Jos ajatellaan maapalloa ja aurinkokuntaa suhteessa koko tunnettuun maailmankaikkeuteen, niin onko perusteltua sanoa että sijaintimme ja olosuhteemme ovat "keskitasoa" maailmankaikkeudessa niin tarkasti kuin voidaan tietää, vai olemmeko jossakin suhteessa erikoisasemassa?
Kysymys on ehkä hiukan epämääräinen, joten koetan 'elaboroida' sitä lisää.
Jos olisimme syntyneet planeetalle joka sijaitsee paksussa pölypilvessä, niin emme varmaankaan tietäisi maailmankaikkeudesta juuri mitään. Luulisime ehkä että maailmankaikkeus on sitä samaa paksua pölyä kaikkialla. Maailmankaikkeuden koko olisi yksi suuri kysymysmerkki - jos kukaan edes välittäisi miettiä asiaa. Astronomia-nimistä tiedettä ei ehkä olisi edes syntynyt.
Jos olisimme syntyneet planeetalle joka sijaitsee pallomaisen tähtijoukon ytimessä, niin olisikohan meillä kunnollista yötä koskaan? Taivaamme olisi täynnä kirkkaita tähtiä. Galakseista emme ehkä tietäisi mitään koska ne hukkuvat tähtien valoon.
Jos olisimme syntyneet planeetalle suuren galaksin ytimen lähelle niin maailmankuvamme voisi hyvinkin rajoittua tuohon galaksiin, koska olisi vaikea havaita kohteita galaksin ulkopuolella.
Olemme kuitenkin syntyneet erääseen melko tavalliseen galaksiin melko reunalle. Meillä on melko hyvät, vaikkakaan ei ihanteelliset, näkymät sekä omaan galaksiimme että galaksin ulkopuolelle.
Olemmeko me etuoikeutettuja vai olemmeko vain keskimääräisiä havaitsijoita? Onko meillä astronomian kehittymisen suhteen ollut tuuria enemmän vai vähemmän kuin keskimäärin voisi odottaa?
Jos ajatellaan että valittaisiin satunnaisesti jokin planeetta (vaikkakaan emme sitä yksityiskohtaisesti tunne...) tästä maailmankaikkeudesta niin olisimmeko siihen nähden paremmassa vaiko huonommassa asemassa ajatellen astronomian kehityksen edellytyksiä?
Kuu ja Jupiter lienevät tärkeitä meidän elämänmuotomme suhteellisen hyvien olosuhteiden takaajia. Ei ehkä voi olettaa että jokaisella lämpösuhteiltaan sopivalla planeetalla olisi yhtä hyvät mekanismit turvanaan mm. suojana meteoroidien törmäyksiltä. Tässä suhteessa me varmaankin olemme onnenpekkoja.
Tietysti on niinkin että astronomian kehitys edellyttää älyllisen sivilisaation kehityksen ja tämä luultavasti on mahdollista vain planeetalla jonka olot ovat vakaat pitkiä aikoja.
Kysymys on ehkä hiukan epämääräinen, joten koetan 'elaboroida' sitä lisää.
Jos olisimme syntyneet planeetalle joka sijaitsee paksussa pölypilvessä, niin emme varmaankaan tietäisi maailmankaikkeudesta juuri mitään. Luulisime ehkä että maailmankaikkeus on sitä samaa paksua pölyä kaikkialla. Maailmankaikkeuden koko olisi yksi suuri kysymysmerkki - jos kukaan edes välittäisi miettiä asiaa. Astronomia-nimistä tiedettä ei ehkä olisi edes syntynyt.
Jos olisimme syntyneet planeetalle joka sijaitsee pallomaisen tähtijoukon ytimessä, niin olisikohan meillä kunnollista yötä koskaan? Taivaamme olisi täynnä kirkkaita tähtiä. Galakseista emme ehkä tietäisi mitään koska ne hukkuvat tähtien valoon.
Jos olisimme syntyneet planeetalle suuren galaksin ytimen lähelle niin maailmankuvamme voisi hyvinkin rajoittua tuohon galaksiin, koska olisi vaikea havaita kohteita galaksin ulkopuolella.
Olemme kuitenkin syntyneet erääseen melko tavalliseen galaksiin melko reunalle. Meillä on melko hyvät, vaikkakaan ei ihanteelliset, näkymät sekä omaan galaksiimme että galaksin ulkopuolelle.
