Onko taulukkolaskenta tai haastattelu tutkimusta? PDF
Matti Virén (Kirjoittaja on taloustieteen professori Turun yliopistossa.)
http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/viewFile/487/413
http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/view/487/413
Olennaisilta osin tutkimus perustui 20 rikoksesta tuomitun haastatteluun. Haastatteluissa asetettiin kysymyksiä tyyliin:
”Luuletko, että taustasi on jotenkin vaikuttanut rikoksen käsittelyyn? Miten? Onko se sinusta oikein vai väärin?”
”Mikä sinusta rikoksen käsittelyssä on ollut hyvää/huonoa?Oletko voinut luottaa ihmisiin, joita olet tavannut? Keistä on jäänyt erityisen mukava tai tylsä kuva?”
”Millaista elämä täällä vankilassa on? Kuvaa, millainen on normaali päiväsi täällä. Onko sinulla seuraa? Käykö aika täällä pitkäksi? Oletko saanut uusia kontakteja vankilan kautta? Ovatko työntekijät täällä hyviä tyyppejä?”
”Mistä lapsena haaveilit? Millaisesta perheestä, työstä, asuinpaikasta? Jos saisit toivoa mitä vaan, mitä se olisi?”
Kysymyksiä on toki paljon enemmän, mutta
yhtä kaikki, en millään ymmärrä, miten nämä
haastattelut muuttuvat tutkimukseksi. Arvoitukseksi
jää, miten tutkimuksen tekijät tulkitsevat
haastatteluja. Joitain vastauksia toki siteerataan
tekstissä, mutta on vaikea sanoa, miten ”edustavia”
ne ovat. Mutta miten kaikki tämä kääntyy
esimerkiksi kriminaalipoliittisiksi suosituksiksi?
Eikö vastauksia pitäisi jotenkin verrata muiden,
ja erityisesti vielä muiden rikoksista tuomittujen
vastauksiin, tai muissa maissa maahanmuuttajataustaisille
rikoksista tuomituille (poliittisesti
korrekti kieli on monimutkaista) tehtyjen haastattelujen
vastauksiin. Eikö mitään tilastollisia
menetelmiä voi käyttää?
Optulan ”tutkimuksen” tekee erikoiseksi vielä
se, että siinä haastateltiin myös viranomaisia
ja erilaisten puolivaltiollisten järjestöjen edustajia
(vankilapappia, sosiaalityöntekijöitä, sovittelijoita,
oikeusministeriön ihmisiä jne.). Epäselväksi
jää, mitä vastaukset olivat, miten niitä
painotettiin ja tulkittiin. Ylipäätään on vaikea
ymmärtää, miten kaikki tämä edustaa objektiivista
ja riidatonta tutkimustietoa, jota voisi hyödyntää
päätöksenteossa. Jos viranomainen haastattelee
itseään, saadaanko näin riippumatonta
tutkimustietoa?
Ajatellaan yleensäkin mitä tahansa kontroverssia
teemaa (verotus, julkiset palvelut, maahanmuutto,
NATO) ja haastatellaan 20 ihmistä.
Voidaanko haastattelujen jälkeen riidattomasti
päätellä, mikä on ongelma, miten se voidaan ratkaista
ja mitä politiikkasuosituksia ”analyysiin”
sisältyy. Onko tulos todellakin haastattelijasta
(hänen mielipiteistään) riippumaton? Voiko sen
jotenkin todentaa tai toistaa?
Se, miten eri ”tutkimukset” ylittävät julkisuuskynnyksen,
on melkoinen mysteeri. Taatusti kyse
on enemmän henkilösuhteista, toimittajien mieltymyksistä
ja tutkimusten teettäjien julkisuusponnisteluista
kuin tutkimusten tasosta.
Viimeisin askel näyttää olevan, että suuret lehdet
tekevät tai teettävät omia ”tutkimuksiaan”,
joilla ne haluavat nostaa teemoja omine enemmän
tai vähemmän kätkettyine politiikkasuosituksineen
tai arvolatauksineen julkisuuteen. Tällaisen
”tutkimuksen” julkaisukynnys jää tietenkin
erityisen matalaksi, kun lehti siitä itse päättää.
Matti Virén (Kirjoittaja on taloustieteen professori Turun yliopistossa.)
http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/viewFile/487/413
http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/view/487/413
Olennaisilta osin tutkimus perustui 20 rikoksesta tuomitun haastatteluun. Haastatteluissa asetettiin kysymyksiä tyyliin:
”Luuletko, että taustasi on jotenkin vaikuttanut rikoksen käsittelyyn? Miten? Onko se sinusta oikein vai väärin?”
”Mikä sinusta rikoksen käsittelyssä on ollut hyvää/huonoa?Oletko voinut luottaa ihmisiin, joita olet tavannut? Keistä on jäänyt erityisen mukava tai tylsä kuva?”
