Suosittelen kaikille lukukokemukseksi Michael Shermerin kirjaa "The Borderlands of Science - Where Sense Meets Nonsense". Kirjoittaja havainnollistaa osuvasti, miten Freud loi tietoisesti itse oman kulttinsa jättäen teorioidensa validaation marginaaliin, kun taas esim. Darwin ei ollut huomiohakuinen vaan antoi teoriansa puhuapuolestaan. Kumpi onkaan kestänyt paremmin ajan hammasta? Variksetkin jo nauravat Freudin mihinkäänperustumattomuuksille. Onneksi tiede tajuaa, että tapausselotusten todistusarvo on olematon. Eikä freudismin tueksi juuri muunlaisia todisteita ole edes pystytty esittämään!
Haastan Psykopaton lukemaan ko. kirjan.
Haastan Psykopaton lukemaan ko. kirjan.
Vastaukset 20
Vanhimmat
-
tieteenfilosofinen heiveryys on ollut selvä jo 1950-luvulta, mm. Ernst Nagel (1901 - 1985). Tämä koskee nimen omaan meta-teoriaa. Kliininen teoria ja käytännön sovellukset ovat toimivia.
kielen tarkoitusta.
"Onneksi tiede tajuaa, että tapausselotusten todistusarvo on olematon."
Matemaattinen tuki on tässä asiassa Freudin puolella. Tapausselostukset ovat yhtä pitäviä, kuin mikä tahansa todistus... Tutkimuksilla ei taas sinänsä ole lainkaan todistusarvoa, sillä niiden tulokset riippuvat tutkimuksen tekijästä ja siten ne jättävät aina äärettömästi tulkinnanvaraa ja aukkoja.
En ymmärrä, kuka tosissaan voisi nykyään lähteä sanomaan vastaan Freudille... Ehkä joku, jonka matemaattinen tieto on jäänyt 1800-luvun asteelle.
Viestinnässä keskeistä on ymmärtäminen, eikä todistaminen. Kielen rakenne ja tarkoitus ei salli todistamista. Monet eivät tätä hyväksy, vaan taistelevat luontoa vastaan, koittaen todistaa. Todistamisen tarpeen määrä on suoraan verrannollinen henkilön tarpeeseen torjua maailmaa, sekä persoonan vajavaisuuteen, kun henkilö ei näitä asioita itse hyväksy.
Tarve todistamiseen on eräänlainen maan päälle kuuluva huuto helvetistä, kun ihmiset pyrkivät todistamaan sisäisen tuskansa oikeutetuksi ja säilyväksi, siitä huolimatta, että luonto huutaa vastalausetta kaikkien aistien kautta.
Tartu asiaan ja kritisoi mitä hän sanoo!
Juuri niinhän teinkin... asiaan tartuin. En siis pyrkinyt leimaamaan kandipaattia erityisesti, vaan lähinnä tuon nykyaikaisen näkemyksen siitä, mitä tiede on. Yleinen käsitys tieteestä on väärinkäsitys, sillä se suhtautuu kieleen samoin, kuin narsistinen mieli. En tällä mitenkään syyllistä kandipaattia, vaan sanon saman myös muille.
Kieltämättä alkoi jälkeen päin harmittamaan tuo kappale, missä totesin matemaattisen tiedon jääneen ajasta jälkeen. Siinä on henkilökohtainen sävy, mutta senkin voi ottaa niin, että vika on nykyisen muodin mukaisessa opetuksessa sen sijaan, että se olisi kandipaatissa, tai kenessäkään muussa henkilössä.
Yksilökehitys on tapahtumasarja, jossa kukin yksilö luo oman henkisen rakenteensa biologisten mekanismien avulla. Ihmisen sosiaalistuminen on vaiheittainen tapahtumasarja. Sen edellytyksenä on psyykkisen rakenteen kehitys ja toiminnalliset suhteet muihin yksilöihin ja esineelliseen ympäristöön. Kussakin kehitysvaiheessa vallitseva psyykkinen rakenne luo edellytykset ihmisen ulkoiselle toiminnalle. Samalla ulkoisten vuorovaikutusten kautta psyykkinen rakenne itsessään muotoutuu suhteessa kulloiseenkin ympäristöön. Näin ihmisen persoonallisuus rakentuu monimutkaisessa vuorovaikutusprosessissa.
