Mistä

rakkautta hyvin monista paikoista ja usein petymme, koska etsimämme ei ole oikeastaan sitä, mitä haluamme. Rakkauden sijasta haluamme olla arvostettuja, haluamme jonkun kertovan tai osoittavan meille, että olemme upeita ja ansaitsemme heidän huomionsa, että olemme lahjakkaita ja taitavia ja meillä on jotain sellaista tarjottavana, mitä joku toinen haluaa, ja hän on valmis antamaan meille rakkautensa vastineeksi ponnisteluistamme. Etsimme siis näitä asioita joka tilanteesta ja otamme vastaan vaativia työtehtäviä, ihmissuhteita ja elämäntilanteita tietäen, että jos kamppailemme riittävän kovasti, löydämme lopulta etsimämme rakkauden. Mutta me myös pelkäämme - emme itse rakkautta, vaan sitä ettemme saa sitä. Rakkaudenpelkomme voi olla suurempaa kuin halumme saada sitä.

Miten monta kertaa olemme yrittäneet saada asioita toimimaan uskoen, että jos yrittäisimme kovemmin, antaisimme tilanteelle vielä yhden tilaisuuden tai muuttaisimme itseämme, niin saisimme etsimämme tyydytyksen. Ja joskus se toimii haluamallamme tavalla. Mutta maksamamme hinta on hyvin korkea. Joskus se ei toimi ja petymme uskoen, että olemme riittämättömiä jollain alueella, ettemme pysty saamaan etsimäämme tunnustusta emmekä löydä sitä arvoa, jonka toivomme meille annettavan vastineena ponnisteluistamme. Rakkaudenpelkomme on juuri osoitettu todeksi, ja uskomme, että emme ansaitse sitä tai emme saa sitä, vaikka kuinka kovasti yritämme.

Rakkaudenpelkomme ilmentyy monin tavoin. Valitsemme kumppaneita, jotka eivät pysty tyydyttämään rakkaudentarvettamme, emme tavoittele unelmiamme, emme ota vastaan haastavaa työtä epäonnistumisen pelosta, emme seuraa mahdollisuuksia, koska pelkäämme pettyvämme, olevamme riittämättömiä tai emme vain pysty siirtymään pois siitä, missä olemme. Tai voimme pelätä, että toiset eivät hyväksy meitä, ymmärrä meitä tai anna tunnustusta ponnisteluillemme. Rakkaudenpelko ilmentyy usein itsesabotointina, silloin kun estämme itseämme menestymästä peläten epäonnistumista.

Rakkaudenpelon voi parantaa ymmärtämällä todellisen syyn halullemme olla rakastettu, lakkaamalla keskittymästä rakkauden "tarvitsemiseen" kaikissa muodoissa ja "olemalla" rakkaus itsellemme. Maailma on harhaa, hologrammi uskomuksistamme, havainnoistamme, ajatuksistamme, sanoistamme ja kyllä, erityisesti peloistamme. Sitten kun tunnistamme ehdottoman rakkauden olemuksen jokaisessa olemisemme puolessa, kohtaamme maailman rakkautta virrattaen ja maailma heijastaa sen meille takaisin.

Mitä sinun rakkaudenpelkosi on? Missä kohtaa sinä pelkäät sitä, ettet saa tarvitsemaasi rakkautta arvon, hyväksynnän ja kunnioituksen muodossa? Päästä irti rakkaudentarpeestasi, ole itsellesi etsimäsi rakkaus ja katso rakkauden tulevan esiin jokaisessa todellisuutesi osassa.

Millainen oli lapsuuden perheesi? Halailtiinko ja kosketettiinko? Oliko se luonnollista, rakastavaa ja lämmintä? Oliko ilmapiiri kotona turvallinen ja välittävä? Tunsitko lapsuudenkodissasi välillä itsesi hyljätyksi? Olivatko vanhemmat poissaolevia? Töissä tms. Yritätkö itse hallita asioita, joita sinun ei tarvitse hallita? Oletko lapsesta saakka yrittänyt ottaa sen poissaolevan vanhemman roolin, jotta olisi turvallisempaa?

Ystävätkö ovat jättäneet, sukulaiset, kaverit, perhe, jotkut muut sinulle tärkeät ihmiset? Tuntuuko, että et kelpaa omana itsenäsi, vaan ihmiset katoavat?

Hyviä, lämpimiä ihmisiä päästäisin sinuna lähelleni. Välittäviä, iloisia, läsnäolevia, ymmärtäviä.

Kaipaan itsekin sellaisia ystäviä.