Jos ihminen olisi oikeasti jokin jumalan luoma olento ja maailmankaikkeuden herra, niin ilmeisesti hän olisi silloin huomattavasti paremmin sopeutunut avaruuden tyhjiöön ja painottomuuteen, sekä siellä liikkumiseen. Suurin osahan maailmankaikkeutta on avaruutta.
Maapallo on vain pienen pieni erikoisalue, jossa on ilmakehä, sillä sopiva koostumus. Painovoima vaikuttaa sopoivassa määrässä (luut kestävät) ja painekin on juuri oikea, ettei silmät pursua päästä ulos. Ihminen ja muut eliöt maapallolla ovat siis juurikin sopeutuneet maapallolla vallitseviin olosuhteisiin, mahdollisesti luonnonvalinnalla, kuten Darwin esitti ja lisäksi satunnaisilla variaatioilla.
Olisikin nyt mielenkiintoista kuulla, miltä avaruuteen ja maailmankaikkeuteen oikeasti sopeutunut ihmisen kaltainen lajike näyttäisi? Otetaan vastaan ideoita.
Maapallo on vain pienen pieni erikoisalue, jossa on ilmakehä, sillä sopiva koostumus. Painovoima vaikuttaa sopoivassa määrässä (luut kestävät) ja painekin on juuri oikea, ettei silmät pursua päästä ulos. Ihminen ja muut eliöt maapallolla ovat siis juurikin sopeutuneet maapallolla vallitseviin olosuhteisiin, mahdollisesti luonnonvalinnalla, kuten Darwin esitti ja lisäksi satunnaisilla variaatioilla.
Olisikin nyt mielenkiintoista kuulla, miltä avaruuteen ja maailmankaikkeuteen oikeasti sopeutunut ihmisen kaltainen lajike näyttäisi? Otetaan vastaan ideoita.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Telluksellakin ihminen perimäisten lajiominaisuuksiensa perusteella pystyy hyödyntämään vai n. 25 %:a Telluksen pinta-alasta. Ja silloinkin vain pinta-alasta. Maahan sidottu on ihminen.
Jo luontainen lentokyky antaisi lisää elintilaa, uimakyvystä (siis pinnan alla rajoittamattomia aikoja) nyt puhumattakaan.
Mutta se järki. Olisiko äly kehittynyt meressä tai lentävälle lajille. Nyt lennämme nopeammin ja korkeammalla kuin mikään muu eläin. Vedessä liikuntakykymme on ylivoimaisen hyvä.
Äly ja älyn aikaansaamat tekniset apuvälineet ovat mahdollistaneet ylittää biologisia rajojamme.
Avaruuskin on jonain päivänä edessä. Avaruudellisen etupihamme ensimäisiä kohteita olemme jo havainnoineet ihan paikan päällä.
(No, voihan tuo olla vähän ylimielisesti sanottu. Ei ehkä etupihalla viellä, mutta varvastamme kurotamme jo ulko-oven kynnyksen taakse.)
Hyvä näin. Avaruuden ankariin olosuhteisiin ei kai biologinen elämä voi suoraan syntyä eikä edes sopeutua ilman älyn aikaansaamaa "superevoluutiota" D (Heh, ihan oma keksimä sana, tai en ainakaan ole aikaisemmin törmännyt)
(Vk)
http://www.youtube.com/watch?v=Dpr2w73QZyM
Siipimies ainakin olisi sopeutunut atmosfääriin, mutta miten sitten avaruuteen? Avaruuspuku päälle ja lisää rakettivoimaa...
voihan ihminen olla luotu maapallolle
Mutta jos hetken funtsaa, niin painottomuuteen ja valottomuuteen sopeutunut ihmisenkaltainen otus näyttäisi just humanoidilta; riuku kroppa, suuri venyneen näköinen pää ja isot silmät, voi jehna.
Mut en usko että ihmisen muoto on paras universumin valloitukseen lainkaan.
Panisin euron likoon äärimmäisen kovakuorisen, pallon perusmuodon omaavan ameeban puolesta.
Ei sinne tyhjyyteen ole luotu minkäänmoisia eläviä olentoja juuri siksi koska siellä on tyhjyys
Tai emme vielä tiedä, onko.
Ei taivaallakaan ennen ollut mitään otuksia, "koska siellä on vain tyhjyys".
Aikanaan sitten ilmestyivät hyönteiset.
Ja sitten vielä linnutkin.
Mitä sitten on avaruudessa, ainakin siellä on tyhjyyden läpi matkustavia.
Tyhjyyden läpi matkustavat eivät ole tyhjyydessä koska heillä on ilma siellä mukana. Samoin linnut maapallolla eivät ole/elä tyhjyydessä vaan ilmassa.
Kas, kun huomasit.
Siitähän juuri olikin kyse.
edellinen linnuista ja hyönteisistä kertova ei ollut huomannut
massiivisen mustan aukon puolesta.
Miten ihminen voisi olla painottomuuteen sopeutunut kun ihminen elää maapallolla ja maapallolla ei vallitse painottomuus.
Kyllä maapallokin silti _on_ osa avaruutta. Kaikki avaruus ei ole tyhjää. Avaruudessa minäkin tätä näppäilen, enkä avaruuden ulkopuolella.
Ainoa eliö maapallolla, joka saattaisi selvitä avaruuden tyhjiössä oleskelusta, on virus. Se muuttuu epäedullisissa olosuhteissa pelkäksi kiteyteneeksi proteiiniksi. Siinä ei siis ole mitään elintoimintoja silloin. Parempiin olosuhteisiin päästessään se taas virkoaa.
Eli tuolla periaatteela ihmisen pitäisi pystyä aina välillä muuttumaan pelkästään kiteyteteneiksi kemikaaleiksi. Siinä muodossa se voisi hiljalleen kellua avaruuden läpi. Kun sitten jostain löytyisi parempia olosuhteita, voisi elintoiminnat taas elvyttää.
Tietysti kaikki turhat toiminnot ja elimet voisi aina välillä hylätä ja kasvattaa tarvitessa uudelleen. Kaikkein pelkistetyimmässä muodossa riittäisi, että paketti kiteyteneitä DNA:n pätkiä liikkuisi avaruudessa.
Jospa tämä meidän nykyhetki onkin vain välivaihe ihmisen (tai jonkun muun kehityksessä). Ihan näyttää siltä, kuin "luojan tarkoitus" olisi tietoisuuden ja kaiken ymmärtämisen jatkuva lisääntyminen. (Erimielisyydet tästä luetaan ja huomioidaan). Erittäin mielenkiintoista olisi
saada eri näkökulmia asiasta.