Olemmeko me etuoikeutettuja vai olemmeko vain keskimääräisiä havaitsijoita? Onko meillä astronomian kehittymisen suhteen ollut tuuria enemmän vai vähemmän kuin keskimäärin voisi odottaa?
Jos ajatellaan että valittaisiin satunnaisesti jokin planeetta (vaikkakaan emme sitä yksityiskohtaisesti tunne...) tästä maailmankaikkeudesta niin olisimmeko siihen nähden paremmassa vaiko huonommassa asemassa ajatellen astronomian kehityksen edellytyksiä?
Kuu ja Jupiter lienevät tärkeitä meidän elämänmuotomme suhteellisen hyvien olosuhteiden takaajia. Ei ehkä voi olettaa että jokaisella lämpösuhteiltaan sopivalla planeetalla olisi yhtä hyvät mekanismit turvanaan mm. suojana meteoroidien törmäyksiltä. Tässä suhteessa me varmaankin olemme onnenpekkoja.
Tietysti on niinkin että astronomian kehitys edellyttää älyllisen sivilisaation kehityksen ja tämä luultavasti on mahdollista vain planeetalla jonka olot ovat vakaat pitkiä aikoja.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Jos olisimme syntyneet paksussa pölypilvessä niin
kysymys olisi sama, ihanaa tasainen tausta joka
suunnassa lienee keskivertoa?
Sama juttu jos tähtijoukon ytimessä.
Tuskin on olemassa muuta "totuutta" jonka itse
voit ajatella.
Minun mielestäni me olemme aitiopaikalla.
kehua, koska harva viesti on tähän tasoon yltänyt. Nostan sille siis hattua!
Ja tuota viestin sisältöä on vähän hankala käsitellä. Jonkinlaisiin paikkoihin, kuten pallomaisiin tähtijoukkoihin, ei voi syntyä maan kaltaisia planeettoja, koska tähtien syntyessä vedyn ja heliumin lisäksi erilaisia alkuaineita on todella vähän. Eli siellä nyt emme voisikaan olla.
Asian ydin on ehkä vähän sotkuinen, mutta omasta mielestäni olemme hyvällä paikalla. Ja koska planeetallamme on vain yksi kuu eikä ollenkaan renkaita, ei taivas ole niin "sotkuinen".
... vastaus kysymykseen "missä big bang tapahtui" oli "sinun nenänpäässäsi, tai minun". Tuon perusteella olemme yhtä keskellä maailmankaikkeutta kuin mikä muu paikka tahansa. Menikö vaikeaksi?
väite
"...pallomaisiin tähtijoukkoihin, ei voi syntyä maan kaltaisia planeettoja, koska tähtien syntyessä vedyn ja heliumin lisäksi erilaisia alkuaineita on todella vähän."
Näinhän sitä oletetaan.
Mutta en olisi vähääkään hämmästynyt jos sieltä
löytyisi runsaastikin planeettoja.
Avaruus on ennenkin tarjonnut yllätyksiä.
onkin tilanne tällä hetkellä. Mutta sovitaan niin, että kun löydät jostakin pallomaisesta tähtijoukosta maan kaltaisen planeetan, ilmoitapa ESA:n ja NASA:n jälkeen mulle myös...
galaksiamme silleen yläviistosta enkä sen sisältä. Se vaan olis ihan vi.un siistiä. Aurinko kuulema on ainakin tylsän tavallinen tähti. Paikka lienee todella otollinen, ei olla vieläkään grillaannuttu esim. gammasädepurskeista, tai darth waderin ampumista kikkeleistä. Kyllä tää on varmaan todella hyvää keskisarjaa.
- kauko putki -
> Olemmeko me etuoikeutettuja vai olemmeko vain
> keskimääräisiä havaitsijoita? Onko meillä
> astronomian kehittymisen suhteen ollut tuuria
> enemmän vai vähemmän kuin keskimäärin voisi
> odottaa?
Onko savolainen suustaan lupsakka "huastelija" erioikeutettu vaiko keskimääräinen, kun hän seisoo Kolin huipulla ja ihailee laajoja näkymiä? Todennäköisesti omissa puheissaan ja mahdollisesti myös kuvitelmissaan.
Hän on siitä huolimatta kuitenkin keskimääräinen suomalainen!
