Valkuaisen ja energian puutteen vaara

laitospotilailla.

MALNUTRITIO eli ALIRAVITSEMUS ja typpikuoleman NÄKYMÄTÖN vaara

Aliravitsemuksella tarkoitetaan virheellistä ravitsemusta, jossa henkilöt saavat ravintoa joko liian vähän tai liikaa. Esim.
(1)   LIIKARAVINTO siten, että energia-aineita tulee ylimäärin ja proteiinia liian vähän kuten ylipainotapauksissa . Näillä henkilöillä voi vallita piilevänä suhteellinen proteiinin malnutritio. He voivat näyttää ylipainoisilta ja pöhöttyneiltä.
(2)   ENERGIAN PUUTE, MARASMUS, jolloin lihasmäärä vähenee, rasvavarastot tyhjenevät, vaikka sisälmysproteiinipitoisuudet (albumiini ja prealbumiini) olisivatkin suhteellisen normaalit. Marasmus-potilaat ovat hyvin ohkaisia ja hentoluisia.
(3)   KWASHIORKOR, proteiinin puute. Tässä tilassa voi rasvavarastot olla tallella, mutta lihasmassa on vähentynyt sekä sisälmysproteiinit vahvasti alentuneet.
(4)   Useinmmin Pohjoismaissakin vallitseva aliravitsemus on kuitenkin tyyppiä PEM, (PROTEIN-ENERGY MALNUTRITION), proteiinin ja energian puutteeesta johtuvaa aliravitsemusta ja se on tavallista laitospotilailla ja vanhuksilla. Paino on matalaa, rasvavarastot ovat tyhjentyneet, lihasmassa on pieni ja sisälmysvalkuaisaineet alentuneet.
(5)   ERILAISET PUUTOSTILAT. Eri vitamiinien tai mineraalien ja hivenaineitten spesifiset vajeet voivat johtaa kliinisiin oireisiin kuten anemiaan, osteoporoosiin, osteomalasiaan, keripukkiin, beriberiin ja pellagraan ja silmän sarveiskalvon xeroftalmiaan.

MITEN ALIRAVITSEMUS VAIKUTTAA HENGITYSTOIMINTAAN?
Aliravitsemus aiheuttaa muutoksia elinten rakenteissa. keuhkojen osalta tämä tarkoittaa, että pintajännitystä alentavaa surfaktanttitekijää muodostuu huonommin. Vähitellen seuraa vähentynyttä kaasunvaihtoa ja hypoxemiaa, happea on veressä alentuneita määriä. Samalla hengityslihasten heikentyessä keuhkojen mekaaninen tuuletusfunktio, ventilaatio tulee tehottomammaksi ja ventilatorisen toiminnan vajaus aiheuttaa hyperkapniaa.
Hypoxemia ja hyperkapnia johtavat vähitellen hengitystoiminnan vajaustilaan keuhkoinsuffisienssiin.

