Kuuntelin radiosta sattumalta Kirsi virtasen ohjelman ihmiskokeista, jossa hän kertoi muun muassa eräästä Yhdysvaltalaisesta lapsikokeesta. Koeryhminä toimivat 5 vuotiaat lapset, joista muodostettiin kaksi ryhmää. Toiselle lapsiryhmälle annettiin koko ajan vain kielteistä palautetta, eli heitä moitittiin ja haukuttiin aivan ilman syytä. Siis vaikka lapsi toimi aivan loistavasti, niin hänelle saatettiin sanoa aivan päinvastaista. Kun lapsi puhui iloisesti ja sujuvasti, niin aikuinen testaaja saattoi todeta lapsen puheen änkyttämiseksi ja täysin ala-arvoiseksi. Testaaja sanoi 5 vuotiaille iloisille lapsille, että heidän ei ikinä enää kannattaisi puhua, sillä heidän puheensa on kammottavaa änkytystä ja häiritsee muita jne. Hirvittävää, eikö vain . . .
Tuon kokeen ansiosta, eli negatiivisen palautteen johdosta, iloiset lapset eivät uskaltaneet enää ilmaista itseänsä. Lapsista tuli varauksellisia ja he alkoivat epäillä omia luonnollisia kykyjään. Näistä koe-lapsista tuli traumaattisia epävarmoja aikuisia, eli heidän elämänsä ohjattiin aivan vääränlaisiin uskomuksiin omasta itsestään. Kun nämä asiat tulivat myöhemmin julki, niin heille toki maksettiin suuret rahalliset korvaukset aiheutetuista vaurioista, jotka koe oli heille aikaansaanut. No elämää ei voida kuitenkaan kai rahalla korvata . . .
Mikäli nuo 5 vuotiaat lapset olisivat menneet ihmiskoe-testaajien jälkeen psykiatrille ja psykiatri olisi julistanut nämä lapset mielisairaiksi (jossain vaiheessa), niin silloin olisi voinut puhua jo täydellisestä 100%:sta henkisestä rikoksesta. Kuitenkin ironisinta olisi, että todelliset syylliset (ongelmat), eli kokeen suorittajat olisivat saaneet säilyttää ihmisyytensä, mutta noilta viattomilta 5 vuotiailta se olisi riistetty loppuelämänsä ajaksi. Toisinsanoen noiden 5-vuotiaiden lasten elämä olisi näin kieroutettu 100%:sti joksikin toiseksi hirvitykseksi, eli heillä ei koskaan tulisi olemaan sitä ihanaa elämää, joka heille alun perin kuului. Onneksi asiat kuitenkin selviytyivät, eikä lapsista itsestään tehty syyllisiä, eli heitä ei julistettu mielisairaiksi, vaan todelliset mieleen kohdistuvat ongelmat tulivat terveellä tavalla esille ja testaajat joutuivat itse vastuuseen teoistaan!
Mieli ja minuus ovat olemassa aina suhteessa johonkin, eli kun tervettä suhdetta, eli mieltä horjutetaan väärällä informaatiolla, niin seuraukset voivat olla katastrofaaliset. Esim nykypsykiatria jatkaa tuota väärän informaation perinnettä julistamalla ihmisiä mielisairaiksi, eli nykypsykiatria antaa väärää informaatiota ihmis-sieluille. On täysin väärin ja harhaan johtavaa puhua mielisairauksista tai mielisairaista ihmisistä, eli olisi puhuttava vain mieleen kohdistuvista ongelmista, joita maailmassa riittää aivan loputtomasti. Mielisairauskäsitteellä me voimme kaataa koko ihmiskunnan syyllisyyden vain yhden ihmisen kannettavaksi, eli mielisairaaksi julistaminen on ihmisen täydellistä heitteillejättöä, jossa ihmisestä ei enää tarvitse ottaa vastuuta, vaan häntä aletaan ns. hoitaa psykiatrisena tapauksena psykiatrisesti luoduissa järjestelmissä.
Siis psykiatria on jatkamassa nykymenollaan tuota 5 vuotiaille tehtyä ihmiskoetta, eli hirvittävää väärän informaation rikosta. Mikäli psykiatria puhuisi vain mieleen kohdistuvista ongelmista, niin silloin se ei syyllistyisi tuohon kaikkein suurimpaan ja kauheimpaan rikokseen, eli kajoaisi ihmisen mieleen!
