Hei kaikki miehet!
Kertoisitteko hyvät miehet mistä on kysymys kun seurustelun alkuvaiheessa mies on intoa täynnä, tulee kukkia ja kutsuja konsertteihin. Mies suunnittelee deittejä ja vähitellen voittaa naisen itselleen.
Kun sitten seurustellaan, mies etääntyy. Laittaa kyllä joskus viestejä että nähdään ja soittaakin silloin tällöin. Tästä alkaa miehen ristiriitaisuus. Ollaan ja ei olla, soitellaan ja sitten taas on kuin maa olisi niellyt koko miehen. Välillä nähdään ja mies käyttäytyy kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunut...Mistä ihmeestä on kyse?
Näin naisen logiikalla ajateltuna olisi kai se nyt paljon helpompaa sanoa että hei suhde on ohitse, haluan olla vapaa ja mennä. -Mies ei kuitenkaan tätä tee, pitää pienellä otteella kiinni kun naisessa on jotain potentiaalia kuitenkin. Onko se miehestä mukavaa? Siis se, että ollaan ja ei olla? En ymmärrä mikä on siis miehen logiikka tässä, kertoisitteko sen minulle, kiitos!
Kertoisitteko hyvät miehet mistä on kysymys kun seurustelun alkuvaiheessa mies on intoa täynnä, tulee kukkia ja kutsuja konsertteihin. Mies suunnittelee deittejä ja vähitellen voittaa naisen itselleen.
Kun sitten seurustellaan, mies etääntyy. Laittaa kyllä joskus viestejä että nähdään ja soittaakin silloin tällöin. Tästä alkaa miehen ristiriitaisuus. Ollaan ja ei olla, soitellaan ja sitten taas on kuin maa olisi niellyt koko miehen. Välillä nähdään ja mies käyttäytyy kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunut...Mistä ihmeestä on kyse?
Näin naisen logiikalla ajateltuna olisi kai se nyt paljon helpompaa sanoa että hei suhde on ohitse, haluan olla vapaa ja mennä. -Mies ei kuitenkaan tätä tee, pitää pienellä otteella kiinni kun naisessa on jotain potentiaalia kuitenkin. Onko se miehestä mukavaa? Siis se, että ollaan ja ei olla? En ymmärrä mikä on siis miehen logiikka tässä, kertoisitteko sen minulle, kiitos!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mitä sitä nyt enää yrittää, ku nainen on jo kertaalleen hurmattu ja kaadettu.
Eli siinäpä se onkin, miten osata pitää langat käsissään valloituksen jälkeen, ettei mies ota ja lähde.
Mies ei muuten varmaan tiedä miten tuskalliseksi hän tekee naisensa olon tällä etääntymisellään. Nainen käsittää että mies ei ole kiinnostunut ja nainen alkaa jo valmistautua eroon. Nainen on tunteidensa mylläkässä ja joutuu kahden tulen väliin. Toisaalta pitää miehestä ja haluaisi jatkaa muttei enää voi luottaa mieheen kun luulee että mies tosissaan on jättämässä...
Voi kun olisi enemmän kommunikaatiota! Monta avioeroa olisi kommunikaatiotaidoilla vältytty!!
on ne ihmissuhteet vaikeita.
tuota ihan samaa!
vähän samanlainen kokemus.
sitten naisena saa miettiä päänsä puhki että mitä tämä nyt sitten on jne. ollaan ja ei olla, alat jo tekemään hieman "luovutus" työtä koska kuvittelet että ei tästä mitään tule, mutta sitten ihan kun mitään ei olisi tapahtunut mies ilmestyy paikalle ja haluaa jatkaa...vaatii että jatketaan.
siis mitä ?!?
alkuun ollaan innoissaan ja yhteyksissä kokoajan, suunnitellaan ties mitä yhdessä, sitten kun mies huomaa että nyt nainen koukussa...sitten alkaa se vieroittaminen...mitä varten?? jos kerran halutaan olla kuitenkin??
ei aina ymmärrä miesten ajatuksia!!