Ja tapausselostustako ei sen kirjoittaja voi muovailla ihan miten lystää?
Yhden ihmisen käsitys jostakin asiasta ei koskaan ole koko totuus. Jo plasebovaikutuksen olemassaolo edellyttää, että aineisto on yhtä ihmistä suurempi.
On käsittämättömän raivostuttavaa joutua väittelemään sellaisen henkilön kanssa, jolla ei selvästi ole harmaintakaan hajua a) tieteen periaatteista, b) näyttöön perustuvasta lääketieteestä, c) tilastotieteestä tai edes normaalista maalaisjärjestä.
Jos keksin huuhaahoidon, jolla 1 potilas kuvittelee parantuneensa, mitä se todistaa? Jos taas huuhaahoidan 1000 ihmistä ja annan vaikuttavaksi tiedetyn hoidon 1000 vastaavalle potilaalle, ja tuloksena on että vaikuttavaksi tiedetyllä hoidolla parani 78% ja huuhaalla 30%, se on vasta jotenkin totuusarvoinen tulos. Sekään ei kuitenkaan riitä vakuttavaksi tutkimukseksi, vaan vaaditaan kaksoissokkoutus ja paljon isommat potilasaineistot.
Pyytäisin tarkentamaan, selventämään ja perustelemaan monia kertakaikkisen virheellisiä/hullunkurisia väitteitäsi.
>Matemaattinen tuki on tässä asiassa Freudin >puolella.
Mitä tämä lause tarkoittaa?
>Tutkimuksilla ei taas sinänsä ole lainkaan >todistusarvoa, sillä niiden tulokset riippuvat >tutkimuksen tekijästä ja siten ne jättävät aina >äärettömästi tulkinnanvaraa ja aukkoja.
Tapausselostuksessako ei voi olla julkaisuharhaa, aineiston valikointia, raportoinnin vääristelyä tai subjektiivista plasebovaikutuksen huomiottajättämistä?
>En ymmärrä, kuka tosissaan voisi nykyään lähteä >sanomaan vastaan Freudille... Ehkä joku, jonka >matemaattinen tieto on jäänyt 1800-luvun >asteelle.
Jälleen kerran, millä matematiikalla aiot todistaa Freudin olevan oikeassa? Tutkimuksia, jotka osoittaisivat pitkät psykoanalyyttiset terapiat kognitiivisia lyhyempia terapioita tehokkaammiksi, ei yksinkertaisesti ole. Päinvastaisia tuloksia taas on pilvinpimein. Joten missä se sinun matematiikkasi on?
Pikemminkin kuin matematiikan piiristä, ovat Freudin subjektiiviset aatokset saaneet murskauksen modernin neuropsykologian ja evoluutiobiologian aloilta. Niitä et selvästi tunne lainkaan, vaan täysin sivistymättömäksi itsesi paljastavalla tavalla heittelet tieteenalojen nimiä ilmaan ymmärtämättä itsekään, mistä puhut.
>Viestinnässä keskeistä on ymmärtäminen, eikä >todistaminen. Kielen rakenne ja tarkoitus ei >salli todistamista. Monet eivät tätä hyväksy
Nyt ei ole kyse semantiikasta, vaan ihmisten hoitamisesta. Jos Freudin teorioihin pohjautuvat terapiat eivät toimi ja jos hänen teoriansa on voitu osoittaa vääriksi konkreettisin, luonnontieteellisin menetelmien, ei ole kyse siitä kuka sanoi ja miten sanoi vaan raaoista faktoista.
>Tarve todistamiseen on eräänlainen maan päälle >kuuluva huuto helvetistä
Ei, vaan se on tarve kohdentaa yhteiskunnan varat oikein sellaisiin hoitomuotoihin, joista potilaat saavat todella apua sen sijasta, että tuhlattaisiin rahaa pitkiin huuhaahoitoihin.