Nykytilassaan psykiatria on itse se ONGELMA, joka pitäisi pikaisesti hoitaa pois päiväjärjestyksestä, eli psykiatria on se ”ihmiskokeilu-testaaja”, joka pitäisi saada vastuuseen teoistaan. Hirvittävämpää ei voi olla, kuin se mitä psykiatria tekee omilla lausunnoillaan eläville ihmisille, eli surmaa heidän mielensä ja minuutensä! Vieläkin hirvittävämpää on ehkä se, että psykiatria on saanut itselleen yhteiskunnallisen aseman ja lainvoiman, eli psykiatriset ihmiskokeilut ovat muuttuneet osaksi yhteiskunnallisia toimintoja. Toisinsanoen 5-vuotiaiden lasten kiusaajat eivät olekaan psykiatriassa joutuneet vastuuseen, vaan jatkavat tuota perinnettään kaikista kauheimmalla tavalla, eli vievät eläviltä ihmisiltä uskon, toivon ja rakkauden, jättäen jäljelle vain uskottomuuden, toivottomuuden ja rakkaudettomuuden (helvetin).
Siis pähkinänkuoressa näin: Psykiatria voi puhua ja käsitellä ainoastaan mieleen kohdistuvista ongelmista, mutta itse mieleen sillä ei ole oikeutta kajota! Taitaa valtiovallalta loppua rahat, mikäli psykiatrian uhrit alkavat tulevaisuudessa vaatia itselleen vahingonkorvauksia (sielunsa surmasta).
Tuon kokeen ansiosta, eli negatiivisen palautteen johdosta, iloiset lapset eivät uskaltaneet enää ilmaista itseänsä. Lapsista tuli varauksellisia ja he alkoivat epäillä omia luonnollisia kykyjään. Näistä koe-lapsista tuli traumaattisia epävarmoja aikuisia, eli heidän elämänsä ohjattiin aivan vääränlaisiin uskomuksiin omasta itsestään. Kun nämä asiat tulivat myöhemmin julki, niin heille toki maksettiin suuret rahalliset korvaukset aiheutetuista vaurioista, jotka koe oli heille aikaansaanut. No elämää ei voida kuitenkaan kai rahalla korvata . . .
Mikäli nuo 5 vuotiaat lapset olisivat menneet ihmiskoe-testaajien jälkeen psykiatrille ja psykiatri olisi julistanut nämä lapset mielisairaiksi (jossain vaiheessa), niin silloin olisi voinut puhua jo täydellisestä 100%:sta henkisestä rikoksesta. Kuitenkin ironisinta olisi, että todelliset syylliset (ongelmat), eli kokeen suorittajat olisivat saaneet säilyttää ihmisyytensä, mutta noilta viattomilta 5 vuotiailta se olisi riistetty loppuelämänsä ajaksi. Toisinsanoen noiden 5-vuotiaiden lasten elämä olisi näin kieroutettu 100%:sti joksikin toiseksi hirvitykseksi, eli heillä ei koskaan tulisi olemaan sitä ihanaa elämää, joka heille alun perin kuului. Onneksi asiat kuitenkin selviytyivät, eikä lapsista itsestään tehty syyllisiä, eli heitä ei julistettu mielisairaiksi, vaan todelliset mieleen kohdistuvat ongelmat tulivat terveellä tavalla esille ja testaajat joutuivat itse vastuuseen teoistaan!
Mieli ja minuus ovat olemassa aina suhteessa johonkin, eli kun tervettä suhdetta, eli mieltä horjutetaan väärällä informaatiolla, niin seuraukset voivat olla katastrofaaliset. Esim nykypsykiatria jatkaa tuota väärän informaation perinnettä julistamalla ihmisiä mielisairaiksi, eli nykypsykiatria antaa väärää informaatiota ihmis-sieluille. On täysin väärin ja harhaan johtavaa puhua mielisairauksista tai mielisairaista ihmisistä, eli olisi puhuttava vain mieleen kohdistuvista ongelmista, joita maailmassa riittää aivan loputtomasti. Mielisairauskäsitteellä me voimme kaataa koko ihmiskunnan syyllisyyden vain yhden ihmisen kannettavaksi, eli mielisairaaksi julistaminen on ihmisen täydellistä heitteillejättöä, jossa ihmisestä ei enää tarvitse ottaa vastuuta, vaan häntä aletaan ns. hoitaa psykiatrisena tapauksena psykiatrisesti luoduissa järjestelmissä.
