Raamatun mukaan ihmisen vahvimpia tuntemuksia ovat usko, toivo ja rakkaus, mutta rakkaus on niistä väkevin.
Ensi alkuun haluaisin todeta, että useimpien ihmisten rakkaus toisia ihmisiä kohtaan on itserakkautta.
Tällä tarkoitan sitä, että ihminen ei rakasta toista ihmistä, jollei hän saa siitä jotain itselleen - rahaa, vallan/turvallisuuden tunnetta tai toinen ihminen kiihottaa ensin mielikuvituksissa ja sen lisäksi mahdollisesti fyysisesti, mikä on ensisijainen alkuunpaneva voima.
Rakastuminen on kokonaisvaltainen tapahtuma, ja kaikki edellä luetellut asiat saavat oman järjestyksensä jokaisen ihmisen ihmissuhteissa.
No, mikä asia ei olisi itserakkautta ?
Eikö rakkaus olekin kuin kaupankäyntiä, jossa on kaksi osapuolta ja molemmat saavat sopimuksen mukaisen osansa ?
Täydellinen rakkaus olisikin energianvaihtoa, mikä toimisi kuin prosessi ilman toimintaa haittavia välituotteita.
Ihmisten rakkaus on puutteellista oman edun tavoittelua, mutta mikä on ehdotonta rakkautta, jossa rakastaa kaikkea ilman ehtoja. Onko tällaista olemassakaan ?
Jeesuksen rakkauden kaltainen toiminta lähimmäistään kohtaan oli tällaista, jossa ei ensisijaisesti ajatella omaa etua, vaan muiden ihmisten ja etenkin yhteisön etua. Koska taivaaseen pääsevät ihmiset, jotka ajattelevat muita yhtä paljon kuin itseään, niin tästä voi vetää sen johtopäätöksen, että taivas on varattu sellaisia ihmisiä varten, joiden sielu saa tyydytyksen muista asioista kuin toisten ihmisten päällä kävelemisestä. Tällainen yhteisö on vahva ja kestää ajasta ikuisuuteen.
Jottei asia olisi lian yksinkertainen, niin minun on myös kritisoitava jeesustelua ja liian hyviä ihmisiä, joita seuraavan mukaan ei ole olemassakaan.
Jos ihminen saa kiksit siitä, että uhrautuu toisen ihmisen edestä elämällään, niin tälläinen ihminen saa tyydytyksen toisten palvelemisesta - se riittää hänelle, ja se tarkoittaa, että edes tällainen ihminen ei tee 'mitään' saamatta ympäristöstään juuri sen vasteen, jonka hän kokee itselleen parhaimmaksi.
Ääripäässään on olemassa ihmisiä, jotka viiltelevät itseään saadakseen aikaan tunnetilan, jonka kokee 'normaalia' olotilaa paremmaksi, ja jota 'tavallisen' ihmisen on vaikea ymmärtää, sillä loppujen lopuksi kyse on jokaisen ihmisen yksittäisestä tunnetilasta aivoissa, jossa aivot tulkitsevat kehon hormonaalisen tuotannon ja hermoston välistä vuorovaikutusta, ja tekevät siitä ne päätelmät, joiden mukaan ihminen tuntee olonsa hyväksi tai kurjaksi.
Itse näytän olevan ujo ja saamaton rakkauselämässä, kuten niin monet muutkin.
Tällaista tilaa on helppo kritoisoida, mutta voisiko asian selittää sillä, että ujouden lisäksi tällaiset ihmiset ovat paljon ajattelevia, ja nämä ajatukset saavat ihmiset epäröimään ja varomaan tekemisiään hetken mielijohteessa.
Oman edun tavoitteluun liittyy ajatuksia kuten liian ilmeinen ahneuden ja röyhkeyden esittäminen, mikä on negatiivista toimintaa paitsi kahden ihmisen välillä, myös pitkällä tähtäimellä ihmissuhteessa ja koko yhteisössä.
Toisen ihmisen 'valloittamiseen' liittyy paljon ihmiselämään negatiivisia puolia, jotka toisaalta eläinten maailmassa ovat jopa tavoiteltavia suvunjatkamisen kannalta.
