palstan sinkuista

e.w
papeete1
alruna
sirpamaikkarilta
viilisniilis
zombbari
vänkyrä-nainen
gek-ko
serpico
temeq
monte1
frederico
vili
enrique
mmies
väliaika
kukko

Olen aina ollut sinkku! Vika ei ole ulkonäössäni vaan päässäni!

Olen aina juossut naisia karkuun, jotenkin ne pelottaa, pelottaa tilanne uudesta elämästä, joka tuo vastuuta ja uusia "lapsia" ihmisiä elämääni? Miten voisin niistä huolehtia?

Naiset ovat vaativia elukoita, en ole varma onko minusta tarpeeksi miestä tyydyttämään niiden tarpeet (muutenkin kuin seksin osalta?)

Monta naista on suuttunut minulle... monta ja he ovat löytäneet toisen onnen...

kukaan ei vaan ole kolahtanut oikein kunnolla, tai jos on, niin itse ei sitten?!

toiset on ronkeleita
toiset aikaan saamattomia
ja viimeset puuhaa niin paljon kaikkea että tasapainosen parisuhteen rakentamiseen ei jää aikaa...

sinkku, koska yksi parisuhde ei riitä minulle. Sinkkuna suhteita voi olla useampia.

tai pikemmin sen puute, kompromissikyvyttömyys, muuten vain hukassa ittensä kanssa jne.

hra Kirottupäivä(?):

- Ei tapaa kiinnostavia ihmisiä

- Jos milloin tapaa, niin ei tee asialle mitään

- Syinä tähän voi olla mitä eriskummallisimpia verukkeita:
--> Kyseinen henkilö on jo varattu
--> Kyseinen henkilö on jo varattu ja sillä on kersoja
--> Kyseinen henkilö on selvästi vanhempi, mitä kestävää siitä voi tulla
--> Edellä mainitut syyt samassa ihmisessä
--> Joten mitäpäs sitä edes yrittämään...
--> Tilanne ei ole oikein millään tavalla otollinen lähestyä kyseistä henkilöä, joskus osittain johtuen myös edellä mainituista syistä tai sitten henkilö on sellaisessa seurassa, ettei se houkuttele ollenkaan. Liian suuressa laumassa, tai sitten on sellaisten miespuolisten kanssa hyvää pataa, jotka mun puolesta voisivat ampua läskit kattoon.
--> Oma mieliala on sellainen ettei vaan satu kiinnostamaan just silloin edes yrittää mitään vaikka tilanne tosiaan olisi niin erikoinen, että olisin samassa tilassa edes jollakin tapaa kiinnostavan ihmisen kanssa
--> En kuulemma luota itseeni, se on kuulemma mun ongelma. Niinhän se varmasti on. Se ei varmaan sitten millään tavalla liity asiaan että todella harva herättää edes jonkinlaista mielenkiintoa muunkinlaisessa kuin "voisi tuota kyllä panna" mielessä. Ei sillä, voi tuollakin etten kuulemma luota itseeni olla jonkin verran tekemistä asian kanssa. Ja samaan syssyyn menee vielä sekin, että ehkä ei vaan juuri silloin kiinnosta tehdä aloitetta

- Ulkonäkö ei varmaankaan ole lähellekään kaikkien mieleen, vaikka tuskin ääripäässäkään. Niin miesten kuin naistenkin suusta kuultuja havaintoja: "kyllä sulla on sen verran ulkonäköä että..." (miehen sanomana), "komea" (muidenkin kuin muutaman naispuolisen sukulaisen sanomana), "naimisissa ja kaksi lasta" (naisen ensiarvio minusta), hymy kuulemma puree joihinkin liiankin hyvin, "sinä oot niin pikkupojan näköinen" (eräässä tilanteessa, hmm just joo...), "tuolle FBI:n agentille kans..." (baarissa heitettynä), "ootko sä joku alkoholitarkastaja" (melkein tyhjässä baarissa naisen sanomana), "apinoiden kanssa ei keskustella" (vanhan koulukaverin tuntematon kaveri heitti kun sattumalta törmättiin, yritti myös saada tappelua aikaan), "sä oot kivannäköinen nuorimies mutta hymyile enemmän niin saat kivoja naisia" (vanhemman naisen sanomana), "mä nään sun silmistä että sä olet luotettava" (sama ja yhtä humalainen nainen mutta aivan eri tilanne eri paikassa) ja mun ehdoton favourite: oletko paikallisia kun näytät olevan niin eksyksissä (kiinnostavan vanhemman, mutta varatun naisen suusta). Hitto, tästähän tuli ihan selkee vuodatus. Innostuin herkistelemään.

- Sinkku (että inhoa tuota sanaa) omasta vapaasta tahdostaan

- Yksin, koska ei halua olla huonossa suhteessa

- Yksin, koska toivoo löytävänsä tiensä parisuhteeseen, jossa tunteet ovat molemmanpuolisia

- Eräs on myös diagnosoinut mut idealistiksi, riippuuko se sitten tuosta ja jos, niin minkä verran, en tiedä...

- Eräs on epäillyt mun olevan hankala seurustelukumppani koska mulla on ikäisekseni aika vahvoja mielipiteitä, riippuuko se sitten tuosta ja jos, niin minkä verran, en tiedä tätäkään. Tuskin, en ainakaan ole vielä löytänyt sitä onneakaan missä totuus selviäisi

- Sosiaalinen rajoittuneisuus, piirien kapea-alaisuus on myös yksi "syy"

- Samoin työ, joka mua eteenpäin vie, rajoittaa kummasti kaikkea muuta

- Ehkä myös olisi eri toista asua jossain Helsingissä / isossa kaupungissa. Kylläpä kiinnostaa.

*************

Voiko nyt alustuksen jälkeen todeta ytimekkäästi, että syynä on selkeästi kädettömyys?