ALIRAVITSEMUKSELLA ON MUITAKIN SEURAUKSIA KUIN KUDOSHAPEN HUONONTUNUT SAANTI
Kun malnutritio alkaa johtaa hypoproteinemiaan ja hypoalbuminemiaan ( Seerumin albumiini on mitattavissa) , alkaa ilmetä turvotustaipumusta, mitä ei saa pitää tietystikään liikalihavuutena.( Jos laitospotilaan turvotustilaa hoidetaan alentamalla dietääristä energiaa, potilas menehtyy aliravisemukseen)
Latinaksi näitä aliravitsemusturvotuksia sanotaan ödemaksi ( oedema). Turvotustyyppejä on erilaisia: ” Pittingoedema” on sellainen, jossa jää ihoon kuoppa, jos hetken aikaa painaa ihoa peukalolla. Jos henkilö joutuisi operaatioihin, tikit pysyvät huonommin, jos on malnutritiotila. Ommellut pinnat kasvavat huonommin yhteen esim suolistoanastomooseissa ja jäävät tihkuviksi saumoiksi pitkittäen paranemista. Lihasrevähtymät ja jänteiden irtoamat eivät korjaannu. Aliravitsemuksessa olevan henkilön ihoa katoaa ja nähdään makuuhaavoja painestressiin joutuvissa kehonkohdissa joskus jopa luuta myöten iho katoaa pois, koska ihon uudistuminen ei voi tapahtua ilman vahvaa proteiinipitoista ruokaa. Kyse ei ole henkilöitten ihon huonosta perushoidosta, vaan siitä, että ei käsitetä ravinnon merkitystä ihon kunnolle.. Vaikka ihminen olisi paikallaan, hänellä on perusaineenvaihdunnan vaatima energiantarve olemassa, jotta kehon rakenne voi pysya ja solut korjaantua. Elämän, biolektrisyyden ylläpitoon kuluu NA-K-ATPaasi—pumppujen työn vaatimaa energiaa
Infektioherkkyys kasvaa ja jos henkilöllä sattuisi vielä olemaan syöpä ja alentuneita seerumin albumiineja, hänen kestokykynsä syöpähoidon terapioissa olisi alentunut: hän ei sietäisi solumyrkkyjä eikä sädehoitoa tavalliseen tapaan. Syövän hyvä hoito kärsii, jos potilas on malnutritiossa.
Eri elinten toiminnanvajauksen taustalla on eräänä merkittävänä tekijänä aliravitsemus, kuten jo ensiksi keuhkofunktiosta mainittiin. Vanhemmilla henkilöillä varsinkin voi suurten operaatioitten jälkeen tulla verenkierrollisia ja respiratorisia insuffisienssejä ja sepsistä ( verenmyrkytystä), jos on lisäksi malnutritiotila. Hengitysinsuffisienssin todennäköisin syy on malnutritio 1980- luvulla on tehty useita tutkimuksia aliravittujen potilaitten hengitysfunktioista. Tulos viittaa vahvasti siihen, että aliravituilla hengityslihasten voima, vitaalikapasiteetti ja PEF- ( peak expiratory flow) ovat heikentyneet. ( Moni ei pysty edes puhaltamaan PEF-mittariin).
Sitten taas kehittyy keuhkotulehduksia ja etelektaaseja, kun henkilö ei pysty kunnolla yskimään ja eritteitä kertyy.
Hengitystoiminnan vajauksissa operaatioitten jälkeen erotetaan kahta tyyppiä: uupumiset ja heikentymiset. Väsähdys johtuu yksinkertaisesti siitä, että hengityslihakset ovat ylirasittuneita ja siihen auttaa lepo. Mutta lihasheikkous, joka osin voi johtaa uupumiseen, hoidetaan täsmä- terapialla. analysoiden syitä. Keuhkopotilailla on tiettyjä spesifisiä ravitsemussuosituksiaan tilanteen korjaamiseksi surfaktanttierityksen ja lihasvoiman palauttamiseksi.(Suositeltu eavinto on proteiini- ja energiapitoista, suositeltu rasvapitoisuus on myös korkea)

KEHON INFEKTIOVASTE MUUNTUU ALIRAVITSEMUKSESTA: Ihon ja limakalvojen muodostama suojavalli toimii silloin huonommin. Suojavalli voi murtua jo laskimokatetrin asettamisesta tai verikokeen ottamisesta. Turhaa invaasiotekniikkaa tulisi välttää. Turhia verikokeita tulisi välttää, koska ne avaavat mikrobeille suoran infektiotien verenkiertoon. Aliravitsemuksella on negatiivinen vaikutus T-lymfosyyttien toimintaan ja B-lymfosyyttien/ plasmasolujen suorittamaan immunoglobuliinien (Ig) tuotantoon. Samalla vähenee jyväisten valkosolujen , granulosyyttien ( neutrofiilien) kyky tuhota bakteereita ja sieniä. Tästä seuraa haavainfektioiden riskin lisääntyminen ja haavojen paranemisen hidastuminen, operaatioitten jälkeisten komplikaatioitten riski kasvaa, esim paiseita, verenmyrkytyksiä ja keuhkotulehduksia esiintyy runsaammin. Usein voi aavistaa taustalla olleen aliravitsemuksen. Aliravitsemuksen kestettyä pitkään pintajännitystekijöitten eli surfaktanttien (ja muitten luonnollisen immuunisuojan runsaitten peptidien) tuotto alentuu ja tämä seikka osaltaan huonontaa keuhkorakkuloitten stabiliteettia.
Aliravitsemus vaikuttaa sydänlihaksen toimintaa huonontaen. Se tiedetään jo II maailmansodan ajoilta: keskitysleiriuhrien SYDÄNLIHASMASSA oli voimakkaasti hävinnyt. Aliravitsemuksessa alenee lihasmäärä ja sydämen iskutilavuus ja teho vähenee.