Siis psykiatria on jatkamassa nykymenollaan tuota 5 vuotiaille tehtyä ihmiskoetta, eli hirvittävää väärän informaation rikosta. Mikäli psykiatria puhuisi vain mieleen kohdistuvista ongelmista, niin silloin se ei syyllistyisi tuohon kaikkein suurimpaan ja kauheimpaan rikokseen, eli kajoaisi ihmisen mieleen!
Nykytilassaan psykiatria on itse se ONGELMA, joka pitäisi pikaisesti hoitaa pois päiväjärjestyksestä, eli psykiatria on se ”ihmiskokeilu-testaaja”, joka pitäisi saada vastuuseen teoistaan. Hirvittävämpää ei voi olla, kuin se mitä psykiatria tekee omilla lausunnoillaan eläville ihmisille, eli surmaa heidän mielensä ja minuutensä! Vieläkin hirvittävämpää on ehkä se, että psykiatria on saanut itselleen yhteiskunnallisen aseman ja lainvoiman, eli psykiatriset ihmiskokeilut ovat muuttuneet osaksi yhteiskunnallisia toimintoja. Toisinsanoen 5-vuotiaiden lasten kiusaajat eivät olekaan psykiatriassa joutuneet vastuuseen, vaan jatkavat tuota perinnettään kaikista kauheimmalla tavalla, eli vievät eläviltä ihmisiltä uskon, toivon ja rakkauden, jättäen jäljelle vain uskottomuuden, toivottomuuden ja rakkaudettomuuden (helvetin).
Siis pähkinänkuoressa näin: Psykiatria voi puhua ja käsitellä ainoastaan mieleen kohdistuvista ongelmista, mutta itse mieleen sillä ei ole oikeutta kajota! Taitaa valtiovallalta loppua rahat, mikäli psykiatrian uhrit alkavat tulevaisuudessa vaatia itselleen vahingonkorvauksia (sielunsa surmasta).
Vastaukset 11
Vanhimmat
kirjoitus. Hirveää, kun kouluterveydenhoitajatkin määrittelevät lapsia psyykkisesti sairaaksi ja lähettävät psykiatrian poliklinikoille. Psyykkisiä sairauksia ei ole olemassakaan.
"Psyykkisiä sairauksia ei ole olemassakaan. "
Omasta mielestä ei ole, mutta toisten mielestä niitä taas on.
Kysymys on uskosta ihmiseen, eli kun ihmisen mieli rikotaan julistamalla se sairaaksi, niin silloin uskoa ihmisyyteen ei enää tarvita. Toisinsanoen mielisairaaksi julistaminen vie totaalisesti henkisen ihmisarvon ja tekee ihmisestä vain biokemiallisen tehdastuotteen, eli muiden manipuloinnin kohteen. Tähän psykiatrian synnyttämään tehdastuotteeseen, eli niin sanottuun ”mielisairaaseen” aletaan sitten sairaaksi julistamisen jälkeen syytämään näitä niin sanottuja teollisia tehdastuotteisia psyykenlääkkeitä.
Jos ihmiseen uskottaisiin, niin häntä hoidettaisiin terveenä, eli hänen todellisia asioitaan hoidettaisiin tekemättä hänestä itsestään syyllistä mielisairasta. Miltähän viattomasta ohikulkijasta tuntuisi kun hänestä tehtäisiin murhamies vastoin omaa tahtoaan. Mielisairaaksi julistaminen on kuitenkin niin paljon julmempaa, kuin viattomasti murhamieheksi joutuminen, että näitä ei voi edes rinnastaa toisiinsa. Toisinsanoen psykiatrian olisi aika tehdä täyskäännös praktiikassaan ja alkaa hoitamaan ihmisiä terveeltä pohjalta, eli mielisairauskäsitteestä olisi välittömästi luovuttava!!!
linjoilla olen. Pahempaa virhettä ei ihmiselle voi tehdä, kun sanoa psyykkisesti sairaaksi.
