Tilanteeni on se, että olen tapaillut erästä miestä. Mutta nyt minusta tuntuu, etten halua suhdetta hänen kanssaan. Miten sanoa toiselle, että en halua suhdetta juuri sinun kanssa? Haluan tehdä selväksi asian joka minulle on täysin selvä enkä halua pitää toista ns. narussa, kun tiedän etten halua häntä.
Suhteen lopettaminen
nainen kyselee
102151
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
noin kuin kirjoititkin, "en halua suhdetta juuri sinun kanssa"! Jos se on sinulle täysin selvä niin tee se selväksi miehellekin! Ei mitään kiertelyjä ja tekosyitä, vaikka pahalta tuntuisi sanoa se. Pahemmalta se tuntuu jos vaan pitkittää ja keksii kaikennäköistä! Molemmista, koska miehellekin se selviää kuitenkin jossain vaiheessa...
Juuri noin ei pidä tehdä!
Jos sanot:"en halua suhdetta juuri sinun kanssa", et kerro syytä epähalullesi. Juuri tuo jättää hänet roikkumaan ilmaan tunteittensa kanssa. Juuri se on turhan tuskan alku.
Kerro hänelle, MIKSI et halua olla hänen kanssaan. Argumentoi syyt!
Toisin kuin naisen mieli miehen mieli toimii loogisesti. Mies lukee riveiltä eikä rivien välistä kuten nainen. Argumentoi syyt ja tee se rehellisesti. Se voi tuntua julmalta, mutta se on sittenkin hänelle se helpoin tie ymmärtää, miksi joku ihminen poistuu hänen elämästään lopullisesti, terminaalisesti.
Voi jumakauta, mikä neuvo. Tuollaiset naiset tekevät narukauppiaille rutkasti rahaa.
tuolla, "Ei mitään kiertelyjä ja TEKOSYITÄ", vaan se oikea syy. Väärin on tietenkin sanoa vain, että ei halua hänen kanssaan suhdetta, vaan syy pitää kertoa toiselle! Se on reilua molempia kohtaan ja silloin toinenkin osapuoli ymmärtää paremmin.
sanoisin suoraan,että tää meidän suhde ei tu toimimaan et ole mun tyyppiä.
Et voi sanoa, etä suhde ei tule toimimaan, että et ole minun tyyppiäni aiheuttamatta hirvittävää tuskaa. Se on kuin sanoisit: "Pallo on pyöreä, mieti sitä!"
Sinun pitää kertoa, miksi suhde ei tule toimimaan ja miksi hän ei ole sinun tyyppiäsi.
Minusta on käsittämätöntä, etteivät naiset näe tätä eroa sanoako jotain näennäistä vai antaa syy.
Naisen pitää ensin kysyä itseltään, mitkä ne syyt ovat. Ne todellisest syyt. Silloin syytä harrastaa suunnatonta itserehellisyyttä.
Tässä on hyvä ja yksinkertainen periaate:
http://en.wikipedia.org/wiki/5_Whys
Perussyy, juurisyy!
Mutta entä jos ei oikeen itsekään tiedä miksi juttu ei toimi, mutta tietää kuitenkin sen ETTEI se toimi?
Itsekin lopetin vastikään toista kuukautta kestäneen tapailun kertomalla ettei "meillä mielestäni synkkaa". En osaa sitä itsekään selittää sen tarkemmin tai jakaa pienempiin syihin miksi ei, sen vaan tietää haluaako olla jonkun kanssa vai ei.
Haluavatko miehet oikeasti jonkun listan syistä miksi ei onnistunut, eikö ole helpompaa vaan antaa olla? Miksi loukata toista vielä enemmän?
"Haluavatko miehet oikeasti jonkun listan syistä miksi ei onnistunut, eikö ole helpompaa vaan antaa olla? Miksi loukata toista vielä enemmän?"
KYLLÄ, miehet haluavat syyn, jotta asialle voi laittaa pisteen. Kaikkein eniten loukkaa se, ettei saa syytä torjunnalle/hylkäämiselle. Se on itsekästä, koska nainen ajattelee vain sitä, ettei hänelle (naiselle) tule paha mieli siitä, että on sanonut toiselle jotain epämiellyttävää. Miehen kannalta on tuhannesti paremoi, kun on syy.
"Miksei voi antaa vaan olla"
Noin ajattelee vain sellainen, jolla ei ole tunteita lainkaan. Rakastunut mies jää kysymään itseltään vuosiksi miksi, miksi, miksi. Jättää kertomatta syy on puhdasta sadismia!