JOS TERVEYS MÄÄRITETTÄISIIN KEHON NORMAALINA PROTEIINIPITOISUUTENA ja tämä normaalitila merkattaisiin indeksinä:100%
se tarkoittaisi, että kaikki tarvittavat peptidit ja proteiinit, mitä normaaliin terveyteen kuuluu, ovat kehossa löydettävissä.

Jos tästä määrästä 100 alkaa kehoproteiinien määrä vähentyä, vähenee LIHASMÄÄRÄ, mikä huventaa luustoa, sydämen kokoa ja sileän lihasten määrää ensiksi.

Toiseksi alkaa vähetä myös SISÄLMYSPROTEIINI. Tämän havaitsee siitä, että albumiini ja transferriinin kuljetusproteiini alenevat veressä.

Sitten alkaa immuunivaste huonontua: Lymfosyytit, polymorfiset leukosyytit alkavat vähentyä. Komplementin ja vasta-aineiden teho on huonompaa. Akuuttifaasiproteiini CRP antaa merkkejä.
SiTten paranee haavatkin jo huonommin. Traumavaste on huonompi.

Lopulta alkaa vitaalielintoiminsot kärsiä. Suoli, maksa ja munuainen eivät enää voi toimia tavalliseen tapaan.

Keho menettää adaptaatiokykynäa eikä voi kompromittoida normaalisättelyjärjestelmillään

”TYPPIKUOLEMA” on nimeltään tilanne kun kehoproteiinien 100% tilanteesta on jäljellä vain 70 %. (Steffee 1980, Mossberg www.oc.umu.se/pdf/gynvpg.PDF). Ruotsissa toimii tällä alalla kansanherättäjänä Dr Torsten Mossberg jonka kirjasta on tämän tekstin lähdeaines.

ALIRAVITSEMUS ei kohdistu ainoastaan vain sisälmysvalkuaisiin tai sydänlihasmassan tai keuhkoihin, vaan vieläpä SUOLISTOON, ennen kaikkea ohutsuoleen, jolta vaaditaan imeyttämisfunktioon suuri prestaatio entsyymien nopeaa tuotantoa. Aliravitsemus vähentää suoliston sileää lihasta ja suoliston imeyttävää pinta-alaa ilmeisesti kompromittoivana yrityksenä suoliston taholta. Mutta sitten nukkakin alenee ja suojavallifunktion vaurioitten riski lisääntyy. Suolisto pystyy kyllä korjaantumaan halvallakin proteiinilla, sillä se pystyy typpilähteistä (N) käsin muodostamaan suolisoluissa glutamiinihappoa runsaasti, jota se käyttää energiakseen.

