Seurattuani miesten elämää, olen huomannut erään yleiseltä vaikuttavan asian:
- Mies kärsii suhteessaan vuosia ilman riittävää erotiikkaa, valittaa ja voi pahoin, yrittää aikansa ja lopulta tyytyy tilanteeseen..
- Mies elää jopa 20v. naisen kanssa riitaisassa suhteessa, ei saa arvostusta eikä ymmärrystä. Valittaa ja kärsii, mutta tyytyy tilanteeseen..
- Mies ei ole koskaan mielestään naista rakastanut, mutta kun on yhteen menty, siinä vain mennään samaa rataa päivä toisensa perään..
- Mies on "pakotettu" elämään kylmässä suhteessa, koska siihen on syntynyt lapsi/ lapsia naisen halusta.. Yhdessä ollaan, vaikka suhde on kuin jääkaappi, läheisyys ja intohimo puuttuu...
Näille miehille on yhteistä se, että vaikka he kärsivät ja tietävät olevansa väärän ihmisen kanssa, he jäävät suhteeseen roikkumaan. Samaan aikaan he haaveilevat "oikeasta" suhteesta, joka on niin täydellinen, että mies pystyy huonon suhteensa lopettamaan.
Eikö mies osaa olla yksin? Kuinka he voivat kuvitella löytävänsä mitään aitoa, jos he eivät selvitä asioitaan lopullisesti nykyisessä suhteessaan?
En sano, että kaikki miehet toimisivat samalla tavalla, mutta kyllä tämänkaltaisia suhteita löytyy tuttavapiiristäni todella paljon. Osa naisistakin elää huonossa suhteessa, mutta näyttää, että naiset ovat vahvempia siirtymään elämässä eteenpäin ja vaikka elämään yksin, jos suhdetta ei saada toimimaan.
- Mies kärsii suhteessaan vuosia ilman riittävää erotiikkaa, valittaa ja voi pahoin, yrittää aikansa ja lopulta tyytyy tilanteeseen..
- Mies elää jopa 20v. naisen kanssa riitaisassa suhteessa, ei saa arvostusta eikä ymmärrystä. Valittaa ja kärsii, mutta tyytyy tilanteeseen..
- Mies ei ole koskaan mielestään naista rakastanut, mutta kun on yhteen menty, siinä vain mennään samaa rataa päivä toisensa perään..
- Mies on "pakotettu" elämään kylmässä suhteessa, koska siihen on syntynyt lapsi/ lapsia naisen halusta.. Yhdessä ollaan, vaikka suhde on kuin jääkaappi, läheisyys ja intohimo puuttuu...
Näille miehille on yhteistä se, että vaikka he kärsivät ja tietävät olevansa väärän ihmisen kanssa, he jäävät suhteeseen roikkumaan. Samaan aikaan he haaveilevat "oikeasta" suhteesta, joka on niin täydellinen, että mies pystyy huonon suhteensa lopettamaan.
Eikö mies osaa olla yksin? Kuinka he voivat kuvitella löytävänsä mitään aitoa, jos he eivät selvitä asioitaan lopullisesti nykyisessä suhteessaan?
En sano, että kaikki miehet toimisivat samalla tavalla, mutta kyllä tämänkaltaisia suhteita löytyy tuttavapiiristäni todella paljon. Osa naisistakin elää huonossa suhteessa, mutta näyttää, että naiset ovat vahvempia siirtymään elämässä eteenpäin ja vaikka elämään yksin, jos suhdetta ei saada toimimaan.
Vastaukset 27
Vanhimmat
"Osa naisistakin elää huonossa suhteessa, mutta näyttää, että naiset ovat vahvempia siirtymään elämässä eteenpäin ja vaikka elämään yksin, jos suhdetta ei saada toimimaan."
Jostakin syystä tuo ei päde juuri niihin naisiin, joiden kanssa miehet riutuvat huonossa suhteessa?
tai vastaava olla ihan tyytyväinen suhteeseen.
Minä olen huomioinut ihan saman asian mitä aloittajakin.
.. jotka tunnen, voi nainen olla tyytyväinen riidellessään ;), eikä valita yhtään.
Jossakin toisessa ei kaipaa muuta kuin kulissit ja paremman toimeentulon.. Miesten valittamisesta tässä oli kyse, minkä huomaan olevan aika yleistä niin että tilanteeseen vain tyydytään.
Kyllä minäkin osaan olla yksin. Kysymys onkin, että haluanko? Edellisen suhteeen jäljiltä on toki soveliasta nuolla entiset haavat ennen uuteen hyppäämistä. Mutta en ole koskaan ymmärtänyt, miten se joltakulta vie vuosikausia aikaa.
Jos minä olen ollut jättäjä, olen jo prosessoinut koko homman päässäni, ennen kuin olen sanonut sen ääneen. Jos olen saanut lemput, olen itkeä pillittänyt, vetänyt kännit ja todennut itselleni, etten minäkään halua olla ihmisen kanssa, joka ei halua minua. Sitten matka on taas jatkunut ja laulu soinut.
