Suurella kohulla mainostettu uusi työturvallisuuslaki astui voimaan kuluvan vuoden tammikuussa. Tätä lukiessasi mieti, toimiiko tuo laki käytännössä. Väitän, ettei se toimi.
Esimies saa edelleen kohdella alaistaan kuten tahtoo. Hän saa käyttää työyhteisöä käsikassaranaan savustaakseen ulos henkilöt, jotka eivät kakistelematta alistu hänen "pähkähulluihin kotkotuksiinsa". Kun terve kriittinen avoin keskustelu estetään, työyhteisö jähmettyy pahimmillaan vuosikymmeniksi kiertämään noidankehää. Lopputulos on nähtävissä.
Työyhteisössä voidaan - mm. esimiehen (esimiesten) ja työtoverin myötävaikutuksella - levittää "nimettömänä" mitä hurjimpia huhuja henkilön terveydentilaan, ammatilliseen osaamiseen ja yksityiselämään liittyen. Saat kuulla olevasi milloin minkin sortin rikollinen. Kukaan ei tietenkään vaivautunut kyseenalaistamaan tai kysymään asianosaiselta itseltään huhujen todenperäisyyttä. Show jatkui… Terveydentilakin tunnuttiin tiedettävän asianomaista itseään paremmin - ihan vaan ilman mitään lääketieteellistä diagnoosia. Pahimmillaan ja lopulta, huhut tulivat tietenkin kotiovesta sukulaisten kautta perhepiirin tietoisuuteen. Kaiken kaikkiaan lopputulos oli, että työyhteisön jäsentä kohdeltiin kuin "ruttotautista" konsanaan - niin töissä kuin lopulta jo vuosia vapaa-aikanakin. Röyhkeimmät tulivat päin naamaa sanomaan, että älä vaan tartuta häneen mitään sairautta. Tuntuuko tutulta?
Kun epäasiallista kohtelua alettiin tutkimaan työyhteisössä, perustettiin "totuuskomissio". "Totuuskomissiolla" oli alusta alkaen pallo pahasti hukassa. Asiaa käsiteltiin ja puhuttiin paljon kaikesta mahdollisesta muusta kuin siitä, mikä oli ongelman ydin, ts. ei nähty metsää puilta. "Totuuskomissio" haastatteli myös osaa työntekijöistä vapaaehtoisuuden pohjalta - henkilöt lyhytaikaisissa määräaikaisissa työtehtävissä. Niin tapahtumat alkoivat saamaan hiljaisen hyväksynnän. Edes työpaikan toista esimiestä ei katsottu aiheelliseksi kuulla - tai hän ei paremminkaan halunnut tulla kuulluksi. Ilmassa oli suurta inkvisitiojuhlan tuntua. Lopulta työpaikan "totuuskomissio" pääsi 4-5 kuukauden (kaksi asiaa käsittelevää kokousta) näytösluonteisen asian selvittämisen jälkeen lopputulokseen, että mitään epäasiallista kohtelua ei työyhteisössä havaittu - päinvastoin - 11 vuotta talossa ollut työntekijä voi itse syyttää itseään. Työntekijää vannotettiin myös lojaalisuuteen työnantajaansa kohtaan - mihin toki yleensä normaalisti pitääkin pyrkiä. Työnantaja asettui "lainvalvojan rooliin", ja esimies sai erävoiton. Tänään työpaikan "homeongelmat" sen kun vain jatkuvat - jo kahdeksatta vuotta peräjälkeen (!), ja sitä jaksetaan esimiehenkin voimin (ei alan asiantuntija) uutterasti tutkia. Rahasta ei ole kiinni, kun korjataan ulkoseinää, milloin lattiaa ja milloin mitäkin. Hometutkimus on pop. "Homeongelma" on loistava "matto", minkä alle voidaan lakaista kaikki mahdollinen. Jos kupruja vielä meinaa "mattoon" jäädä, voi näkyvimmän patit vasaroida sileäksi…
No, kun asiaa oli "vatkattu" sopivan pitkään työpaikalla, viranomainen lähti siitä, että tapaus on nyt sitten tutkittu - sieltä kun näet kuuleman mukaan löytyy "se parhain asiantuntemus asian suhteen". Puolueettomuus vain sattui unohtumaan. Viranomainen lopulta siis nojasi työpaikan omaan selvitykseen. Asia oli käsitelty - piste.
Mitä siis opimme? Asiaa hutkitaan ja vatvotaan työpaikoilla ja viranomaisten toimesta ja sen käsittelyä hidastellaan niin kauan, että monet luopuvat omien oikeuksiensa ajamisesta. Seuraava vaihe olisi tietenkin jättää asia paikallisen poliisiviranomaisen esitutkintaan, missä ainakin pienellä paikkakunnalla päästäneen pinnallisen "pintaraapaisuhutkinnan" jälkeen ilmeisesti samanlaiseen lopputulokseen - eli siis syytekynnys ei ylity. Kukaan kun ei työyhteisön sisältä uskalla sotkea käsiään soppaan - nenän edessä kun roikotetaan kepin päässä joko sijaisuuden jatkumista tai parempaa vakanssia. Yliopistot ja isot sairaalat ovat tässä mielessä varsinaisia ongelmatyöpaikkoja.
Joten - kyllä Hyvä Veli verkosto Suomessa toimii ihan mukavan tehokkaasti ja veli veljeä avustaa. Hyvä Veli, emme asu Venäjällä - unohtuiko kuitenkin suomalainen oikeuskäytäntö?