Samoin maapallo on myös keskimääräinen planeetta, koska aurinkokuntamme koostumus on erittäin yleinen maailmankaikkeudessa. Aurinko on hyvin yleinen tähti ja maapallon kaltainen planeetta, sen seuralaisena, ei sekään ole mikään harvinaisuus.
Hyvä jatko tähän kysymykseen olisi, että kuinka paljon maailmankuvamme muuttuisi, jos voisimme tutkia taivasta joltakin toiselta planeetalta käsin, varsinkin jonkin toisen tähden planeetalta tai peräti jostakin toisesta galaksista käsin?
Ovatko siis luonnonlait yleensäkin sellaisia kuin oletamme kun tunnemme vain maapallon olosuhteet?
olit missä päin tahansa. Näin se homma eteni 8D Helppoa kuin hein'nteko, mutta mitä siihen seipääsen itse asiassa laitetaan ?! Tell me 8D
Eri käsityksiä ylipäätään unisesta versumista.
1. Kosmologi Andrei Lindén mielestä kaikkeuksia on useita ja ne silmikoituvat keskenään. Jokainen osa kypsyy omaksi kokonaisuudekseen.
2. Yhdysvaltalainen Lee Smolin olettaa, että mustat aukot luovat uusia kaikkeuksia, jotka ovat emätilaan yhteydessä madonreikien kautta.
3. Arthur C. Clarken yli 50 vuotta vanhaa ajatusta, että kaikkeudet ovat vain kuplia, pitävät nykyään mahdollisena useat tutkijat. Eri kuplissa olisivat eri luonnonlait, ja ulottuvuuksien ja aikojen määrä poikkeaisi omastamme.
4. COBE-satelliitin antamien tietojen perusteella jotkut tutkijat ovat muodostaneet tietokoneilla satulan muotoisen kaikkeuden, joka jatkaa kasvuaan ikuisesti.
5. Professori Paul Steinhardt katsoo, että on olemassa viides ulottuvuus, jota emme aisti emmekä ymmärrä. Sen voima kuitenkin pitää nykyisen kaikkeuden toiminnassa eräänlaisen kalvomaisen ilmiön avulla.
6. Mustien aukkojen tutkimisen perusteella otaksutaan, että kaikkeus olisi kaksiulotteinen hologrammi, koska muuten tiedon häviämättömyyden teoriaa ei voida selittää.
7. Otaksutaan, että voisi olla lukemattomia kaikkeuksia vierekkäin, joissa on jokaisessa eri todellisuus ja mahdollisesti eri luonnonlait, mutta jossain saattaisi olla myös tämän kaikkeuden lähes täydellinen kopio ihmisineen päivineen ja ainoa tapa millä nämä voisivat vaikuttaa keskenään olisi gravitaatio.
8. Vuonna 2002 suomalainen Pekka Teerikorpi ja venäläinen Juri Baryshev julkaisivat kirjan Discovery of Cosmic Fractals. Kaikkeuden laajamittaisten alirakenteiden syntyä on tutkittu supertietokoneilla. Mallit antavat fraktaalisia rakenteita alle 10 megaparsekin kokoluokassa.
9. Tähtitieteilijä Viktor Ambarzumjan esitti, että aine pyrkii muodostamaan yhä uudenlaisia järjestelmiä, kun siirrytään pienemmistä järjestelmistä suurempiin. Ambarzumjanin mukaan voidaan kuvitella, että aine voi muodostaa äärettömän määrän erilaisia, sisäkkäisiä järjestelmiä, joista ihminen on toistaiseksi havainnut kvarkkien ja havaitsemamme kaikkeuden väliset järjestelmät. Ambarzumjanin mukaan mikään ei estä ajattelemasta kaikkeutta äärettömäksi ja ikuiseksi. Ambarzumjanin mielestä havaitsemaamme osaa kaikkeudesta ei voida kutsua kaikkeudeksi, koska on täysin mahdollista, että havaitsemamme osa kaikkeutta on vain osa suurempaa järjestelmää, joka voi puolestaan olla osa suurempaa järjestelmää ja niin edelleen. Ambarzumjan varoitti tekemästä lähiympäristöämme koskevista havainnoista liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä koko kaikkeuden suhteen. Havaitsemaamme kaikkeuden osaa Ambarzumjan kutsui metagalaksiksi. Aivan hyvin voi olla olemassa muita samanlaisia metagalakseja, jopa ääretön määrä.
