Alkuun voin sanoa, että en ole koskaan pärjännyt oikein missään työpaikassa. Koulussa olin joissakin aineissa hyvä, mutta usein keskinkertainen (ei napannut) - suht. ok paperit kirjoitin lukiosta. Useat koulut on sen jälkeen tullut aloitettua ja keskeytettyä:
Tekn. korkeakoulu - pari vuotta, ei tullut vaan mitään
Kauppakorkeakoulu - tympäisi se kirkasotsainen kapitalismin ihanointi, pari vuotta sielläkin
Muutamaa muutakin koulua on yritetty, ei tullut niistäkään lasta eikä papereita.
Koskaan mikään asia ei ole ollut minulle helppo oppia, asia jota monet älykkäät mainitsevat. TUntuu kuin ajattelisin asioista "liian monimutkaisesti", omaksuminen tuntuu hankalalta, mutta kun aukeaa - aukeaa kunnolla. Uusilla työpaikoilla yksinkertaisimpienkin työtehtävien omaksuminenkin kestää kauemminkuin muilla.
Älykkyystesteissä ja soveltuvuusteissä olen pärjännyt aina. Työvoimatoimistossakin todettiin tyyliin "kyllä tolla päällä pystyy vaikka mihin".
En ole omasta mielestäni laiskakaan, toki jos asiat on totaalista tervanjuontia, niin motivaatiokin katoaa. Tylsien asioiden lukeminen on minulle myrkkyä, mutta olen sellaisenkiin jotenkuten pystynyt. Kauppakorkeaankin pääsin vähällä lukemisella, mutta ei siitäkään sitten mitään tullut.
Eli ilmeisesti olen oikeasti tyhmä, joka nyt sattuu pärjäämään noissa suppeata älyä mittaavissa testeissä. En myöskään ole mikään epäsosiaalinen nyhvertäjä, joten sekään ei ole haitannut sopeutumista kouluhin tai työpaikkoihin.
Nyt sitten tulevaisuus tarjoaa minulle kai jotain kadunlakaisijan hommia tms. Innostaa aika vähän.
Taitaa olla niin, että älykkyydessä hyväksyttävää on vain sellainen sopiva pikkuäly... tai sitten pitää olla ultranero - sellainenkaan en ole.
Tekn. korkeakoulu - pari vuotta, ei tullut vaan mitään
Kauppakorkeakoulu - tympäisi se kirkasotsainen kapitalismin ihanointi, pari vuotta sielläkin
Muutamaa muutakin koulua on yritetty, ei tullut niistäkään lasta eikä papereita.
Koskaan mikään asia ei ole ollut minulle helppo oppia, asia jota monet älykkäät mainitsevat. TUntuu kuin ajattelisin asioista "liian monimutkaisesti", omaksuminen tuntuu hankalalta, mutta kun aukeaa - aukeaa kunnolla. Uusilla työpaikoilla yksinkertaisimpienkin työtehtävien omaksuminenkin kestää kauemminkuin muilla.
Älykkyystesteissä ja soveltuvuusteissä olen pärjännyt aina. Työvoimatoimistossakin todettiin tyyliin "kyllä tolla päällä pystyy vaikka mihin".
En ole omasta mielestäni laiskakaan, toki jos asiat on totaalista tervanjuontia, niin motivaatiokin katoaa. Tylsien asioiden lukeminen on minulle myrkkyä, mutta olen sellaisenkiin jotenkuten pystynyt. Kauppakorkeaankin pääsin vähällä lukemisella, mutta ei siitäkään sitten mitään tullut.
Eli ilmeisesti olen oikeasti tyhmä, joka nyt sattuu pärjäämään noissa suppeata älyä mittaavissa testeissä. En myöskään ole mikään epäsosiaalinen nyhvertäjä, joten sekään ei ole haitannut sopeutumista kouluhin tai työpaikkoihin.