eikä miehetkään meidän...koska tuskin nuo miehet ymmärtävät että tuo ollaan ja ei olla on aika tuskallista naiselle, olla epävarmana kokoajan mikä homman nimi.
en tiedä...tekevätkö he sen tarkoituksella, pitävät naista itsestäänselvyytenä ja vielä varpasillaan suhteessa!?
vai onko se vain merkki miehen omasta epävarmuudesta, ei tiedä itsekään mitä haluaa??
haluan kyllä uskoa että jos se on merkki siitä ettei enää kiinnosta, niin mies hoitaa sen hienommin, eli puhuu sitten suoraan ja ilmoittaa että ei enää jatketa, kuin että tekee "katoamistempun" !!!
Että tosiaan tulee tuskallinen olo naiselle tästä! Se pitää paikkaansa.
Voisiko tosiaan olla miesten puolelta niin pitkälle vietyä ajattelua että tekevät tämän tarkoituksella ja ajavat naisen olemaan vielä "varpaisillaan".
Mutta mitä hyötyä siitä sitten on että jatkuvasti saa kyyräillä mitä toinen tekee ja ei tee? Siihenhän menee koko energia. Miksei sitä vaan voida seurustella ja nauttia toistensa seurasta kun vihdoin on joku löytynyt!?
Ei sitä kukaan jaksa loputtomiin lahjoja ja konserttilippuja ostella ja iltoja suunnitella. No, ehkä se Barbien poikaystävä Ken, mutta sehän on vaan leikkijän omassa päässä.
ennen kuin mies hyväksyy sen, ettei suhde anna tarpeeksi tuottoa sijoitukselle (alkupanostukselle).
Kysehän todellakin on siitä, että kun nainen on saatu omaksi, niin miksi vielä extraponnistella? Tasaantumisvaihe kyseessä. Ihan turha väittää että naisilla ei tapahtuisi samantyylistä / tuohon verrattavissa olevaa tasaantumista.
Esimerkki (huono sellainen): osalle sinkkunaisista tapahtuu niin, että kun status muuttuu sinkusta parisuhteelliseksi, niin se omasta itsestä huolehtiminenkin vähenee. Yleensä tämä mahdollisesti tapahtuu vähän silleen salakavalasti vielä.
Epäilen, koska en ole varma, että jos kuvittelet tai toivot parisuhteen olevan pelkkää liioitellun korostettua alkuhuumaa, niin sellaista et tule ikinä löytämään yhden ja saman miehen kanssa.
Toinen asia, mikä voisi pitää sinun tapauksessa paikkansa, niin ehkä et olekaan aivan sellainen kuin miehen mielestä "pitäisi olla"... ja/tai mies on joku sellainen tapaus, jonka mielestä on mukava valloittaa naisia.
Nythän sitten voisi vielä pohtia sitäkin, että onko alunperinkään kannattavaa "antaa miehen vähitellen voittaa nainen itselleen" tuollaisilla keinoilla. Eikö se mies muuten kiinnosta vai onko se niin mukavaa seurata mitä kaikkea mies järjestää naisen vuoksi ja nauttia siitä? Kun sillä ei nimittäin välttämättä saavuta muuta kuin sen pienen hetken prinsessapäiväunelmissa. Ja nähtävästi vielä jää sitten lopulta nuolemaan näppejään kun kiinnostus mieheen on lisääntynyt. Tämä nyt oli vähän sellaista teoreettista pohdintaa.
No mutta sinä taasen, niin kuinkas usein itse otat mieheen yhteyttä vai etkö ota ollenkaan?
... aika ajoin minäkin. Olen kai varonut sitä etten vaikuta liiaksi epätoivoiselle riekkujalle vaan että minulla on myös oma elämä. Ettei hän siis saisi minusta väärää kuvaa. Miehethän pitää itseään arvostavista naisista jotka ovat aktiivisia elämässään ja tekevät myös omia asioita, tietyllä tavalla "cool girl".
Jotenkin sitä on ajatellut että olis luontevaa jos mies tekee yhä aloitteita ja saa edelleenkin nähdä vaivaa siihen että nainen on hänen. Muuten mies luulee että nainen on ja pysyy ikuisesti ja hänen ei enää tarvitse tehdä yhtään mitään suhteen eteen.
