"Tyttö iski 14 poikaa."
"Tyttö iski 14:ää poikaa."
Credits: päivän Helsingin Sanomat, kielipalsta vai kieli-ikkunako lienee. Kirjoittajan teemana oli se, milloin sijapääte merkitään lukusanoihin ja milloin ei.
"Tyttö iski 14:ää poikaa."
Credits: päivän Helsingin Sanomat, kielipalsta vai kieli-ikkunako lienee. Kirjoittajan teemana oli se, milloin sijapääte merkitään lukusanoihin ja milloin ei.
Vastaukset 15
Vanhimmat
En tunne mainittua lehtiartikkelia. Esimerkin perusteella voisi kuitenkin jotakin tällaista pohtia:
"Tyttö iski 14 poikaa." - tässä on kokonaisobjekti
"Tyttö iski 14:ää poikaa." - tässä on osaobjekti
Tässä "iskeä" esiintyy kahdessa eri merkityksessä:
1. 'viekoitella, houkutella mukaansa' tjsp.
2. 'lyödä'
Sijapäätteellä voidaan ilmaista mm. edeltävän predikaattiverbin aspektia (sellaisessa tapauksessa, että verbi voi saada sekä kokonais- että osaobjektin).
Vaikuttaa siis siltä, että tuota kokonais-/osaobjektioppositiota käytettäisiin tässä tapauksessa kuitenkin vain erottamaan saman näköisten verbien merkitystä: 1. merkityksessä odotettaisiin tavallisimmin kokonaisobjektia ja 2. tapauksessa osaobjektia.
Artikkelin kirjoittajan ajatukset kulkivat mielestäni samaa rataa.
Yksikössä ja ilman numeroita ero ilmenee selvemmin: "tyttö iski pojan" kontra "tyttö iski poikaa".
"Muori meni latotansseihin ja otti tilaisuudesta vaarin."
Väittävät, että suomen kielessä ei saisi sanoa "montaa".
Mutta onhan näillä lauseilla selvä ero:
"Metsästäjä ampui monta hirveä."
"Metsästäjä ampui montaa hirveä."
...on moni. Sitä ei moni poika muistakaan.
"Monta" on partitiivi, joten "montaa" on partitiivin partitiivi. Sellainen muoto ei oikein sovi minun korvaani.
Se on tosiaan "kaksinkertainen partitiivi". Uskoisin, että se syntyy puhujan kielitajussa nimenomaan edeltävän predikaattiverbin aspektin ilmaisemisen tarpeesta.
Se ei ehkä oikein "sovi korvaan", mutta tuon aspektitehtävän se toteuttaa tehokkaasti.
Etsiessämme syytä syvemmältä, huomaamme, että "moni" -partikkelin partitiivia käytetään esimerkissämme lukusanan tavoin: se on yksikössä samoin kuin pääsanansa. Jos taivutusmallina käytetään numeraalia, saadaan analogia:
monta poikaa - montaa poikaa
(kolme poikaa - kolmea poikaa)
Pirkko Leinon uuden kieliopin mukaan (myös Kielitoimiston) muoto 'montaa' on hyväksyttävä silloin, jos lauseen merkitys jäisi muuten epäselväksi.
Seuraavista lauseista asia käy hyvin ilmi:
'Pölö söi monta kakkua'
'Pölö söi montaa kakkua'
Merkitys on aivan eri.
Eli kun tyttö iski 14 poikaa, hän sai heidät kaikki isketyksi, pokattua, mutta kun hän iski 14:ää poikaa, hän yritti iskeä kaikkia, mutta kukaan ei lähtenyt mukaan ;)
Hyvä esimerkki. Tuosta aina tunnistaa ruotsalaisen, vaikka se muuten puhuisi suomea aivan moitteettomasti. Ennemmin tai myöhemmin se tekee objektivirheen, jollaista kukaan oikea suomalainen ei tee edes kolmen promillen humalassa.
Olen joskus turhaan yrittänyt selittää näitä juttuja eräälle kaverilleni 'av svenskatalande bättrefolk'.
