Olen seurustellut poikaystäväni kanssa nyt 3 vuotta. Olen 19-vuotias ja hän 21. Meillä menee hyvin. Olemme asuneet vuoden yhdessä ja arki sujuu ongelmitta.
Ainut asia, mikä oikeastaan tökkii, ja jota eniten kaipaankin, on romantiikka.
En ole koskaan ollut välttämättä kovinkaan yltiöromanttinen tyyppi, lähinnä kaipaan vain pieniä tekoja ja sanoja. Vaikka mieheni kyllä sanoo yrittävänsä ja tekevänsäkin pieniä romanttisia eleitä, en minä kuitenkaan niitä näe. Ehkä meillä on erilaiset käsitykset romanttisuudesta.
Minulle riittäisi esimerkiksi se, että mieheni tulisi järveen uimaan kanssani kun pyydän häntä mukaan, kerrankin kun olemme mökillä. "Mutta kun ei ole uimahousuja, mieluummin jätän uimatta." Minusta olisi mukavaa, jos hän tekisi jotain pientä romanttista vuokseni. Tulisi vaikka farkut jalassa uimaan! Tekisi edes pienen "uhrauksen" vuokseni. Olisi ihanaa suudella ja olla muutenkin lähekkäin, enkä käsitä, miten se ei onnistu vain siksi, kun miehellä ei satu olemaan uimahousuja. Ja siinähän se romanttisuus sitten meneekin, kun mieheni ei tajua olla edes hieman yllytyshullu. En itsekään ole mikään uimisen ystävä, mutta minusta se olisi kuitenkin juuri sopivan pientä ja romanttista.
Romantiikasta puheenollen, kaipaan myös uuden makuisia ja tuntuisia suudelmia. Tahtoisin kokea kaikkea. Mieheni kun on ensimmäinen poikaystäväni, niin en ole pahemmin kerennyt kokea mitään kenenkään muun kanssa. Minusta on jotenkin epäreilua, kuinka hän kerkesi seurustella monta kertaa ennen minua, eikä hänellä ole edes koskaan ollut samanlaista kokeilemisen tarvetta kuin minulla. Älkääkä ymmärtäkö väärin. Rakastan miestäni, enkä haluaisi satuttaa häntä koskaan. Haluaisin silti kokea kaikenlaista, itseni takia. En halua että se olisi mieheltäni pois, mutta kun se on. En todellakaan halua pettää, mutta minua ahdistaa, kuinka kaikki miespuoliset kaverini ovat osoittaneet minua kohtaan kiinnostustaan. Se ei helpota yhtään tilannettani. En minä ole kenestäkään muusta kiinnostunut, mutta inhottaa ajatus siitä, että tiedän kuinka saisin kenet vaan jos haluaisin. Mikä dilemma.
Mutta olen varma, että tämä jännityksen ja kokemuksen halu lähtisi pois, jos saisin mieheni hieman romanttisemmaksi. En minä silloin ketään muuta tarvitsisi. Mutta miten ihmeessä se onnistuu?
Ja olen kyllä jutellut näitä asioita halki monta kertaa mieheni kanssa, muttei siihen ole löytynyt minkäänlaista ratkaisua. Ei siitä tunnu tulevan mitään.
Ainut asia, mikä oikeastaan tökkii, ja jota eniten kaipaankin, on romantiikka.
En ole koskaan ollut välttämättä kovinkaan yltiöromanttinen tyyppi, lähinnä kaipaan vain pieniä tekoja ja sanoja. Vaikka mieheni kyllä sanoo yrittävänsä ja tekevänsäkin pieniä romanttisia eleitä, en minä kuitenkaan niitä näe. Ehkä meillä on erilaiset käsitykset romanttisuudesta.
Minulle riittäisi esimerkiksi se, että mieheni tulisi järveen uimaan kanssani kun pyydän häntä mukaan, kerrankin kun olemme mökillä. "Mutta kun ei ole uimahousuja, mieluummin jätän uimatta." Minusta olisi mukavaa, jos hän tekisi jotain pientä romanttista vuokseni. Tulisi vaikka farkut jalassa uimaan! Tekisi edes pienen "uhrauksen" vuokseni. Olisi ihanaa suudella ja olla muutenkin lähekkäin, enkä käsitä, miten se ei onnistu vain siksi, kun miehellä ei satu olemaan uimahousuja. Ja siinähän se romanttisuus sitten meneekin, kun mieheni ei tajua olla edes hieman yllytyshullu. En itsekään ole mikään uimisen ystävä, mutta minusta se olisi kuitenkin juuri sopivan pientä ja romanttista.