NÄLKÄTILAN YHTEYDESSÄ VÄHENEE KEHON RASVA- JA VALKUAISVARASTOT. Kehon proteiineista vain 20 % voi tarvittaessa ”tulla syödyksi” reservivarastona ja on esiin saatavissa ilman ihmisen omaa hengenvaaraa. Proteiini sinänsä ei ole mikään varastoaine kehossa, kuten rasva ja glykogeeni, vaan kaikki proteiini omaa jotain funktiota, toiminnallista tai rakenteellista merkitystä, eikä ole varsinaista evästä kuin hätätilassa, poikkeustilassa. Mutta jos keho alkaa käyttää 30% omia rakenteitaan, se merkitsee yksilölle kuoleman vaaraa ja menehtymistä. Hengissäpysyminen riippuu nälkävaihetta edeltänestä kunnosta ja typen erittymisestä. Terve aikuinen, jolla on normaali ravitsemustila, voi kestää nälkää noin 9 viikkoa hengissä ( mutta ei tietystikään vedenpuutetta), kirjoittaa T Mossberg.

Kun oli havaittu malnutrition yleisyya ikääntyvässä väestössä ja LAITOSPOTILAISSA varsinkin ja nähtiin miten vaurioaltista väestö on proteiinin puutteelle poikkeustilassa, on NNR2004 suosituksissa muutettu proteiinisuosituksia koko terveelle väestölle korkeampiin lukemiin. Nyt suositellaan 10-20 E% päivän energiasta proteiinilähtesitä, kun entinen suosituksen yläraja oli 15 E%. Tällä tavalla koetetaan johtaa väestöä vähitellen parempaan perusterveydentilaan, jolloin poikkeustilan yllättäessä ei kansaa kaadu kuin hallan viemänä. Lisäksi on kiihdytetty dietistien kouluttamista , tehostettu informatiivista työtä, käytetty projektitöitä ja erilaisia mittaustekniikoita apuna hahmotettaessa piilevää aliravitsemusta.
Typpikadossa olevat henkilöt ovat niitä, joita menetetään ilman näennäistä syytä. TYPPIKATOILMIÖSTÄ ei ole mitään yleistä tietoa vielä. Dietistien haravalla löydetyt malnutritiotapaukset on koetettu stabilisoida pienellä pätevällä avulla: pieni energian ja proteiinin saannin korjaus päivittäiseen ateriaan kautta vuoden saattaa asettaa jarrut alamäen rattaisiin. Lääketehtailla on pienia ravintotölkkejä, joissa saa 200 ml- 400 ml ja kalorin tarkkojakin lisämääriä ( 1 kcal / ml tai 1,5 kcal / ml) hyvänmakuista lientä välipaloina päivään. Näin pienellä energia- ja proteiini lisällä voi tasapainottua iho ja muukin proteiinin katoama. Aliravitsemuksessa oleva henkilö on vaikeassa tilassa, josta toipuminen vie aikaa.

http://www.pharmacytimes.com/Article.cfm?Menu=1&ID=1834
Astra Zenega Nutraingredients http://www.nutraingredients-usa.com/news%2Dby%2Dproduct/

Mutta on hyvä tietää myös aivan tavallinen ravinto proteiini- ja energialisän antajana.
tästä on käytännöllisiä pieniä taulukkoja joka dietistillä. Kaikki ruokahan on sitä tarvittavaa energiaa. Muistiin aiheesta aliravitsemus ja typpikuoleman vaara.
BMI-TIETO VOI OLLA AVUKSI DIAGNOOSISSA. Pituus ja paino, kehomassaindeksi.
Pöhöttynyt ihminen voi sisältää veden, asciteksen ym painoa tietysti, mutta sisäelinten ja luuston katoamisen yleensä heijastuu ”höyhenen keveytenä”. Lähihoitajien luonnollinen sokeus taaphtumalle, laihtumiselle, on tietysti mahdollista jos aina näkee samaa henkilöä, ei huomaa muutoksia hänessä. Mutta BMI mittari ja vaaka sekä pituusmittaus tietyin väliajoin antavat sellaista hyvää orientoitumista piileviin muutoksiin. Pituus voi supistua iän myötä. Kun ikääntyvän ihmisen normaali Bmi alkaa pianua alle 22 on aliravitsemuksen varaa.
Aliravitsemuksen vaarassa ovat ne, jotka eivät voi itse ostaa ja valmistaa ruokaansa.
20.6.2008 7:19