Kun me naiset kuitenkin tarvitaan miesten huolepitoa ja ymmärrystä, miehet saa sitten vastaavasti tarvitsemansa takaisin, niinhän se hyvin menisi...
ilmeisesti ole sellaisessa vaiheessa, missä voisi olla luontevaa toivotella toisella hyvät yöt..? Vai ihanko kuulostaa mälsältä ajatukselta koko ajatus moisesta?
"Jotenkin sitä on ajatellut että olis luontevaa jos mies tekee yhä aloitteita ja saa edelleenkin nähdä vaivaa siihen että nainen on hänen."
No siis epäilen vähän että korkeintaan ehkä noin 1/1000 miehestä on tuollainen, ja vielä pitää siitä. Ja kun miettii ehditkö seurustella tai tapailla lähellekään 1000 miestä ja millä todennäköisyydellä juuri tämä kyseinen mies olisi sellainen, niin kyllä tuon ajatusmallin voi heittää romukoppaan. Vaikka sinällään ihan näppärä ajatus, mutta ei se toimi noin. Minä en ainakaan usko tuollaiseen jos puhutaan yhtään pitemmästä suhteesta. En sekuntiakaan.
"Muuten mies luulee että nainen on ja pysyy ikuisesti ja hänen ei enää tarvitse tehdä yhtään mitään suhteen eteen."
Ei kai nyt sentään... Luulisin jokaisen ihmisen, niin miehen kuin naisenkin, sisimmässään tiedostavan, vaikka muuta tunnehurmioissaan väittäisivätkin, ettei mikään ole niin epävarmaa kuin kaikki "varma". Voihan siinä käydä niin, että toinen tavallaan muuttuu itsestäänselvyydeksi eikä suhteen eteen enää nähdä vaivaa, mutta minusta tuo on jollainen tapaa hieman eri asia kuin se, että miehen pitäisi tehdä yhä uudelleen ja uudelleen niitä aloitteita ja nähdä vaivaa saadakseen pidettyä nainen itsellään.
Mitä nainen tuollaisessa tilanteessa antaa takaisin miehelle? Lämmintä kättä? Mitä nainen tekee miehen eteen jos miehen on tehtävä jotain "spesiaalia" naisen eteen? Mitä sinä teet miehen eteen kun toivot ja odotat tuollaista itsellesi? Eikä tätä missään nimessä pidä sotkea sellaisiin pieniin, molemminpuolisiin, arkisiin huomionosoituksiin. Minusta pienet jutut näyttelevät yllättävän suurta roolia näissä(kin) asioissa.
Minusta hyvänyöntoivotus on ihanaa. Alussa niitä olikin joka ilta. Tekstiviestinkin voimalla jaksoi sitten seuraavaankin päivään ja sai hyvällä mielellä mennä nukkumaan... Olen romantikko ja pidän tällaisesta huomiosta kyllä.
Jossain vaiheessa aktiivinen iltaviesteily jotenkin jäi ja pahimmillaan on käynyt niin että laitan kyllä miehelle viestin, mutta hän ei aina edes vastaa ollenkaan koko viestiin... :(
-Olet varmasti oikeassa tuossa miesten aloitteenteossa. Alkuun hän niitä teki, ei juuri enää kun ollaan seurusteltu yli puoli vuotta jo.
Että tosiaan nyt on varmaan minun vuoroni ehdottaa jotain kivaa yhdessätekemistä ja hän sitten joko suostuu tai ei. Mutta aioin kyllä yrittää!
-Niin, hänellä on kariutuneita suhteita takanaan jo muitakin (ennen minua siis) joten luulisi hänen kyllä tietävän että en minäkään ole mikään itsestäänselvyys pidemmän päälle.
-Mitä teen sitten miehen eteen jos hän tekee jotain minulle? Ehkäpä se on kohta jossa voisin tehdä enemmänkin, olla yksinkertaisesti rohkeampi ja uskaltaa eikä pelätä että mies katoaa ja kohta olen taas yksin. Luulen että juuri nuo pienet arkielämän asiat ja pienet huomionosoitukset ovat myös niitä tehokkaita suhteen ylläpitäjiä! Yksinkertaisesti se että toivottaa toiselle hyvää yötä, iltaviestit ovat herkkiä viestejä muutenkin.
