"Tutkijat spekuloivat niin sanotuilla Boltzmannin aivoilla, jotka syntyvät tyhjästä. Jos ne ovat yleisiä, mekin ehkä olemme pelkät aivot ja kuvamme universumista on silkkaa illuusiota.
Lainaus: Tiede-lehti 6.5.2008
Ludvig Boltzmann, oli mies joka järkeili, että universumi syntyi, kun avaruudessa tapahtui harvinainen häiriö.
Nykymaailmaa kuitenkin katsotaan erilaisen linssin läpi, kun Boltzmannin aikoihin. Tyhjyyttäkin kuvataan eri tavoin.
- Kvanttifysiikan tyhjiö ei ole tyhjää täynnä samassa mielessä kuin tyhjä avaruus, vaan siihen liittyy mm. minimienergia, jonka ajatellaan olevan universumia kiihdyttävää pimeää energiaa. Näin toteaa Turun yliopistossa kosmologiaa tutkiva Jari Sainio.
Pimeä energia tekee tyhjiöstä epävakaan. satunnaisten kvanttifluktuaatioiden, heilahtelujen, takia yhteen paikkaan voi pakkautua niin paljon energiaa, että siitä pulpahtaa kokonainen universumi, syntyy musta aukko tai sitten paikalle ilmestyy havainnoija, jota nimitetään Boltzmannin aivoiksi, Sainio selittää.
Yksinkertaistettuna tälläisten Boltzmannin aivojen syntyminen on kiinni ajasta. Mitä monimutkaisemmasta asiasta on kysymys, sitä epätodennäköisempää sen syntyminen on.
Kastelukannun ilmestyminen on todennäköisempää kuin älypuhelimen.
Näin ollen Boltzmannin aivojen ilmestyminen on yhtä todennäköistä, kuin metsäpalot Marsissa...
Mutta kyse on nyt todella pitkästä ajasta. Kyse on monta kertaa niin pitkä aika kuin universumimme ikä. Ja jos joku ei ole erityisesti kiellettyä, se tapahtuu, kunhan aikaa on tarpeeksi.
Mitä Bolzmannin aivot nyt sitten ovat?
-Ne ovat eräänlaisia havainnoijia, jotka syntyvät tyhjiössä tapahtuneen häiriön, kvanttiheilahtelun, takia.
Moni varmaan kuvittelee jo vaaleanpunaisia aivoja leijumassa avaruudessa, mutta niiden ei tarvitse muistuttaa omiamme, kunhan ne pystyvät havainnoimaan.
Entä sitten?? Mitä siitä jos jotkut aivan randomit aivot roikkuvat avaruudessa?
-Jos Boltzmannin aivoja on kehittynyt yksi tai jopa, muutama, se voisi tarkoittaa sitä, että mekin voisimme olla niitä.
Boltzmannin aivojen muistikuvat perustuisivat kvanttifluktuaatioihin, eli näihin heilahteluihin, ja niiden universumikäsitys olisi vailla todellisuuspohjaa, tai täysin absurdi...
Fyysikoita ja tähtitieteilijöitä ajatus ei viehätä, ja niinpä he etsivät keinoja tuhota universumi, ennenkuin aivoja kerkiää kehittyä. Järkeily etenee tähän tapaan: Jos laskelmat osoittavat universumin kuolevan ennen kuin tyhjästä ehtii syntyä aivoja, mekään emme todennäköisesti ole niitä.
Mutta hetkinen, onko tällä spekuloinnilla järkeä? Jos olemme aivoja, emme sitä saa koskaan tietää, koska käsityksemme universumista on vääristynyt. Kaikki on illuusiota, tämä artikkeli, minä, ja myös sinä hyvä lukija..."
Jos ajattelemme että olemme Boltzammin aivoissa, niin voi kysyä onko tämä hetki niiden syntyminen, vai syntyivätkö ne koska?
Juuri tämä hetki voi olla niiden syntymä ja ensimmäinen tiedostaminen ja kaikki tätä hetkeä aiempi on vain Boltzmannin aivojen synnyttämä illuusio historiasta.
Toisaalta taas koko historia voi olla Boltzmannin aivojen kokema uni, tai ensimmäisen tietoisen olennon syntymä ja sen jälkeinen aika.
Jos oletetaan että olemme Boltzmannin aivojen luoma harha tai unikuva, miten voimme luottaa historiaan, tieteeseen, yhtään mihinkään? Olemmeko kaikki näiden aivojen luomaa jakautunutta persoonaa, tai olenko vain minä olemassa, tai sinä (jos olet tietoinen oikeasti) ainut uneksija ja muu on vain minun/sinun harhaa, myös tämä viestini? Jos luomme toiset vain tähän yksinäisyyteen ja käymme yksinpuhelua unessamme.