Rakastin miestä, mutta tulin torjutuksi ja sain vikalistan kuin autonkatsastuksessa konsanaan. Ei se pitkä ollut, ei sen puoleen. Ja osittain tunnistinkin siitä itseni. Mutta kyllä minulle olisi riittänyt pelkkä ei, koska vain se merkitsee. Siis halu olla toisen kanssa, tunne siitä, että tästä jotain voisi kehittyä, se on se perusjuttu, joka suhteen alussa pitää olla, jotta mitään kannattaa aloittaa. Yksilöity syy on mielestäni aivan irrelevantti juttu, mitä ihmeen väliä sillä on, että juuri tälle ihmiselle juuri nämä piirteeni ovat ylitsepääsemättömiä. En mitään syytä edes pyytänyt ja asiasta seuranneen keskustelun jälkeen mies oli itsekin sitä mieltä, että ei olisi pitänyt mitään syitä kertoo vaan sanoa ykskantaan, että ei vaan onnistu. Kun tottahan mä olin hitusen eri mieltä näistä "vioistani"... Mutta vaikka miehen tarkka analyysi (tästä on aikaa ja nyt tämän muistelu jo hymyilyttää) olikin siis mielestäni hieman pielessä, niin sillä ei ole mitään merkitystä, koska se tärkein, eli tunteet ja halu jotain edes yrittää puuttuu, niin samahan se on, minkä sitten syyksi kehittää.
Ja jos jotain omia orastavia juttujani mietin, niin mahdotonta tällaisissa asioissa on määritellä mitään syitä, miksi homma ei onnistuisi. Onko asiat miehille tosiaankin aina hahmotettavissa yksityiskohtien kautta? Alkaako mies päässään täyttämään plus-miinus-listaa, kun miettii vaikka suhteen kehittelyä?
Ehkä tässä on yksi kohta, jossa mies ja nainen eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Ja kun nainen luulee miehen ajattelevan samoin, ei hän halua setviä syitä.
On syytä muistaa, että mies tomii hurjan loogisesti. Kun kausaliteetit osataan ymmärtää, niin ongelmaa ei enää ole.
Ja muuten, mistäs tiedät, ettet olisi jäänyt pohtimaan miksi, miksi, miksi, jos miehesi ei olisi antanut sinulle syitä.
Lue vähän aikaa näitä foorumeita ja huomaat, että yksi tyypillisimpiä valituksia täällä on juuri se, että mies kertoo naisen jättäneen sanomatta syytä.
Itse olen jo varsin vakuuttunut siitä, ettei naisilla tunteita olekaan, ainakaan samanlaisia kuin miehillä. Naiset tuntuvat olevan perin rationaalisia ja pragmaattisia. Mikä on heille hyödyksi, on merkki suhteen kannattavuudesta. Miehet ovat naisille sijoituksia. Mies on naiselle pelkkä väline - akkuporakone ;))) Mutta nämä siis subjektiivisia havaintoja.
...jäin miettimän, miksi hän kertoi niitä syitä, kun aloitti kuitenkin sillä, ettei ole koskaan ollut rakastunut. Kaikki mikä tämän jälkeen tulee, on turhaa. Siis minusta. Ehkäpä suorastaan loukkaavaa, kun vielä sen jälkeen alkaa ruotia persoonaani ja selitellä olosuhteita.
Kyllähän miehet kyselee. Ex löi nyrkillä poikaamme muutamaan otteeseen. Kerroin kyllä syyn lähtiessäni. Mutta vielä tänäkin päivänä ihmettelee, miksi lähdin.
Voisko kenties... ehkäpä... mieskin yrittää ymmärtää naisen aivoituksia? Minä ainakin yritän ymmärtää miehiä. Tai ehkä tarkemmin sanottuna yksilöitä, koska sitähän me olemme, vaikka kaikensorttisia yleistyksiä voidaan tehdä ja on helppo havaitakin. Kuten tämän asian yhteydessä.
Palatakseni tuohon alkuun, niin se mies kuitenkin kertoi ne syynsä ja oikeastaan hyvä niin. Hän teki niin kuin oikeaksi tunsi, en häntä pahalla muista ollenkaan. Ja onhan se niin, että siinä erotilanteessakin pitäisi pyrkiä asiat selvittämään niin, ettei kummankaan tarvitsisi jäädä ihmettelemään.
Yritetään kuitenkin ymmärtää toisiamme. Ja koetetaan myös kommunikoida ymmärrettävästi.
Kaunista kesää!