Suhteen eteen on siis tehtävä työtä, molempien osapuolten. Jotain tässä on vain mennyt vikaan kuitenkin kun hän ei aina vastaa puhelimeen kun soitan, eikä soita takaisin vaikka näkee että olen yrittänyt soittaa. Kaikkiin veisteihinkään hän ei vastaa. Jokin syy hänellä siis on tähän etääntymiseen ollut.
Sitten hän kuitenkin yhtäkkiä taas jostain ilmaantuu ja on kuin ei olisi mitään erikoista tapahtunutkaan.
-Mutta ehkä tässä on syytä minunkin katsoa peiliin ja miettiä mitä voisin tehdä tilanteen elvyttämiseksi. Hän sitten tulee vastaan tai ei tule, olen ainakin koettanut elvyttää asiaa.... =)
Mies on suurin ponnisteluin valloittanut sydämesi ja petisi. Nyt on tasaantumisvaihe ja sinun vuorosi valloittaa miehen sydän. Olet jo todistanut olevasi pano. Nyt sinun pitäisi todistaa olevasti vähintäänkin tyttöystäväainesta. Muuten mies alkaa etsiä uutta valloitettavaa sydäntä.
Miksi vain miehen pitäisi liehitellä? Eikö tässä hommassa kuuluisikaan vastavuoroisuuden päteä?
...kyse on vastavuoroisuudesta. Hyvä kommentti ratikkakuskilta!
Eli osata olla nyt vastavuoroinen sopivassa määrin. Siinäkai se onkin. Voisin kuvitella että tyttöystävä voisi olla vastavuoroinen jos vaikka tekee miehelle ruokaa työpäivän päätteeksi ja on vaikka kiinnostunut miehen tekemisistä. Kuuntelee miehen juttuja (vaikkei ne aina niin kiinnostaisikaan, sitä ei tietty kerrota siinä tilanteessa) ja on läsnäolollaan miehelle vastavuoroinen.
Onhan se ihanakin liehitellä, jotain yllätyksiä vaikka keksiä. Ehkä omia tekojani on joskus sotkenut kertakaikkinen pelko siitä että mies katoaa. Lopulta on pelko hyljätyksitulemisesta ja yksinjäämisestä.
Eli siis osata nyt sitten arvata ja naisen vaistoilla jotenkin kuulostella miten sopivasti liehittelisi...?!
"Eli siis osata nyt sitten arvata ja naisen vaistoilla jotenkin kuulostella miten sopivasti liehittelisi...?! "
Mitä jos vaan soittaisit ja kyselisit kuulumiset?
Kuulostaa juuri sellaiselta älyttömältä systeemiltä että mies pyrkii olemaan kanssasi aikansa ja sitten nuutuu kun ei saa oikein vastakaikua, tunteellista sellaista - ajautuu vähän sivuun ja toivoo samalla että sä olisit välillä se joka vetäis suhdetta eteenpäin. Mitä et tee, vaan jäät pohtimaan tollasta "millä nyt sitten liehittelisi oikein hienosti no en keksi antaa olla." ajatusmaailmalla.
Noista tulee just sellaisia suhteita jotka ei koskaan oikein ota tuulta alleen. Mies pohtii jatkuvasti että kiinnostaako tätä naista lainkaan ja nainen pohtii samaa vaikka saa mieheltä parisuhdemielessä varsin täydellisen suorituksen.
Sun valintas miten asiaa edistät tai kampitat. Sä tunnut olevan tossa se passiivinen osapuoli; annat leivän kun toinen tarvii halausta ja tietoa siitä että on tärkeä.