Täydellinen objektin taivutus on eräänlainen sisänpääsykoe suomen kielen täydelliseen hallintaan. Sen joko kuulee tai sitten ei kuule.
Eräät suomen verbit ovat joko täysin totaalisia tai täysin partitiivisia. Niissä objektivirhe on yhtä ehdoton kuin vääränsukuinen artikkeli ruotsissa, mutta niiden välissä on aukoton jatkumo verbejä, joissa objektin sija voi olla joko partitiivi tai akkusatiivi, ja se muuttaa lauseen merkitystä enemmän tai vähemmän.
Mahdollisimman ajankohtainen ja raadollinen esimerkki:
10.9. "Anna Lindhiä on puukotettu."
11.9. "Anna Lindh on puukotettu."
"Jukka Keskisalo löi 4 kilpaveikkoaan Pariisin MM-kisojen 3000 metrin estejuoksufinaalissa."
vai
"Jukka Keskisalo löi 4:ää kilpaveikkoaan Pariisin MM-kisojen 3000 metrin estejuoksufinaalissa."
???
Niissä on vain selkeä merkitysero, kuten varmaan huomasitkin.
Jälkimmäinen lause sisältää väärän väitteen. Jukka Keskisalon ei tiedetä syyllistyneen kyseisessä juoksussa väkivaltaisuuksiin tai muihinkaan sääntörikkomuksiin.
Lupaava, fiksunoloinen urheilija!
En ymmärrä mitään urheilusta enkä potkupallosta. Niinpä tuo jälkimmäinen on väärin, jos Jukka Keskisalo on todellinen henkilö ja hän ei ole tosiaan lyönyt juostessaan kilpakumppaniaan.
Molemmat esimerkit ovat oikein VAIN kieliopillisesta näkökulmasta - niiden totuusarvoon en puutu.
Elämää on kieliopin ulkopuolellakin, Topias hyvä!
Pariisin estefinaalin tulokset:
1. Saif Saaeed Shaheen (QAT) 8.04,39
2. Ezekiel Kemboi (KEN) 8.05,11
3. Eliseo Martin (ESP) 8.09,09
4. Bouabdallah Tahri (FRA) 8.10,65
5. Abraham Cherono (KEN) 8.13,37
6. Luis Miguel Martin (ESP) 8.13,52
7. Simon Vroemen (NED) 8.13,71
8. Josè Luis Blanco (ESP) 8.17,16
9. Jukka Keskisalo (FIN) 8.17,72
10. Ali Ezzine (MAR) 8.19,15
11. Yoshitaka Iwamizu (JPN) 8.19,29
12. Abdullah Khamis Saifeldin (QAT) 8.28,37
13. Abdelkader Hachlaf (MAR) 8.35,17
Jukka Keskisalo on tuon listankin mukaan todellinen henkilö.
Tahriko muuten Ranskan edustaja isäntämaan maineen jäämällä mitaleilta? Kuka tuli neljänneksi?
Kuvitteellisia kuvatekstejä musiikin historiateoksesta:
1) "A. Vivaldi sävelsi kuudettasataa konserttoa."
2) "A. Vivaldi säveltää kuudettasataa konserttoaan."
Muuttaako aikamuoto sanan "kuudettasataa" merkityksen? Lauseen 1) mukaan Vivaldi sävelsi yli 500 mutta alle 600 konserttoa, kun taas kuvatekstin 2) mukaan Vivaldi olisi saanut aikaan ainakin täydet 600 konserttoa. Olenkohan oikeassa?
Aikamuoto ei näissä esimerkeissä muuta merkitystä; sen tekee possessiivisuffiksi. Tämän voi havaita liittämällä omistusliitteen tuohon ensimmäiseen esimerkkiin:
1) "A. Vivaldi sävelsi kuudettasataa konserttoa." 1') "A. Vivaldi sävelsi kuudettasataa konserttoaan."
Tai vastaavasti poistamalla sen toisesta esimerkistä:
2) "A. Vivaldi säveltää kuudettasataa konserttoaan."
2') "A. Vivaldi säveltää kuudettasataa konserttoa."
Olet oikeassa.