"Ja tapausselostustako ei sen kirjoittaja voi muovailla ihan miten lystää?"
Voi tietenkin. Enhän minä sitä kielläkään. Tapausseloste vain kuvaa psykologin näkökulman potilaaseen. Siinä ei kuitenkaan osoiteta esim. tutkimuksella täysin pitävää väitettä.
Ero onkin siinä, että tutkimus ei ota lainkaan huomioon kaikkia asioita. Se ei ole pelkästään näkökulma, vaan se on subjektiivinen, propagoitu todellisuus, millä estetään lukijaa näkemästä sitä, mitä tutkimuksen tekijä ei halua nähdä. Toisinaan kuitenkin tutkimuksen havainnot saattavat ilmiantaa palan totuutta kaiken vääristymän takaa. Se näkyvä totuus tosin vain "ilmenee", mutta sitä ei voida todistaa.
"On käsittämättömän raivostuttavaa joutua väittelemään sellaisen henkilön kanssa, jolla ei selvästi ole harmaintakaan hajua a) tieteen periaatteista, b) näyttöön perustuvasta lääketieteestä, c) tilastotieteestä tai edes normaalista maalaisjärjestä."
Miksi sitten väittelet? Keskustellaan, ei väitellä. Kummaksun väitettäsi siinä mielessä, että on otettava huomioon, ettei sinulla ole mentaalista valmiutta tieteen periaatteiden ymmärtämiseen, tai maalaisjärjen käyttöön.
Tilastotieteitä olen opiskellut, mutta pettynyt lähinnä koko "tieteen" moraaliseen rappeumaan.
"Sillä ei ole väliä, mikä on totta, kunhan se saadaan todistettua." --- voisi olla tilastotieteen filosofia kiteytettynä. Nykyään tehdään tuhottomasti tutkimuksia pelkästään rahasta.
"Jos keksin huuhaahoidon, jolla 1 potilas kuvittelee parantuneensa, mitä se todistaa?..."
Niin... miksi kukaan keksisi huuhaa-hoitoa? Tavoite pitää itsessään olla hyvä. Vääränkin hoidon pystyy todistamaan oikeaksi. Siitä onkin runsaasti esimerkkejä mm. autismin hoidon piiristä.
Kukaan ei voi vaikuttaa motiiveihin, mutta keskeistä on juuri se, että motiivi on kunnossa. Pettymiseni tilastotieteeseen on tapahtunut juuri siitä syystä, että tutkimuksella voidaan muokata koko maailmankuvaa täysin mielivaltaisesti. Tapausselostusta voi kuka tahansa arvioida objektiivisesti ja siten se antaa laajemman ja positiivisella tavalla tulkinnanvaraisemman kuvan asioista, kuin tilastollinen tutkimus.
Tilastollisen tutkimuksen ongelma on, että on äärettömästi asioita, joista voidaan saada äärettömän monta erilaista tutkimustulosta. En anna tutkimukselle mitään arvoa, kun puhutaan mielen tutkimisesta.
Lääketieteessä siitä on hyötyä, mutta vain oikeissa käsissä.
"Nyt ei ole kyse semantiikasta, vaan ihmisten hoitamisesta."
Nyt on kyse logiikasta. Astuit polulta sivuun ja viestisi sisällön arvo tässä keskustelussa nollaantui.
"Mitä tämä lause tarkoittaa?"
Sitä, että äärettömyydestä on mahdotonta tehdä tutkimusta. Ihmisen täytyy olla heikko-älyinen, kuvitellessaan, että mielestä voidaan tehdä absoluuttinen tutkimus.
"Jälleen kerran, millä matematiikalla aiot todistaa Freudin olevan oikeassa?"
En millään, koska äärettömyyttä ei pidäkään todistaa. Ihminen tähän kaiken todistamiseen pyrkiessään kuvittelee tiedostamaan olevansa jumala.
