Rakastat syvästi jotain ihmistä mutta et kuitenkaan saa häneltä vastarakkautta..............
Mitä ajattelet ja pohdit silloin
kun...
15573
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
on mahdollinen. Kuinka kukaan voisi rakastaa ihmistä joka ei rakasta takaisin? Miten te ihmiset aina osaatte ihastua niihin tyyppeihin jotka eivät edes huomaa teitä? Tuohan on aivan omituista.
"Rakastat syvästi..." WTF? Onkohan tässä nyt menneet käsitteet sekaisin, ja oikeastaan tarkoitetaankin teinien ihastumisia?
Kyllä se on mahdollista. Toivottavasti et joudu sitä kokemaan. Tai ehkä sinun pitäisi se kokea, jotta ymmärtäisit...
Minäkään en usko rakkauteen ilman vastarakkautta. Minä kun en halua olla ihmisen kanssa, joka ei halua minua. Rakkauden kun täytyy olla vastavuoroista ollakseen mahdollista. Ja rakkautta täytyy vaalia tai se kuihtuu. Ihastuminen onkin sitten eri juttu.
Mutta tämähän onkin vain minun vaatimaton mielipiteeni.
Rakkaus on pyyteetöntä. Se ei vaadi, se antaa.
hieman erikoiselta tuollainen yksipuolinen rakkaus. Vaiko se silloin olla aitoa rakkautta? Luulen nimittäin, siis jos ajatellaan ettei takana ole suhdetta eikä kyseiset ihmiset ole tapailleet aiemmin, että jos toinen "rakastuu" siihen saavuttamattomaan osapuoleen, niin kyseessä on silloin jonkinlainen... öh, pakkorefleksi. Eikö siinä silloin "rakastuta" mielikuvaan kyseisestä ihmisestä ja sitä vielä ruokitaan niillä ajatuksilla ja fantasioilla kyseisestä henkilöstä? Ollaan vähän kuin tunnenarkomaaneja. Miten tuntemattomaan / lähes tuntemattomaan ihmiseen voi edes rakastua..? Ihastumisen vielä ymmärtää, sitä se varmasti on, mutta että rakastaisi... En usko.
Olen 110 prosenttisesti kanssasi samaa mieltä. Rakkaus on jotain muuta kuin ihastus, näin on.
tuntemattomaan / lähes tuntemattomaan ihmiseen rakastumisesta, vaan hyvinkin tuttuun ja päivittäin tavattuun. Silloin ei rakastuta mielikuvaan, vaan todelliseen ihmiseen. Ilman vastarakkautta voidan silti jäädä.
Pysyttelen silti mieluummin omassa kannassani. Vaikka kyseessä olisikin "hyvinkin tuttu" ja/tai "päivittäin tavattu" niin ilman toisen todellista tuntemista, siis hänen kanssaan vietettyä arkistakin yhdessäolemista, toisen todellista tuntemista ominaisuuksineen kaikkineen, luulisin että kyseessä on todella, todella, todella harvoin rakkaus. Tekisi mieli sanoa ettei se voi olla sellaista pyyteetöntä(?) rakkautta, mitä varsinaisen parisuhderakkauden luulisi parhaimmillaan olevan niin miehen & naisen / miehen & miehen / naisen & naisen välillä. Tuskin se on rakkautta ollenkaan.
Onhan erilaisia rakkaudenlajeja olemassa, ehkä lähinnä tulee mieleen vanhemman "rakkaus" lastaan kohtaan, mutta (parisuhde)rakkautta ei minusta voi olla olemassa yksipuolisena. Se voi olla ihastumista, jonkinlaista sisäistä tarvetta(?) saada tuntea selkeitä tunteita, ja niitä tosiaan vielä ruokitaan niillä ajatuksilla kyseisestä henkilöstä. Minä väittäisin että kyseessä on jonkinlainen ehken alitajuntainenkin refleksi, ehkä myös oman olon parantaminen sitä kautta että on joku ns. konkreettinen kohde, mihin kohdistaa niitä tunteitaan. Mutta silti se perustuu mielikuviin, ei siihen todelliseen ihmiseen mielikuvien takana.
No, olen ollut jo pidemmän aikaa rakastunut yhteen naiseen. Tämä mun tunnelataukseni on paljon paljon muutakin kuin fyysistä vetovoimaa kyseistä naista kohtaan. Haluaisin hänet elämänkumppanikseni..
Nainen kuitenkin haluaa että olemme *vain* hyviä ystäviä. Tämän hän on tehnyt minulle myöskin selväksi.
Tuo on oikeasti! todella hajottava tunne kun ei saa sellaista vastarakkautta, jota toivoo.
Olet tipahtanut siihen kaverimies juttuun :( Se on ehkä veemäisintä mitä miehelle voi tapahtua. Eihän siitä voi toki ketään syyttääkään.
Mutta se, "ollaan vaan kavereita", se kuohitsee miehen kuin miehen 110%:sti. Jooh, ollaan vaan munattomia kuohilaita ilman haluja. Tästä se lähtee.
Usko kuomaseni tai älä, mutta minuun on just nyt kaksi (2) sinkkunaista vähän retkussa.
Toinen on sen ihan avoimesti tunnustanut, toinen hieman epämääräisesti vaan vihjailemalla (-> lähtisitkös kanssani joskus leffaan jne)
En halua heitä kumpaakaan millään lailla! loukata mutta heitä kohtaan en tunne sellaista fyysistä vetovoimaa.. Toiselle olen jo sanonut että voidaan mun puolesta olla hyviä ystäviä, mutta mä olen yhteen toiseen naiseen kylläkin syvästi rakastunut..
että meni jo.
jos se rakastuminen jää vain yksipuoliseksi mutta jos se on (vain)ihastumista ja tyrmätään, niin kyllä sen kestän kuin nainen.Pienet itkut voin vuodattaa...
pohtia sellaista, mitä ei ole mahdollista saada. Olisihan se huippua omistaa Ferrari, mutta mitä järkeä sitä on persaukisen pohtia?
Sitten.. shit happens. Olen monestikkin ollut yksipuoleisesti ihastunut ja hyvin tottunut siihen. Ei se maata kaada ja menee ajan myötä ohitse.
Jos kyse on taas puolisosta niin sitten lemppaan sen pellolle. Meikä on vaan muhun ihastuneiden/rakastuneiden kanssa.