Romantiikasta puheenollen, kaipaan myös uuden makuisia ja tuntuisia suudelmia. Tahtoisin kokea kaikkea. Mieheni kun on ensimmäinen poikaystäväni, niin en ole pahemmin kerennyt kokea mitään kenenkään muun kanssa. Minusta on jotenkin epäreilua, kuinka hän kerkesi seurustella monta kertaa ennen minua, eikä hänellä ole edes koskaan ollut samanlaista kokeilemisen tarvetta kuin minulla. Älkääkä ymmärtäkö väärin. Rakastan miestäni, enkä haluaisi satuttaa häntä koskaan. Haluaisin silti kokea kaikenlaista, itseni takia. En halua että se olisi mieheltäni pois, mutta kun se on. En todellakaan halua pettää, mutta minua ahdistaa, kuinka kaikki miespuoliset kaverini ovat osoittaneet minua kohtaan kiinnostustaan. Se ei helpota yhtään tilannettani. En minä ole kenestäkään muusta kiinnostunut, mutta inhottaa ajatus siitä, että tiedän kuinka saisin kenet vaan jos haluaisin. Mikä dilemma.
Mutta olen varma, että tämä jännityksen ja kokemuksen halu lähtisi pois, jos saisin mieheni hieman romanttisemmaksi. En minä silloin ketään muuta tarvitsisi. Mutta miten ihmeessä se onnistuu?
Ja olen kyllä jutellut näitä asioita halki monta kertaa mieheni kanssa, muttei siihen ole löytynyt minkäänlaista ratkaisua. Ei siitä tunnu tulevan mitään.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Mainitse miehelle asioista moneen kertaan nalkuta jossei muu auta.
Muiden miesten suudelmat eivät kovinkaan paljoa eroa toisista että aika turhaa tuommoinen unelmoiminen. Jos sinun on pakko päästä kokeilemaan niin rupea sitten "kokemaan" kaikenlaisia elämyksia jakorasiana muista vain jättää miehesi ensin.
Miksi ihmeessä nalkuttaisin?
Ja kyllä ne eroaa, aika paljonkin. Ei ehkä hikisten limaisten ukkojen tai amisten, mutta nyt puhuttiinkin miehistä. Ja edelleenkään ei ole pakko, mutta kai sitä olisi kiva kokea jotain. Tietenkin kun nainen haluaa kokeilla, on hän huora ja jakorasia, mutta jos mies hyppii naisesta toiseen niin sehän on vain suotavaa, eikö? :)
Huh huh, että osataan olla lapsellisia.
En nyt tiedä kumpaa sukupuolta itse edustat, mutta onko sinusta muka tyttö/poikaystäväsi suudelma samanlainen kuin jonkun jakorasian/rattopojan?
Säälin sinua jos näin on.
Miltä suuteleminen tuntuu kun vaikuttaa että sinulla on paljonkin kokemusta vaikka tämä on ekasi?
Tuota...se mitä tässä "huoraamisella" viitataan kokemiseen on se että vaikuttaa että tahdot aivan kuin kysyä lupaa joko pettää nykyistä kumppaniasi tai jättää hänet ihan vain sen takia kun olet niin kokematon ja kun niin moni muu miekkonen on osoittanut kiinnostusta. Joo, siinä pää sekoa nuorella naisella kun pitäisi olla uskollinen ja tahtoo romantikkaakin mutta kun nykyinen kumppani ei olekaan niin jännittävä ja kun perässäkin juoksee monta niin vaikea valita.
Tämä on yleinen vaiva kuule aika monilla varsinkin nuorilla että kun ovat ihmissuhteessa niin ulkopuoliset asiat tuntuvat jännitäviltä kokeilla varsinkin kun katselee tv-sarjoja ja mitä muut ystävykset kertovat kokeneensa ja kun kysyntää riittää.