”Millaista elämä täällä vankilassa on? Kuvaa, millainen on normaali päiväsi täällä. Onko sinulla seuraa? Käykö aika täällä pitkäksi? Oletko saanut uusia kontakteja vankilan kautta? Ovatko työntekijät täällä hyviä tyyppejä?”
”Mistä lapsena haaveilit? Millaisesta perheestä, työstä, asuinpaikasta? Jos saisit toivoa mitä vaan, mitä se olisi?”
Kysymyksiä on toki paljon enemmän, mutta
yhtä kaikki, en millään ymmärrä, miten nämä
haastattelut muuttuvat tutkimukseksi. Arvoitukseksi
jää, miten tutkimuksen tekijät tulkitsevat
haastatteluja. Joitain vastauksia toki siteerataan
tekstissä, mutta on vaikea sanoa, miten ”edustavia”
ne ovat. Mutta miten kaikki tämä kääntyy
esimerkiksi kriminaalipoliittisiksi suosituksiksi?
Eikö vastauksia pitäisi jotenkin verrata muiden,
ja erityisesti vielä muiden rikoksista tuomittujen
vastauksiin, tai muissa maissa maahanmuuttajataustaisille
rikoksista tuomituille (poliittisesti
korrekti kieli on monimutkaista) tehtyjen haastattelujen
vastauksiin. Eikö mitään tilastollisia
menetelmiä voi käyttää?
Optulan ”tutkimuksen” tekee erikoiseksi vielä
se, että siinä haastateltiin myös viranomaisia
ja erilaisten puolivaltiollisten järjestöjen edustajia
(vankilapappia, sosiaalityöntekijöitä, sovittelijoita,
oikeusministeriön ihmisiä jne.). Epäselväksi
jää, mitä vastaukset olivat, miten niitä
painotettiin ja tulkittiin. Ylipäätään on vaikea
ymmärtää, miten kaikki tämä edustaa objektiivista
ja riidatonta tutkimustietoa, jota voisi hyödyntää
päätöksenteossa. Jos viranomainen haastattelee
itseään, saadaanko näin riippumatonta
tutkimustietoa?
Ajatellaan yleensäkin mitä tahansa kontroverssia
teemaa (verotus, julkiset palvelut, maahanmuutto,
NATO) ja haastatellaan 20 ihmistä.
Voidaanko haastattelujen jälkeen riidattomasti
päätellä, mikä on ongelma, miten se voidaan ratkaista
ja mitä politiikkasuosituksia ”analyysiin”
sisältyy. Onko tulos todellakin haastattelijasta
(hänen mielipiteistään) riippumaton? Voiko sen
jotenkin todentaa tai toistaa?
Se, miten eri ”tutkimukset” ylittävät julkisuuskynnyksen,
on melkoinen mysteeri. Taatusti kyse
on enemmän henkilösuhteista, toimittajien mieltymyksistä
ja tutkimusten teettäjien julkisuusponnisteluista
kuin tutkimusten tasosta.
Viimeisin askel näyttää olevan, että suuret lehdet
tekevät tai teettävät omia ”tutkimuksiaan”,
joilla ne haluavat nostaa teemoja omine enemmän
tai vähemmän kätkettyine politiikkasuosituksineen
tai arvolatauksineen julkisuuteen. Tällaisen
”tutkimuksen” julkaisukynnys jää tietenkin
erityisen matalaksi, kun lehti siitä itse päättää.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Psykologia on akateeminen hölynpölytiede, pseudo-tiede joka ei perustu tieteellisiin menetelmiin:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000020&conference=4500000000000080&posting=22000000033256862
Yliopistot on julkisrahoitteisia instituutioita joiden tärkein tehtävä on kerätä verovaroja ja saada lisää virkoja. Eli he haluavat hyötyä veronmaksajista ja he haluavat kerätä verorahaa ja saada lisää virkoja.
Markkinataloudessa yksityiset opetusalan yritykset vastaavat yliopisto-opetuksesta.
Kommunismissa valtio tuottaa koulutuksen, yliopistot ja AMK:t. Valtio maksaa professorien palkant ja näin se pääsee tuottamaan propagandaansa jota typerä kansa pitää "tieteellisenä". Jo Karl Marx sanoi että tiedettä on käytettävä kommnunismin levittämiseen. Siksi meillä on kommunistinen (julkinen) yliopistolaitos.
Markkinataloudessa yksityiset opetussalan yritykset tuottavat koulutuspalvelut ja ylläpitävät yliopistoja. Markkinataloudessa on vapaat, riippumattomat yliopistot koska markkinataloudessa tieteen vapautta pidetään tärkeänä.
Liberalistit ehdottavat että yliopistot yksityistetään ja säästyneet varat ohjataan opintoseteleihin jotka kansalaiset saavat itse käyttää. Yliopistojen yksityistäminen on mahdollista kansalaispalkka järjästelmässä kun opiskelu tapahtuu yksityisissä yliopistoissa opintoseteleillä.
