Ihmisten oikeudenmukaisuuden taju perustuu subjektiivisiin tuntemuksiin
- harvemmin objektiiviseen ja järkeen perustuvaan lain logiikkaan.
Tuomitessaan toista ihmistä useimmat ihmiset hakevat oikeutta ensin itselleen, ja vasta sitten jos ollenkaan, hakevat oikeutta uhrille.
Ihmiset peilaavat tapahtuneisiin rikoksiin omat kokemuksensa aikaisemmin tapahtuneista vastaavanlaisista tapahtumista, ja yrittävät näiden syy-seuraus-tapahtumien valossa tehdä parhaansa omasta mielestään oikeudenmukaisesta tuomiosta.
Jos ihminen on aikaisemmin menettänyt enemmän kuin saanut, niin kokemus ja muistot ovat pääsääntöisesti negatiivisia.
Jos ja kun ihminen on elänyt koko elämänsä rakentaen tulevaisuuttaan suppean käsityksensä varassa, niin maailmankatsomuksen laajentaminen
ei onnistu hetkessä.
Koko aikaisempaan käsityskyyn rakennettu pilvilinna on varassa romahtaa ja mieleen hiipii ajatus, että kaikki entinen ja nykyinen on mennyttä tästä hetkestä alkaen.
Ja entä kaikki se vääryys, mikä on tapahtunut valheen ja väärinymmärryksen aikana tähänastisessa elämässä ?
Mieluummin ihminen kääriytyy itseensä ja kieltää tapahtuneen.
Ahneuden ja omatunnon käydessä kamppailua keskenään, osa ihmisistä jatkaa ahneuden linjoilla entistä kovempina ja kyynisinä.
Tuomareiden on oltava objektiivisia vaikeimissakin tapauksissa ja tehtävä päätöksensä lain hengessä.
Omien subjektiivisten kokemusten tuominen töihin on tuomareille koetusten paikka.
Miten siis suuri joukko ihmisiä voisi koskaan tuomita oikeudenmukaisesti, jos jokaisella on oma subjektiivinen näkökantansa asiaan, ja
oikeudenkäynnistä muodostuu helposti huutoäännestys ?
Oikeudenmukaisuuden kustannuksella joukon jokainen yksilö hakee oikeutta itselleen omassa elämässään aikaisemmin kärsimiinsä vääryyksiin, ja puolustaa varsinaisesti itseään ja omia oikeuksiaan asettuessaan uhrin asemaan kuvitteellisessa oikeudenkäynnissä omassa mielessään, varsinaisen oikeudenkäynnin lisäksi.
Demokraattinen päätoksenteko ja puolueeton oikeudenkäynti ovat kaksi aivan eri asiaa.
Demokratia mahdollistaa omien mieltymysten esittämisen jokaiselta yhteisön jäseneltä ja lopputulos vaihtelee hyvin paljon lyhyinäkin
aikajaksoina.
Miten yleisen oikeudentajun kävisi, jos ihmiset eivät voisi luottaa pitkälläkin aikavälillä luotettavaan sanaan, kuten perustuslakiin kansalaisten oikeuksista, ja ajasta ja paikasta riippumattomaan yhtenäiseen käsitykseen hyvästä ja pahasta ?
- harvemmin objektiiviseen ja järkeen perustuvaan lain logiikkaan.
Tuomitessaan toista ihmistä useimmat ihmiset hakevat oikeutta ensin itselleen, ja vasta sitten jos ollenkaan, hakevat oikeutta uhrille.
Ihmiset peilaavat tapahtuneisiin rikoksiin omat kokemuksensa aikaisemmin tapahtuneista vastaavanlaisista tapahtumista, ja yrittävät näiden syy-seuraus-tapahtumien valossa tehdä parhaansa omasta mielestään oikeudenmukaisesta tuomiosta.
Jos ihminen on aikaisemmin menettänyt enemmän kuin saanut, niin kokemus ja muistot ovat pääsääntöisesti negatiivisia.
Jos ja kun ihminen on elänyt koko elämänsä rakentaen tulevaisuuttaan suppean käsityksensä varassa, niin maailmankatsomuksen laajentaminen
ei onnistu hetkessä.
Koko aikaisempaan käsityskyyn rakennettu pilvilinna on varassa romahtaa ja mieleen hiipii ajatus, että kaikki entinen ja nykyinen on mennyttä tästä hetkestä alkaen.
Ja entä kaikki se vääryys, mikä on tapahtunut valheen ja väärinymmärryksen aikana tähänastisessa elämässä ?
Mieluummin ihminen kääriytyy itseensä ja kieltää tapahtuneen.
Ahneuden ja omatunnon käydessä kamppailua keskenään, osa ihmisistä jatkaa ahneuden linjoilla entistä kovempina ja kyynisinä.
Tuomareiden on oltava objektiivisia vaikeimissakin tapauksissa ja tehtävä päätöksensä lain hengessä.
Omien subjektiivisten kokemusten tuominen töihin on tuomareille koetusten paikka.
Miten siis suuri joukko ihmisiä voisi koskaan tuomita oikeudenmukaisesti, jos jokaisella on oma subjektiivinen näkökantansa asiaan, ja
oikeudenkäynnistä muodostuu helposti huutoäännestys ?
Oikeudenmukaisuuden kustannuksella joukon jokainen yksilö hakee oikeutta itselleen omassa elämässään aikaisemmin kärsimiinsä vääryyksiin, ja puolustaa varsinaisesti itseään ja omia oikeuksiaan asettuessaan uhrin asemaan kuvitteellisessa oikeudenkäynnissä omassa mielessään, varsinaisen oikeudenkäynnin lisäksi.
Demokraattinen päätoksenteko ja puolueeton oikeudenkäynti ovat kaksi aivan eri asiaa.
Demokratia mahdollistaa omien mieltymysten esittämisen jokaiselta yhteisön jäseneltä ja lopputulos vaihtelee hyvin paljon lyhyinäkin
aikajaksoina.
Miten yleisen oikeudentajun kävisi, jos ihmiset eivät voisi luottaa pitkälläkin aikavälillä luotettavaan sanaan, kuten perustuslakiin kansalaisten oikeuksista, ja ajasta ja paikasta riippumattomaan yhtenäiseen käsitykseen hyvästä ja pahasta ?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kiitos mainoksesta! ja onnea teema-viikon johdosta!