WP
- kauko putki -
Tottakai luonnonlait ovat samat kaikkialla. Mutta emme tiedä minkälaisia perimmäiset luonnonlait ovat, kun tutkimme niitä vain maapallolta käsin. Jos tutkisimme niitä Siriuksen planeetoilta käsin myös, tietomme avartuisi huomattavasti.
Kaikkeuksia olisi monta? Eikö se ole käsitesekaannus? Jos on monia kuplia ja metagalakseja ja universumimme on vain osa suuremmasta kokonaisuudesta, niin vasta kaikkein suurin kokonaisuus on kaikkeus.
Tämä on puhdasta logiikkaa, niin että tuo Ambarzunjan käsite metagalaksi olisi otettava käyttöön kuvaamaan tätä havaitsemaamme galaksiavaruutta, "tuntemaamme" universumia. Se joko on kaikkeus tai sitten näitä universumeja on monta, tai tämä on osa suurempaa kokonaisuutta, mutta jos niitä on monta, niin vasta ne kaikki yhdessä ovat kaikkeus tai se suurin kokonaisuus on kaikkeus.
"Tottakai luonnonlait ovat samat kaikkialla. Mutta emme tiedä minkälaisia perimmäiset luonnonlait ovat, kun tutkimme niitä vain maapallolta käsin. Jos tutkisimme niitä Siriuksen planeetoilta käsin myös, tietomme avartuisi huomattavasti."
Wth,mikä Siriuksella on niin erinomaista että... ?
Are the Laws of Nature the Same Everywhere in the Universe? http://translate.google.fi/translate?hl=fi&sl=en&u=http://www.universetoday.com/2008/06/20/are-the-laws-of-nature-the-same-everywhere-in-the-universe/&sa=X&oi=translate&resnum=1&ct=result&prev=/search?q=http://www.universetoday.com/2008/06/20/are-the-laws-of-nature-the-same-everywhere-in-the-universe/&hl=fi&client=firefox-a&rls=org.mozilla:fi:official&hs=9nR
sama
Luonnonlakeja on monenlaisia. Esimerkiksi ihmisen ikä, n 70-80 vuotta yleensä. Tämä on vaihdellut historiassa ja voi olla erilainen Siriuksella, jos siellä sattuu ihmiskuntia olemaan.
Ja varmaankin on monenlaisia erilaisia eliöitä kuin maassa.
Tähtiä on erilaisia ja planeettoja. Aineitakin voi olla erilaisia kuin maan aineet jne jne.
vähän oli sellaista että "jos tätillä on munat se onkin setä" argumentaatiota.
Mikä luonnonlakeja nämä nyt on ?
Ihmisen ikä ?
Erilaiset eliöt ?
Tähtiä ja erilaisia planeettoja ?
Erilaisia aineita ?
No se meni nyt metikköön tämä ketju tällä kertaa, ei haittaa 8D
Paikkoja, jossa luonnon lait saattaisivat olla paljonkin erilaisia kuin tässä meidän tuntemassamme avaruudessa on kyllä olemassa. Tällaisia voisivat olla esim. mustan aukon sisus tai paikat jossa materia on lähellä absoluuttista nollapistettä.
Kun materia alkaa lähestyä absoluuttista nollapistettä, sille alkaa ilmetä uusia ominaisuuksia kuten suprajohtavuus, Boyse-Einstein-kondensaatin ominaisuuksia jne. Tiedetäänköhän näistä vielä kaikki nykyäänkään, vaikka asiaa on paljon tutkittukin.
Tuo mustan aukon sisällä vallitsevat luonnonlait saattavat myös paljon poiketa tästä meidän tuntemastamme maailmasta. Onkohan siellä esm. aikaa ollenkaan?
Voi tietysti sanoa, että noissa paikoissa vallitsevat luonnonlait sisältyvät näihin nykyisiinkin luonnonlakeihin. Niitä ei vain ole huomioitu, koska niitä ei tarvita tässä meidän tuntemassamme maailmassa.
eli nyt lähenee aihetta.
Musta aukko Hikipedian mukaan.