Samoin jos olemme jakautunut Boltzmannin aivojen personoituma niin eikö silloin ole mahdollista että voimakkain jakauma muuttaa eniten harhaa tai uneksumaa? Olivatko Newton, Einstein, Heisenberg jne. Boltzmannin voimakkain personoituma aikanaan, ja siksi he muovasivat todellisuutta? Jos näin on, niin entä kun tulee seuraava vahva personoituma, voiko hän muuttaa todellisuuskäsitystämme ja vaikkapa paluu determinismiin olla mahdollinen? Entä jos joku vahva personoituma luo ei tieteellisen vahvan illuusion, onko silloin apokalyptiset todellisuuskuvat mahdollisia? Oliko mahdollinen Jeesus tällainen vahva todellisuuskuvaa muuttava Boltzmannin aivojen sisäinen personoituma?
Lainaus: Tiede-lehti 6.5.2008
Ludvig Boltzmann, oli mies joka järkeili, että universumi syntyi, kun avaruudessa tapahtui harvinainen häiriö.
Nykymaailmaa kuitenkin katsotaan erilaisen linssin läpi, kun Boltzmannin aikoihin. Tyhjyyttäkin kuvataan eri tavoin.
- Kvanttifysiikan tyhjiö ei ole tyhjää täynnä samassa mielessä kuin tyhjä avaruus, vaan siihen liittyy mm. minimienergia, jonka ajatellaan olevan universumia kiihdyttävää pimeää energiaa. Näin toteaa Turun yliopistossa kosmologiaa tutkiva Jari Sainio.
Pimeä energia tekee tyhjiöstä epävakaan. satunnaisten kvanttifluktuaatioiden, heilahtelujen, takia yhteen paikkaan voi pakkautua niin paljon energiaa, että siitä pulpahtaa kokonainen universumi, syntyy musta aukko tai sitten paikalle ilmestyy havainnoija, jota nimitetään Boltzmannin aivoiksi, Sainio selittää.
Yksinkertaistettuna tälläisten Boltzmannin aivojen syntyminen on kiinni ajasta. Mitä monimutkaisemmasta asiasta on kysymys, sitä epätodennäköisempää sen syntyminen on.
Kastelukannun ilmestyminen on todennäköisempää kuin älypuhelimen.
Näin ollen Boltzmannin aivojen ilmestyminen on yhtä todennäköistä, kuin metsäpalot Marsissa...
Mutta kyse on nyt todella pitkästä ajasta. Kyse on monta kertaa niin pitkä aika kuin universumimme ikä. Ja jos joku ei ole erityisesti kiellettyä, se tapahtuu, kunhan aikaa on tarpeeksi.
Mitä Bolzmannin aivot nyt sitten ovat?
-Ne ovat eräänlaisia havainnoijia, jotka syntyvät tyhjiössä tapahtuneen häiriön, kvanttiheilahtelun, takia.
Moni varmaan kuvittelee jo vaaleanpunaisia aivoja leijumassa avaruudessa, mutta niiden ei tarvitse muistuttaa omiamme, kunhan ne pystyvät havainnoimaan.
Entä sitten?? Mitä siitä jos jotkut aivan randomit aivot roikkuvat avaruudessa?
-Jos Boltzmannin aivoja on kehittynyt yksi tai jopa, muutama, se voisi tarkoittaa sitä, että mekin voisimme olla niitä.
Boltzmannin aivojen muistikuvat perustuisivat kvanttifluktuaatioihin, eli näihin heilahteluihin, ja niiden universumikäsitys olisi vailla todellisuuspohjaa, tai täysin absurdi...
Fyysikoita ja tähtitieteilijöitä ajatus ei viehätä, ja niinpä he etsivät keinoja tuhota universumi, ennenkuin aivoja kerkiää kehittyä. Järkeily etenee tähän tapaan: Jos laskelmat osoittavat universumin kuolevan ennen kuin tyhjästä ehtii syntyä aivoja, mekään emme todennäköisesti ole niitä.
Mutta hetkinen, onko tällä spekuloinnilla järkeä? Jos olemme aivoja, emme sitä saa koskaan tietää, koska käsityksemme universumista on vääristynyt. Kaikki on illuusiota, tämä artikkeli, minä, ja myös sinä hyvä lukija..."
Jos ajattelemme että olemme Boltzammin aivoissa, niin voi kysyä onko tämä hetki niiden syntyminen, vai syntyivätkö ne koska?
Juuri tämä hetki voi olla niiden syntymä ja ensimmäinen tiedostaminen ja kaikki tätä hetkeä aiempi on vain Boltzmannin aivojen synnyttämä illuusio historiasta.
Toisaalta taas koko historia voi olla Boltzmannin aivojen kokema uni, tai ensimmäisen tietoisen olennon syntymä ja sen jälkeinen aika.
Jos oletetaan että olemme Boltzmannin aivojen luoma harha tai unikuva, miten voimme luottaa historiaan, tieteeseen, yhtään mihinkään? Olemmeko kaikki näiden aivojen luomaa jakautunutta persoonaa, tai olenko vain minä olemassa, tai sinä (jos olet tietoinen oikeasti) ainut uneksija ja muu on vain minun/sinun harhaa, myös tämä viestini? Jos luomme toiset vain tähän yksinäisyyteen ja käymme yksinpuhelua unessamme.