Esimies saa edelleen kohdella alaistaan kuten tahtoo. Hän saa käyttää työyhteisöä käsikassaranaan savustaakseen ulos henkilöt, jotka eivät kakistelematta alistu hänen "pähkähulluihin kotkotuksiinsa". Kun terve kriittinen avoin keskustelu estetään, työyhteisö jähmettyy pahimmillaan vuosikymmeniksi kiertämään noidankehää. Lopputulos on nähtävissä.
Työyhteisössä voidaan - mm. esimiehen (esimiesten) ja työtoverin myötävaikutuksella - levittää "nimettömänä" mitä hurjimpia huhuja henkilön terveydentilaan, ammatilliseen osaamiseen ja yksityiselämään liittyen. Saat kuulla olevasi milloin minkin sortin rikollinen. Kukaan ei tietenkään vaivautunut kyseenalaistamaan tai kysymään asianosaiselta itseltään huhujen todenperäisyyttä. Show jatkui… Terveydentilakin tunnuttiin tiedettävän asianomaista itseään paremmin - ihan vaan ilman mitään lääketieteellistä diagnoosia. Pahimmillaan ja lopulta, huhut tulivat tietenkin kotiovesta sukulaisten kautta perhepiirin tietoisuuteen. Kaiken kaikkiaan lopputulos oli, että työyhteisön jäsentä kohdeltiin kuin "ruttotautista" konsanaan - niin töissä kuin lopulta jo vuosia vapaa-aikanakin. Röyhkeimmät tulivat päin naamaa sanomaan, että älä vaan tartuta häneen mitään sairautta. Tuntuuko tutulta?
Kun epäasiallista kohtelua alettiin tutkimaan työyhteisössä, perustettiin "totuuskomissio". "Totuuskomissiolla" oli alusta alkaen pallo pahasti hukassa. Asiaa käsiteltiin ja puhuttiin paljon kaikesta mahdollisesta muusta kuin siitä, mikä oli ongelman ydin, ts. ei nähty metsää puilta. "Totuuskomissio" haastatteli myös osaa työntekijöistä vapaaehtoisuuden pohjalta - henkilöt lyhytaikaisissa määräaikaisissa työtehtävissä. Niin tapahtumat alkoivat saamaan hiljaisen hyväksynnän. Edes työpaikan toista esimiestä ei katsottu aiheelliseksi kuulla - tai hän ei paremminkaan halunnut tulla kuulluksi. Ilmassa oli suurta inkvisitiojuhlan tuntua. Lopulta työpaikan "totuuskomissio" pääsi 4-5 kuukauden (kaksi asiaa käsittelevää kokousta) näytösluonteisen asian selvittämisen jälkeen lopputulokseen, että mitään epäasiallista kohtelua ei työyhteisössä havaittu - päinvastoin - 11 vuotta talossa ollut työntekijä voi itse syyttää itseään. Työntekijää vannotettiin myös lojaalisuuteen työnantajaansa kohtaan - mihin toki yleensä normaalisti pitääkin pyrkiä. Työnantaja asettui "lainvalvojan rooliin", ja esimies sai erävoiton. Tänään työpaikan "homeongelmat" sen kun vain jatkuvat - jo kahdeksatta vuotta peräjälkeen (!), ja sitä jaksetaan esimiehenkin voimin (ei alan asiantuntija) uutterasti tutkia. Rahasta ei ole kiinni, kun korjataan ulkoseinää, milloin lattiaa ja milloin mitäkin. Hometutkimus on pop. "Homeongelma" on loistava "matto", minkä alle voidaan lakaista kaikki mahdollinen. Jos kupruja vielä meinaa "mattoon" jäädä, voi näkyvimmän patit vasaroida sileäksi…
No, kun asiaa oli "vatkattu" sopivan pitkään työpaikalla, viranomainen lähti siitä, että tapaus on nyt sitten tutkittu - sieltä kun näet kuuleman mukaan löytyy "se parhain asiantuntemus asian suhteen". Puolueettomuus vain sattui unohtumaan. Viranomainen lopulta siis nojasi työpaikan omaan selvitykseen. Asia oli käsitelty - piste.
Mitä siis opimme? Asiaa hutkitaan ja vatvotaan työpaikoilla ja viranomaisten toimesta ja sen käsittelyä hidastellaan niin kauan, että monet luopuvat omien oikeuksiensa ajamisesta. Seuraava vaihe olisi tietenkin jättää asia paikallisen poliisiviranomaisen esitutkintaan, missä ainakin pienellä paikkakunnalla päästäneen pinnallisen "pintaraapaisuhutkinnan" jälkeen ilmeisesti samanlaiseen lopputulokseen - eli siis syytekynnys ei ylity. Kukaan kun ei työyhteisön sisältä uskalla sotkea käsiään soppaan - nenän edessä kun roikotetaan kepin päässä joko sijaisuuden jatkumista tai parempaa vakanssia. Yliopistot ja isot sairaalat ovat tässä mielessä varsinaisia ongelmatyöpaikkoja.
Joten - kyllä Hyvä Veli verkosto Suomessa toimii ihan mukavan tehokkaasti ja veli veljeä avustaa. Hyvä Veli, emme asu Venäjällä - unohtuiko kuitenkin suomalainen oikeuskäytäntö?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.