Ihmissuhteessa valloittamiseen liittyy hyvin usein alistamista, mikä näkyykin tilastoissa suurina avioeromäärinä.
Ensi alkuun haluaisin todeta, että useimpien ihmisten rakkaus toisia ihmisiä kohtaan on itserakkautta.
Tällä tarkoitan sitä, että ihminen ei rakasta toista ihmistä, jollei hän saa siitä jotain itselleen - rahaa, vallan/turvallisuuden tunnetta tai toinen ihminen kiihottaa ensin mielikuvituksissa ja sen lisäksi mahdollisesti fyysisesti, mikä on ensisijainen alkuunpaneva voima.
Rakastuminen on kokonaisvaltainen tapahtuma, ja kaikki edellä luetellut asiat saavat oman järjestyksensä jokaisen ihmisen ihmissuhteissa.
No, mikä asia ei olisi itserakkautta ?
Eikö rakkaus olekin kuin kaupankäyntiä, jossa on kaksi osapuolta ja molemmat saavat sopimuksen mukaisen osansa ?
Täydellinen rakkaus olisikin energianvaihtoa, mikä toimisi kuin prosessi ilman toimintaa haittavia välituotteita.
Ihmisten rakkaus on puutteellista oman edun tavoittelua, mutta mikä on ehdotonta rakkautta, jossa rakastaa kaikkea ilman ehtoja. Onko tällaista olemassakaan ?
Jeesuksen rakkauden kaltainen toiminta lähimmäistään kohtaan oli tällaista, jossa ei ensisijaisesti ajatella omaa etua, vaan muiden ihmisten ja etenkin yhteisön etua. Koska taivaaseen pääsevät ihmiset, jotka ajattelevat muita yhtä paljon kuin itseään, niin tästä voi vetää sen johtopäätöksen, että taivas on varattu sellaisia ihmisiä varten, joiden sielu saa tyydytyksen muista asioista kuin toisten ihmisten päällä kävelemisestä. Tällainen yhteisö on vahva ja kestää ajasta ikuisuuteen.
Jottei asia olisi lian yksinkertainen, niin minun on myös kritisoitava jeesustelua ja liian hyviä ihmisiä, joita seuraavan mukaan ei ole olemassakaan.
Jos ihminen saa kiksit siitä, että uhrautuu toisen ihmisen edestä elämällään, niin tälläinen ihminen saa tyydytyksen toisten palvelemisesta - se riittää hänelle, ja se tarkoittaa, että edes tällainen ihminen ei tee 'mitään' saamatta ympäristöstään juuri sen vasteen, jonka hän kokee itselleen parhaimmaksi.
Ääripäässään on olemassa ihmisiä, jotka viiltelevät itseään saadakseen aikaan tunnetilan, jonka kokee 'normaalia' olotilaa paremmaksi, ja jota 'tavallisen' ihmisen on vaikea ymmärtää, sillä loppujen lopuksi kyse on jokaisen ihmisen yksittäisestä tunnetilasta aivoissa, jossa aivot tulkitsevat kehon hormonaalisen tuotannon ja hermoston välistä vuorovaikutusta, ja tekevät siitä ne päätelmät, joiden mukaan ihminen tuntee olonsa hyväksi tai kurjaksi.
Itse näytän olevan ujo ja saamaton rakkauselämässä, kuten niin monet muutkin.
Tällaista tilaa on helppo kritoisoida, mutta voisiko asian selittää sillä, että ujouden lisäksi tällaiset ihmiset ovat paljon ajattelevia, ja nämä ajatukset saavat ihmiset epäröimään ja varomaan tekemisiään hetken mielijohteessa.
Oman edun tavoitteluun liittyy ajatuksia kuten liian ilmeinen ahneuden ja röyhkeyden esittäminen, mikä on negatiivista toimintaa paitsi kahden ihmisen välillä, myös pitkällä tähtäimellä ihmissuhteessa ja koko yhteisössä.
Toisen ihmisen 'valloittamiseen' liittyy paljon ihmiselämään negatiivisia puolia, jotka toisaalta eläinten maailmassa ovat jopa tavoiteltavia suvunjatkamisen kannalta.
Ihmissuhteessa valloittamiseen liittyy hyvin usein alistamista, mikä näkyykin tilastoissa suurina avioeromäärinä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.