Samoin jos olemme jakautunut Boltzmannin aivojen personoituma niin eikö silloin ole mahdollista että voimakkain jakauma muuttaa eniten harhaa tai uneksumaa? Olivatko Newton, Einstein, Heisenberg jne. Boltzmannin voimakkain personoituma aikanaan, ja siksi he muovasivat todellisuutta? Jos näin on, niin entä kun tulee seuraava vahva personoituma, voiko hän muuttaa todellisuuskäsitystämme ja vaikkapa paluu determinismiin olla mahdollinen? Entä jos joku vahva personoituma luo ei tieteellisen vahvan illuusion, onko silloin apokalyptiset todellisuuskuvat mahdollisia? Oliko mahdollinen Jeesus tällainen vahva todellisuuskuvaa muuttava Boltzmannin aivojen sisäinen personoituma?
Vastaukset 2
Vanhimmat
monesta yhteydestä ja on sinällään mielenkiintoista. Voidaan vaikkapa ajatella, että koko systeemi pyörisi vaikka vain minun aivojeni ympärillä. Se olisi siis jonkinlainen teatteri joka on tehty vain minulle (tai ehkä useammallekin), taikka vaikkapa tietokoneen luoma kuvanto hermoradoilleni. Jos illuusio on tarpeeksi perusteelliseti tehty, niin minulla ei ole mitään mahdollisuuksia selvittää sen olemassaoloa. Periaatteessa siis lavastus voisi olla äärettömän tarkka.
Tästä joudutaan kuitenkin heti sellaiseen ajatteluun, että häntä heiluttaa koiraa. Elikkä hännän rooli olisi liian korostettu koko koiraan verrattuna ja sehän ei olisi enää rationaalista. Ja luonnossahan ei paljoakaan nähdä mitään epärationaalista.
Ei siis voida ajatella, että kaikki olisi vain aivoja varten, taikka että aivot heiluttaisivat koko maailmankaikkeutta (tms.). Aivoilla on tärkeä rooli tunnettujen eläinten toiminnan ohjauksessa. Jonkinlainen hermoverkko on jo alkeellisimmillakin eliöillä ja sen yksiselitteinen tarkoitus on ylläpitää eliötä sen elinympäristössä. Aivot siis ovat sopeutuneet ympäristöönsä niinkuin muutkin kyseisen lajin ruumiinosat. Niillä ei valitettavasti yleensä voida osoittaa olevan sen kummempaa perusfunktiota, kuin pitää huolta eliön muusta ruumiista (ja mahdolisesti jälkikasvusta, joskus jopa laajemmin yhteisöstäkin vrt. muurahainen).
Siis yhtä hyvin voisimme spekuloida Boltzmannin munuaisilla ja sillä, millä edellytyksillä ne syntyisivät tyhjiöstä. Ei varmaankaan millään, koska ne ovat materialistiset ja edellyttävät ainakin kaikkia munuaisissa havaittuja atomeja yms. Eli koko prosessin nykyajan ilmiöt eivät voi tulla kyseeseen ennen kuin kehitys on saavuttanut riittävän korkean tason.
Boltzmannin aivot voidaan käsitellä periaatteessa samoilla lainalaisuuksilla kuin Boltzmannin munuaiset.
Ludwig Boltzmann yritti selittää maailmankaikkeuden synnyn hyvin yksinkertaisella tavalla: Hän oletti, että maailmankaikkeus on ääretön ja täysin termisessä tasapainossa (ts. aineen tiheys, lämpötila, paine jne ovat vakioita ympäri avaruuden). Boltzmann tiesi, että tällaisessa systeemissä esiintyy termisiä vaihteluita, pieniä muutoksia lämpötilan jne. arvoihin. Hän esitti, että kenties koko näkyvä maailmankaikkeus on juuri tällainen häiriö. Tietysti se olisi hyvin epätodennäköinen, mutta mikäli maailmankaikkeus on sekä ääretön että ikuinen, joskus jossain täytyy tällaisenkin häiriön olla olemassa.
Boltzmannin aivot on tavallaan reductio ad absurdum- vastaväite tälle päättelylle: Mikäli oletan, että maailmankaikkeus on termisessä tasapainossa, ja että elän vain pienessä lämpöfluktuaatiossa, todennäköisyys sille, että olen jotain muuta kuin pelkät aivot leijumassa termisessä kaasussa on käytännössä nolla. Tämä johtuu siitä, että termisen fluktuaation todennäköisyys on verrannollinen sen vaatimien vapausasteiden lukumäärän käänteislukuun - siis monimutkainen häiriö on epätodennäköisempi kuin yksinkertainen.
Sen sijaan jos oletamme, että maailmankaikkeus ei ole ikuisessa termisessä tasapainossa, ei Boltzmannin aivoista koidu hankaluuksia. Pimeän energian ajamassa maailmankaikkeudessa joskus kaukaisessa tulevaisuudessa on mahdollista, että tällaisia aivoja syntyy, mutta minulla ei ole mitään syytä olettaa olevani yksi niistä (vaikka äärettömän moni mahdollisista havaitsijoista olisikin vain avaruudessa leijailevat aivot).
En edes vaivaudu kommentoimaan viimeisiä kappaleita...