Mutta jos sinulle romantiikka tarkoittaa sitä että mies ei lähde uimaan kun ei ole uimahousuja ja ei hyppää veteen housuineen niin siinä on ehkä sinulle mietittävää itsellesi. Olisitko itse esimerkiksi ollut valmis tekemään saman?
Ja pahoin pelkään että tulette eroamaan ja sillä ei ole mitään tekemistä kumppanisi romantiikan kanssa tai sen kanssa että nalkutat vaan todennäköisesti sen kanssa mitä sinun oman pääsi sisällä tapahtuu ja miten tulkitset näitä juttuja miten kova kysyntä sinulla sattuu olemaan ja mitä kaikkea sinulta jää kokemattakaan kun olet tämän "tylsimyksen" kanssa.
Kasvun paikka.
Minulle tulee etenkin humalassa todella suuri tarve suudella ihmisiä. Suurimmaksi osaksi tyttöjä olen suudellut, mutta kyllä niitä poikiakin on tullut suudeltua. Ja siis tämä oli ennen miestäni. Kyllä ihan mieheni luvalla olen suudellut naispuolisia ystäviäni nykyäänkin, ei hän ole asiasta moksiskaan.
Ja en todella halua kysyä lupaa, koska vaikka sen jostain kumman syystä saisinkin, tietäisin sen olevan väärin, enkä sitä tekisi. Eikä minua kyllä ole yhtään inspannut asiat, joita ystäväni ovat kertoneet. Lähinnä asiat, joihin on ollut mahdollisuus, mutta joihin en ole lähtenyt, koska en edelleenkään petä enkä halua pettää.
Ja kai sitä nyt leikkimielisesti voi vaatteetkin päällä uida. Kyllä minäkin sitä olen harrastanut, ihan ilman vaihtovaatteitakin. En tiedä miksi se on niin suuri kynnyskysymys. Jos se tekisi minut onnelliseksi, niin minusta on vain niin hassua, ettei niinkään pientä asiaa voida tehdä sen eteen, että mies saisi nähdä minut hymyilemässä.
Ja kyllä, tiedän että tuo on se syy, jos tulemme eroamaan. Mutta enpä nyt sanoisi, että me yhtäkkiä nyt olisimme eroamassa. Ei tämä niin vakava paikka ole, mutta häiritsevä kuitenkin. Phuh. Hankala varmaan kuvitella ja kertoakin, kun ei kukaan muu tässä suhteessa ole kuin minä ja hän. Joten. Mutta yritin kuitenkin.
Älä petä mutta on totta että kannattaa miettiä suhteenne kulkua koska näköjään tahdot romanttista kipinää jota tämä miekkonen ei välttämättä tahdo tarjota. Suosittelen että annat hänen edes yrittää. Mutta kannattaa miettiä johtuuko se vain tuosta että haluaisit kokeilla kaikkea ja siitä kun muut ovat osoittaneet kiinnostusta sinua kohtaan.
Se on yleinen vaiva nykypäivänä että kun mahdollisuuksia on monia niin sitä tahtoo lentää kukasta kukkaan kokeilemaan kaikkea, varsinkin nuorena.
Voisit ehkä ihan vakavasti keskustella asiasta kumppanisi kanssa se ehkä selventäisi asiaa. Siis siitä että mietit suhdettanne ja mitä haluasisit. Se voi helpottaa jos ei muuten niin ainakin sitä jatkuuko suhde vai ei.
Kiitos asiallisesta vastauksestasi.
Ollaan kyllä monesti juteltu näistä asioista. Ja mieheni kyllä tuntuisi olevan valmis viettämään loppuelämän kanssani, hän on sen verran jalat maassa-tyyppiä, eikä haaveile muusta kuin mitä hänellä on. Olen kyllä oppinut paljon hänen luonteestaan, hän kun on täysin oma vastakohtani. Siksi kaikki tekeekin välillä niin tiukkaa, mutta yritän ottaa sen positiivisesti ja "täydennetään toisiamme" -kannalta. Mutta välillä se ajatus ei jaksa kantaa, kun ystäväni pettävät kumppaneitaan ympärillään eivätkä heidän miehet sanoa asiaan mitään, vaikka tietäävät tapahtumista. Phuh.
