Koristurnaukset?

Koriksen Suomen cupista on mukavia muistoja siinä ainoassa karsintaturnauksessa katukoristurnauksen ja korissarjojen ohella jossa koskaan olen mukana ollut, uskokaa tai älkää, ja monta sarjatasoa ylempänä olleiden "ammattijoukkuiden" pelaajia vastaan onnistuminen varsinkin pari pelipäivästä muodostuneen turnauksen viimeisessä ottelussa, jossa turnauksen voittanutta II-divarijoukkuetta vastaan heitin 17 pistettä hyvällä onnistumisprosentilla ja äärimmäisen monipuolisella ja vaihtelevalla heittovalikoimalla jopa kaikkein epätasapainoisimmasta asennosta ja huonosta rytmistä niin että vastustajan päälle 210 senttinen sentteri tuli puolustamaan isoa pois heiton jälkeisen virheen kera onnistumatta edes blokkaamaan tuntui silloin uskomattomalta koska ennen osallistumistamme olin skeptinen edes yhden onnistuneen korin tekemiseen pitäessäni joukkuiden välistä taito-ja tasoeroa lähes yli-inhimillisen suurena, etenkin kun parehaat pelimiehemme eivät päässeeet osallistumaan, mutta nautittavinta antia olivat I divarijoukkuetta vastaan tehdyt coast to coast tyyppiset ajot ja kuljetuksen päätteeksi onnistuneet nostot koriin harhautettuani toisen joukkueen näköjään vielä uinuneet pelaajat kuin pujottelukepit toinen toisensa jälkeen kirosanojen saatteeksi. Lisäksi vikassa matsissa pulustustyöskentelyyni olin tyytyväinen liikkuessani nopealla jalökatyöllä sivuttaissuunnassa itsevarmasti hymyillen ohittamistani kaaren takaa yrittänyt peluri epäöonnistui ja joutuio turvautumaan hätäiseen poikkikentän syöttöön joka suunatautui ulos kentältä kirosanojen säestämänä ja saimme pallon. Koko kentän prässi hyydytti kuitenkin pelimme ja hävisimme yli 100 pisteellä koska heikentryneenä emme kyenneet avainpelaajien poissa ollessa antamaan parempaa vastusta vaikka ekat matsimme olivat paljon tasaisempia.


Siihen aiukaan en vielä likimainkaan kyykännyt 260 kilon kyykkysarjaa tai 12 x 240 kiloa kuten viimeisimmissä ennätystreeneissäni isommalla massalla