Sinkkuus on aivan yliarvostettua muidenkin kuin erakkoluonteiden parissa.
kuuluu, minkälaista elämänmuotoa muut arvostavat?
Kunhan kerroin mielipiteeni. Sinä voit elää selibaatissa lopun elämääsi. Ei se minulta mitään pois ole. Päinvastoin, joten onnea valitsemallasi tiellä!
parisuhteessa, mutta annan muiden olla omalla tavallaan.
"Sinkkuus on aivan yliarvostettua muidenkin kuin erakkoluonteiden parissa."
Mä taas mietin just ihan päinvastoin. Musta parisuhde on ihan liian yliarvostettua. Vaikkakin vain kerran sen vakavamman suhteen kokeneena uskallan silti väittää noin. Nuorena sitä ihannoin niin kovin, kun ei ollut aiempia kunnollisia seurustelukokemuksia ollut vielä ollenkaan. Nyt kun sitäkin lajia on koettu, niin eipä se nyt oloa yhtään autuaallisemmaksi ole tehnyt..
Aika harva väittää, että sinkkuus hyvän parisuhteen voittaisi. Huonon tietysti ja luulen, että sinkkuuden ylistäjillä ei muista olekaan kokemuksia.
että prosessoinnin pitäisi viedä vuosikausia aikaa, kai se on tapauskohtaista. Toiset saavat tunne-eron tehtyä ikäänkuin luonnostaan ja kivuttomasti, toisilla menee aikaa.. Mutta se kuitenkin olisi tärkeää pysähtyä hetkeksi, ihan vaikka ettei ne entisen suhteen ongelmat vain siirry siihen seuraavaan.
Sinkkuus yliarvostettua? Hmmm... Näin sinkun näkökulmasta katsoen näyttää enempi siltä, että parisuhde on aika yliarvostettu. Tarkoitan, että joidenkin mielestä pitäisi ryhtyä suhteeseen kenen kanssa vain ja millä hinnalla vain. Kiitos, mutta ei kiitos! Silloin kun joku todella liikauttaa jotakin minussa, olen kyllä valmis yrittämään. Sitä vain tapahtuu kovin harvoin.
Kyllä niitäkin ihmisiä vaan on jotka eivät ala parisuhteeseen sen vuoks ku ovat niin rakastuneita siihen yhteen ja ainoaan saavuttamattomaan, tai sellaseen josta on tullu saavuttamaton. Takana voi olla hyväkin suhde joka on sitten jostain syystä päättynyt eroon.
Ja niin, aina täytys muistaa sekin, et huonossakin suhteessa on paljon hyvää ja hyvässäkin suhteessa on sitä huonoa. Ku toisten parisuhteista ei voi tietää yhtään mitään, ainoastaan siinä suhteessa elävät kaksi ihmistä sen tietävät.
...palstalta poimittuja mielipiteitä. Mikä ajatus on mistäkin tullut sillä ei niinkään väliä.
"- Mies kärsii suhteessaan vuosia ilman riittävää erotiikkaa, valittaa ja voi pahoin, yrittää aikansa ja lopulta tyytyy tilanteeseen.."
Seksi on yliarvostettua. Mies, joka jättää naisen seksin takia on lapsellinen ja keskenkasvuinen tai muuten vain kieroutunut perverssi.
"- Mies elää jopa 20v. naisen kanssa riitaisassa suhteessa, ei saa arvostusta eikä ymmärrystä. Valittaa ja kärsii, mutta tyytyy tilanteeseen.."
Miehen ja naisen välinen äiti-lapsi-suhteesta voi olla vaikea irroittautua, jos sitä on jo noin kauan kestänyt.
"- Mies ei ole koskaan mielestään naista rakastanut, mutta kun on yhteen menty, siinä vain mennään samaa rataa päivä toisensa perään.."
Mies ei näe naisessa mitään vikaa, jolloin tämä on miehen silmissä täydellinen. Mikäli mies ei kykene rakastumaan täydelliseen naiseen, niin keneen hän sitten voisi rakastua? Kaikki muut olisivat tuohon naiseen verrattuna vajavaisia.
"- Mies on "pakotettu" elämään kylmässä suhteessa, koska siihen on syntynyt lapsi/ lapsia naisen halusta.. Yhdessä ollaan, vaikka suhde on kuin jääkaappi, läheisyys ja intohimo puuttuu..."
Mies kantaa vastuunsa niin kuin miehen pitää. Aikuinen mies asettaa lapset, naiset, työn, jne oman etunsa edelle....
Tuossa ois monenlaisia herkullisia aiheita kunnon vääntöön, mutta nyt ei oo aikaa, eikä kiinnostusta :)
"
Seksi on yliarvostettua. Mies, joka jättää naisen seksin takia on lapsellinen ja keskenkasvuinen tai muuten vain kieroutunut perverssi."
Olikohan tuossa viittaus miehen itsekunnioitukseen vai toisten moraalikäsityksiin?
