitää sitä hyödyllisenä, minä taas pidän vastaavaa häiriköintinä. Mitä ihmisen pitää kokea että tulee tuollaiseksi? Onko hänellä haaveena olla muita parempi ja siten hän näkee toisten ongelmat sellaisina, että hänen kuuluu auttaa. Näkeekö hän sitten itsensä sankarina kun hän ratkaisee toiselle että yksi ynnä yksi on kaksi. Miksi hän ei näe omia ongelmiaan?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyviä kysymyksiä. Esitä ne suoraan hänelle.
"utelias"