Avovaimoni ilmoitti, ettei ole ihan varma tunteistaan. Pää sanoo kyllä, mutta mieli empii. Olemme olleet yhdessä 5 vuotta. Olemme aikaisemminkin yrittäneet puhua asiasta, mutta huonolla tuloksella. Asia on laitettu aina maton alle, kunnes se on tullut avovaimon puolesta taas esiin. Erostakin ollaan vähän puhuttu.
Miten minun pitäisi reakoida asiaan? Kautta sanoa rakkaalleni? En itse löydä sanoja ja tekoja.
Itse haluaisin todella jatkaa, koska olen syvästi rakastunut. Avovaimo ei ilmeisesti niin syvästi.
Miten minun pitäisi reakoida asiaan? Kautta sanoa rakkaalleni? En itse löydä sanoja ja tekoja.
Itse haluaisin todella jatkaa, koska olen syvästi rakastunut. Avovaimo ei ilmeisesti niin syvästi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Taitaa olla nyt ihan avokistasi kiinni, et luultavasti voi vaikuttaa mitenkään vaikka kuinka ihana mies hänelle nyt olisit.. :( Tyhmiä nuo tunteet, kun niille ei itsekään voi mitään..
Onnea ja voimia!
Ei ole varma tunteistaan = katselen tässä muita
Cut your losses eli suosittelen lopettaan suhteen ennenkuin joudut lopettamaan avovamosi.
Ymmärrän hyvin tunteesi, täällä on nimittäin samanlainen tilanne.
Yhdessä ollaan oltu reilut 3 vuotta ja viimeinen vuosi on ollut monestakin syystä hirmu vaikea. Taukoakin jo pidettiin ja molemmat sai ajatella asioita tahoillaan, mutta kuitenkin päätettiin jatkaa yhdessä.
Nyt mies viikonloppuna kertoi, ettei tiedä haluaako tätä vai ei. Luulin tietenkin, että asia oli hänellekin selvä, kun päätettiin yhdessä jatkaa. Eipä sitten vissiin ollutkaan.
Kurja olo. Teillä on noin päin, että mieli empii mutta pää sanoo kyllä, miehelläni on kuulemma toisinpäin. Mitä ikinä sekään nyt sitten tarkoittaa.
Ei kai me oikein muuta voida tehdä kun antaa kohtuullinen määrä aikaa toiselle päätöksen tekemiseen tai tehdä se päätös itse. Olen minä sitäkin miettinyt. Mitä minä loppujen lopuksi teen parisuhteella, jossa toinen osapuoli ei tiedä tahtooko koko suhdetta vai ei?
Pelkästään se, että tuohon kysymykseen vastauksen löytäminen näyttää olevan niin vaikeaa, loukkaa minua syvästi. Ei minun ole tarvinnut asiaa enää miettiä, luulin sen olevan mietitty juttu, kun kerran yhteen palattiin.
Mutta tsemppiä sinulle kovasti, kohtalontoveri. Epätietoisuushan tässä tietysti pahinta on, life goes on, kävi mitä kävi.
pois, sillähän se selviää! Anna tilaa ja ota etäisyyttä, oikeen kunnolla.
Itse ole ollut tuossa miettijän roolissa ja voin kertoa, että mulla ainakin miettiminen johtui siitä, etten ollut valmis sitoutumaan.
Miksi en sitten vain lähtenyt suhteesta? Pelkäsin, jääväni yksin yms. Nykyään olen sitoutunut, eikä ole hetkeäkään tarvinnut miettiä haluanko juuri tätä.
Pointti on se, että jos rakastaa toista ihmistä ja haluaa sitoutua häneen, ei tarvitse miettiä.
Eihän sitä ketään voi pakottaa tuntemaan jotain, mitä ite haluais sen tuntevan...
Kyllä se on ihan jokaisen itsessään päätettävä moiset jutut...
Ajattele asia toisin päin, että itse tuntisit niin kuin eukkosi nyt.
Jäisitkö suhteeseen, jossa et ole täysillä mukana?
Minä en. Enkä ole jäänytkään.