Tuota ajattelin, seksikysymystä siis, sillä tavalla, että näistä tuntemistani ihmisistä pääosin kaikki tuntuvat ajattelevan samalla tavalla: Seksi parisuhteessa on psykofyysistä, sen tarkoitus on jakaa ja lisätä läheisyydentunnetta, nautiskelun lisäksi. Olipa se asiaan liittyvillä mitä tahansa toteutukseltaan, kunhan se vain molemmille sopii. Mutta.. jos toinen haluaa muutaman kerran vuoteen ja toinen kerran viikossa, enemmänkin, niin jäähän siinä jotakin vajetta. Ketään ei saa pakottaa seksiin ja tuskinpa enemmän haluava siitä mitään sillä tavalla saisikaan.
Kyllä se on parille miespuoliselle ystävälleni kova pala, kun elää jatkuvassa "puutteessa", mutta ei vieraisiinkaan haluaisi mennä. Eikä mielestäni pitäisikään.
Mies tuntee vastuunsa perhestä ja etenkin lapsesta, eikä ole valmis repimään perhettä rikki jonkin aina kestoltaan rajalliseksi jäävän uuden rakkauden huuman takia.
tämäkään asia ei ole sukupuolisidonnainen, vaan on sekä naisia, että miehiä jokka kärvistelee huonossa suhteessa.
molempia, miehiä ja naisia. Miehillä tuo vain näyttää olevan yleisempää.
Mikäli sitten epätyydyttävä suhde päättyy, näyttää edelleen oman kokemukseni mukaan olevan niin, että useimmiten se on juuri mies joka syöksyy uuteen suhteeseen nopeasti.
Tietysti jos liitossa on ollut lapsia jotka useimmiten jäävät äidille, on naisen varmasti jo käytännön syistä vaikeampaa löytää uusi kumppani.
ainakin vähän sama asia, kun tolla ratikkakuskilla, että en mä tartte vuositolkulla aikaa mihinkään ihme prosessointeihin, vaan laastaria pitää saada ja vähän äkkiä. Tämä siis pohjautuu aikaisempiin kokemuksiin, sitä miten nyt kävisi, jos tulisi ero, ei osaa ennustaa.
"Tietysti jos liitossa on ollut lapsia jotka useimmiten jäävät äidille, on naisen varmasti jo käytännön syistä vaikeampaa löytää uusi kumppani."
Kyllä mä sellaisenkin tapauksen muistan, että yksi tuttu pariskunta erosi (nainen oli uskoton ja halusi vapauden ja äijä oli nk. kunnon mies joka ei halunnut hillua kännissä kylillä), ja huoltajuudesta käytiin verinen taisto. No lapset jäi äidille, koska näin sitä Suomessa käy jos äiti ei ole todellä rappioalkoholisti. Mä taas väitän, että isän on mahdoton saada lastensa huoltajuutta, joten mikkään märttyyri jutut ei me läpi.
tilastollinen tosiasia. Mies jättää naisen useammin silloin, kun hänellä on toinen katsottuna valmiiksi. Nainen jättää muista syistä ja nainen myös useammin se, joka eron haluaa.
Miehistä myös suurempi osa haluaisi mielummin huononkin suhteen, kuin ei suhdetta lainkaan. (naisista kaksi prosenttia, miehistä seitsemän)
"Miehet myös pitävät perhettä ja avioliittoa sinänsä suuremmassa arvossa kuin naiset. Melkein kolmannes (30%) miehistä ja vain vajaa viidennes naisista (17%) katsoo, että naimisissa olevat ovat yleisesti ottaen onnellisempia kuin naimattomat."
Sinkkumiehet ovatkin onnettomampia kuin sinkkunaiset. Avioeroa myös katuu enemmän miehet kuin naiset.
..tutkimuskin tukevan noita havaintojani. Mistä löysit sen ja olisiko matskua lisääkin?
Jännää on se, että kun itse ainakin mieluummin otan mahdolliset ongelmat esille oman kumppanin kanssa, niin miesystäville noinkin isoista asioista puhuminen oman kumppanin kanssa on ensin miltei mahdotonta. Tosiaan yhtä piti kannustaa vuosi ottamaan seksielämän ongelmat esille naisensa kanssa... sitten pari kertaa uusiksi, ja lopputulos on jatkuvaa valittamista "kun ei saa".. ja tuota on jatkunut todella kauan!!
Pitääkö se laastari vaihtaa useinkin uuteen?
kyllä, nyt on sellainen tilanne, että mitäpä laastaroimaan, kun ei ole haavaakaan.
http://www.uta.fi/tyt/avoin/verkko-opinnot/sosiologia/perhe2.html
Kannattaa lukea.
http://www.verkkouutiset.com/tulosta.php?id=15569
Mulla se on kyllä vähän toisinpäin.
mun on vaikee tottua parisuhteeseen, joskus oon luullu ja luulotellu, että kykenisin siihen iha normisti sopeutumaan, mut en enää. Mut, kyllä se nyt tästä pikkuhiljaa, toivonmukaan ainakin.
Miehet varmasti tyytyvät tilanteeseen ja saattavat ehkä kärsiä, mutta eivät kyllä valita. Eikä miehiä "pakoteta", he haluavat. Tästä syystä he eivät valita.
Ja kärsiminenkin loppuu aikanaan..