Ratikkakuski on ennenkin tästä motkottanut naisille ja hyvä niin. Hän puhuu todellakin asiaa. Olis mukava tietää miten Rva. Ratikka hoitaa tämän puolen suhteesta... :)
Olethan sinä jo jonkun aikaa heilastellut miehen kanssa, joten kai sinulla joku aavistus on hänen mieltymyksistään.
noinhan se voi olla myös!
molemmilla on suhteen alussa aistit ja mieli herkässä, joten jos jompikumpi käyttäytyy vähänkin olevinaan epäilevästi...siis voi olla kyse ihan ujoudestakin...niin vastapuoli reagoi niin että nyt jokin pielessä jne. siittä se oravanpyörä sitten lähtee.
ja lopulta kumpikin miettii tahoillaan kiinnostaako toista sittenkään !!!
sellaisia omituisuuksia on ihmissuhteet ... !!
Luulen että tässäkin on käynyt niin. Joutunut tarkkailemaan toista ja heti alkaa se epäily jos tosiaan toinen käyttäytyy jotenkin hiukankin epäilyttävästi. Johtuu varmaan taustoistakin, kaikista vanhoista haavoista mitä aikaisemmat ihmissuhteet ovat jättäneet vaikka niillä ei ole mitään tekemistä tämän nykyisen miehen kanssa.
Mitä sitten ovat hänen aiemmat kokemukset, ne voivat tosiaan olla jotain vielä pahempia kuin minun ja hänkin on tahollaan epäileväinen...
Mies siis nyt etääntyy, ei kuitenkaan koskaan ole maininnut että erottaisiin lopullisesti.
Ollaan jossain välimaastossa jossa kumpikaan ei oikein tiedä missä mennään. Itse ainakin alan heti epäillä kaikenlaista koska mies on etääntynyt.
Lisää kommunikaatiota siis tarvitaan ja avointa keskustelua suhteiden kanssa ylipäänsä.
että on...
Hän tykkää pienistäkin asioista, yllätyksistä mitä olen joskus tehnyt.
Esimerkkinä tavallinen kirjeposti mitä olen lähettänyt hänen kotiosoitteeseensa kuivien sähköpostien ja tekstareiden sijaan. Kortteja, kirjeitä, kuvia tai sellaista. Hän on ilmiselvästi pitänyt näistä huomionosoituksista koska lähettämäni posti on ollut esillä hänen kotonaan pöydällä näkyvällä paikalla... =)
Mutta siis ylipäänsä mieltymykset ovat jotenkin tulleet tutuiksi ja koetan niitä vielä osata löytää enemmänkin. -Hän sitten tulee minua vastaan jos haluaa, tai sitten ei tule mutta olen tosiaan ainakin yrittänyt...!
...että nainenkin voi välillä olla suhdetta vetävä osapuoli. Olematta siinä liian "määräilevä" tai jotenkin liian maskuliininen...
Joskus tosiaan soitan ja kysyn kuulumiset. Hän (jos vastaa ylipäätään puhelimeen) kyllä juttelee ja kertoo kuulumisiansa.
Tietysti toivoisin että hän tulisi enemmän myös minua vastaan eikä tekisi viime minuutin ehdotuksia hetkeä ennenkuin puhelu loppuu seuraavasta tapaamisesta (joka ei viimeksi sekään toteutunut vaikka hän ehdotti että tavattaisiin. Kuitenkaan emme tavanneet!)
Mutta voi tosiaan olla että tässä on jo taustalla aiemmin tapahtuneet tunteiden sekamelskat ja hänkään ei enää tiedä missä mennään ja ei ota asioita aina tarpeeksi vakavasti.
Joten ehkäpä minun olisi pitänyt olla aktiivisempi jo aikaisemmin! Ehdottaa asioita ja tekemisiä, eikä olla liian kauan passiivinenkaan osapuoli. En sitten tiedä...
-Mutta tein kyllä "testin". Lähetin iloisen viestin juuri vastikään ja ehdotin kivaa uutta tapaamista. Vastaukseksi tuli iloisen positiivnen viesti että kiva olisi tosiaan nähdä ja ehkäpä se vielä toteutuu!
-Niin haluaisin minäkin tiedon että olen hänelle tärkeä. Jos hän sen minulle kertoisi, sillä olisi suuren suuri teho minuun...
No aika näyttää, ainakin voi vielä yrittää ja katsoa sitten miten käy!