Hyväksyntä on keskeistä suhtauduttaessa äärettömyyteen.
"Pikemminkin kuin matematiikan piiristä, ovat Freudin subjektiiviset aatokset saaneet murskauksen modernin neuropsykologian ja evoluutiobiologian aloilta."
Darwinistien mukaan psykopaatti on evoluuttion huipentuma ja aiheesta on miljoonittain tutkimuksia.
Haluaisitko itse kertoa omin sanoin, miten neuropsykologia, tai evoluutiobiologia tyrmäävät Freudin teoriat? Tällöinhän ne ovat matemaattisesti virheellisiä, jos moista osoittavat. Koska en usko, että ovat, oletan, että vika on tulkitsijassa, joka haluaa nähdä omiaan.
Darwin oli oikeassa, mutta tätä seurasi joukko darwinisteja, jotka näkivät Darwinin teorioissa oman hulluutensa peilikuvan, joka peitti todellisuuden alleen.
"Ei, vaan se on tarve kohdentaa yhteiskunnan varat oikein sellaisiin hoitomuotoihin, joista potilaat saavat todella apua sen sijasta, että tuhlattaisiin rahaa pitkiin huuhaahoitoihin."
Kyllä. Voin tehdä tutkimuksen, jonka mukaan on edullista, että psykoanalyysin vastustajat on taloudellisesti kannattavaa syöttää kaloille, silloin ehkä saatat miettiä sitä, että oliko hyvä, että jokin tutkimus, joka osoitti hermostollisen rappeuman aiheuttavan lääkkeen olevan paras ja tehokkain hoitomuoto, oli tehty.
Gödelin epätäydellisyyslause osoittaa, että kieli ja siten myös tutkimus, voi ilmaista todellisuutta, vain olemalla tietyllä tavalla itsensä kanssa ristiriitainen, sillä kun tutkimuksen ulkoinen muoto nollaa oman arvonsa, jää jäljelle vain absoluuttinen totuus, jota ei voi ilmaista.
on tullut ja edelleen tulee hoidetuksi analyyttisen psykoterapian keinoin vaikkei asiaa pystytä todistamaan sinun vaatimallasi tavalla.
'On käsittämättömän raivostuttavaa' joutua huomaamaan, että on ihmisiä, jotka eivät ymmärrä ihmisessä olevan muutakin kuin mikä on todistettavissa tieteellisesti kaksoissokkotutkimuksin.
En oikein tajua, että sinä (fiksuna ihmisenä?) et kykene ymmärtämään Freudin ilmiselvästi oivaltaneen ihmisestä jotakin hyvin oleellista, koska hänen ajatteluunsa pohjautuva psykoterapia on toimivaa tänä päivänäkin - silti vaikkei sitä pystytä todistamaan tieteen keinoin ja sinua tyydyttävällä tavalla.
toimii edelleen ja Ferudit myhäilevät ja sukivat partaansa!
Hiljaisen mököttäjän torikassiin - tottakai!
on merkki kärsimättömyydestä ja impulsiivisesta häiriöstä. Taustalla on sisäinen tila, jossa henkilö kysyy itseltään: "miksi kukaan ei riitä minulle?".
Nykyään ihmimiset nähdään usein saaliina ja saalistajina, mistä ajattelusta hyvä esimerkki on "kohderyhmät" ja muut defenssit saalis-stereotypiat.
Nykyään ihmimiset nähdään usein saaliina ja saalistajina, mistä ajattelusta hyvä esimerkki on "kohderyhmät" ja muut defensiiviset saalis-stereotypiat.
Nykyään ihmiset nähdään usein saaliina ja saalistajina, mistä ajattelusta hyvä esimerkki on "kohderyhmät" ja muut defensiiviset saalis-stereotypiat.
verkon kulmassa?
tyhjät teoriat muuttuneet...
eiköhän se ole se vanha kunnon perkele, vai mitä sinä epäilet, mikä se lukki on?
Yhtä lailla on psykologi verkossa kiinni, kuin potilas. Kaikilla on tiedostamattomia asioita.
toveri?