Ja tuo on kyllä totta. Nykyään tuntuu että on vähän liiankin helppo hyppiä kukasta kukkaan ja pettää yms. Ei ole kuin iskeä iskuri.nettiin ilmoitus ja kaikenlisäksi ylpeillä sillä, kuinka on varattu.. huh. Olenkin miettinyt monesti mitä itse haluan elämältäni. Haluanko kokea vai säilyttää yhden kokonaisen suhteeni. Tällä hetkellä tämä suhde on kuitenkin siitä tilanteessa, että haluan viedä sitä eteenpäin ja yrittää kuitenkin viimeiseen asti.
Tosiaan tuo kiinnostuksen osoittaminen... Siis ennen kun olin todella poikamainen, kuljin ainoastaan poikien vaatteissa, en meikannut, minulla oli lyhyt tukka ja hammasraudat ja silmälasit yms. niin ei kyllä kukaan miespuolinen ihminen osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa minua kohtaan. Sitten kun aloin vaihtaa naisellisempaan tyyliin, löysin tämän mieheni ja meillä synkkasi heti. Ja nyt tuntuu että lirkuttelijoita saa olla potkimassa jo ovilta ja ikkunoista pois... Joten tottakai se antaa paljon enemmän mietittävää ja houkutusta. Kuten tämän miehenikin ensimmäiset suhteen lähtivät siitä, ettei kukaan muu tyttö ollut koskaan osoittanut sitä kohtaan kiinnostusta. Vaikka tosin nyt katuukin noita suhteitaan, eikä halua muistaa niitä. Se oli sitä että "ihan ok luonne ja ok ulkonäkö, ja se tykkää musta älyttömästi, eli no kokeillaan vaan". On se vaan niin imartelevaa, jos joku kertoo pitävänsä.
Mutta tosi asia on se, etten ole koskaan rakastanut ketään muuta kuin miestäni, joten ihan kevyin perustein en lähde tästä suhteesta. Siksi mietinkin, miten saisin yllytettyä tätä täysin minun vastakohtaani vähän romanttisemmaksi.
Harmittaa, kuinka hankala näille palstoille on oikeasti kirjoittaa. Sen takia en tätä juuri harrastakaan. Koska asiat on niin helppo ymmärtää väärin ja kaiken lisäksi niin pienet asiat vaikuttavat kaikkeen, eikä niitä kaikkia asioita voi listata tähän. On vain yritettävä kertoa tilanne suurpiirteisesti ja mustavalkoisesti, vaikka tilanne on kaikkea muuta paitsi sitä.
Hankalahan tänne on tietysti kirjoittaa puhumattakaan antaa jotain vastauksia kun ei tunne tilannetta sen tarkemmin.
Sen minkä tuttavapiiristäni olen esimerkiksi noissa nuorempien suhteissa nähnyt että siinä hieman ennen 20 vuoden ikää ja tienoilla alkaa yleensä tietyt naiset olla hyvin kysyttyjä ja vaikka silloin he seurustelisivatkin niin aika usealta suunnlta mm. vanhemmilta miehiltä voi tulla aika suoriakin avauksia ja jos esimerkiksi tyttö on tuohon mennessä ollut huomaamaton tai esimerkiksi ujo niin yhtäkkisestä huomiosta voi mennä aika lailla sekaisen eikä tiedä mitä tekisi. Miehillä jotka yleensä joutuvat olemaan vielä aktiivisempia niin ei näin pahaa retkahdusvaihetta yleensä tule.
Aika monilla tytöillä vaikka kuinka naisen ruumis olisikin vielä on aika pinnallinen, naiivi ja leikkisä näkemys mistä ihmissuhteissa on kysymys. Näyttäisi siltä että sinä kuitenkin osaat miettiä asioita vähän pidemmän kaavan mukaan.
"Olenkin miettinyt monesti mitä itse haluan elämältäni. Haluanko kokea vai säilyttää yhden kokonaisen suhteeni."