Autismin historia on ihmiskokeiden historiaa:
http://www.neurodiversity.com/library_index.html
Autismi tulkitaan edeleen mielisairaudeksi. Autismin kirjon lapsia kutsutaan edelleen psyykkisesti sairaiksi.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000381&posting=22000000009185525
Asperger nimitti löytämäänsä "oireyhtymää" "autistiseksi psykopatiaksi". Nykykielellä tämä tarkoittaa "autismipiirteistä persoonallisuutta", mikä on varsin hyvä nimitys sellaisella asialle, mistä ei vielä mitään tiedetä.
Ja kuten kaikki voivat itse miettiä, ei sitä voi autismiksikaan sanoa, sillä henkilö on kuitenkin ns. normaali, vaikka persoonallisuuden piirteet ovat autistisia.
Wikipediat ja muut lähteet voisivat mielestäni käyttää nykyaikaista sanastoa, sillä psykopatia ei nykyään terminä tarkoita yleisesti persoonallisuutta, vaan kärjistynyttä narsistista persoonallisuushäiriötä.
Myöhemmin on tehty liitoksia psykooseihin ja skitsofreniaan, mutta on otettava huomioon, että autistilla psykoottiset piirteet on torjuttuja ja että psykoottiset piirteet kohdistuvat toisiin, minkä vuoksi psykoottisia piirteitä omaavalla henkilöllä ei voi olla alikehittynyttä, vaan aina ylikehittynyt kommunikaation kyky.
Autismissa mielen-häiriöt ovat aina neuroottisia.
Kuka sen määrittelee? Tai mikä on alikehittynyt kommunikaation kyky?
Psykoosi on aivokemian häiriö, tietääkseni. Autismi taas, kuten täälläkin sanotaan, neurologinen. Ymmärrämmekö me neurologiaa ja aivokemiaa oikein? Neurologiahan toimii myös kemian avulla. Kaikki materia tarvitsee ja on kemiaa.
jo Tove Janssonin ja Astrid Lindgrenin saduista.
Tietysti se riippuu paljon myös terapeutista, kuinka terapia vaikuttaa. Ehkä psykiatri sitten on enemmän se lääkäri ja näin ollen hän on aina mukana siinä viallisuuden harhassa ja vahvistamassa tätä potilaan harhaa.
Psykiatriahan elää juuri harhan voimistamisesta. Siitä, että on sopeuduttava harhaan mieluummin, kuin jäädä siitä pois.
Autismin hoidossa oikeastaan kaikki saatavilla oleva apu on enemmän, tai vähemmän sadomasokistista. Eli periaatteessa kaikki hoito on kiusaamista, tai muutenvain kärsimyksen harhojen vahvistamista. Täytyy ottaa huomioon, että lääkäri/terapeutti on myös itse mukana tässä vuorovaikutuksessa ja hänen antamansa terapian tulee kohdistua myös terapian antajaan itseensä. Vuorovaikutusella on aina kaksi puolta ja siten myös terapaisuhteessa on kaksi terapioitavaa.
Valitettavan usein sadomasokistinen mielihyvä vie voiton(etenkin autismin hoidossa) ja aletaan toimia potilasta vastaan ja häiriön puolesta. Kun terapeutti pahentaa potilaan, hän saa palkkioksi mielihyvän tunnetta. Näin hänen voimansa eivät riitä itsessä olevan heikkouden vuoksi ja hän vahvistaa itseään potilaan kustannuksella.
Tiedän tapauksen, missä naispsykiatrin silmissä välähti kiimainen(sadistinen) katse, kun kuuli 5-6 vuotiaan pojan kiinnostuneen seksuaalisuudesta ja määräsi pojalle hetimmiten vahvan psykoosilääkityksen.
Tätä kertoo kaiken olennaisen siitä, kuin psykiatri on sisällä vuorovaikutuksen häiriössä.(5-6-vuotiaan normaaliin kehitykseen kuuluu ks-kaltainen kiinnostuneisuus)
Jossain mittakaavassa tuota on aina tapahtunut ja ikävä kyllä tullee tapahtumaankin.
Opettajat oppilaille, parisuhteessa, työpaikoilla, ja myös ns. vanhanajan vanhemmat lapsilleen.
vain ihminen on kyllin julma