Naisille kysymys.

Meditoin kotona ja odotan, että mies tulee soittamaan ovikelloa. Miksi olen edelleenkin sinkku?

sitä tulee vaan mentyä juttelemaan. Vai mitä tarkotit koko kysymyksellä?

10v sitten kirjeellä jossa kirjoitin haluavani olla hänen kanssaan, hän soitti ja niin alko seurustelu, nyt 8v naimisissa ja neljäs lapsi tulossa...et kirjeellä

Miten lähestyt sinua kiinnostavaa miestä livenä?

Naisena en lähesty minua kiinnostavaa miestä.

verran miehestä ja tilanteesta. Sanoisin että lähestyminen on usein yhteispeliä. Ensin hieman katsellaan, sitten tullaan lähemmäs ja kosketetaan ohimennen ja katsotaan miten toinen siihen reagoi jne.

Kävelen näkökentälle, isken silmää, nuolaisen huulia tms. Ylipäätään otan katsekontaktin...joskus jo se riittää. Riippuu hieman missä olen. Saatan mennä viereen istumaan, koska "muualla ei ole tilaa". =)
Kun pääsee juttelemaan miehen kanssa voi sitten tehdä päätöksiä että kannattaako jatkaa eteenpäin.
Jos kannattaa, luultavasti kysäisen jotain niinkin vanhanaikaista että kiinnostaisiko kahvit.

vaikka kysymys onkin naisille. Naiset lähestyy miestä tekemällä itsensä niin tykö, ettei kosketukselta tai merkitsevältä katseelta voi välttyä. Sillo pitää tajuta tehdä jotain, oikeastaan se on ihan sama mitä tekee, kuhan vaan tekee jotain, eikä hölmisty.

Tuijottelen mielenkiintoista miestä, ja annan itselleni luvan käyttää mielikuvitustani ja haaveilla hetken millaista olisi jos... sitten käännyn ja lähden pois. Saatan jatkaa kuvittelua yksinäisten iltojeni huviksi vielä pitkään.


Jos taas puhutaan menneestä, niin tapoja on varmaan yhtä monta kuin on miestäkin. Joitakin stimuloittin tarpeeksi jotta ne tuli mun luokse, joidenkin luokse saatoin suomalaisten pelastajan eli rohkaisuryypyn innoittamana mennä itse. Jos olin etukäteen ihastunut, niin sitten ei valitettavasti tullut hommasta enää yhtään mitään. Menen aivan täysin jäähän siinä vaiheessa, ja juoksen karkuun.

Huh, onneksi ei tarvitse enää noita ongelmia pohtia :)

Mä tiedän, että tää tekee musta aloitekyvyttömän nysvän mutta mä en oo koskaan elämässäni lähestynyt miestä iskemistarkoituksessa, ne on aina lähestynyt mua. Mä en oo ujo, mutta varsinkin aikaisemmin olin hyvinkin epävarma itsestäni eritoten ulkoisesti enkä uskaltanut tehdä aloitteita miehille.

huippukiinnostava ni siinä vaiheessa on aika vaikea lähestyy mitenkään kovin hyvin. Tavallaan on suorituspaineita ja alitajunnasta iskee ajatus et mokaan sen kaiken kuitenkin.

Muut miehet jos on kyseessä niin lähestyminen on paljon rennompaa ihan kaverimielessä voi jutella ja kaikkee. Usein silloin mulla vaan ei oo mitään kiinnostusta.

Itse olen sen verran "vanhanaikainen" että pidän parhaana lähestymistapana ihan juttelua ja katsekontaktia sekä hymyilyä. Se että miten miten lähestyn riippuu melko paljon paikasta. Esim. jos olisin syömässä ja viereisessä pöydässä istuisi kiinnostava mies niin katsoin silmäpelillä mihin suuntaan alkaa mennä, mutta paikka jossa saa hengailla ja liikuskella vapaasti niin yritän mennä juttusille.

Tosi, olen iki onnellinen että olen syntynyt vaaleaksi. Pidän nimittäin älyttömän paljon tummista miehistä ja etelän maissa joskus saattaa riittä että käävelee näkökentälle katsoo silmiin ja pöyhii hiuksia. Tummaveriköt on myyty! =)