Tämä on nykyään se kysymys mitä vanhemmatkin suhteessa olevat kysyvät usein koska yksinkertaisesti toisen ihminen alkaa vaikuttaa liian tavalliselta ja esimerkiksi mitä romantiikkaan tulee usein ne samat vanhat eleet eivät enää olekaan niin tehokkaita myöhemmin kuin suhteen alussa. Osa ihmisistä ei tiedä kumman valitsee joten he kuvittelevat sellaisen välitilan olevan se ratkaisu ja päätyvät sitten pettämään samalla kun säilyvät parisuhteessa. Sitten he selittävät tätä pettämistä ties millä. Sille tielle ei kannata lähteä.
"Tällä hetkellä tämä suhde on kuitenkin siitä tilanteessa, että haluan viedä sitä eteenpäin ja yrittää kuitenkin viimeiseen asti."
Tuo on hyvä lähtökohta eikä kannata ajatella suhdetta valmiiksi maailman napaan asti.
Mutta ei kannata vain passiivisena odotella mitä tapahtuu. Se on yksi niistä ihmisten perisynneistä myöskin. Kannattaa pitää omaakin suhdetta "liikkeessä" koska muuten sitä jämähtää ja se alkaa tuntua kuluneelta.
Jos toinen on aika täydellinen vastakohta vaikka tällaisia vertauksia ei kannata kyllä tehdäkkään koska kyllä yleensä jotakin samaa ihmisistä löytyy eivät he muuten yhdessä olisi niin voi olla toiselle vaikea viestittää mitä sitä oikein haluaa ja miten.
Sitä kannattaa todellakin miettiä vaikka vähän muna/kana ongelma onkin että onko tuo toisten kiinnostus laukaissut nuo vaatimukset miestäsi kohtaan vai toisin päin. Siinä voi olla myös monesti ihan omassakin käytöksessä paikkailtavaa koska kyseessähän on kuitenkin kahden ihmisen yhteinen vastavuoroisuus suhde.
Onnea jatkoon teille jospa ne siitä asiat selkiytyvät.
Pakko sanoa..olette niin nuoria.. tulette eroamaan, ennemmin tai myöhemmin. Todennäköisesti myöhemmin teidän tapauksessanne mutta se on melko varmaa. Voisin sanoa että säästä aikaa ja lähde nyt mutta et tee sitä kumminkaan niin tyydyn vain sanomaan: jatka nalkuttamista, ehkä se oppii tai sitten ei.
Juuri tätä olen miettinytkin. Että lähteäkö nyt vai myöhemmin. Kyllä sitä tietenkin haluaisi miettiä romanttisesti elävänsä elämänsä loppuun saakka yhden ihmisen kanssa, muttei se kai onnistu. Vaan kun sitähän ei voi tietää. Esimerkiksi suvussani lähes kaikki on tällaisia "tavattiin 14-vuotiaina ja ollemme vieläkin viisikymppisinä yhdessä" -tapauksia, joka antaa kyllä voimaa uskoa että kyllä se siitä jos vain haluaa. Mutta antaa ajan näyttää.
Ymmärrän kyllä että sinua harmittaa, jos toinen ei tee koskaan mitään romanttista. Mutta jos meiehesi ei ole kovin romanttinen, niin mikset sinä voisi silti olla? Tarkoitan, että voithan järjestää esim. kynttiläillallisen, viedä miehesi yllätyksenä jonnekkin mihin hän haluaisi mennä jne.. Uskon että miehesikin olisi kyllä innolla mukana jos jotakin järjestäisit.
Ja tuosta housut jalassa uimisesta, niin ei se välttämättäolisi ollut miehesi mielestä romanttista, vaikka sinusta olisikin.
ja mitä romantiikka sitten on? Itse ainakin koitan osoittaa miehelleni välittämistä sillä, että olen ostanut hänelle kaljaa jääkaappiin, teen jotakin hyvää iltapalaa kun hän tulee esim. töistä kotiin jne. Eihän sen tarvitse olla mitään suurta. Jos itsekin teet jotakin pientä miehellesi, niin ehkä hänkin siitä saisi jotakin uutta potkua.
että kaljapullo jääkaapissa olisi yhtään romanttista.