Musta aukko on musta[1] aukko[2], joka imaisee kaiken sisäänsä.[3] Edes valo ei pysty vastustamaan mustan aukon valtavaa vetovoimaa.[4] Mustia aukkoja on eri-kokoisia ja muotoisia, riippuen tähden, josta musta aukko on syntynyt, ominaisuuksista. Mustalla aukolla on ns. tapahtumahorisontti, jonka sisäpuolelle jouduttuaan millään kappaleella ei ole enää minkäänlaista mahdollisuutta päästä takaisin. Lisäksi yleisnero Stephen Hawking väittää, että mustan aukon sisällä aika olisi pysähtynyt.[5]
Näkyykö aukkoja?
* 1 Mustan aukon rakenne
* 2 Mustien aukkojen syntytavat
o 2.1 Tyypin I supernova
o 2.2 Tyypin II supernova
o 2.3 Helvetinmoinen sattuma
* 3 Pakokappaleita
Mustan aukon rakenne
Musta aukko on hyvin yksinkertainen otus. Yksinkertaisimmillaan siinä on pelkkä keskipiste, singulariteetti, johon sen kaikki massa on keskittynyt, ja Schwarzschildin[6] säteen etäisyydellä siitä sijaitseva tapahtumahorisontti. Todellisuudessa mustat aukot yleensä myös pyörivät, mikä johtaa ikäviin matriisilaskuihin Kerrin mallin kautta.[7]
Singulariteetissa on valtava määrä massaa nollatilavuudessa, mikä käytännössä merkitsee, että siinä on ääretön tiheys ja ääretön lämpötila tai ainakin jotain sinnepäin. Varmaa on, että luonnonlait heittävät häränpyllyä singulariteetissa ja lakkaavat olemasta.
Koska mustalla aukolla on valtava gravitaatio, se toimii kuin ylikoulutettu veroviranomainen: kaikki lähellä kuljeksiva otetaan talteen pois eikä mitään päästetä ulos.
Mustien aukkojen syntytavat
Koska mustat aukot ovat äärettömän tiheitä, joko niiden tilavuuden on oltava äärettömän pieni tai massan äärettömän suuri. Koska massaa ei ole äärettömästi, tilavuuden tulee olla äärettömän pieni. Missä tahansa äärettömän pienessä tilavuudessa mikä tahansa massa muodostaa äärettömän suuren tiheyden, joten mustia aukkoja on kaikkialla. Eikö? Ai niin, eihän niitä psytykään näkemään! Painovoima siis johtuu mikrokokoisista mustista aukoista. MOT![8]
Tyypin I supernova
Joskus tähtiä suututtaa. Silloin ne räjähtävät ja syntyy musta aukko.[9]
Tyypin II supernova
Tähdillä on joskus vähän kivaa avaruudessa. Silloin ne saattavat laueta supernovina. Tällöin syntyy musta aukko.[10]
Helvetinmoinen sattuma
Tietenkin saattaa käydä niin, että mittaamattomat määrät ainetta sattuu kerääntymään yhdelle, äärimmäisen pienelle alueelle.[11]
8D
Jos on erilaisia aineita kuin tämä tuntemamme, mistä maapallo ja sen eliöt muodostuvat, niin silloin varmasti on ihan fysikaalisestikin erilaisia luonnonlakeja.
Onhan ihmisen ikäkin biologinen luonnonlaki. Ei kaikki ole fysiikkaa.
Erilaisista aineista on atomifysikaalisia viitteitä, samoin teologisia: jos on henkiolentoja, henkien ruumis ei voi olla samanlaista ainetta kuin tuntemamme vaan jotakin henkiainetta.
mitä sitten ? Jossittelu on tietynlaisten ajanvietettä, kuten, kuten vaikkapa ristisanatehtävät.
Luonnonlakien merkityksettömyydestä tahdon vapauden kannalta : http://www.uta.fi/jarjestot/aatos/paatos/arkisto/207/paatos20708.html
Vastaapa sitten vielä onko muilla planeetoilla samanlaiset luonnonlait fysiikassa, biologiassa, psykologiassa jne kuin maapallolla nyt havaitsemamme eli tuntemamme? Perimmäiset ovat tietysti kaikkialla samat sitten kun ne tunnetaan.
Tähtitieteessä lait on kaikkialla samat, emme vain vielä tietenkään tunne perimmäisiä luonnonlakeja.
Hieno artikkeli ja hieno lehti, hauska tutustua.