Liberalistit pyrkivät myös kaikkien näennäistieteellisten/akateemisten tutkintojen mitätöimiseen (mm sosialogia, sosionomia..) ja niiden poistamiseen eri virkojen ja ammattien virkakelpoisuus vaatimuksista. Tai yliopistojen käyneet proffat saavat pitää tutkintonsa, mutta he eivät voi toimia korkeakoulutusta vaativissa viroissa siksi että heidän tutkintonsa eivät ole päteviä.
Sen sijaan siirtymäkaudella AMK-tutkinnot hyväksytään.
Suomalaisissa yliopistoissa ei ole korkealaatuista tieteellistä tutkimusta yhteiskuntatieteiden tai psykologian osalta, vaan enemminkin poliittisesti motivoitua propagandaa. Ainoastaan jotkin yksityiset tieteenharrastajat edustavat tieteellisempää näkemystä. Miten sitten julkisrahoitteiseen kommunistiseen yliopistolaitokseen tulee suhtautua? No siten että meidän tulee pitää yliopistolaitosta osana sosialistista rahan-jako-koneistoa, hyvänä lypsylehmänä, ja julkisten varojen levittäjänä, joten siitä kannattaa pyrkiä hyötymään ja lypsämään rahaa sen viroista. Sen kautta jaetaan miljardikaupalla rahaa ja he kykenevät vaikuttamaan jonkin verran ihmisten mielipiteisiin
Jos tutkimusta tehdään vain tuolla tavalla, se ei sovellu edes gradun materiaaliksi. Mutta oletettavasti tuontyyppisilla tutkimuksilla yleensä vain elävöitetään kvantitatiivista ainesta eli tilastoja. Laadullinen tutkimus voi sinänsä olla korkeatasoistakin, jos kysymykset ovat hyvin huolellisesti laadittuja ja tähtäävät tarkkaan rajatun teeman käsittelemiseen.
Psykologia on huuhaa-tiede...
Kuka tahansa akateemisesti koulutettu omaa paremman ihmiskäsityksen kuin psykologit...
Sosialismissa suurin osa kertyneistä verovaroista käytetään virkamiesten palkkoihin. Sosialismin päämääränä on hyväksikäyttää ja hyötyä veronmaksajista. Verotusta perustellaan tietysti "solidaarisuudella" tai "hyväntekeväisyydellä", tottakai. Kyseessä on verottamiseen ja veronmaksajien hyväksikäyttämiseen perustuva eräänlainen parasiitti- eli lois-strategia. Sosialistit voidaan voittaa vain hyödyntämällä vastaavaa lois-strategiaa heitä vastaan. Oikeistolaisten tahojen on hyödynnettävä sosialistista virka-järjestelmää ja pyrittävä hyväksikäyttämään virkoja, AY-liikettä, sosiaaliturvaa ja muita sosialismiin sisäänrakennettuja instituutioita. Järjestelmän johdonmukainen hyväksikäyttäminen tulee johtamaan sosialistijärjestelmän sortumiseen koska mikään parasiittilaji ei tule toimeen imemälä verta toisistaan.
Yliopistojen yksityistäminen on erittäin kannattettava asia. On hyvä ja mainio asia että veronmaksajia ei enää pakoteta maksamaan veroa rahanahneille naistutkijoille yms
Yliopistolaistos on sosialistisen teorian mukainen verorahojen-kiskonta-laitos jolla rahanahneet humanistit pyrkivät pääsemään virkoihin ja ylläpitämään monopoliaan kunta- ja valtiosektorin ammatteihin. He haluavat ettei yliopistoja yksityistetä koska julkinen rahoitus takaa sen että veronmaksajien on pakko maksaa heille veroa, niin että he pääsevät taloudellisesti hyötymään ihmisistä.
... lukemaan ja kirjoittamaan, jos humanisteja ei ole?
Tuossa tekstissä "humanismi" viittasi enemmänkin ihmis- ja yhteiskuntatieteisiin.
Kielitieteet ja historia eivät ole epätiedettä. Yhteiskuntatieteet ja psykologia ovat joiltakin osin epätieteellisiä, kielitieteet ja historia noudattavat korkeampaa tieteellistä tasoa.
Markkinataloudessa kieltenopettajia ja tutkijoita valmistuisi yksityisistä yliopistoista se määrä kun heidän erityisalallaan on kysyntää.
Kielitiedettä ja historiaa ei tule pitää epätieteenä, mutta tuolla alalla on paljon arvotonta tutkimusta (nollatutkimus). Suurin vaikutus olisi tietysti opettajien palkkasäännöstelyn purkaminen ja siirtyminen vapaaseen palkanmääräytymiseen.