On se kumma, jos on kannettava kaljaa kotiin, että saa ukon pysymään tyytyväisenä, tai ylipäätään maisemissa.
Tuota minä kutsuisin mielistelyksi ja matelemiseksi, EN romantiikaksi.
Ja ei, mieheni ei ole alkoholisti.
En todellakaan tarkoittanut että kantaisin kaljaa selkä vääränä, ja jos ostan, ostan yleensä yhden pullon. Taisit käsittää vähän väärin asia! yhtä lailla voisin ostaa jääkaappiin vaikka jonkun pihvin tms. tarkotin lähinnä että jotakin josta toinen pitää.
Ja en kyllä ymmärrä mitä mielistelyä ja matelemista siinä sitten olisi!
Vähän sama ongelma.
On joskus sellainen olo, että eikö tuo poikaystäväni koskaan halua tehdä mitään sen eteen, että minä hymyilisin. Ja keskusteltu on, mutta hän ei kuulemma vain osaa "sellaisia asioita". Olen kuitenkin varma että hän osaa, mutta itsevarmuus varmaan puuttuu ja sitä tarvitaan ettei miehekkyys kärsi.
Haluaisin tietää, että miten ratkoitte tilanteen vai ratkoitteko?
Tästä olisi hauska keskustella myöhemminkin :)
"Olen kuitenkin varma että hän osaa, mutta itsevarmuus varmaan puuttuu ja sitä tarvitaan ettei miehekkyys kärsi."
Se että miehellä nyt ei vain satu olemaan taitoja olla romanttinen ja mahdollisesti hänellä ei ole itseluottamusta tuolla osa-alueella ei tarkoita että hänellä ei olisi muuten itsevarmuutta enkä ymmärrä miten se liittyy miehekkyyteen paitsi ihan sinun omassa päässäsi mikä on miehekästä ja mikä ei.
Mutta tietenkin sinä olet varmaan niin "naisellinen" omasta mielestäsi että...
Sinä se sitten olet äkäinen tapaus jatkuvasti. Ymmärrän kyllä pointtisi, miehekkyyttä on jos missäkin muodossa. Mutta tuskin edellinen kirjoittaja on ainoa, jonka mielestä tietty itsevarmuus on miehekästä. Itse ainakin allekirjoitan tuon... Aloitekyky, itsestään huolehtiminen (siis asioiden) ja hyvä itsetunto ovat minusta hyvinkin miehekkäitä ominaisuuksia. Ja näistä koostuu (ja muusta) itsevarmuus. Kun sen vielä pystyy hyödyntämään naista kohtaan, niin avot...
Ei tarvitse osata hienoja kynttiläillallisia järjestää tahi lukea ajatuksia. Mutta jos mies omalla tavallaan on avoin parisuhteelle ja tekee joskus juttuja, joista tietää naisensa pitävän, niin se se on sitä arjen romantiikka. Aivan kuten naisen pienet teot ja sanat miehellekin. Ei siinä ole mitään pahaa jos sellaista kaipaa omaankin suhteeseensa.
parisuhteessa kaiken perusta.Keskustele ukkosi kanssa.
Tosin sellainen ongelma siinä on, että meidän "yhteiset" keskustelumme ovat sitä, että minä puhun ja kerron mielipiteitäni, mutta miehelläni ei ole mitään sanottavaa. Olen yrittänyt häntä kannustaa puhumaan, mutta ei onnistu. Kyllä hän kaikesta arkisesta saa jotain puheenaihetta väännettyä, mutta tunteista puhuminen on jotain ylitsepääsemätöntä. Ei hän kuulemma haluaisi olla sellainen, mutta eihän vain osaa puhua tunteista.
että sinulla on naru, miehesi on pässi, eli viet siis häntä KUIN PÄSSIÄ NARUSSA.
Jos keskustelunne ova tuota luokkaa, että sinä puhut puhut puhut, ja miehesi korkeintaan nyökkäilee, onko suhteessanne kenties jotain vikaa?
On, ja pahasti.
Tuntuisi siltä (kun nyt näitä kommentteja tästä luin) että kaipaat vierellesi AIVAN TOISENLAISTA miestä, ja jos kerta ottajia on, miksi et lähtisi hakemaan uutta.