Nyt sitten tulevaisuus tarjoaa minulle kai jotain kadunlakaisijan hommia tms. Innostaa aika vähän.
Taitaa olla niin, että älykkyydessä hyväksyttävää on vain sellainen sopiva pikkuäly... tai sitten pitää olla ultranero - sellainenkaan en ole.
Vastaukset 7
Vanhimmat
vain hyysätty lapsena ja nuorena aivan liikaa, jolloin et ole oppinut tekemään itsesi eteen ja yrittämään kunnolla.
Viittaa niin kovasti asenneongelmalta!
Usein sanotaan, että lahjakkuudesta prosentti on synnynnäisiä kykyjä ja 99 prossaa työtä. Uskon tähän. Joten jos sulla on prosentti kunnossa, mutta muuten olet asenneongelmainen, niin eipä ihme.
Usein asenne on paljon tärkeempi kyky kuin älykkyys. Älykkyys on yhteiskuntamme yliarvostetuin ominaisuus, aika useasta voi suorastaan sanoa, että he ovat "liian älykkäitä".
No eihän älyä periaatteessa voi olla liikaa, mutta kun se vaan valitettavan usein johtaa negatiivisiin asioihin.
Itse olen menestenyt kohtuullisella älyllä ja ankaralla työllä. Olen kiitollinen vanhemmilleni, että he antoivat minulle sellaiset eväät että "never give up".
aiheet tai jotai. ei itteekä enää moiset kiinnosta nykyses maailmanvalos, mis ei enää maailmaa rakennetakka alkuperästä paremmaks vaan päinvastoin, se tuhotaan typerällä arvomaailmallamme, jonka mediat ja toiset ihmiset sen jälkeen meille opettaa, suuri perisyntivitsaus. toki, sen ymmärtäminen, et viimestä viedää vie kyl halut pois turhist asioist.
Heips,
Tekstisi perusteella olet hyvin älykäs. Yksi haittapuoli tuosta voi olla mainitsemasi hidas yksinkertaisten asioiden oppiminen, koska sinulla on tarve ymmärtää asiat täysin ja toisaalta sinua on voinut myös pelottaa kyseiset tilanteet. Uskon, että nauramalla itseluottamuksen puutteen pelollesi keksit fiksun ulospääsyn tilanteeseesi. Yleensä älykkäät ihmiset eivät ole tyytyneet tekemään tyhjänpäiväisiä asioita.
Joo, tuon verran sitä itsetuntemusta on tosiaan tullut, että tuo yksinkertaisten asioiden hidas oppiminen on todellinen heikkous. Vähän vaan tilanne on se, että olen sitten pelannut korttini niin huonosti, että vaikea keksiä miten enää pääsisi tekemään jotain mielenkiintoista ja fiksua. Nykyisellä työpaikalla esim. olen selkeästi tuomittu "roskakoriin", saan tehdä roskahommia, jotka siis joten kuten opin. päättävät tahot ajattelevat että olen täysin kelvoton mihinkään merkittävään hommaan ja he lienevät jopa oikeassa, ainakin tämän alan suhteen.
Opiskelemaan olis kiva lähteä, mutta opintotuet on muinaisina vuosina syöty, joten aika raskaasti sekin kävisi kun pitäis paskaduunia vääntää siinä ohessa.
Kiitos silti tästä rohkaisevasta viestistä !
Mitä enemmän ihminen oppii, sitä vaikeammaksi elämä käy. Elämä täytyy pitää yksinkertaisena ja välttää uuden oppimista. Rutinoituminen vain välttämättömiin asioihin: naiset, baarit, autot, kaverit, raha, ammattikoulu.
Koira oppii hyvin tottelemaan muutamia temppuja, mutta kun temppujen lukumäärä kasvaa, koira ei enään tiedäkkään mitä sen täytyisi tehdä ja saa omistajan raivoamaan.
... tyhjänpäiväisempää enää kirjoittaa?