Rakastat miestäsi. Ok. Mutta kuinka pitkälle se riittää. Vaikka rakastaisit häntä kuin hullu puuroa ja aku piimää, ei se häntä silti puhuvaisemmaksi tahi romanttisemmaksi tee.
Ihmistä kun ei kummiskaan ainakaan NIIN hurjasti pysty muuttamaan, vaikka vaikuttamaan jonkin verran pystyisi.
Ja koska olette vielä noin nuoria, ja miehesi sinulle se ensirakkaus, ja sinua noin epäilyttää, minä kannustaisin katseen luomista tulevaisuuteen ja uusiin juttuihin.
Ei kannata jäädä suhteeseen, jossa tuntuu että kaikki ei toimi ihan niin kuin pitäisi.
Vastakohdat täydentävät toisiaan, juu, mutta jos sinä olet valkoinen ja hän musta, arkenne on aika väritöntä...
Nosta se mirri uudemman kerran pöydälle, puhukaa, ja pidä huoli että miehesikin kanssa puhuu, ja ellette pääse yhteisymmärrykseen, jo etenkin mielenrauhasi kannalta voinee olla parempi että tienne eroavat..
Kipeäähän se tekee, mutta siihen ei kuole.
Tosin minä en ole tavannut sinua enkä miestäsi, joten minun plörinöihinhän ei kannata hyvin uskoa, sillä en todellakaan teitä kumpaakaan tunne, mutta tällaisen mielipiteen sain kyhättyä kasaan, kun tähän istuin juttujanne lukemaan.
Kaikesta huolimatta hyvää juhannusta sinne!
Oletko kokeillut puhumista asiasta. Tiedän ensimmäisen poika/tyttökaverin kanssa on "jännitystä". Mutta jos poikakaverisi rakastaa todella sinua (ja muu kertomasi pitää paikkansa) niin en voi muuta kuin suositella "kissan nostamista pöydälle".
Kuten aikaisemmissa viesteissä olenkin jo todennut, olen kyllä yrittänyt puhua. Ja nostanut sen kissan pöydälle useampaankin otteeseen useammasta asiastakin. Mutta mieheni ei vain jostain syystä osaa puhua asioista, jotka liittyvät tunteisiin tai seurusteluumme.
Minä olisin tehnyt vastaavanlaisessa tilanteessa miehesi tavoin. En välitä lainkaan järvessä uimisesta mm. veden kylmyyden takia, joten mieheni ei saisi minua romantiikan varjolla mukaan uimaan kuin kantamalla! Eikä se onneksi miestäni haittaa, sillä näytän rakkauteni ja olen romanttinen omalla tavallani muissa tilanteissa.
Romantiikkaa ei voi vaatia toiselta. Romantiikalle täytyy herkistyä -herkistyä huomaamaan sitä aina ja kaikkialla, katseessa, äänensävyssä, halauksessa, suudelmassa, elokuvan katsomisesta yhdessä, jalkapohjien kutittelussa, huumorissa, jne. Minusta on romanttista ja hienoa että miehesi on tullut rantaan kanssasi vaikka ei itse uima-aikeissa ole ollutkaan! ;) Romantiikan ei tarvitse olla yliampuvaa, joskus tietysti on mukava laittautua parhaimpiinsa ja lähteä ulos syömään tai ajamaan tandemilla. Mutta parasta on romantiikan kukkaset arjessa ja jokapäiväisessä elämässä.
Se on vain huomattava.
Sinun puheissasi on enemmän perää kuin muissa yhteensä =)
Todellakin, ei romantiikan tarvitse mennä niin imeläksi, että kultasi polvistuu eteesi ruusu hampaissaan ja huokaa "oih, rakastaan sinua niin kovin"
Kyllä se romantiikka pilkistelee ihan arjen keskellä..
Katseessa kun oma rakas hymyilee, kosketuksessa, suukoissa, kahvina kupissasi kun tulet pöytään, sisäpiirinvitseissä jotka vain sinä ymmärrät, ilmeissä...
En minä juurikaan muuta kaipaisi, mutta olen hyvin iloinen niistä pienistä ekstraromanttisuuspuuskista, joita ukkoni välillä saa.. =)